Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäidin masennus (?)
Aloittaja
02.11.2020 |
Olen 1,5 vuotiaan taaperon kotiäiti, ja olen pidempään jo huomannut masennuksen merkkejä itsessäni. Taapero on aina ollut huono nukkumaan, joten univelkaa on kertynyt, lisäksi hän on aika temperamenttinen ja vaativa sekä erittäin kovasti äidin perään. Turvaverkot myöskin ovat olemattomat ja yksinäisyys vaivaa, vaikka aviomies löytyykin. Nykyisin tuntuu, että mikään ei innosta, mistään en saa iloa, eikä oikein saa mitään aikaan.
Onko jotain neuvoja tilanteeseen? Vuoden alussa palaan kyllä 60% työajalla töihin. Se voi auttaa asiaa, tai sitten pahentaa univelkaa ja lisätä stressiä, sillä en tiedä, kuinka hyvin töiden kannalta tuo osittainen työaika onnistuu.
Kommentit (14)
Ihan ekaksi sinun täytyy saada nukuttua kunnolla. Kai mies hoitaa lapsen yöherätykset viikonloppuisin? Sinun kannattaa varata aika lääkärille. Kotona oleminen voi olla puuduttavaa, mutta vauvavuoden masennus voi puhjeta myöhemminkin kuin heti synnytyksen jälkeen. Töihin meneminen on varmasti hyvä juttu, mutta sinun täytyy saada itsesi parempaan kuntoon siihen mennessä. Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Lisää unta keinolla millä hyvänsä
2. Lisää yhteyksiä ystäviin
3. Työrumba alkuun vasta, kun olet vähän paremmassa jamassa
4. Rauhallista keskustelua puolison kanssa teidän toiveistanne elämän suhteen
5. Terveet elämäntavat, parannuksia miniaskel kerrallaan
Sun pitää välillä saada nukkua kokonaisia öitä. Miten olette jakaneet lapsen hoitamisen yöllä? Ja toisekseen, mistä saisit iloa ja muuta sisältöä elämään kuin koti ja perhe? Etsi itsellesi harrastus. Oletko somessa tai tiedätkö jotain lähistöllä asuvia pienen lapsen äitejä? Voisitko rohkeasti ehdottaa vaikka yhteistä vaunulenkkiä tai mitä ikinä, lasten varjolla on helppo ottaa yhteyttä. Tukiverkkojakin voi muodostua pikkuhiljaa.
Onko mies tukena, teettekö perheenä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan neuvoa hae neuvolasta. Äläkä koskaan siellä kerro väsymyksestä. Onko sinulla ystäviä? Yritä ulkoilla, vaunulenkit piristää vaikka tiedän ettei varmasti aina jaksais. Tee jotain mikä tuottaa itsellesi iloa. Voimia sinulle. Ps. Tiedän todellakin mitä tuo on.
Eipä täällä meillä neuvolasta kyllä muutenkaan mitään apua tai neuvoja mihinkään saa. Ei ole oikein ystäviä, vaikka kovasti olen yrittänyt käydä perhekahviloissa ja kerhoissa. Olen myös liittynyt kaikenlaisiin whatsapp-ryhmiin, joiden tarkoitus on sopia tapaamisia äitien kesken, mutta jostain syystä niitä tapaamisia ei vaan saada järjestymään...
Vaunulenkkejä teen silloin, kuin lapsi nukkuu. Hereillä hän ei rattaissa viihdy. En todella enää tiedä, mikä sitä iloa tuottaisi... Vaunulenkit ja ulkoilu on kyllä kuitenkin ihan ehdottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ekaksi sinun täytyy saada nukuttua kunnolla. Kai mies hoitaa lapsen yöherätykset viikonloppuisin? Sinun kannattaa varata aika lääkärille. Kotona oleminen voi olla puuduttavaa, mutta vauvavuoden masennus voi puhjeta myöhemminkin kuin heti synnytyksen jälkeen. Töihin meneminen on varmasti hyvä juttu, mutta sinun täytyy saada itsesi parempaan kuntoon siihen mennessä. Tsemppiä :)
Minä hoidan yöt. Pelottaa kyllä tuo töiden alku ja oma jaksaminen, sillä en omasta mielestäni ole ehkä täysin täysin valmis siihen. En tiedä, miten jaksan puoli kuuden herätykset työaamuina 1,5 vuoden valvomisen jälkeen. Enkä myöskään tiedä, mitä sitten teen, jos jaksaminen loppuu täysin. Oma työni on kuitenkin tarkkuutta, nopeutta ja erittäin hyvää paineensietokykyä vaativaa taloushallinnon työtä.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää välillä saada nukkua kokonaisia öitä. Miten olette jakaneet lapsen hoitamisen yöllä? Ja toisekseen, mistä saisit iloa ja muuta sisältöä elämään kuin koti ja perhe? Etsi itsellesi harrastus. Oletko somessa tai tiedätkö jotain lähistöllä asuvia pienen lapsen äitejä? Voisitko rohkeasti ehdottaa vaikka yhteistä vaunulenkkiä tai mitä ikinä, lasten varjolla on helppo ottaa yhteyttä. Tukiverkkojakin voi muodostua pikkuhiljaa.
Minä hoidan yöt. Enkä todellakaan ole nukkunut edes yhtä melkein kokonaista yötä tänä aikana. Voi, kun osaisi edes sanoa, mistä saisin sitä iloa elämään. Ennen se oli koirat, mutta lapsen tulon myötä koirien omistaminenkin on tuntunut vain ikävältä velvollisuudelta, eikä meinaa millään edes hermot riittää noihin koiriin. :(
Kerroinkin jo ylempänä, kuinka olen yrittänyt kovasti tutustua muihin äiteihin. Kerran jopa yhdellä äitiporukalla kokoonnuttiinkin meillä, ja kaikki tuntuivat viihtyvän tosi hyvin, ja kiittelivät vuolaasti, mutta tästä huolimatta uutta tapaamista ei ole saatu järjestettyä. Kaikilla on jo omat perheet, sukulaiset ja ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ekaksi sinun täytyy saada nukuttua kunnolla. Kai mies hoitaa lapsen yöherätykset viikonloppuisin? Sinun kannattaa varata aika lääkärille. Kotona oleminen voi olla puuduttavaa, mutta vauvavuoden masennus voi puhjeta myöhemminkin kuin heti synnytyksen jälkeen. Töihin meneminen on varmasti hyvä juttu, mutta sinun täytyy saada itsesi parempaan kuntoon siihen mennessä. Tsemppiä :)
Minä hoidan yöt. Pelottaa kyllä tuo töiden alku ja oma jaksaminen, sillä en omasta mielestäni ole ehkä täysin täysin valmis siihen. En tiedä, miten jaksan puoli kuuden herätykset työaamuina 1,5 vuoden valvomisen jälkeen. Enkä myöskään tiedä, mitä sitten teen, jos jaksaminen loppuu täysin. Oma työni on kuitenkin tarkkuutta, nopeutta ja erittäin hyvää paineensietokykyä vaativaa taloushallinnon työtä.
elä päivä kerrallaan. Miksi nyt huolehdit tammikuun asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuommoinen vaihe kun keskimmäinen lapsi oli vauva. Neuvolassa puhuin ja sain perhetyöltä apua, sieltä tuli työntekijä meille käymään kerran viikossa niin sain hoidettua omia juttujani, nukkua, siivota tai ihan vaan jutella toisen aikuisen kanssa. Sain myös apua vauvan nukkumisongelmiin neuvolan kautta.
Vastuuta enemmän isälle nyt lapsen hoidosta, myös öistä ja viikonloppuaamuista. Unikoulu lapselle jos tarvis. Menet vaikka hotelliin pariksi yöksi ja annat isän hoitaa.
Mulla auttoi lopulta töihin paluu. Se että joku muu viihdytti lapsia päivisin. Osasin sitten nauttia ajasta lasteni kanssa. Ja sain siellä töissä olla muutakin kuin äiti.
Äitiys on välillä ihan kamalan yksinäistä puuhaa. Tiedän että on laiha lohtu nyt tähän hetkeen, mutta aika auttaa. Pyydä ja ota vastaan apua. Vaadi aikaa itsellesi.
Minä olin väkisin sen 3v kotona nuoremman kanssa (vanhempi koulussa), koska olin päättänyt niin. Päätin tehdä kaikki niin oikein kuin mahdollista.
No näin jälkeinpäin ajatellen ja töihin palanneena voin sanoa olleeni masentunut kotona. Kärsin yksinäisyydestä ja stressasin täydellisyyteen pyrkiessäni. Elämässäni oli vain koti, lapset, mies ja siivoaminen. Hyi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin väkisin spopen 3v kotona nuoremman kanssa (vanhempi koulussa), koska olin päättänyt niin. Päätin tehdä kaikki niin oikein kuin mahdollista.
No näin jälkeinpäin ajatellen ja töihin palanneena voin sanoa olleeni masentunut kotona. Kärsin yksinäisyydestä ja stressasin täydellisyyteen pyrkiessäni. Elämässäni oli vain koti, lapset, mies ja siivoaminen. Hyi..
Kuulostaa tutulta, ei minulla ole elämää näiden seinien ulkopuolella. Ja tuo täydellisyyteen pyrkiminen, etenkin yritän hoitaa ja kasvattaa lapsen niin hyvin, kuin vain osaan, ja stressaan koko ajan siitä, että olenko hyvä äiti. Tämä johtuu varmaan omasta äitisuhteestani, jossa henkistä väkivaltaa on ollut liikaakin. Tämä oma huono äitisuhde on myös etäännyttänyt minut omasta lapsuuden perheestä ja -suvusta.
Olemme myös yrittäneet toista lasta tuloksetta jo 14 kiertoa. Tämä pistää mielen mustaksi, sillä minkälainen äiti ei pysty imettämään ja raskautumaan uudelleen samaan aikaan. Ja tarjoamaan sisarusta lapselleen. Nyt tämä projekti taitaa jäädä tauolle, sillä ei vaan enää pää kestä pettyä joka kuukausi.
Vahvat B-vitamiinit ehkäisee stressin haittoja.
Alue: Aihe vapaa
Älä ainakaan neuvoa hae neuvolasta. Äläkä koskaan siellä kerro väsymyksestä. Onko sinulla ystäviä? Yritä ulkoilla, vaunulenkit piristää vaikka tiedän ettei varmasti aina jaksais. Tee jotain mikä tuottaa itsellesi iloa. Voimia sinulle. Ps. Tiedän todellakin mitä tuo on.