Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten eroon pimeänpelosta?
01.11.2020 |
Miten aikuinen ihminen pääsisi eroon pimeänpelosta?
Olen pelännyt pimeää pienestä asti. Aina, kun olen yrittänyt puhua siitä, vastaus on ollut suurin piirtein "ei siellä pimeässä mitään ole". Kukapa tietää, onko vai ei, siitä ei nyt ole kysymys. Pelko jähmettää minut joskus jopa seisomaan selkä seinää vasten valaistussa paikassa, jonka lähellä on pimeitä huoneita tai ovia niihin. Kauhu tuntuu päivällä järjettömältä, mutta yöllä on tosi kysymyksessä.
Oletteko päässeet eroon pimeänpelosta omin voimin? Kukaan ei ota minua tosissaan, eikä mihinkään ammattilaiseen ole varaa. Ikääkin on niin paljon, että ei tämä vanhemmitenkaan mene ohitse.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Mustikkaa voisi kokeilla lääkkeeksi.
Tuota ei ainakaan ennen ole ehdotettu. Tykkään mustikoista, mutta ainakaan sisäisesti käytettyinä ne eivät ole vähentäneet pimeänpelkoani ollenkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehen mummo kertoi kun sota-aikana olivat olleet pimeässä kotona ja peittäneet ikkunat ettei venäläiset nähneet valoa mistään mihin suunnistaa. Sitten mummo sanoi ettei missään ole niin turvassa kuin pimeässä ❤️
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen mummo kertoi kun sota-aikana olivat olleet pimeässä kotona ja peittäneet ikkunat ettei venäläiset nähneet valoa mistään mihin suunnistaa. Sitten mummo sanoi ettei missään ole niin turvassa kuin pimeässä ❤️
Tuo on tavallaan totta. Ainakin silloin, kun tietää, mikä vaara on vaanimassa. Minun pelkoni vain on jonkinlainen muodoton "asia", josta en saa järkevää otetta. :(
Ap
Kokeile auttaako alkoholi tai huumeet?
Täällä on niin pimeää että pelkään kompastuvani kämpässäni johonkin. Todennäköisesti tuoliin tai kahvakuulaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile auttaako alkoholi tai huumeet?
Huumeita en ole kokeillut enkä aiokaan, alkoholi auttaa jonkin verran. En kuitenkaan voi monestakin syystä juoda sitä niin usein ja paljon, että ongelma poistuisi pysyvästi.
Ap
Siedätys auttaa pimeä pelkoon. Vähän kerrallaan pelkoa kohti ja aluksi vaikka jonkun turvallisen ihmisen kanssa. Siitä sitten vähitellen eteenpäin, askel kerrallaan ja lopulta uskallat jo ilman tukihenkilöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo vanha aikuinen (en vanhus)
Pelkään edelleen pimeää. Se on jotain outo kauhua joka päivällä tuntuu naurettavalta.
Otan unen saamiseksi nykyään, ja ne auttavat myös pelkoon. Opamox ja ketlpinor.
Vierailija kirjoitti:
Siedätys auttaa pimeä pelkoon. Vähän kerrallaan pelkoa kohti ja aluksi vaikka jonkun turvallisen ihmisen kanssa. Siitä sitten vähitellen eteenpäin, askel kerrallaan ja lopulta uskallat jo ilman tukihenkilöä.
Muuten hyvä idea, mutta minua ei pelota ollenkaan silloin, kun muita ihmisiä on lähellä. Muiden iällä tai koolla ei ole merkitystä. Hoitokoirien kanssa kuljin aikoinani pimeässä ulkona ja sisällä ilman mitään pelkoa, mutta nyt en voi ottaa eläimiä edes vähäksi aikaa. Eikä se pysyvä ratkaisu edes olisi.
Yksin en voi siedättää, koska pelossa ei ole asteita, on vain lamaannuttava pelko tai ei pelkoa ollenkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä vaikuttaa arkielämääsi?
Mulla on kans aika paha pimeän pelko, mutta kyllä sen kanssa pärjää kun joku valo löytyy lähes aina. Mutta joskus se ahdistus kyllä iskee ja tuntuuhan se naurettavalta pelätä kun omassa kotona, pienessä kerrostaloasunnossa, kissojen kanssa on "liian hämärää"...
Taustalla lapsuudesta jäänyt yliluonnollisen pelko, vaikken mihinkään sellasiin varsinaisesti usko, (yksin) pimeässä vaan järki menettää merkityksensä.
Minua lapsena peloteltiin kummituksilla, omat vanhemmat uskoivat henkimaailman läsnäoloon ja istuttivat minuun vaiken pimeänpelon.
Pääsin tuosta eroon vasta kun oma lapsi syntyi. Jotenkin se muokkasi aivoja uudelleen ja peloista tuli "järkevämpiä". Toki yksin jossain pimeällä kadulla tai keskellä pimeää metsää saattaisin pelätä, mutta se olisikin ns. normaalia pelkoa. Sisällä kotona en enää osaa pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pelkään pimeää, mille yritän lähinnä nauraa muiden mukana (kaikki läheiseni pitävät pelkoani naurettavana). Asia on helpottanut itselläni, kun päätin vain hyväksyä pelkoni. Jos olen yksin kotona, pidän olohuoneessa lukulampun päällä, niin että makuuhuoneessa näkee hyvin ympärilleen. En enää kiusaa itseäni pimeydellä, kun ei kerran ole pakko.
Pimeänpelkoa näyttää olevan monta eri lajia. Yksi saa apua lääkkeistä, toinen pärjää pienen valon avulla ja kolmas on vain hyväksynyt pelkonsa. On hieno juttu, että ratkaisu tai edes lievennystä on löytynyt. Minulla tuo vain ei toimi.
Minun pelkoni kohdistuu valon ulkopuolella olevaan pimeyteen. Minulle on ehdotettu muun muassa otsalamppua, mutta puoli metriä leveä ja muutaman metrin pituinen valokeila vain korostaa ympärillä olevaa mustuutta. Voisin istua valaistussa jumppasalissa ja silti pelätä sen ovien ja ikkunoiden takana olevaa valottomuutta.
Kotona minulla on iltaisin ainakin vähän valoa jokaisessa huoneessa, ja kun tiedän, että ovet ovat lukossa, ei pelota. Useimmissa valoissa on kaukosäädin, mutta sillä on tapana olla aina juuri käden ulottumattomissa; metri pimeän puolella on liikaa. Sängyssä on mukavaa ja turvallista pimeässäkin, mutta yöllä vessaan mennessä on napattava valot olohuoneeseen eteisestä käsin, vaikkei olohuoneeseen tarvitse edes mennä; matkalta vain näkee, kuinka pimeää siellä on. Paluumatkalla valot äkkiä pois ja pitkillä loikilla takaisin sänkyyn. Viisikymppinen ihminen.
Kotona ongelma ei siis ole mainittavan kokoinen, utta nyt pelko on ajankohtainen, koska alkaa olla tosi pimeää ja minä olen muutaman kuukauden remonttievakossa. Tuntematon paikka, koti-ikävä ja valaistus, jota en ole itse suunnitellut. En edes muistanut olevani näin säikky.
Pari esimerkkiä siitä, miten pelkoni oireilee valoisassakin. Minusta on kauhea katsella elokuvakohtauksia, joissa istutaan yöllä nuotion ympärillä. Selin pimeyteen. Minulta ei onnistuisi. Vielä kauheampi näky on se, että mennään yöksi telttaan ja ollaan siellä valonlähteen kanssa, siis pienenä mutta kutsuvana valopisteenä pimeässä metsässä tai leirintäalueella. Tai takapihalla. Teltta itse näkyy siis kaikkialle mutta teltassa ollaan kuin säkissä sokeina. Tähän varmaan liittyy se, että en pysty nukkumaan pää lähempänä oviaukkoa kuin jalat, ja se, että työtiloissa, ravintolassa yms. pystyn istumaan ilman nakertavaa epämukavuuden tunnetta vain, kun saan istua selkä seinää vasten.
En tiedä, mistä pelkoni on peräisin. Minua ei ole koskaan peloteltu, en usko mihinkään yliluonnolliseen enkä ole vähääkään uskonnollinen. En pelkää esimerkiksi mörköjä enkä murhaajia, vain sitä pimeää. Ilta- ja aamuhämärissä pelko on poissa, ja jäljellä on vain normaali varovaisuus. Vain pilkkopimeä on paha juttu, ja se onkin tosi paha, jotakin halvaantumisen ja hysterian rajamailta. Eikä kukaan ota sitä vakavasti, koska sitä ei esiinny silloin, kun muita on paikalla. Tästä olisi tosi kiva päästä eroon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostanpa tätä näkyviin nyt, kun pimeänpelkoiset ovat taatusti jo sisätiloissa. :)
Ap
Pimeässä ei ole mitään muuta enemmän kuin varjoja. Pimeys on myös kaunista. Omaa pihaani valaisen säästeliäästi. Minusta on ihana nauttia tähtitaivaasta.
Mutta jos pimeys pelottaa, niin voihan jokaisessa huoneessa pitää yhtä tai kahta led-kynttilää. Ne valaisevat mukavasti ja turvallisesti.
Ja ehkä kannattaa pitää aina pientä taskulamppua mukana.
Jonkun tutun ja ymmärtäväisen ihmisen kanssa voisi kulkea pimeissä huoneissa ja ulkonakin pimeällä. Siis pikku hiljaa totutella pimeyteen ja sen kauneuteen.
Tätä lukiessa tajusin ensimmäistä kertaa, että minullakin on pimeänpelko. Just tuo nuotiolla istuminen selin pimeään, pimeä huone valaistun käytävän päässä, valaistu teltta jne. Tykkään tosin nukkua täysin pimeässä, kunhan en näe mitään - epämääräiset varjot ja heijastukset pelottavat minua.
Vierailija kirjoitti:
Pimeässä ei ole mitään muuta enemmän kuin varjoja. Pimeys on myös kaunista. Omaa pihaani valaisen säästeliäästi. Minusta on ihana nauttia tähtitaivaasta.
Mutta jos pimeys pelottaa, niin voihan jokaisessa huoneessa pitää yhtä tai kahta led-kynttilää. Ne valaisevat mukavasti ja turvallisesti.
Ja ehkä kannattaa pitää aina pientä taskulamppua mukana.
Jonkun tutun ja ymmärtäväisen ihmisen kanssa voisi kulkea pimeissä huoneissa ja ulkonakin pimeällä. Siis pikku hiljaa totutella pimeyteen ja sen kauneuteen.
Pimeys ja tähtitaivas ovat kaunista katseltavaa. Minun lempivuodenaikani on syksy, kun saa asentaa nätit, yksinkertaiset ulkovalot ja poltella kynttilöitä hämärissä huoneissa. Syysmyrskyt ovat ihania varsinkin veden äärellä. Mutta minä pelkään pimeää silmittömästi ollessani yksin sen ympäröimänä turvattomalta tuntuvassa paikassa. Ei onnistu siedättäminen, eikä taskulampusta ole apua. Jos olisi, olisin päässyt pelostani kymmeniä vuosia sitten.
Tällainen pimeänpelko on hankala ongelma, kun ne, joilla sitä ei ole, eivät pysty hahmottamaan sitä lainkaan. Onkohan tämä kohdistamaton pelko vaikeampaa lajia kuin se, että pelätään jotakin konkreettista pimeässä lymyävää?
Ap
Olisiko joku käyttäytymisterapia, jossa turvallisesti harjoitella pelottavan asian kohtaamista vaihe vaiheelta, siis siedättylmistä? Tuohan on fobia. Itse ole pelännyt hulluna lintuja, mutta vähitellen päässyt siitä - tosin vapaana lentävä lintu samassa huoneessa kanssani aiheuttaisi sydän pysähdyksen.
Fobioiden hoitoon liittyen käyttäytymisterapia.
Alue: Aihe vapaa
Mustikkaa voisi kokeilla lääkkeeksi.