Miten paljon te autatte keskimäärin 10-vuotiasta lastenne läksyjen teossa illassa?
Ja miten hyviä lapsenne ovat koulussa?
Itselläni menee joskus auttamiseen kaksikin tuntia, enkä oikein tiedä onko tämä enää normaalia ja järkevää.
Lapsi ei pysty keskittymään yksin, vaan hermostuu helposti, heittelee kyniä, itkee yms, koska läksyjen teko on niin tukalaa. Hän lopulta saa kyllä tehtyä, mutta siinä vaiheessa itse olen jo ihan rikki.
Lapsi pärjää koulussa kiitettävästi, koska minä autan häntä niin paljon. Entä jos en auttaisi? Tippuisi kärryiltä.
Olen ahdistunut. Monta vuotta tämä vielä tulee kestämään? Onko mahdollista saada apua jostakin? Olen yh-äiti, ja opiskelen itsekin yliopistossa.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Millaisia läksyjä te teette sen pari tuntia? Minun 9-vuotiaani tekee läksyt aina 5-10 minuutissa. Välillä vähän motkotan, kun käsiala on semmoista hutilointia, ja piirustustehtävät aina tikku-ukkoja, mutta vaikka lapsi tekisi miten huolellisesti, en oikein keksi kuinka max. yhteen sivuun matematiikkaa tai englantia ja muutamaan ympän tai uskonnon vihkotehtävään (tämän verran meillä keskimäärin läksyjä) saa menemään pari tuntia, ellei todella kamppaile niiden tekoa vastaan.
Vai vaihteleeko läksyjen määrä todella paljon opettajasta riippuen?
Mitä on motkotus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia läksyjä te teette sen pari tuntia? Minun 9-vuotiaani tekee läksyt aina 5-10 minuutissa. Välillä vähän motkotan, kun käsiala on semmoista hutilointia, ja piirustustehtävät aina tikku-ukkoja, mutta vaikka lapsi tekisi miten huolellisesti, en oikein keksi kuinka max. yhteen sivuun matematiikkaa tai englantia ja muutamaan ympän tai uskonnon vihkotehtävään (tämän verran meillä keskimäärin läksyjä) saa menemään pari tuntia, ellei todella kamppaile niiden tekoa vastaan.
Vai vaihteleeko läksyjen määrä todella paljon opettajasta riippuen?
Mitä on motkotus?
Jos katsot sanakirjasta ja pysytään ketjun aiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla näin, että meidän elämässä on liikaa asioita kun itsekin opiskelen. Tilanne on kuitenkin hyväksyttävä.
Mitä tulee curling-vanhemmuuteen, sanoisin etten sellainen ole. Nimenomaan vaadin lapselta läksyjen ja tehtävien tekoa, vaikka ovatkin vaativia ja ahdistavia.
Mutta joku syy tässä on taustalla enkä tiedä mikä. Lapsi on lahjaks monella tavalla, ja pelkää virheiden tekemistä. Tilanne liittyy varmaan myös siihen.
Ap
Et ole ihan realistinen. Ei lahjakkaalla lapsella jää mitään tehtäviä kotiin, kun ne ehtii tehdä jo koulussa. Tehtävät eivät ole vaativia alakouluikäisillä. Lapsella on lukihäiriö, adhd, asperger tai joku muu häiriö. Eihän lapsi ehdi harrastamaan mitään, jos joka päivä menee 2 tuntia ylimääräiseen opiskeluun. Ehtiikö liikkumaan lainkaan? Tuo, että et anna lapsen itse tehdä, vaan siloittelet pudotusta, on curlingia. Hän putoaa kelkasta viimeistään yläasteella, kun tehtäviin tulee oikeasti tasoa. Syy kannattaisi selvittää nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ja se, kun jotkut sanoo, että läksyissä ei kuulu auttaa. En ole samaa mieltä. En saanut koskaan tukea kouluun lapsena, minut vain pistettiin omaan huoneeseen lukemaan. En pystynyt keskittymään ja kokeista tuli yleensä 6 tai 7, jos niitäkään. Vasta aikuisena pääsin tutkimuksiin, sain hoitoa ja apua ja kas: yhtä-äkkiä olinkin yliopisto-opiskelija ja pärjäsin hyvin opinnoissa.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Lapset eivät pärjää yksin.
En ole huomannut yhtään viestiä jossa sanottu noin.
On kuitenkin todella hölmöä lähteä lapsen temppuiluun ja häärätä poppaskonstien kanssa tuntikausia läksyjen ympärillä. Lapsi kokeilee ja varmaan nauttii tuosta saamastaan huomiosta.
JOS kyse on siitä,että lapsi oikeasti tarvitsee apua niin se selvinnee kun tuon hääräämisen ja stressaamisen hetkeksi lopettaa.
Lapset osaa olla yllättävän pirullisia ja ovelia. 10 vee voi nauttia suunnattomasti äidin jakamattomasta huomiosta kun on hoksannut millä konstilla sitä saa.
Huomioitko muuten lasta kuinka paljon. Lähinnä se tulee mieleen,että jos lapsi 9-10 vetelee kokeista niin tuo on jotain muuta nyt kun sitä ettei osaa läksyjään tehdä.
Lopeta heti paapominen. Kokeile varsin!
En ikipäivänä suostuisi moiseen! Sanon omilleni että jos ei läksyjen tekeminen kiinnosta niin sitten saa merkinnän ja joutuu koulun jälkeen jäämään tekemään. Omieni kohdalla tämä on toiminut ja läksyt on tullut aina hoidettua, paria unohdusta lukuunottamatta. Omieni kohdalla on siis kyse puhtaasta laiskuudesta.
Ja meillä kyllä autetaan ja apua saa aina jos sitä tarvitsee, siitä ei oo kyse! Harvemmin on kuitenkin tarvinnut auttaa.
Aloittaminen vaikeaa = toiminnanohjauksen vaikeus. Kokeissa pärjää hyvin = keskittyminen onnistuu kun on täysin hiljaista ja muut virikket ympäriltä poistettu. Pienryhmään?
Täällä 10 vee muisti äsken että "ainiin läksyt " ja äkkiä tekemään. Tuli ehkä 10 minuutin päästä että oli tehnyt ja kuulemma vielä matikankin läksyt vaikka enkun läksyt oli vaan oltava huomiseksi.. että vähän oudolta kyllä kuulostaa 🤔
Meillä ei oo kyllä ikinä tehty numeroa asiasta.
10 vuotias hoitaa hyvin , 8-vuotiaalla hankalampaa aloittaminen. Meillä auttoi kun laitettiin pleikkarit ja netti kokonaan pois. Keskittyminen parantui hurjasti
En auta 9-vuotiasta oikeastaan koskaan ja tekee läksyt tosi nopeasti. Mielestäni saisi olla enemmänkin läksyjä. Englannin sanareihin on pari kertaa harjoiteltu yhdessä. Kahden muun lapsen kohdalla sama, ei ole juurikaan apua tarvinnut. Yhden kanssa pitänyt vähän enemmän tehdä hommia mutta ei nyt sentään joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Ja se, kun jotkut sanoo, että läksyissä ei kuulu auttaa. En ole samaa mieltä. En saanut koskaan tukea kouluun lapsena, minut vain pistettiin omaan huoneeseen lukemaan. En pystynyt keskittymään ja kokeista tuli yleensä 6 tai 7, jos niitäkään. Vasta aikuisena pääsin tutkimuksiin, sain hoitoa ja apua ja kas: yhtä-äkkiä olinkin yliopisto-opiskelija ja pärjäsin hyvin opinnoissa.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Lapset eivät pärjää yksin.
Niin, olisit tarvinnut ammattilaisen apua koulunkäyntiin, et sitä että vanhempi tekee sun kanssa läksyjä tuntikaupalla joka ilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se, kun jotkut sanoo, että läksyissä ei kuulu auttaa. En ole samaa mieltä. En saanut koskaan tukea kouluun lapsena, minut vain pistettiin omaan huoneeseen lukemaan. En pystynyt keskittymään ja kokeista tuli yleensä 6 tai 7, jos niitäkään. Vasta aikuisena pääsin tutkimuksiin, sain hoitoa ja apua ja kas: yhtä-äkkiä olinkin yliopisto-opiskelija ja pärjäsin hyvin opinnoissa.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Lapset eivät pärjää yksin.
Niin, olisit tarvinnut ammattilaisen apua koulunkäyntiin, et sitä että vanhempi tekee sun kanssa läksyjä tuntikaupalla joka ilta.
Jännää, että kaikki ulkoistetaan nykyään. Vanhepien ei varmaan teidä mielestä tarvitse kuin ulostaa lapsi maailmaan. Sen jälkeen yhteiskunta hoitakoon.
Kyllä vanhemman välillä kuuluu auttaa ja tukea lastaan. Pitääkö tämä vielä erikseen mainita?
ziisus.
Mulla on neljä lasta ja yhden kanssa on juuri tuollaista. Ei siis selvästikään kasvatuksesta kyse, kun vain hänellä on näitä ongelmia.
Jos jätän hänet tekemään läksyt itsenäisesti niin ne ei tule koskaan valmiiksi tai sitten ne on tehty todella huonosti. Eihän sellainen käy, joten pakko ne on sitten tehdä yhdessä uudelleen. Kyllä aika usein tuntuu tuskaiselta, mutta jos en auttaisi niin lapsi ei pärjäisi koulussa. Opettajan mielestä koulussa menee hyvin, tosin sielläkin tehdyt tehtävät on hutiloiden tehty ja paljon on virheitä..
Ootko ennen joutunut ap auttamaan paljon? Vai onko selkeästi nyt tapahtunut tää muutos..?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaminen vaikeaa = toiminnanohjauksen vaikeus. Kokeissa pärjää hyvin = keskittyminen onnistuu kun on täysin hiljaista ja muut virikket ympäriltä poistettu. Pienryhmään?
Viittaako tämä johonkin diagnoosiin?
Mulla on tehostetun tuen lapsi. Hän oli ekalla ja tokalla tuollainen, että sai rajuja raivareita läksyistä. Kolmannella vähemmän ja nyt neljännellä ei oikeastaan. Tarvitsee minun apua siihen, että otan selvää mitä ylipäätään tuli läksyksi ja laitan hänet niitä tekemään. Tarkastan myös läksyt. Aika usein jää tekemättä, kun kirjat on koulussa. Tähän apuun ei yleensä mene puolta tuntia minun aikaa, koska nykyinen ope antaa paljon vähemmän läksyä kuin ekalla tokalla. Kun keväällä koulut oli suljettu, niin meni kyllä tosi monta tuntia joka päivä, kun ohjasin häntä tekemään koulutöitä. Mutta tykkäsin myös siitä ajasta, koska minun avustuksella hän pysyi niin hyvin kärryillä mitä pitäisi olla tekemässä. Varmasti lisäsi lapsellekin mielekkyyden kokemusta, kun koulutyöt ei tuntuneet niin sekavilta. Häneltä itseltään menisi puolet ohjeista ohi ja töitä jäisi tekemättä, jos kukaan ei tue joten isommista kokonaisuuksista katkeasi punainen lanka.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tehostetun tuen lapsi. Hän oli ekalla ja tokalla tuollainen, että sai rajuja raivareita läksyistä. Kolmannella vähemmän ja nyt neljännellä ei oikeastaan. Tarvitsee minun apua siihen, että otan selvää mitä ylipäätään tuli läksyksi ja laitan hänet niitä tekemään. Tarkastan myös läksyt. Aika usein jää tekemättä, kun kirjat on koulussa. Tähän apuun ei yleensä mene puolta tuntia minun aikaa, koska nykyinen ope antaa paljon vähemmän läksyä kuin ekalla tokalla. Kun keväällä koulut oli suljettu, niin meni kyllä tosi monta tuntia joka päivä, kun ohjasin häntä tekemään koulutöitä. Mutta tykkäsin myös siitä ajasta, koska minun avustuksella hän pysyi niin hyvin kärryillä mitä pitäisi olla tekemässä. Varmasti lisäsi lapsellekin mielekkyyden kokemusta, kun koulutyöt ei tuntuneet niin sekavilta. Häneltä itseltään menisi puolet ohjeista ohi ja töitä jäisi tekemättä, jos kukaan ei tue joten isommista kokonaisuuksista katkeasi punainen lanka.
Koulujen oppimateriaalia ei valvo kukaan, joten ei ole ihme että lanka katkeaa.
Mun pikkusisko oli samanlainen kun oltiin lapsia, hänellä on siis lukihäiriö ja ADD. Itseohjautuvuus ihan nollissa, ei aina hahmottanut lukemaansa joten saattoi tehdä tehtävät väärin / jättää kokonaan tekemättä. Turhautui helposti, mistä seurasi poru. Äiti ja mummo auttoivat siskoa läksyissä just noin 2 h joka ilta, jos oli jotain kokeita niin vielä enemmän, helposti koko illan. Urakka helpottui, kun osa opettajista hankki siskolle koulukirjat ääneen luettuna CD:llä, jolloin hän pystyi alkaa tekemään joitain läksyjä itsenäisesti.
Itse en tämän takia saanut koskaan minkäänlaista apua läksyihin tai muihinkaan koulujuttuihin. Sain kokeista useimmiten 8-10, mutta välillä en ymmärtänyt jotain juttuja ja olisin kaivannut apua, mutta aikuiset olivat niin kuormittuneita siskoni koulutöistä, etteivät jaksaneet auttaa.
Vanhemman tulee kyllä ohjata läksyissä ja valvoa, että ne tulee tehdyksi. Tiettyyn rajaan saakka.
Tietääkö kukaan kodin ulkopuolinen henkilö tilanteesta? Ope, terkkari, koulupsykologi, kukaan?
Nyt vaan rohkeasti kulissit nurin ja katsot mitä siitä seuraa. Jonkin ajan päästä lapsi ryhdistäytyy omatoimiseksi tai jos ei ryhdistäydy, hän pääsee tarvittavan tuen piiriin ja mahdollisesti jonkin sortin tutkimuksiin.
Lienet sama kyselijä, joka kyseli että onko normaalia että 10-vuotias haluaa olla yhdessä vanhempien kanssa?
Oletko ihan varma että olet itse sovelias vanhemmaksi, oletko koskaan harkinnut adoptioon antamista. Tuollaiset vanhemman avut omaavalle koskaan ei ole liian myöhäistä antaa lapsensa jonkun lapsesta välittävän huollettavaksi, ja välitettäväksi.