Aina suositellaan kaikkeen terapiaa, mutta kun sitä ei saa? (Muuta kuin 120e tunti itse maksaen)

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia on käypähoitosuositusten mukainen tehokas hoitokeino ap:n kuvaamiin oireisiin, mutta sitä ei Suomessa valitettavasti lähes kukaan saa ilman vähintään muutamien satojen eurojen alkupanostusta. Psykoterapeutin valinnassa vaaditaan oma-alotteisuutta ja arviointikykyä, asiantuntemustakin, joita kaikilla ei ole hyvävoimaisinakaan, mutta henkisesti heikoilla olevalle ihmiselle selvitystyö, erilaisten psykoterapiasuuntausten arvioiminen ja omien oikeuksien puolustaminen voi olla ihan ylivoimaista. Kaikilla ei ole varaa myöskään Kelan tukemaan terapiaan - se ei ole ilmaista, Kela maksaa terapiasta vain osan. Valitettavasti en tiedä Kela-korvauksen suuruutta. Ilman Kelan tukea aika tyypillinen 45 minuutin terapiakäynnin hinta on pienimmilläänkin 95 euroa. Psykoterapiaa ei tarjota juuri muualla kuin yksityisillä vastaanotoilla, ja psykoterapeuteista on myös valtava pula tarpeeseen nähden. Monet terapeutit eivät pysty ottamaan uusia asiakkaita, vaan joutuvat myymään monille eioota. Yksi aivan järkky psykoterapeuttien määrää rajoittava tekijä on, että psykoterapiaopinnot ovat maksullisia ja vaativat psykoterapeutiksi opiskelevilta tuhansien eurojen panostuksen oman osaamisen kehittämiseen. 

Ap, voimia! Tunnen suurta sympatiaa. Itselläni on se tilanne, että tarvitsisin psykoterapiaa, mutta minulla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia edes siihen alkupanostukseen, että etsisin itselleni sopivan psykoterapeutin ja hankkisin lähetteen. 

Kannattaa kuitenkin huomioida, että psykoterapiaan liittyvä tutkimusnäyttö kärsii vähintään samoista vinoumista kuin lääkkeiden vasteita käsittelevät tutkimuksest. Esimerkiksi erään tutkimuskatsauksen mukaan 94 % masennuksen psykoterapiahoitoa käsittelevistä ei-tilastollisen tuloksen omaavista tutkimuksista sisälsi tutkimustulosten tahallista vääritelyä niin, että tilastollisesti merkityksettömät tulokset saatiin näyttämään paremmilta kuin ne olivatkaan. Tutkimuksissa usein saatetaan myös käyttää tarkoitushakuisesti erilaisia mittareita haluttujen erojen aikaansaamikseksi. 

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0895435620302080

Ihmisille on ladattu suhteettoman suuria odotuksia mielisairausteollisuutta kohtaan aivan, kuin omia ongelmia ei voisi käsitellä muuten kuin maksamalla maltaita ammattiystävän juttuhetkistä. Suomalainen julkiselle rahoitukseelle perustuva terveydenhuolto ei kestä tuollaista kulttuuria, jossa jokainen pieni traumaattinen tekokynnen halkeuma ja kissan kuolema pitää päästä purkamaan veronmaksajien rahoilla ihmisille, jotka eivät oikeasti omaa paljon enempää  välineitä edistää sinunkaan resilienssiäsi kuin naapurin Perttikään.  Käypä hoito -suosituksia kirjoittelevat tieteellisesti lukutaidottomat pösilöt, jotka eivät todennäköisesti edes lue lähteitä joita käypä hoito -suosituksessa käyttävät: 

https://madinfinland.org/depression-kaypa-hoito-suosituksen-lahdekritii…

Ne turhasta jankkaavat saisivat jäädä pois jotta esim. traumatisoituneet saisivat terapiaa.

Eräs hlö käy terapiassa, mikään ei oo muuttunut kun sillä oikeasti ei ole mitään.

Haluaa leikkiä vammaista jotta saa huomiota ja tää on tosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelan tukemaa terapiaa saa lähes jokainen työikäinen, joka sitä kaipaa. Vaikein osuus on löytää terapeutti, jolla on tilaa uusille asiakkaille. Ota yhteys omaan mielenterveystoimistoon (tai millä nimellä se ikinä onkaan) ja saat sitä kautta prosessin alkuun.

No kun ei saa. Juuri siksi tein ketjun kun EN SAA kelan tukemaa terapiaa. Koska olen työkykyinen lääkärin silmissä. Oikeus olisi sitten jos ei olisi työkykyinen. Ap

Vaihda lääkäriä. Sun on keskityttävä oireisiin ja niistä puhumiseen, muuten et saa terapiaa.

Halvempiakin terapeutteja on.

Psykoterapeuttikoulutuksen maksuttomuuden puolesta on tehty k-ansalais-a-loite. Se kannattaa käydä allekirjoittamassa. Jos koulutuksesta saataisiin maksutonta, se olisi merkittävä askel suomalaisen mielenterveystyön edistämiseksi. 

Siis oletko hakenut Kelalta tukea terapiaan vai etkö ole saanut lääkäriltäsi lähetettä eli B-lausuntoa Kelalle? Eli kuka lääkäri on arvioinut, että et tarvitse terapiaa, koska olet työkykyinen?

Terapeutti kuuntelee. Eli eikö ole sama kun juttelee ongelmansa kotona seinälle, koiralle tai nallelle. Sama tulos mutta edullisempi.

Papit ja diakonit ovat ilmaisia.

Ulkona, nyt kun on pimeää voi kiroilla ja haistatella maskin takana.

Osittain kyse on eräänlaisesta pelistä jossa vain sinnikkäimmät ja ne jotka osaavat esittää asiat pärjää. Minulle Kelan kuntoutuspsykoterapia oli suht helppo homma, terapian jatkaminen sen jälkeen ei mutta hain, puhuin ja valitin itselleni vielä 3 lisävuotta jotka tuli todella tarpeeseen.

Jos ihmisiä halutaan kuntouttaa niin sitten pitäisi myös panostaa siihen kuntoutukseen eikä lopettaa keskeneräistä terapiaa 3 vuoden jälkeen ja ilmoittaa että hae 5 vuoden jälkeen uusi 3 vuotta. Jos ei ole rahaa koko terapiaprosessiin terapiaan ei pitäisi ottaa ketään. Minä kysyin useampaan kertaan että todellako on kannattavaa jättää kuntouttamatta ihminen jolla on työvuosia edessä 30+ tai laittaa ihminen odottamaan terapian jatkoa 5 vuotta jolloin kuntoutumiseen menee 3+5+x vuotta. Ei ilmeisesti ole kerta sain kuntoutukseni.

Sillä rahalla mikä maksetaan saikulla olevalle muutamassa kuussa tukina maksetaan jo useamman vuoden terapia parhaimmillaan. Sitä kannattaisi poliitikkojenkin miettiä.

Tämä on niin totta! Ihmiset jankuttaa koko ajan, että mee terapiaan, jos noin vaikeeta on jne. Ei sinne niin vaan mennä, jos sitä ei pysty itse maksamaan kokonaan. Eikä todellakaan ole mitään halpaa "hupia" se.

Itsellä samantyylinen traumatausta, pääsin ensin Kelan kustantamaan psykoterapiaan ja sitten traumaterapiaan, mutta vasta sen jälkeen, kun työkyky meni. Olisin varmasti toipunut nopeammin, jos olisin päässyt terapiaan muutamaa vuotta aikaisemmin, mutta minkäs teet.

En minäkään ole meinannut saada apua, vasta sitten sain kun olen toistuvasti käynyt lääkärien, mielenterveyshoitajien ja psykologien juttusilla. Olen vakavasti masentunut, mutta en vaikuta siltä. Persoonani ei ole niin synkän oloinen, ehkä siksi koska olen niin analyyttinen, enkä vaikuta sääliväni itseäni niin paljon. Mikä ei edes ole totta.

Apua on siis vaadittava, jos sitä tarvitsee nopeasti. Minulla siihen meni noin kahdeksan vuotta, kun en vaatinut. Ja masennus tietysti on ehtinyt siinä ajassa pahenemaaan.

Ja ärsyttää että sellaiset joilla ei mitään vakavaa ole, täyttävät nämä terapeutin tuolit.

Eräskin syystä kun ei saanut lapsena uutta lelua, jäi vähän paha mieli.

Oli kauhuissaan nyt aikuisena.

Voiko tää olla totta?

Taas kerran täällä on nämä katkerat syrjäytyneet käskemässä maksamaan. Heillä ei ole kykyä ymmärtää että verovaroista pitäisi maksaa edes jotain palveluja myös niille veronmaksajille.

Itselläni sama ongelma ollut, AP. Olen tullut siihen tulokseen että meistä lapsuudessa paljon kokeneista kasvoi niin vahvoja ja itsenäisiä aikuisia, ettei meidän tapa näyttää ahdistusta tms vaan mene läpi hoitohenkilökunnalle, siinä missä joku muu saattaa hysteerisesti itkeä esim eroa tai muuta elämässä luonnollista tapahtumaa

Toinen akateeminen

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran täällä on nämä katkerat syrjäytyneet käskemässä maksamaan. Heillä ei ole kykyä ymmärtää että verovaroista pitäisi maksaa edes jotain palveluja myös niille veronmaksajille.

Itselläni sama ongelma ollut, AP. Olen tullut siihen tulokseen että meistä lapsuudessa paljon kokeneista kasvoi niin vahvoja ja itsenäisiä aikuisia, ettei meidän tapa näyttää ahdistusta tms vaan mene läpi hoitohenkilökunnalle, siinä missä joku muu saattaa hysteerisesti itkeä esim eroa tai muuta elämässä luonnollista tapahtumaa

Toinen akateeminen

Tiedän, mitä tarkoitat. Sen verran rankkoja kokemuksia lapsuudesta, että en ole kaikkea edes muistanut, ne ovat piiloutuneet dissosiatiivisten oireiden taakse. Hammasta purren vain puskin eteenpäin, koska lapsuus oli opettanut olemaan vahva. Mutta sieltähän ne oireet ja muistot sitten vähitellen puskivat pintaan niin, että romahdin totaalisesti ja siitä sitten osastolle pitkäksi aikaa. Siinä vaiheessa ei sitten tarvinnut enää tapella terapiastakaan, kun oli selvää, että hajallahan tämä ihminen on.