Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheen arki
13.02.2014 |
Tuntuuko teistä muista (pienlapsiperheellisistä) koskaan siltä, että ei voi olla, edes todellista millaista tämä lasten kasvatushomma on? Itselläni kaksi lasta pienellä ikäerolla. Välillä mietin, että ei tässä ole mitään järkeä. Sen lisäksi, että yrittää hoitaa lapsille välttämättömän, kuten ruuan eteen, puhtaat vaatteet päälle ja jonkinlaiset sosiaaliset kontaktit, pitäisi hoitaa vielä lasten kasvatustyö, kuten leikkiä heidän kanssaan (kehittäviä leikkejä toki), opettaa käytöstavat ja se miten muita ihmisiä kohdellaan. Tämän päälle tietysti pitää hoitaa koti, pestä pyykit yms yms. Itsellekin olisi hyvä varmaan olla vähän ystävyyssuuhteita ja harrastuksia. Ainiin ja se parisuhde, kai sitäkin pitäisi hoitaa? Tässä ei vaan oikeasti ole mitään järkeä. Tämä on sellaista rumbaa, että eihän tässä ehdi yhtään mitään.
Esimerkiksi tänään aamupäivä on sujunut näin:
Herään esikoisen tullessa sängyn viereen vaatimaan aamupalaa. Olo on kuin koomassa olevalla, koska ilta on sujunut laskuja maksaessa (yms välttämätöntä tehdessä) ja kakkonen on taas kerran pitänyt yöllä hereillä useampaan otteeseen (mistään pikkuvauvasta ei ole enää kyse, mutta hänellä on tapana saada ilmeisesti jonkinlaisia kauhukohtauksia yöllä, jolloin saattaa siis huutaa pitkäänkin aivan täysillä).
Nousen ylös ja vedän äkkiä lähimmät rytkyt niskaan. Seuraavaksi on vaihdettava kakkoselle vaippa ja vaatteet sekä vietävä petivaatteet pesukoneeseen (pissa tullut yöpaidasta läpi). Tällä välin esikoinen on jo aloittanut "mun on nälkä"-kitinän. Yritän opastaa esikoista vaihtamaan vaatteet, mutta siitäkin saadaan aikaan valitus, koska lempihousut ovat pesussa ja sukatkaan eivät kelpaa. Kun vaatteet ovat päällä niin huomataan, että hän on jättänyt vaihtamatta puhtaat pikkupöksyt, joten rumba menee uusiksi. Samalla teen toisella kädellä aamupuuroa ja kakkonen on tyhjentänyt toisessa päässä keittiötä laatikkojen sisältöä lattialle, hakaten samalla jollain välineellä keittiönpöytää naarmuille.
Sitten yritetään pestä hampaat, joka sentään sujuu esikoisen kanssa jo melko hyvin mutta kakkonen haluaa itse pidellä harjaa ja kiukkuaa kun yritän tungeta harjaa hänen suuhunsa. Session jälkeen palaan keittiöön laittamaan puuroa lautaselle ja kun saan lautaset pöytään niin vessasta kuuluu "kakka, tuu pyyhkiin".
Kun tämäkin insidentti on hoidettu niin yritetään syödä. Kakkonen leikkii puurolla (ja naureskelee perään) ja esikoinen haluaa itse kaataa maitoa sillä seurauksella, että koko pöytä on maidossa. Ei muuta kuin taas siivotaan, tosin sitä ennen käväisen nopeasti pesemässä hampaani. Tällä välin lapset saavat aikaan riidan ja huutavat molemmat kurkku suoraana. En pääse ihan selvyyteen, kumpi löi ja ketä, mutta alkaa olla jo niin selväksi käynyt tämä sisarusten välinen viha-rakkaussuhde, että siihen ei selvästi ole parannuskeinoa. Ruuan jälkeen myös lasten vaatteet on luonnollisesti vaihdettava uudelleen, koska eihän tässä mitkään ruokalaput auttaneet.
Tässä vaiheessa kello alkaa olla sen verran, että aamupäivän kerhoon on jo kiire. Äidin tila on edelleen alkutekijöissään, mutta selvältä alkaa myös näyttää, että siihen se myös jää. Ei ehdi syödä, ei ehdi mitään. Kun aletaan pukemaan ulkovaatteita tulee luonnollisesti tappelu kakkosen kanssa, joka uhmassaan ei tykkää olla puettavana. Esikoinen on pukenut (halleluja) mutta vääntäytyy lattialle valittamaan kuinka on jo kuuma kun joutuu odottamaan. Kun kakkonenkin on puettu, nappasen mukaan tarvittavat tavarat ja niskaan takin. Tässä vaiheessa kakkosen suusta kuuluu "kakka". Vaatteet pois ja paskapesulle. Kerho on jo alkanut.
--> tämä nyt oli siis vain tuollainen 1,5 h yhdestä aamusta, mutta pääsääntöinen idea on tämä. Koko päivän. Kyllä tässä joku suunnitteluvirhe on pakko olla, kun joku jossain on miettinyt, että laitetaan ihmisille lapsia kasvatettavaksi? Unohdettu ehkä lisätä kelloon "pari" ylimääräistä tuntia??
Kommentit (67)
Ei ole ollut tuollaista. Minulla on kaksi lasta 3vuoden ikäerolla. Hyvin sain hoidettua kotihommat, ruoat, ulkoilut, kerhoilut ja kaupat.
Kun olin pph niin mulla oli omieni lisäksi 3 lasta hoidossa
Päivät meni näin;
aamulla heräsin 6.45-7 riippuen miten lapset tuli hoitoon
kävin suihkussa, viikkasin edellisenä päivänä pestyt kuivuneet vaatteet kaappiin, tein pikameikkauksen. Otin lapset vastaan.
Lasten leikittyä keitin puurot ja herätin omani aamiaiselle. Lähetin esikoisen esikoulukuljetukseen ja join kupin kahvia.
9-11 ulkoilua ja sitten syömään. Valmistin pikaisen lounaan esim.keiton (perunat olin usein kuorinut ja pilkkonut ennen ulkoilua)
12-14 päikkärit, jonka aikana ehdin käydä netissä, juoda päiväkahvin,ottaa esikoisen eskarista vastaan ja tehdä välipalan.
Herätin hoitolapset, välipala, pissatukset, leikkimistä ja 15 ulos. 16.30 mennessä lapset haettiin ja ilta omien lasten kanssa rentoutuen, kaupassa käyden yms.
Päivän aikana oli toki myös peppupesuja ja potatuksia, satuja, toisinaan askarteluja ja kerran viikossa perhekerhoon bussilla.
Nyt omat lapset kasvaa ja arki erilaista, mutta kasvatusvastuu ja lasten hyvinvoinnista vastaaminen ei katoa minnekään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan mahtava kirjoitus! Repeilin vedet silmissä ja vedin peittoa suun eteen ettei omat, pienellä ikäerolla tehdyt, prinsessani herää. Sulla on hauska tyyli kirjoittaa ja samaistuin niin lähes jokaiseen hetkeen mitä kuvailit :D. Meillä ei myöskään järjestyksen häivää missään puuhissa ja kerhoilut jätin jo alkuun niille jotka lapsensa ja itsensä sinne jaksavat kunnialla ajoissa ja pukeutuneena raahata, mä en. Olis kiva tietää miten teillä menee nykyään? Mä painin ton tilanteen kans tällä hetkellä, mitään ei ehdi, mikään ei oo järjestyksessä ja mikä rytmi? Onneks tää on silti huvittavaa ennen kaikkea. Ja naurettavaa. Mut ei mitään kamalaa lasten kanssa oloa ja eloa. Nautin tästä kyllä täysin rinnoin mutta jotenkin mun elämä ja koti on "välillä" kuin hirmumyrskyn jäljiltä.
Itsellä kanssa kotona 3 pientä.. 3kk, 3v ja 5v... Odotan jo innolla töihin pääsyä 😃 kyllä tämä ihan työstä käy - erona vaan se, ettei tästä makseta ja työtä tehdään 24/7.. Eiköhän kirjoittaja hae sympatiaa toisilta samassa tilanteessa olevilta äideiltä, minulta sitä ainakin heruu😊 tottahan se on että organisointi auttaa arjenhallinnassa, mutta siitä huolimatta tuntuu että päivät ovat yhtä selviytymistä.. Ja siitä huolimatta kaikki lapset ovat toivottuja ja rakkaita ❤
Mun mielestä taas pikkulapsiaika on aivan ihanaa, erityisesti se, kun on 1-vuotias.
Mutta mä olenkin tietoisesti tehnyt lapset 5.5 ja (kolmas vasta tulossa) hiukan vajaa 4 vuoden ikäeroilla. Musta ei ole siihen, että kaksi tai useampia olisi yhtä aikaa täysin riippuvaisia minusta ja vaipoissa ym. Haluan leikkiä lasten kanssa ja antaa jokaiselle niin paljon huomiota kuin tarvitsevat, ja fakta on, että taaperot tarvitsevat sitä enemmän kuin isommat (isommat tarvitsevat toki myös).
Mun mies on todella aamuvirkku joten saan nukkua aamuisin aina kun haluan. Olen valinnut koulutuksen ja työn, jossa on mahdollisuus vapaisiin työaikoihin, ja olemme miehen kanssa pitäneet myös pitkät hoitovapaat. Elämä on ollut hauskaa ja leppoisaa nämä vuodet.
Arki on hektistä tiedän, mutta meillä helpottavat seuraavat asiat 3 v ja 1 v kanssa:
1. Oma aika: käyn ainakin 3 x viikossa salilla tai bodypumpissa, zumbassa tms. Hyvä olo, energisyys ja itseluottamus :) Miehellä toiset 3 päivää 2 h omaa aikaa myös.
2. Torstai on siivouspäivä. Yleensä mies menee tällöin lasten kanssa ruokaostoksille ja minä siivoan kodin, menee n. 2 h. Välillä teen tunnissakin pikasiivouksen, jotta ehin esim. käymään suihkussa ja laittamaan kynnet kauniiksi viikonloppua varten. Näin koti on siisti viikonlopuksi.
3. Me innostutaan viikonlopusta jo perjantai-aamuna. Sanon lapsille, että tänään alkaa viikonloppu päiväkodin jälkeen ja silloin saa herkkuja. Hakiessani heidät kuuluu "jeee viikonloppu" :) Perjantaina ei ole omia menoja, vaan ollaan töiden jälkeen perheen kanssa, leikitään, jutellaan ja syödään herkkuja.
4. Iltaisin yksi tiskaa, laittaa tavarat paikoilleen, pikasiivoaa jne. ja toinen hoitaa lasten iltarutiinit ja iltasadun. Laitan illalla esille mitä puetaan aamulla ja pakkaan lasgwn reput. Mietin mitä syödään aamulla. Lapset sängyssä 20-21 mennessä. Aamulla herätään 6-7.
5. Lauantait on parisuhdeaikaa. Me ollaan onnekkaita kun on isovanhemmat, joille voidaan viedä lapset koko päiväksi (10-20). Ne tykkää mennä sinne ja leikkiä ja ulkoilla. Mun lauantai alkaa salilla ja sitten kotona mies tekee ruuan (hän laittaa viikonloppuisin ruokaa, minä muuten) ja katotaan leffaa. Myöhemmin mennään joko kaupungille, shoppailemaan, metsäkävelylle tai sit ollaan vaan. Joka tapauksessa ollaan vaan kahdestaan.
6. Valitsen välillä helpoimman tien :D ruokailu piirrettyä katsottaessa jne. Välillä on vaan pakko -bad mom.
7. Jos pääsen töistä aikaisemmin, menen kotiin tekemään ruuan ja haen sitten lapset. Ruoka on pöydässä ja lapsille on aikaa - muuten pieni roikkuu mussa.
8. Suunnittelen viikkoni etukäteen, myös sen milloin mennään lasten kanssa esim. kirjastoon, leikkitreffeille jne. Muuten ne vaa jää. Sunnuntait on perhe-aikaa, ja silloi tehdään sitä mitä esikoinen ehdottaa :)
Tässä nyt muutamia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hemmetin löysähousut ja aloittelijat, kyllä se elämä sujuu yhtä hyvin perheellisenäkin, asenne kuntoon ja tarvi niin tarkka olla.
yrität liikaa. Relaa vähän! Neljän lapsen kokemuksella, joista ekat 2 puolentoista vuoden ikäerolla.