Lue keskustelun säännöt.
Aina suositellaan kaikkeen terapiaa, mutta kun sitä ei saa? (Muuta kuin 120e tunti itse maksaen)
01.11.2020 |
Mulla on kamala väkivaltalapsuus narsistin lapsena ja olen kokenut erittäin julmaa itseeni kohdistuvaa väkivaltaa pitkästi toistakymmentä vuotta viikottain.
En saa terapiaa. Syy on se että olen työkykyinen. Olen töissä mutta mulla ei ole varaa yli 10 000e terapiaan, mun pitäisi siis itse maksaa se koska en ole oikeutettu kelan tukeen.
En käsitä miten jotkut saa terapiaa vaikka motivaatiopuutteeseen tai päämäärättömyyddn tunteeseen kelan tukemana, kun minäkään en saa traumataustalla. Olen varmaan päällisin puolin liian reippaan oloinen.
Mitä pitäisi tehdä/olla että siihen on oikeus? Mua asiat kyllä vaivaa ja näen painajaisia ja on lievää dissosiaatiota. Mutta kun olen työssä iha pärjäävä ja mulla ei ole masennusdiagnoosia, niin terapiaa vaan ei saa.
Käyttekö muut itse maksaen terapiassa? Vai saatteko sitä tukea
Kommentit (34)
Mene mielenterveystoimistoon tai mikä se nykyään onkaan nimeltään, puhumaan noista asioista. Sitä kautta voit saada lähetteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mene sinne psykiatrille ja kerro, että muistosi uhkaavat sinun työkykyäsi ja masentaa/ahdistaa. Ei sun tarvitse olla työtön, sairaslomalla tms.
Onhan noita muitakin hoitopaikkoja pilvin pimein. Kunta, sairaanhoitopiiri, kirkko, järjestöt.
Ja sitten vielä kaikki se mikä löytyy netistä ihan itse etsimällä. Eihän se terapia voi sulle antaa mitään sellaista paranemisen välinettä mikä sulla ei jo itselläsi ole. Varsinkin kun tiedät jos olevasi traumatisoitunut ja osaat varmasti kuvitella mikä olisi ollut se lapsuus jonka olisit ansainnut. Katsopa vaikka mielenterveystalon erilaisia harjoitteita.
Sano, että työkykysi on uhattuna.
Ymmärrän kyllä ongelman hyvin. Ottaa päähän se hokeminen, että apua on saatavissa ja sinun pitäisi päästä keskustelemaan jollekin. No, olen kelan terapian käynyt, se ei ollut riittävä (siihen on täysin järkevät syyt kyllä olemassa miksi ei). Sen jälkeen apua ei vain ole saatavilla. Ei mitään, ei mistään. Ehkä sitten, jos yrittäisi satuttaa itseään. Toisaalta olen kyllä kuullut, että sen jälkeenkin vain nappia naamaan ja kotiin (vaikka olisi yrittänyt lääkkeillä).
Varsinainen hyvinvointivaltio. Jännää säästämistä sikälikin, että olen kuormittanut järjestelmää ihan hemmetisti hyppäämällä lääkärit ja sossut anelemassa sitä apua, mitä ei tule. Ja ollut sairaslomalla ja työttömänä ja sairaslomalla ja taas työttömänä. Kai tämä tulee halvemmaksi yhteiskunnalle sitten näin, kuin antaa sitä terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tuhlaisi aikaa ja rahaa johonkin terapialässytykseen missä vaan kysytään "ja miltä se sinusta tuntuu?". Ottaisin ne rahat ja menisin psykiatrilta hakemaan ihan kunnon lääkitykset.
Kun sulla kerran on rahaa niin miksi jonkun muun pitäisi kustantaa sun terapia? En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on puurot ja vellit sekaisin. Kyllä terapiaa saa kuten itsekin sanoit. Eri juttu sit on jos et halua itse maksaa sitä, mut silloin ei kyse ole terapian puuttumisesta vaan siitä ettet halua maksaa.
Kelan tukemaa terapiaa saa lähes jokainen työikäinen, joka sitä kaipaa. Vaikein osuus on löytää terapeutti, jolla on tilaa uusille asiakkaille. Ota yhteys omaan mielenterveystoimistoon (tai millä nimellä se ikinä onkaan) ja saat sitä kautta prosessin alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelan tukemaa terapiaa saa lähes jokainen työikäinen, joka sitä kaipaa. Vaikein osuus on löytää terapeutti, jolla on tilaa uusille asiakkaille. Ota yhteys omaan mielenterveystoimistoon (tai millä nimellä se ikinä onkaan) ja saat sitä kautta prosessin alkuun.
No kun ei saa. Juuri siksi tein ketjun kun EN SAA kelan tukemaa terapiaa. Koska olen työkykyinen lääkärin silmissä. Oikeus olisi sitten jos ei olisi työkykyinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelan tukemaa terapiaa saa lähes jokainen työikäinen, joka sitä kaipaa. Vaikein osuus on löytää terapeutti, jolla on tilaa uusille asiakkaille. Ota yhteys omaan mielenterveystoimistoon (tai millä nimellä se ikinä onkaan) ja saat sitä kautta prosessin alkuun.
No kun ei saa. Juuri siksi tein ketjun kun EN SAA kelan tukemaa terapiaa. Koska olen työkykyinen lääkärin silmissä. Oikeus olisi sitten jos ei olisi työkykyinen. Ap
Sun pitää esittää asiat sillä tavalla, että saat. Eli vaikka värikynää kehiin. Tosin jos kerrot kaiken, että näet painajaisia, olet ahdistunut, trauma uhkaa työkykyäsi jne jne, niin luulisi irtoavan lähete. Mutta jos ei, niin sitä värikynää tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Järkyttävä tausta, voimat arjessa olemattomat enkä saa terapiaa.
Kaksi tuttuani ovat päässeet polille ilman mitään traumoja.
Tää koko ”pitää rohkeasti pyytää apua” mantraja hokema on korulause. Mistään sitä apua ei saa. En ole saanut sitä koskaan vanhemmiltani tai appivanhemmiltani (vain todellises hädässä olen pyytänyt etten kuormita) - vastattiin että emme auta, jokainen hoitaa omat ongelmansa.
En ole saanut yhteiskunnaltakaan, kun raaja murtui ja olin kahden pienen taaperon kanssa kotona enkä voinut liikkua, hoitaa lapsia tai vaihtaa vaippoja. En ole saanut keskusteluapua, en ole saanut terapiaa. Kaikki ne kerrat kun oken rohkaistunut pyytämään apua on torjuttu.
Aivan paskapuhetta että apua saa kun vaan pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoterapia on käypähoitosuositusten mukainen tehokas hoitokeino ap:n kuvaamiin oireisiin, mutta sitä ei Suomessa valitettavasti lähes kukaan saa ilman vähintään muutamien satojen eurojen alkupanostusta. Psykoterapeutin valinnassa vaaditaan oma-alotteisuutta ja arviointikykyä, asiantuntemustakin, joita kaikilla ei ole hyvävoimaisinakaan, mutta henkisesti heikoilla olevalle ihmiselle selvitystyö, erilaisten psykoterapiasuuntausten arvioiminen ja omien oikeuksien puolustaminen voi olla ihan ylivoimaista. Kaikilla ei ole varaa myöskään Kelan tukemaan terapiaan - se ei ole ilmaista, Kela maksaa terapiasta vain osan. Valitettavasti en tiedä Kela-korvauksen suuruutta. Ilman Kelan tukea aika tyypillinen 45 minuutin terapiakäynnin hinta on pienimmilläänkin 95 euroa. Psykoterapiaa ei tarjota juuri muualla kuin yksityisillä vastaanotoilla, ja psykoterapeuteista on myös valtava pula tarpeeseen nähden. Monet terapeutit eivät pysty ottamaan uusia asiakkaita, vaan joutuvat myymään monille eioota. Yksi aivan järkky psykoterapeuttien määrää rajoittava tekijä on, että psykoterapiaopinnot ovat maksullisia ja vaativat psykoterapeutiksi opiskelevilta tuhansien eurojen panostuksen oman osaamisen kehittämiseen.
Ap, voimia! Tunnen suurta sympatiaa. Itselläni on se tilanne, että tarvitsisin psykoterapiaa, mutta minulla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia edes siihen alkupanostukseen, että etsisin itselleni sopivan psykoterapeutin ja hankkisin lähetteen.
Menkää kaikki yksityiselle psykiatrille . Aikaa 30-45 min . Itkette vaan kurjuutta ja pettymystä niin vuoden sairasloma lähete terapiaan kerran viikossa 45 min joka ei tee muuta kuin vetää kaavion mukaan ja omia kuvitelmiaan . Sitten saat rauhoittavaa jos ahdistaa , piristävää jos masentaa ja lisää sairaslomaa . Koska he saa palkan siitä se on heidän elinkeinonsa . Sinä maksat valtio maksaa mutta saat lomailla .
Psykiatrin kanssa sinun on käytävä läpi mitä kirjoittaa siihen kelan terapiahakemukseen. Jos tulee bumerangi kelalta varaat uuden ajan jossa psykiatri kirjoittaa vielä selkeämmin syyt ja haet muutosta bumerangiin.
Kelalla tuntuu olevan mihin tahansa sääntönä, että ensin laitetaan bumerangi.
Tuhannen ja yhden yön tarinat kirjoitti:
Menkää kaikki yksityiselle psykiatrille . Aikaa 30-45 min . Itkette vaan kurjuutta ja pettymystä niin vuoden sairasloma lähete terapiaan kerran viikossa 45 min joka ei tee muuta kuin vetää kaavion mukaan ja omia kuvitelmiaan . Sitten saat rauhoittavaa jos ahdistaa , piristävää jos masentaa ja lisää sairaslomaa . Koska he saa palkan siitä se on heidän elinkeinonsa . Sinä maksat valtio maksaa mutta saat lomailla .
Tässä oli joku katkera ihminen taas. En halua sairaslomalle vaan olen koko ajan ollut työssä ja maksan veroja. Sen yhden kerran kun apua olisin kaivannut niin en sitä saa. Mistä luulet että haluaisin vain lomailla? Haluan tehdä töitä nyt ja tulevaisuudessa.
Ärsyttää saakelisti tuollaiset lässyttäjät. Huono kotini ei ole synonyymi sille että minä olisin huono. Olen akateeminen, perheenäiti, kunnon kansalainen. Ap
Mä oon samaa mieltä että apua ei todellakaan saa vaikka pyytää. Ne jotka hokee tuota on hyvien perheiden lapsia ja se niiden suku/omat vanhemmat auttaa niitä. Kokeilepas olla ilman vanhempia ja sukua ja sitten pyytää apua! Ai jai, sitäpä ei saa. Ei mistään. Ei vaikka pyytää.
Tää psykoterapian saamisen mahdottomuus on tätä samaa auttamatta jättämisen kulttuuria.
Itse kävin kaksi vuotta Kelan tukemassa psykoterapiassa. Olin onnellinen, että löytyi hyvä terapeutti. Olin koko ajan työkykyinen, mutta terapiaan pääsin siksi, että minut haluttiin myös pitää työkykyisenä. Lähetteen sain työpsykologin ja työterveyden psykiatrin kautta.
Itse olen varmaan sinun silmissäsi juuri tuo motivaatiopuutteinen ja päämäärättömyydestä kärsivä hyväosainen. Koen kuitenkin olevani oikeutettu terapiaan siinä missä kuka tahansa muukin. Terapiaa en kuitenkaan saa, sillä terapeutteja ei ole riittävästi. Toivottavasti tämä kärsimykseni on sinulle nyt sitten helpotus.