Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole ystäviä...
16.02.2014 |
Surettaa todella paljon, kun mulla ei ole yhtään ystävää... Aina on ollut vähäisesti kavereita (muutama) ja vain yksi läheinen ystävä, mutta kaikki ovat kaikonneet. En tiedä miksi. Ainoat "ystävät", ketä mulla nyt on, ovat mun avomies ja puoli vuotias poika. Olen pitkään ihmetelly, että miten ihmeessä sain parisuhteen, kun en ystävyyssuhteita saa...
Olen ujo, tavallinen 24-vuotias nainen. Mua kiusattiin ala-asteella, jonka seurauksena oon muuttunu tässä vuosien aikana enemmän ja enemmän sisäänpäin kääntyneeksi. Tässä nyt sitten näkee vuosien jälkeen sen, mitä kiusaaminen voi tehdä ihmiselle. Iloisesta ja muille juttelevasta lapsesta kasvaa sisäänpäin kääntynyt ja pelkäävä nainen. En enää edes muista, miltä tuntuu, kun on ystäviä. Yksinäisyyden takia olen tarrautunut mieheeni ihan liikaa ja pelkään, että tarraudun myös poikaani sitten kun hän alkaa käydä kavereilla ja alkaa vihata mua liian tarrautumisen takia... :( En tiedä, miten pääsen tästä kierteestä pois ja löytäisin ystäviä. Kaipaan niin paljon juttuseuraa, shoppailuseuraa jne. En ole koskaan ollut baarissa ilman miestäni, en ole ollut synttäreillä sitten ala-asteen tai muissakaan juhlissa, jotka eivät ole liittyneet mieheeni.
En osaa enää edes jutella ihmisille kunnolla niitä näitä, ja pelkään ottaa kontaktia muihin, jos he eivät tee aloitetta. Varon paljon sanomisiani ja olen suorastaan muiden silmissä tylsä. Mieheni seurassa olen vapautunut, iloinen ja vitsailen ja voimme jutella mistä vain taivaan ja maan välillä. Toivoisin tällaista myös jonkun ystävän kanssa. Voiko joku auttaa minua? Onko kellään samanlaista tilannetta ollut ja miten saanut ystäviä? Miten pystyn saamaan itsetuntoni takaisin? Pelkään kuollakseni, että jos miehelleni ja pojalleni sattuu jotain niin jään ihan yksin.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama täällä ja ikää 36v, oon toivoton ja ujo.
Mullakaan ei ole montaa ystävää, mutta se johtuu siitä, etten kaipaa niitä. Mulla on mies ja 2 kaveria, joista toista en oo nähnyt 7 vuoteen (asuu ulkomailla). Koen, että nämä riittää, en kaipaa oikeesti ketään shoppailuun ja uimassakin käyn mieluiten yksin. Mutta kosja sinä ap oikeasti kaipaat seuraa, niin sun on sitä etsittävä. Paras tapa tutustua on mun mielestä joku luonteva. Ehkä joku harrastus, jossa tulee väkisinkin puhuttua muille? Ei ihmiset tutustu ilman jotain yhteistä tekijää.
Vastaaja 5: Sulla kuitenkin on joku kaveri. Sulle ehkä riittää se, että on vähän, mutta olisi edes se yksi... Ja luonnollisesti jokin yhteinen tekijä täytyisi olla, mutta nyt en uutta harrastusta voi aloittaa, koska nykyinenkin harrastus mun täytyy lopettaa. Ei se helppoa ole vain mennä juttelemaan ihmisille, kun pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitonen vastaa: ei olekaan helppoa mennä vain puhumaan, se on ainakin mun mielestä epäluontevaa ja outoa. Siks ehdotinkin harrastusta. On eri asia mennä jossain random tilanteessa jonkun luo ja sanoa "hei voiksää olla mun kaveri" kuin että vaikka lautapelikerhossa menee ja kysyy, voiko liittyä peliin. Itse oon äärimmäisen huono vapaassa seurustelussa jos en tunne muita. Mutta tekemisestä saa tekosyyn. Mikä harrastus sulla on, ja miksi joudut lopettamaan sen?
Ei kannata aloittaa harrastusta, joka ei oikeasti kiinnosta vain löytääkseen ystäviä tai kavereita. Älä laita rimaa liian korkealle odottamalla, että jostain uudesta tuttavuudesta tulee heti ystävä. Jos vaikka ensialkuun yrittäisit jutella ihmisille enemmän ilman suurempia odotuksia. Ehkä jostain tulee vähitellen kaveri jne. Älä keskity liikaa vain yhteen ihmiseen. Se on oikeasti ahdistavaa teille molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene vauvan kanssa muskariin tai käykää perhekerhossa.
Ok onneksi olkoon sitten olkaa te yksinäisiä hohhoh,ei ihme että hulluksi jotku tule...eihan tää oo normaalia yksiksen olla-muuttuu ihaan kummalliseksi..uhhahhaaa...suomalaiaet on sit tosissaan tosi tosi outoa porukkaa -pärjää ilman ihmisia ilman ystäviä..ilman rakkauttaa...???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen melkein saman ikäinen nainen kuin sinäkin. Minulla ei ole miestä eikä lapsia. Asun myös Espoossa. Minulta löytyy yksi hyvä ystävä, mutta olen usein hyvin yksinäinen myös. :(
Tilanteeni oli parempi silloin kun minulla oli parisuhde, koska poikaystäväni oli minulle myös paras ystävä. Erostamme on nyt kulunut melkein kaksi vuotta... Nykyään olen hyvin yksinäinen ja kaipaan usein kovasti juttuseuraa sekä ystävää. :(
Et ole yksin.. Olen 18 eikä mullakaan oo ystävää