Suomalais naiset saavat turhaan toivoa ruusuja.
Onnekis itse olen saanut kukkia silloin joskus, mutta tiedän naisia joitka eivät oikeastaan koskaan ole saaneet romanttisesti ruusuja ihastuneelta mieheltä.
Eli ystävänpäivänä ropisee kortteja naispuolisilta ystäviltä, mutta mies ei älyä ostaa kukkia :)
Kyllä varmaan on naisia jotka eivät kukista piittaa, mutta suurinosa toivoo joskus edes saavansa puhtaasti romanttisessa mielessä kukkia rakkaaltaan.
Eli mies yllätä naisesi.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 00:25"]
Onnekis itse olen saanut kukkia silloin joskus, mutta tiedän naisia joitka eivät oikeastaan koskaan ole saaneet romanttisesti ruusuja ihastuneelta mieheltä.
Eli ystävänpäivänä ropisee kortteja naispuolisilta ystäviltä, mutta mies ei älyä ostaa kukkia :)
Kyllä varmaan on naisia jotka eivät kukista piittaa, mutta suurinosa toivoo joskus edes saavansa puhtaasti romanttisessa mielessä kukkia rakkaaltaan.
Eli mies yllätä naisesi.
[/quote]
Harvoin puutun kielioppivirheisiin. Mutta tämä on jo uskomaton. Suomalais naiset..
No jaa, minusta ystävänpäivä on kaupallista höpötystä. Minkä ihmeen takia miehen pitäisi tuoda ruusuja. Olemme kumpikin nauraneet tälle päivälle ja yleensäkin ilmiölle, että Suomeen tuodaan kaikenmaailman hömpötyksiä.
En edes itse lähetä kenellekään ystävänpäiväkortteja. Höpöhommaa.
*ojentaa virtuaalisen ruusun kaikille miehille ja naisille* Hyvää ystävän päivää av-kamut!
Onneksi suomalainen nainen ostaa miehelleen ruusuja ystävänpäivänä. Nytkin on jo kukkakaupan ovella 20 naisen jono: heillä on kiire saada kukkia miehelleen.
Vai valehtelenko sittenkin. Suomalainen nainen haluaa kukkia, mutta ei itse huomioi miestä mitenkään.
Ostelen vaimolleni kukkia aina silloin tällöin, joku 1-2 kertaa kuukaudessa. Ystävänpäivänä en ajatellut ostaa, kun hän on vaimoni ja mielestäni ukkomiehen ei ole soveliastakaan ostaa vieraille naisille kukkia, vaikka miten ystäviä oltaisiin ja tuosta ilostuisivatkin. Enkä pitäisi siitäkään, että joku vieras mies ostelisi vaimolleni kukkia, vaikka tuskin saisin siitä edes tietää, ainakin mikäli hänkin elää av-mammojen moraalisäännöin. Mutta toki, jos saan illalla kuulla, että vaimoni sai joltain vieraalta mieheltä kukkia ja ilostui siitä, niin ensvuonna eletään sitten uusien sääntöjen mukaan. ;)
Mä olen sanonut, että jenkkihömppään ei tarvii tässäkään tilanteessa lähteä mukaan. Joten ei kukkia kiitos ystävänpäivänä, oikeastaan muutenkaan.
Muutoin mieheni kyllä huomio mua paljonkin. Hän se meillä romanttisempi osapuoli on, mutta ei kukat kuulu hänenkään romanttisuuteensa.
Ystävänpäiväksi en odota ruusuja, enkä muutakaan tilpehööriä. Se olisi turhan teennäistä ja jotenkin pakotetun tuntuista.
Isompina juhlapäivinä olen kyllä saanut mieheltäni ruusukimppuja ja jopa koruja, vaikka mukava aamusuukko olisi riittänyt oikein hyvin.
(naimisissa melkein 20 v. saman miehen kanssa)
En toivo ruusuja ystävänpäiväksi, ennemmin olisi vähän vaivautunut olo jos mies niitä silloin toisi. On minusta vähän teennäistä. Sitävastoin hienoa on se kun mies tulee kukkien ja vaikkapa viinipullon kans kotiin täysin spontaanisti, silloin kun en osaa odottaa ja olettaa mitään. Sellainen ele kertoo minusta paljon enemmän kuin väkisinväännettynä kaupallisuuden päivänä huomioiminen.