Lue keskustelun säännöt.
Jos huomaat jonkun olevan kateellinen sinulle, jäätkö mässäilemään/märehtimään asialla?
02.11.2020 |
Vai annatko olla? Itse joskus nuorempana ja epävarmana jopa sain nautintoa siitä, että joku oli kateellinen tai että kuvittelin jonkun olevan minulle kateellinen, koska se pönkitti haurasta egoani, mutta nyt vanhempana ja viisaampana en saa enää mielihyvää muiden (oletetusta) kateudesta. Olen itsekin kokenut kateuden tunteen ja tiedän, ettei se ole niitä lempituntemuksiani. En ole pahantahtoinen ihminen, joten miksi siis haluaisin kenenkään minua kadehtivan?
Kateus on aivan inhimillinen tunne, eikä siitä pitäisi tehdä numeroa, ei kadehtijan eikä kateuden kohteen. Kun oppii suhtautumaan kateuteen hyväksyvästi eikä niin vakavamielisesti, elämä on paljon mukavampaa.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmensi joidenkin kun löysin nykyisen aviomieheni 6v sitten. Olin ennen tätä 8 vuotta sinkkuna, joitain pieniä yrityksiä lukuunottamatta, ja viihdyinkin sinkkuna vallan mainiosti! Sitten tuli mieheni vastaan, eikä siinä kannatanut enää torjua, kun sattui niin hyvä mies kohdalle :)
Olisin rehellisesti sanottuna luullut että läheiset ihmiseni olisivat onnesta soikeina, mutta ei mennytkään niin. Olin kuitenkin jo 35-vuotias kun mieheni löysin, ja viettänyt ne ajat sinkkuna jotka ystäväni olivat perustelleet perheitä ja ottaneet talolainaa siippojensa kanssa. Nyt kuitenkin ne kaikki oli jo mennyttä, talot myytyinä, ja yksiöt tilalla, tai sitä kumppania ei ole vieläkään löytänyt, kummin vain, niin kateus paistaa monesta läpi minun elämäntilannettani kohtaan. En ymmärrä miksi näin on, koska en koskaan kadehtinut heiden parisuhteitaan tai asuntojaan, vaan olin innolla sisustusliikkeissä mukana, ja miettimässä mikä maali sopisi mihinkin, sekä talkoolaisena jos tarvittiin. Arvaatte varmaan olivatko he minulle kun minun "vuoroni" tuli? :D
Jotenkin tuntuu että he eivät ihan ymmärrä että elämä soljuu, eilen oli tuollaista, tänään tällaista, ja että mieheni voi vaikka kuolla tänään. Arvaan etten saisi heiltä myötätuntoa enkä apua sellaisen hädän keskellä, vaan olisivat varmaan että "ähäkutti, onneksi kuoli".
Se, ettet ole saanut apuja niiltä ystäviltäsi keitä itse autoit, johtunee osaltaan siitä, että heillä on lapsia ja käyvät töissä. Töiden jälkeen on aika täti, jos vielä jaksaa ystävän maalinsävyn takia raahautua maalikauppaan. Monella ei vaan enää jaksua riitä. Viikonloppuisin perheellisillä on monesti kiire mummoloihin yms.
Toki, jos ystävä on tosi tärkeä, löytyy aikaa maalikauppoillekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on teko myös siinä vaiheessa kun sen vuoksi vähättelet toista tai muuten aiheutat negatiivisuutta sen vuoksi muille. Jos olet kateellinen, pure huulta ja sano että aivan ihanaa, kerro lisää. Älä anna periksi halullesi nokittaa missään vaiheessa. Siinä se, sillä pärjää samalla tavalla kuin normaalit ihmiset.
Enemmän kiinnostaa mistä päättelette jonkun olevan kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnistatte kateuden? Voihan se negatiivinen reaktio olla vain halveksintaa tai aitoa vähättelyä. Mun ystäväni lyttää minua jatkuvasti ja oletan, että hän ainakin on aidosti sitä mieltä, että olen jotenkin huono/outo/tyhmä/liian onnekas jne. Ei ole tullut mieleenkään mikään kateus motiivina.
Näiden "kateudet" taitaa tulla Kumman kaa-komediasta...
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kiinnostaa mistä päättelette jonkun olevan kateellinen.
Ei-kateellisten ystävieni kanssa keskustelemme kaikesta maan ja taivaan väliltä analyyttisesti, itkien ja nauraen, tsempaten. Jää hyvä olo.
Kateellisten ”ystävien” kanssa jo etukäteen varoo kun ei tiedä voiko vaikka uudesta työpaikasta kertoa. Sinun puheenaiheesi muuttuu hänen puheenaiheeksi, asetelma on kilpailuhenkinen. Kaikki on isompaa ja parempaa. Sinulla huonompaa ja vähän sinne tänne viallista. Päädyt ”ihastelemaan” ystävää itsesi kustannuksella koska et halua kiristyvää tunnelmaa ja pahaa mieltä. Jälkikäteen on vähän ikävä olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos huomaan kateutta toisissa ihmisissä säälin heitä vähän ja pyrin olemaan kuin en olisi huomannut. Jos heillä olotila vaan jatkuu pyrin välttämään juuri sitä ihmistä. En jaksa olla toisille kateellinen, minulla on muuta tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin on kilpailumieltä, niin kauan on myös kateutta. Jos kerran ihminen kilpailee, hän tavoittelee voittoa, koska siitä tulee hyvä olo - "olen parempi kuin nuo muut". Jos häviät, on ihan yhtä luonnollista, että häviöstä tulee paha mieli - "olen huonompi kuin muut/joku muu". On todella inhimillistä, jos kokee kateutta sitä ihmistä tai niitä ihmisiä kohtaan, jotka voittivat sinut tai ovat "kilpailemassasi" asiassa sinua parempia.
Kateus on tunne, ei teko. Teoksi se muuttuu vasta, kun aiheutat sillä toiselle pahaa kuten esimerkiksi menemällä rikkomaan kateudesi kohteen omaisuutta.Ap
Hmmmm. Pystytkö ymmärtämään että kaikki eivät koe kateuden tunteita, ja tästä syystä he eivät halua olla tekemisissä kateellisten ihmisten kanssa? Jotkut eivät kilpaile elämässään, vaan elävät omannäköistä elämää riippumatta siitä voiko sillä elämisellä ketään voittaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmensi joidenkin kun löysin nykyisen aviomieheni 6v sitten. Olin ennen tätä 8 vuotta sinkkuna, joitain pieniä yrityksiä lukuunottamatta, ja viihdyinkin sinkkuna vallan mainiosti! Sitten tuli mieheni vastaan, eikä siinä kannatanut enää torjua, kun sattui niin hyvä mies kohdalle :)
Olisin rehellisesti sanottuna luullut että läheiset ihmiseni olisivat onnesta soikeina, mutta ei mennytkään niin. Olin kuitenkin jo 35-vuotias kun mieheni löysin, ja viettänyt ne ajat sinkkuna jotka ystäväni olivat perustelleet perheitä ja ottaneet talolainaa siippojensa kanssa. Nyt kuitenkin ne kaikki oli jo mennyttä, talot myytyinä, ja yksiöt tilalla, tai sitä kumppania ei ole vieläkään löytänyt, kummin vain, niin kateus paistaa monesta läpi minun elämäntilannettani kohtaan. En ymmärrä miksi näin on, koska en koskaan kadehtinut heiden parisuhteitaan tai asuntojaan, vaan olin innolla sisustusliikkeissä mukana, ja miettimässä mikä maali sopisi mihinkin, sekä talkoolaisena jos tarvittiin. Arvaatte varmaan olivatko he minulle kun minun "vuoroni" tuli? :D
Jotenkin tuntuu että he eivät ihan ymmärrä että elämä soljuu, eilen oli tuollaista, tänään tällaista, ja että mieheni voi vaikka kuolla tänään. Arvaan etten saisi heiltä myötätuntoa enkä apua sellaisen hädän keskellä, vaan olisivat varmaan että "ähäkutti, onneksi kuoli".
Se, ettet ole saanut apuja niiltä ystäviltäsi keitä itse autoit, johtunee osaltaan siitä, että heillä on lapsia ja käyvät töissä. Töiden jälkeen on aika täti, jos vielä jaksaa ystävän maalinsävyn takia raahautua maalikauppaan. Monella ei vaan enää jaksua riitä. Viikonloppuisin perheellisillä on monesti kiire mummoloihin yms.
Toki, jos ystävä on tosi tärkeä, löytyy aikaa maalikauppoillekkin.
Muuten hyvä mutta minulla on itselläni erityistä tukea vaativa lapsi. Tai siis nyt jo aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin on kilpailumieltä, niin kauan on myös kateutta. Jos kerran ihminen kilpailee, hän tavoittelee voittoa, koska siitä tulee hyvä olo - "olen parempi kuin nuo muut". Jos häviät, on ihan yhtä luonnollista, että häviöstä tulee paha mieli - "olen huonompi kuin muut/joku muu". On todella inhimillistä, jos kokee kateutta sitä ihmistä tai niitä ihmisiä kohtaan, jotka voittivat sinut tai ovat "kilpailemassasi" asiassa sinua parempia.
Kateus on tunne, ei teko. Teoksi se muuttuu vasta, kun aiheutat sillä toiselle pahaa kuten esimerkiksi menemällä rikkomaan kateudesi kohteen omaisuutta.Ap
Hmmmm. Pystytkö ymmärtämään että kaikki eivät koe kateuden tunteita, ja tästä syystä he eivät halua olla tekemisissä kateellisten ihmisten kanssa? Jotkut eivät kilpaile elämässään, vaan elävät omannäköistä elämää riippumatta siitä voiko sillä elämisellä ketään voittaa tai ei.
Missä kohtaa kirjoitin, että kaikki kadehtisivat? On olemassa paljonkin kilpailuvietin omaavia ihmisiä. Väitätkö, ettei heidän joukossaan ole muiden menestystä kadehtivia ihmisiä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistit aiheutti paljon ahdistusta. Sanotaan että niitä ajaa kateus mutta sitä en voi ymmärtää, kiusaajilla oli kaikki asiat paremmin kuin minulla. Olivat opiskelleet, matkustelleet ym.
Silti piti minua kiusata rankasti. Aivan kuin eivät olisi kestäneet sitä, että minä kestän olla aivan tavallinen harmaahiiri.
En tiedä ovatko kateellisia, ainoastaan pahoja.
No itse juuri mietin onko kateudesta kyse, kun ystävä alkoi vaikuttaa suuttuneelta. Kysyin onko suuttunut, niin ei ollut mutta sama tyly käytös jatkui. Onkohan kateutta? Häneltä tuli myös itseään vähätteleviä kommentteja joita ihmettelin. Kun en minä vähättele häntä. Elän vaan omaa elämää ja teen omia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin on kilpailumieltä, niin kauan on myös kateutta. Jos kerran ihminen kilpailee, hän tavoittelee voittoa, koska siitä tulee hyvä olo - "olen parempi kuin nuo muut". Jos häviät, on ihan yhtä luonnollista, että häviöstä tulee paha mieli - "olen huonompi kuin muut/joku muu". On todella inhimillistä, jos kokee kateutta sitä ihmistä tai niitä ihmisiä kohtaan, jotka voittivat sinut tai ovat "kilpailemassasi" asiassa sinua parempia.
Kateus on tunne, ei teko. Teoksi se muuttuu vasta, kun aiheutat sillä toiselle pahaa kuten esimerkiksi menemällä rikkomaan kateudesi kohteen omaisuutta.Ap
Hmmmm. Pystytkö ymmärtämään että kaikki eivät koe kateuden tunteita, ja tästä syystä he eivät halua olla tekemisissä kateellisten ihmisten kanssa? Jotkut eivät kilpaile elämässään, vaan elävät omannäköistä elämää riippumatta siitä voiko sillä elämisellä ketään voittaa tai ei.
Missä kohtaa kirjoitin, että kaikki kadehtisivat? On olemassa paljonkin kilpailuvietin omaavia ihmisiä. Väitätkö, ettei heidän joukossaan ole muiden menestystä kadehtivia ihmisiä?
Ap
Siis tarkoitin sitä että meillä kaikilla ei ole kateudentunteita, jotka nyt vaan on "normaaleja" tuntita, vaan emme halua tuollaisten ihmisten kateuden kohteeksi ollenkaan.
En edes huomaa jotain oletettua kateutta. En siis osaa reagoida kateuteen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus, kiima ja kaman keruu, ovat kolme suomalaista perussyntiä.
Ei ole hyvä herättää paljon kateutta. Kateelliset ihmiset voivat olla vaarallisia pitää lähellä, koska heikkona hetkenä eivät auta vaan nauttivat vahingoniloisina siitä, että toisella kävi (kerrankin, heidän näkökulmastaan) huono säkä. Tilaisuuden tullen he myös mielellään vetävät kateuden kohteen alas.
Tähän pohjautuu sanonta "kell' onni on, se onnen kätkeköön". Saat pitää sen, kun et näytä sitä kenellekään.
Siis olisin hieman huolissani, jos huomaisin jonkun olevan kateellinen, ja pitäisin matalahkoa profiilia hetken aikaa.
En koskaan oleta kenenkään olevan minulle kateellinen. Se ei yksinkertaisesti ole asia jota ajattelisin.
N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin on kilpailumieltä, niin kauan on myös kateutta. Jos kerran ihminen kilpailee, hän tavoittelee voittoa, koska siitä tulee hyvä olo - "olen parempi kuin nuo muut". Jos häviät, on ihan yhtä luonnollista, että häviöstä tulee paha mieli - "olen huonompi kuin muut/joku muu". On todella inhimillistä, jos kokee kateutta sitä ihmistä tai niitä ihmisiä kohtaan, jotka voittivat sinut tai ovat "kilpailemassasi" asiassa sinua parempia.
Kateus on tunne, ei teko. Teoksi se muuttuu vasta, kun aiheutat sillä toiselle pahaa kuten esimerkiksi menemällä rikkomaan kateudesi kohteen omaisuutta.Ap
Hmmmm. Pystytkö ymmärtämään että kaikki eivät koe kateuden tunteita, ja tästä syystä he eivät halua olla tekemisissä kateellisten ihmisten kanssa? Jotkut eivät kilpaile elämässään, vaan elävät omannäköistä elämää riippumatta siitä voiko sillä elämisellä ketään voittaa tai ei.
Missä kohtaa kirjoitin, että kaikki kadehtisivat? On olemassa paljonkin kilpailuvietin omaavia ihmisiä. Väitätkö, ettei heidän joukossaan ole muiden menestystä kadehtivia ihmisiä?
Ap
Siis tarkoitin sitä että meillä kaikilla ei ole kateudentunteita, jotka nyt vaan on "normaaleja" tuntita, vaan emme halua tuollaisten ihmisten kateuden kohteeksi ollenkaan.
Selvä. Minä ihmettelen, miten tuo liittyi kommenttiini.
Ap
On tilanteita, kun se ei jää kateuteen ja on myrkyllistä kilpailua. Kiusaamista.
Kateutta voi olla monellaista. On lieviä kateuden hetkiä ja sitten ilkeää kateutta. Varmasti jokainen on tuntenut kateutta toista kohtaan ajattelemalla "miksi hän osaa/pääsee/saa/onnistuu..." Jotkut osaa käsitellä nämä ajatukset pois ja olemaan iloisia heidän puolestaan ja jotkut eivät ja se kateuden peikko vaan kasvaa.
Kirjoitan heti AV:lle, faceen ja instaan kuinka kaikki kadehtivat minua!