Onko tämä teidän mielestänne jotakin mielisairautta?

Komppaan kolmosta.

Mä oon vähän samanlainen. Mun on lisäks tosi vaikee sanoo esim. millanen oon luonteeltani, kun just niinkun sä totesit: millon minkäkinlainen. Muutenkin tuntuu aika usein että mussa ei oo mitään pysyvää, vaan oon ihan eri ihminen eri tilanteissa, ryhmissä ja mielentiloissa. Joskus oon sanavalmis, yltiösosiaalinen ja energinen, joskus taas ihan erakko, masentunu, ujo ja vaikka mitä. Mutta oon huomannu myös että mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän huomaan itessäni piirteitä/toimintatapoja ym. jotka ei muutu, jotka on ihan pysyvästi osa mua. Tai no, pysyvästi ja pysyvästi, mistä minä tiedän millanen mä huomenna oon. 

Mun huomion kiinnitti tossa sun tekstissä tuo negatiivisuus, mistä ihmiset on sulle huomautellu. Itseään on tosi vaikeeta tarkastella objektiivisesti. Ne ihmiset, jotka sulle on tosta huomautellu, on varmaan nähny sut vaan jossakin tilanteessa puhuvan negatiivisesti. Tai sitten niillä voi itsellään olla jotain ongelmia, esim. ne yrittää kovasti olla sellasia yltiöpositiivisia pirteitä peipposia, ja hyökkäävät niinku haukat aina jos joku vähäkään motkottaa jostakin. Siks sun ei kannata tosta stressata niin hirveesti, mitä muut susta sanoo.

Mutta: musta sun pitäis saada keskusteluapua. Voisit pohtia rauhassa esimerkiks tuota, ootko sä oikeesti niin negatiivinen ihminen kun muut sanoo. Koska se on oikeesti aika paha juttu jos se on totta, se vaikuttaa ihan mielettömästi suhun ittees ja kaikkiin sun ympärillä. Mutta ennenkaikkee suhun ittees. Olis tosi hyvä jos saisit miettiä omia ajatusmalleja ja tuotakin persoonan häilyväisyyttä jonkun muun puolueettoman ihmisen kanssa.

Mutta tsemppiä, kyllä se siitä. Asioilla on tapana järjestyä :)

uppista. Onko Ap paikalla? Luin tämän ketjun ja toivon, että olet nähnyt vastaukset! :) Tsemppiä ja niinkuin edellinen vastaaja sanoikin, kannattaa yrittää jutella näistä asioista joidenkin muiden oman lähipiiirin kanssa. Heillä on jo muodostunut oma kuva päässään siitä, minkälainen sinä heidän mielestään olet. Joten eivät kuuntele sinua objektiivisesti. Et todellakaan kuulostaa mielisairaalta, vaan herkältä, ja asioita pohdiskelevalta ihmiseltä :)

Tutustukaapa buddhalaiseen ihmiskäsitykseen. Pysyvät persoonallisuuspiirteet on ihan puhtaasti länsimainen tapa ajatella. Idässä ajatellaan, että ei ole mitään identiteettiä, ainakaan mitään pysyvää.

Itsekin tunnistan, mistä ap puhuu. Jos joku pyytää kuvailemaan, millainen olen, niin vastaukseni on just tuo milloin minkäkinlainen. Joskus olen vetäytyvä, joskus sosiaalinen, joskus rohkea, joskus arka. Tilanteet vaihtuu ja niin minäkin. 

Saatat olla liian avoin ja tietyllä tavalla "sosiaalisesti spontaani" eli periaatteessa et vedä mitään roolia ihmisten kanssa ja puhut siitä miltä sinusta milloinkin tuntuu ja mikä sinua kiinnostaa.

Tietenkin riippuu paljon millaisten ihmisten kanssa hengailet, mutta kyllä esim. joissain piireissä ihmiset ovat aika varautuneita ja ulkokultaisia ainakin puolituttujen ja opiskelukaverien kesken eli kaunistellaan tai hymistellään aika pajon. Muutenkin meno on aika jäykkää. Jos sitten siihen isketään sekaan yksi avoimempi persoona, joka puhuu esim. peloistaan, ongelmistaan, uusista kiinnostuksistaan tai mistä tahansa avoimesti ja melko paljon niin muut saattavat hylkiä.

Mielenkiintoinen tuo ajatus siitä, että on liiankin avoin. Se voi olla totta. Tyhmää, kun monet ihmiset pitävät jonkinlaista "roolia" yllä, ja sitten jos joku on aidosti oma itsensä, sitä ei hyväksytä. Olen tavannut muutaman ihmisen joka on aidosti avoin, oma itsensä. Ja he ovat poikkeuksetta jääneet pysyvästi mieleeni ihanina ihmisinä. Harva uskaltaa olla oma itsensä.

Kyllä tätä on nähty paljon - porukka eristää yhden ja alkaa haukkua hulluksi, se on vain sortamista, vika ei ole sinun.

Meillä kaikilla tilannetekijät, mieliala, verensokeri, stressi, vireystila jne. jne. vaikuttavat siihen, millaisia milloinkin olemme. Tämä ei ota pois sitä asiaa, että meillä kaikilla myös on synnynnäinen temperamentti, joka on fysiologisesti määräytynyt ja osittain varsin pysyvä.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 16:06"]

Meillä kaikilla tilannetekijät, mieliala, verensokeri, stressi, vireystila jne. jne. vaikuttavat siihen, millaisia milloinkin olemme. Tämä ei ota pois sitä asiaa, että meillä kaikilla myös on synnynnäinen temperamentti, joka on fysiologisesti määräytynyt ja osittain varsin pysyvä.

[/quote]

Totta, mutta toisilla se tuntuu olevan vähemmän vakaa kuin toisilla. Esim. jotkut ujot on aina ujoja, mutta minä olen toisinaan ujo ja toisinaan äärimmäisen rohkea. Ja toisinaan hyvin introvertti ja toisinaan ääriekstrovertti. Ei minulla ole hajuakaan mitkä niistä olisivat "oikeita" piirteitäni, tuskin mitkään, olen kameleontti ;-)

Kirjoituksesi vaikutti mun mielestä aivan normaalilta, paitsi että sulla on vain tosi huono itsetunto. mietit hirveästi mitä muut sinusta ajattelevat ja analysoit itseäsi loputtomasti. Jotain identiteettikriisiä ehkä? Luultavasti kukaan ei pidä sinua hulluna tai sairaana, vaan vain pikkuisen erikoisena, ja voi olla että nuo esille tuomasi asiat eivät edes ole niitä miksi sinua pidetään erikoisena, koska esim. tuollainen mielipiteiden muodostushan on täysin tavallista ja toivottavaa. 

Minä nyt tätä lukiessani aloin miettimään, että eri rooleissa (äiti, vaimo, ystävä, työkaveri, oppilas, naapuri jne.) olen aina erilainen. Minut määrittää se seura missä olen, se missä roolissa olen. Mutta nyt kun olen yksin kotona niin mikä minä nyt olen? 

Ja nyt mun täytyykin mennä. :) Palaan joskus myöhemmin.

ap

Et ole outo, vaan kirjoituksesti perusteella fiksu ihminen, jonka mielipiteet asioista saattavat muuttua, kun saa uutta tietoa asiasta. Sehän on juurikin sitä järkevää toimintaa, että hyväksyy sen, että oma mielipide ei välttämättä ole se ainoa oikea. Monet ihmiset vain "päättävät" olla jotain mieltä asiosta, ja se ei muutu mihinkään, vaikka mitä perusteluja olisikin. Ja se, että mietit sitä, pitääkö moni ihminen yllä jonkilaista roolia, on hyvinkin totta. Et siis ole outo, satut vain ehkä olemaan sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka ajattelevat erilailla asioista kuin sinä. :) 

En ole keskutelun aloittaja, mutta olisi kiva kuulla lisää mielipiteitä, itsellä jonkin verran samoja ajatuksia kuin Ap:lla. 

Samantyyppisiä ajatuksia. En osaa kuvailla itseäni kun olen vähän kaikkea, mutta en täysillä mitään.

Jos olisi täysillä jotain siihen menisi koko elämä ja kaikki kiinnostus, mutta kun ei ole täysillä jotain ei ole minkään alan ekspertti ja sit elämä menee ohi keskinkertaisena.

Mäkään en osaa ikinä kuvailla luonnettani jos jossain tarvitsee tehdä niin, koska olen milloin mitäkin.

up

Olen samanlainen, mutta mutta olenkin bipo ja epävakaa.

Olennaisia tietoja jäi puuttumaan. Tuon ap:n kuvaus on kuvaus täysin normaalista ihmisestä, tuo "roolittomuus" ja mielipiteiden muuttaminen.

Mutta jos mielipide muuttuu esim. yhden keskustelun aikana näin:

-aiotko joskus hankkia lapsia?

-ehdottomasti, mä rakastan lapsia, mä haluan ainakin kuusi.

- Kuusi on kyllä aika paljon, ootko ihan varma?

- no siis, en mä kuutta halua vaan yhden vaan, ihan oikeesti

-ai siis mikä heitto toi kuus sitten oli?

-no, sillä hetkellä musta tuntu kuus hyvältä. Oikeestaan en mä aio hankkia lapsi olleenkaan, kun ei sitä voi olla varma saako niitä, niin sit jos ei saakkaan se on niin kova pettymys. Niin en mä aio edes yrittää.

- Hä?

-Nii, paitsi jos mä löydän rikkaan miehen, niin sitä mä haluun yli kymmenen lasta, ja kaikki tietty keisarinleikkauksella...

Eli jos ap se mielipiteen muutos tapahtuu nopeassa tahdissa, niin sitten on syytä huolestua. 

Tunnen myös monia tosi kielteisiä ihmisiä, jotka eivät kielteisyyttään myönnä ja ihmisiä, jotka sanovat jokaisen asian tyylillä, kuin joku olisi jo valmiiksi vastustanut heidän ajatustaan, samalla puolustautuen ja hyökäten (mm. tyttäreni, jolla on diagnoosi).

Lisäksi se, että on kiinnostunut monenlaisista asioista, on normaalia. Jos aloittaa kauheasti uusia asioita, mutta ei kykene saattamaan mitään loppuun, kyse on luultavasti adhd:sta. Siihen saattaa liittyä myös asioiden möläyttelyä ja mielipiteen vaihtoa. 

Ihankun mun sun tekstis ois mun näppäimistöstä peräisin. Etenkin just toi muut ihmiset vetää jotain roolia kolahti. Ja mulle on btw epäilty skitsofreniaa :D Tällä hetkellä diagnoosina vain masennus ja lääkkeet ahdistukseen. Välillä musta myös tuntuu, ettei mun ajatukset yksinkertaisesti mahdu mun päähän. Et siellä on ihan liikaa juttuja. Liian monia ajatuksia ja mielipiteitä.