Lue keskustelun säännöt.
Jos huomaat jonkun olevan kateellinen sinulle, jäätkö mässäilemään/märehtimään asialla?
02.11.2020 |
Vai annatko olla? Itse joskus nuorempana ja epävarmana jopa sain nautintoa siitä, että joku oli kateellinen tai että kuvittelin jonkun olevan minulle kateellinen, koska se pönkitti haurasta egoani, mutta nyt vanhempana ja viisaampana en saa enää mielihyvää muiden (oletetusta) kateudesta. Olen itsekin kokenut kateuden tunteen ja tiedän, ettei se ole niitä lempituntemuksiani. En ole pahantahtoinen ihminen, joten miksi siis haluaisin kenenkään minua kadehtivan?
Kateus on aivan inhimillinen tunne, eikä siitä pitäisi tehdä numeroa, ei kadehtijan eikä kateuden kohteen. Kun oppii suhtautumaan kateuteen hyväksyvästi eikä niin vakavamielisesti, elämä on paljon mukavampaa.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä herättää paljon kateutta. Kateelliset ihmiset voivat olla vaarallisia pitää lähellä, koska heikkona hetkenä eivät auta vaan nauttivat vahingoniloisina siitä, että toisella kävi (kerrankin, heidän näkökulmastaan) huono säkä. Tilaisuuden tullen he myös mielellään vetävät kateuden kohteen alas.
Tähän pohjautuu sanonta "kell' onni on, se onnen kätkeköön". Saat pitää sen, kun et näytä sitä kenellekään.
Siis olisin hieman huolissani, jos huomaisin jonkun olevan kateellinen, ja pitäisin matalahkoa profiilia hetken aikaa.
Näin minäkin kateuden näen, ja siksi en halua ympärilleni kateellisia mukakavereita kärkkymään epäonneani. Kun olen nuoresta asti ollut yh, joista viimeiset 9 vuotta sairaan lapsen kanssa, ilman parisuhdetta jossa minun olisi turvallista olla, siinä samalla auttanut, kuunnellut ja talkoillut näiden tärkeiden ihmisten vuoksi, niin on aika kova paikka joutua kateuden kohteeksi kun vihdoin menee paremmin. Taisin olla olemassa näille kateellisille vain muistuttamassa heidän "voitostaan" "kilpailussa". Onneksi on ollut koko ajan myös niitä OIKEITA ystäviä, joilla ei ole tuollaista kateuden tunnevammaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallan väittää, että kukaa ei oo miulle kateelline. Miks olis, ku oon luuseri? :D Ite kadehdin niitä, joil ei oo esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoo. Silleen yleisellä tasolla, en nii et tekisin jotain tai kohdistaisin sen tiettyyn henkilöön. Ajattelen vaan et olisinpa samanlainen, nii kaikki olis helpompaa. :/ M25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä herättää paljon kateutta. Kateelliset ihmiset voivat olla vaarallisia pitää lähellä, koska heikkona hetkenä eivät auta vaan nauttivat vahingoniloisina siitä, että toisella kävi (kerrankin, heidän näkökulmastaan) huono säkä. Tilaisuuden tullen he myös mielellään vetävät kateuden kohteen alas.
Tähän pohjautuu sanonta "kell' onni on, se onnen kätkeköön". Saat pitää sen, kun et näytä sitä kenellekään.
Siis olisin hieman huolissani, jos huomaisin jonkun olevan kateellinen, ja pitäisin matalahkoa profiilia hetken aikaa.Olen alkanut pelätä kateellisia, kun on tullut elämänkokemusta. Sellaisia ei kannata pitää elämässä.
Sama. Voi varomattomuuttaan antaa aseet niiden käteen jotka susina piiloutuvat lampaan vaatteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnistatte kateuden? Voihan se negatiivinen reaktio olla vain halveksintaa tai aitoa vähättelyä. Mun ystäväni lyttää minua jatkuvasti ja oletan, että hän ainakin on aidosti sitä mieltä, että olen jotenkin huono/outo/tyhmä/liian onnekas jne. Ei ole tullut mieleenkään mikään kateus motiivina.
Nopea puheenaiheen vaihto, kääntäminen puhe omaan itseen, vähättelemällä omien kokemusten kautta. Semmoinen kokonaisuus jossa ihmisen tuuli myös muuttuu äkeäksi, ja hermostuneeksi. Sen sijaan että sanoisi matkaan että ”aijaa kiva mitä te teitte siellä” niin ”no kolme vuotta sitten kävin siellä ja siellä ja KAIKKI on paljon hienompaa kuin mikään misssään muualla”
Sit sitä jää vaan monttu auki et aijaa. Ja ei sitä enää osaa sen jälkeen juttua edes jatkaakaan.
Ohis, mutta minä puhun noin, mutta en ole kyllä pätkääkään kateellinen. Minulle se on normaali keskustelutapa, että toinen kertoo omasta reissustaan ja toinen kertoo samasta aiheesta jotain omasta elämästään. Sen sijaan että molempien pitäisi puhua vaan siitä toisen reissusta, vaikkei toinen ole siellä edes ollut. Parin lapsuuden ystäväni kanssa tällainen keskustelu oli ihan luonnollista, ja vasta aikuisiällä olen törmännyt siihen että tämä "kaiken kääntäminen itseen" voikin herättää joissain ihmisissä ihan hirveän voimakasta aggressiota.
Vierailija kirjoitti:
Kateus, kiima ja kaman keruu, ovat kolme suomalaista perussyntiä.
Jaa että muilla kansoillako ei ole näitä ominaisuuksia?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnistatte kateuden? Voihan se negatiivinen reaktio olla vain halveksintaa tai aitoa vähättelyä. Mun ystäväni lyttää minua jatkuvasti ja oletan, että hän ainakin on aidosti sitä mieltä, että olen jotenkin huono/outo/tyhmä/liian onnekas jne. Ei ole tullut mieleenkään mikään kateus motiivina.
Nopea puheenaiheen vaihto, kääntäminen puhe omaan itseen, vähättelemällä omien kokemusten kautta. Semmoinen kokonaisuus jossa ihmisen tuuli myös muuttuu äkeäksi, ja hermostuneeksi. Sen sijaan että sanoisi matkaan että ”aijaa kiva mitä te teitte siellä” niin ”no kolme vuotta sitten kävin siellä ja siellä ja KAIKKI on paljon hienompaa kuin mikään misssään muualla”
Sit sitä jää vaan monttu auki et aijaa. Ja ei sitä enää osaa sen jälkeen juttua edes jatkaakaan.
Ohis, mutta minä puhun noin, mutta en ole kyllä pätkääkään kateellinen. Minulle se on normaali keskustelutapa, että toinen kertoo omasta reissustaan ja toinen kertoo samasta aiheesta jotain omasta elämästään. Sen sijaan että molempien pitäisi puhua vaan siitä toisen reissusta, vaikkei toinen ole siellä edes ollut. Parin lapsuuden ystäväni kanssa tällainen keskustelu oli ihan luonnollista, ja vasta aikuisiällä olen törmännyt siihen että tämä "kaiken kääntäminen itseen" voikin herättää joissain ihmisissä ihan hirveän voimakasta aggressiota.
No siis tietenkin normaaleissa rajoissa normaalia. Vastavuoroisuus on se sana. Voi olla olematta vastavuoroinen olematta kateellinen - sellainen ihminen ei oikein edes jaksa kuunnella mitä se toinen ihminen haluaa aiheesta sanoa vaan odottaa että pääsee kaappaamaan keskustelun itselleen. Kateellinen taas haluaa kertoa että mikä hänellä on paremmin, hienommin tms tai sitten jos ei kykene niin haluaa äkkiä lopettaa puheenaiheen eikä halua kysellä aiheesta yhtään mitään.
Voit siis puhua omista asioista a) vastavuoroisesti b) törpösti ja dominoivasti c) kateellisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateelliset ihmiset. Jos he ovat kateelllisia kun sinulla menee hyvin niin varmasti he ovat myös vahingoniloisia kun sinulla menee huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Kateelliset ihmiset. Jos he ovat kateelllisia kun sinulla menee hyvin niin varmasti he ovat myös vahingoniloisia kun sinulla menee huonosti.
TÄMÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uppist tälle, oisko lisäselityksiä?
Olen alkanut pelätä kateellisia, kun on tullut elämänkokemusta. Sellaisia ei kannata pitää elämässä.