Naimisiinmeno keskustelu miehen kanssa jäi vähän epäselväksi.
Jostain tuli siis vaan naimisiinmeno puheeksi, heitin siihen, että mennään sit samalla kun on sit lapsen ristiäiset. Mies sano siihen et sehä ois hyvä ajatus. Kysyin sit vähän häkellyksissä, että haluaako oikeesti minun kanssa naimisiin, vastas että joo. Asia jäi sit siihen. Onko siis nyt häät tulossa? Miten tuon tulkitsee?
Kommentit (18)
Ei kuulostanut kauheen monitulkintaiselta. Miehelläsi ei nyt varmaan vilistä päässä kaikki "mistä unelmien hääpuku" -ajatukset.
älä ole urpo. tai ole vaan ja jankuta. kysy vielä oletko vielä seksikkäin, kaunein ja ihanin ja paras ruuanlaittaja ja perustelut tietysti perään.
En ymmärrä tätä nykyajan logiikkaa. lapsen tekeminen on paaaaaaljon isompi asia kuin naimisiinmeno. Lapsen äidistä ei pääse ikinä eroon, mutta pelkästä aviopuolisosta pääseen helposti. miksi ihmeessä joku ei sitten haluaisi naimisiin??
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:12"]
En ymmärrä tätä nykyajan logiikkaa. lapsen tekeminen on paaaaaaljon isompi asia kuin naimisiinmeno. Lapsen äidistä ei pääse ikinä eroon, mutta pelkästä aviopuolisosta pääseen helposti. miksi ihmeessä joku ei sitten haluaisi naimisiin??
[/quote]
Esimerkiksi me emme halua. Emme halua mitään uskonnollisperäisiä sopimuksia välillemme, emme kumpikaan halua periaatteesta naimisiin. Olemme kaksi vapaaata ihmistä, jotka eivät ole luvanneet tulevaisuudesta mitään, vaan elämme yhdessä päivä kerrallaan. Jo 13 vuotta näin oltu, 2 lasta on, eikä ole kummallakaan koskaan ollut hinkua naimisiinmenolle, päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:12"]
En ymmärrä tätä nykyajan logiikkaa. lapsen tekeminen on paaaaaaljon isompi asia kuin naimisiinmeno. Lapsen äidistä ei pääse ikinä eroon, mutta pelkästä aviopuolisosta pääseen helposti. miksi ihmeessä joku ei sitten haluaisi naimisiin??
[/quote]
Esimerkiksi me emme halua. Emme halua mitään uskonnollisperäisiä sopimuksia välillemme, emme kumpikaan halua periaatteesta naimisiin. Olemme kaksi vapaaata ihmistä, jotka eivät ole luvanneet tulevaisuudesta mitään, vaan elämme yhdessä päivä kerrallaan. Jo 13 vuotta näin oltu, 2 lasta on, eikä ole kummallakaan koskaan ollut hinkua naimisiinmenolle, päinvastoin.
[/quote]
juuri näin. naimisiinmeno pitää olla jokaisen yhdessä päätettävä asia. joskus tuntuu että mammat marisee että mies ei halua häntä kun ei halua naimisiin (miten tämä liittyy asiaan?) ja silmät vesissä onnellisena kun mies vihdoin kosii (miten tämäkään liittyy?) sitä ennen on tehty lapset ja hankittu asuntovelat..joo ei ole sitouduttu ei..
minä menin naimisiin, en uskonnollisista syistä vaan siksi että olen kuolevainen kuten miehenikin ja jos jotain sattuu niin onpahan joku "vakuutus" ettei mene koto alta perillisille - tai perillisen huoltajalle :D
Kysymys siis oli, että miten tulkita myöntävä vastaus. Ehkä sen saisi jotenkin mälväämällä käännettyä kieltäväksi. Että sitähän se sika tarkoitti, vaikka sanoikin joo.
Asiahan on aivan selvä. Alatte vain suunnitella vihkiäisiä siihen kasteen yhteyteen. Varaatte paikan, sovitte tarjoilut, puhutte papin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:12"]
En ymmärrä tätä nykyajan logiikkaa. lapsen tekeminen on paaaaaaljon isompi asia kuin naimisiinmeno. Lapsen äidistä ei pääse ikinä eroon, mutta pelkästä aviopuolisosta pääseen helposti. miksi ihmeessä joku ei sitten haluaisi naimisiin??
[/quote]
Esimerkiksi me emme halua. Emme halua mitään uskonnollisperäisiä sopimuksia välillemme, emme kumpikaan halua periaatteesta naimisiin. Olemme kaksi vapaaata ihmistä, jotka eivät ole luvanneet tulevaisuudesta mitään, vaan elämme yhdessä päivä kerrallaan. Jo 13 vuotta näin oltu, 2 lasta on, eikä ole kummallakaan koskaan ollut hinkua naimisiinmenolle, päinvastoin.
[/quote]
Huvittavaa, ette siis edes tiedä mikä avioliitto oikeasti on. Avioliitto on ihan maallinen sopimus. Kirkolla tai uskonnolla ei siinä ole mitään virallista asemaa. Joillekin uskontokunnille on toki annettu vihkimisoikeus, mutta sekin toteutetaan Suomen lakien mukaan. Ja samat säännöt pätevät kaikkiin uskontoihin. Avioliitto ei siis ole mikään uskonnollisperäinen sopimus. Joskus kannattais ihan oikeasti ottaa asioista selvää :)
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:12"]
En ymmärrä tätä nykyajan logiikkaa. lapsen tekeminen on paaaaaaljon isompi asia kuin naimisiinmeno. Lapsen äidistä ei pääse ikinä eroon, mutta pelkästä aviopuolisosta pääseen helposti. miksi ihmeessä joku ei sitten haluaisi naimisiin??
[/quote]
Esimerkiksi me emme halua. Emme halua mitään uskonnollisperäisiä sopimuksia välillemme, emme kumpikaan halua periaatteesta naimisiin. Olemme kaksi vapaaata ihmistä, jotka eivät ole luvanneet tulevaisuudesta mitään, vaan elämme yhdessä päivä kerrallaan. Jo 13 vuotta näin oltu, 2 lasta on, eikä ole kummallakaan koskaan ollut hinkua naimisiinmenolle, päinvastoin.
[/quote]
juuri näin. naimisiinmeno pitää olla jokaisen yhdessä päätettävä asia. joskus tuntuu että mammat marisee että mies ei halua häntä kun ei halua naimisiin (miten tämä liittyy asiaan?) ja silmät vesissä onnellisena kun mies vihdoin kosii (miten tämäkään liittyy?) sitä ennen on tehty lapset ja hankittu asuntovelat..joo ei ole sitouduttu ei..
minä menin naimisiin, en uskonnollisista syistä vaan siksi että olen kuolevainen kuten miehenikin ja jos jotain sattuu niin onpahan joku "vakuutus" ettei mene koto alta perillisille - tai perillisen huoltajalle :D
[/quote]
aika kamalaa olisi elää ihmisen kanssa, joka ei lupaa minulla huomista enempää. Minä en pystysisi sitoutumaan joka solullani. Toki tiedän, ettei papin amen takaa yhtään sen enempää, mutta kyse on symbolisesta eleestä.
Ei, häitä ei ole tulossa, jos niin tulkitsee :D
Eikä niitä tulekaan ellei niitä järjestä.
No, olipa vähän hassu keskustelu. Itse koen, että jos todella ollaan menossa naimisiin, niin silloin ton keskustelun tulis olla vähän pidempi. Tuntuis tosi oudolta, et kävis itse tuollaisen keskustelun pohjalta järjestelee yksin jotain vihkiäisiä. Ja eikös ne pitäis suunnitella ja järjestää yhdessä, jos molemmat sitä todella haluaa.
Pitäisköhän asia ottaa uudelleen puheeksi? Ja jos miehesi on edelleen yhtä nuiva asian suhteen, niin haluaako hän todella edes naimisiin??
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:45"]
No, olipa vähän hassu keskustelu. Itse koen, että jos todella ollaan menossa naimisiin, niin silloin ton keskustelun tulis olla vähän pidempi. Tuntuis tosi oudolta, et kävis itse tuollaisen keskustelun pohjalta järjestelee yksin jotain vihkiäisiä. Ja eikös ne pitäis suunnitella ja järjestää yhdessä, jos molemmat sitä todella haluaa.
Pitäisköhän asia ottaa uudelleen puheeksi? Ja jos miehesi on edelleen yhtä nuiva asian suhteen, niin haluaako hän todella edes naimisiin??
[/quote]
Miten se mies oli nuiva?
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:09"]
Jostain tuli siis vaan naimisiinmeno puheeksi, heitin siihen, että mennään sit samalla kun on sit lapsen ristiäiset. Mies sano siihen et sehä ois hyvä ajatus. Kysyin sit vähän häkellyksissä, että haluaako oikeesti minun kanssa naimisiin, vastas että joo. Asia jäi sit siihen. Onko siis nyt häät tulossa? Miten tuon tulkitsee?
[/quote]
Saman tyylinen keskustelu meillä aikoinaan käytiin. Tosin ei ollut lasta tulollaan eli keskustelu meni tyyliin:
minä: vieläkös tuota ehtisi kesällä naimisiin?
mies: kyllähän sitä ehtis.
minä: no mennäänkö=
mies: joo
Tää keskustelu käytiin n. 12 vuotta sitten, 2002 keväällä. Kesällä 2014 tulee täyteen 12 avioliittovuotta.
Onko teillä jo se lapsi ja ristiäiset tulossa? Vai oliko tämä sellainen "sit joskus" -keskustelu.
Jos mies sanoi haluavansa naimisiin, niin eiköhän hän sitä tarkoittanut. Jos sulle jäi jotain epäselvää, kysy mieheltä, mitä hän tarkoitti.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 11:12"]
En ymmärrä tätä nykyajan logiikkaa. lapsen tekeminen on paaaaaaljon isompi asia kuin naimisiinmeno. Lapsen äidistä ei pääse ikinä eroon, mutta pelkästä aviopuolisosta pääseen helposti. miksi ihmeessä joku ei sitten haluaisi naimisiin??
[/quote]
No esim. minä en halua mennä naimisiin. Syynä se, että meillä tuo naimisiinmeno tarkoittasi älyttömän suuria häitä ja "muutamaa" hermotomahdusta niitä järjestäessä. (joo, tiedän että minä ja mieshän se päätteittäisiin, millaiset häät halutaan, mutta kun molempien puolelta löytyy hulluja sukulaisia jotka kyllä sitten tuppaisi kaikkiin järjestelyihin ja muihin mukaan, tai vaihtoehtoisesti vetäisivät ennätyskokoiset herneet nenään jos menisimme naimisiin kahdestaan jossain). Minulle ja miehelle se naimisiinmeno on yks ja hailee, joten eipä mennä kun näin pääsee paljon helpommalla. Lapsia meillä jo on, joten en ymmärrä mihin sitä papin aamenta tässä vielä tarvittaisiin - tiedämme ja luotamme toisiimme ja toisen sitoutumiseen ilmankin.
No selvästi on. Mikä sinusta tuossa on vaikea tajuta? Eikö "joo" sinusta tarkoita samaa kuin kyllä vai mitä? Vai odotitko että sen täytyy olla jotenkin dramaattisempaa että päättää mennä naimisiin? Ei se useimmille enää sitten ole, jos on kerran jo yhdessä asuttu ja lapsikin hankittu yhdessä. Se on vain yksi aika arkinen päätös.