Lapsiperheen arki

Vierailija

13.02.2014 | 23:42

Tuntuuko teistä muista (pienlapsiperheellisistä) koskaan siltä, että ei voi olla, edes todellista millaista tämä lasten kasvatushomma on? Itselläni kaksi lasta pienellä ikäerolla. Välillä mietin, että ei tässä ole mitään järkeä. Sen lisäksi, että yrittää hoitaa lapsille välttämättömän, kuten ruuan eteen, puhtaat vaatteet päälle ja jonkinlaiset sosiaaliset kontaktit, pitäisi hoitaa vielä lasten kasvatustyö, kuten leikkiä heidän kanssaan (kehittäviä leikkejä toki), opettaa käytöstavat ja se miten muita ihmisiä kohdellaan. Tämän päälle tietysti pitää hoitaa koti, pestä pyykit yms yms. Itsellekin olisi hyvä varmaan olla vähän ystävyyssuuhteita ja harrastuksia. Ainiin ja se parisuhde, kai sitäkin pitäisi hoitaa? Tässä ei vaan oikeasti ole mitään järkeä. Tämä on sellaista rumbaa, että eihän tässä ehdi yhtään mitään.

Esimerkiksi tänään aamupäivä on sujunut näin:

Herään esikoisen tullessa sängyn viereen vaatimaan aamupalaa. Olo on kuin koomassa olevalla, koska ilta on sujunut laskuja maksaessa (yms välttämätöntä tehdessä) ja kakkonen on taas kerran pitänyt yöllä hereillä useampaan otteeseen (mistään pikkuvauvasta ei ole enää kyse, mutta hänellä on tapana saada ilmeisesti jonkinlaisia kauhukohtauksia yöllä, jolloin saattaa siis huutaa pitkäänkin aivan täysillä).

Nousen ylös ja vedän äkkiä lähimmät rytkyt niskaan. Seuraavaksi on vaihdettava kakkoselle vaippa ja vaatteet sekä vietävä petivaatteet pesukoneeseen (pissa tullut yöpaidasta läpi). Tällä välin esikoinen on jo aloittanut "mun on nälkä"-kitinän. Yritän opastaa esikoista vaihtamaan vaatteet, mutta siitäkin saadaan aikaan valitus, koska lempihousut ovat pesussa ja sukatkaan eivät kelpaa. Kun vaatteet ovat päällä niin huomataan, että hän on jättänyt vaihtamatta puhtaat pikkupöksyt, joten rumba menee uusiksi. Samalla teen toisella kädellä aamupuuroa ja kakkonen on tyhjentänyt toisessa päässä keittiötä laatikkojen sisältöä lattialle, hakaten samalla jollain välineellä keittiönpöytää naarmuille.

Sitten yritetään pestä hampaat, joka sentään sujuu esikoisen kanssa jo melko hyvin mutta kakkonen haluaa itse pidellä harjaa ja kiukkuaa kun yritän tungeta harjaa hänen suuhunsa. Session jälkeen palaan keittiöön laittamaan puuroa lautaselle ja kun saan lautaset pöytään niin vessasta kuuluu "kakka, tuu pyyhkiin".

Kun tämäkin insidentti on hoidettu niin yritetään syödä. Kakkonen leikkii puurolla (ja naureskelee perään) ja esikoinen haluaa itse kaataa maitoa sillä seurauksella, että koko pöytä on maidossa. Ei muuta kuin taas siivotaan, tosin sitä ennen käväisen nopeasti pesemässä hampaani. Tällä välin lapset saavat aikaan riidan ja huutavat molemmat kurkku suoraana. En pääse ihan selvyyteen, kumpi löi ja ketä, mutta alkaa olla jo niin selväksi käynyt tämä sisarusten välinen viha-rakkaussuhde, että siihen ei selvästi ole parannuskeinoa. Ruuan jälkeen myös lasten vaatteet on luonnollisesti vaihdettava uudelleen, koska eihän tässä mitkään ruokalaput auttaneet.

Tässä vaiheessa kello alkaa olla sen verran, että aamupäivän kerhoon on jo kiire. Äidin tila on edelleen alkutekijöissään, mutta selvältä alkaa myös näyttää, että siihen se myös jää. Ei ehdi syödä, ei ehdi mitään. Kun aletaan pukemaan ulkovaatteita tulee luonnollisesti tappelu kakkosen kanssa, joka uhmassaan ei tykkää olla puettavana. Esikoinen on pukenut (halleluja) mutta vääntäytyy lattialle valittamaan kuinka on jo kuuma kun joutuu odottamaan. Kun kakkonenkin on puettu, nappasen mukaan tarvittavat tavarat ja niskaan takin. Tässä vaiheessa kakkosen suusta kuuluu "kakka". Vaatteet pois ja paskapesulle. Kerho on jo alkanut.

--> tämä nyt oli siis vain tuollainen 1,5 h yhdestä aamusta, mutta pääsääntöinen idea on tämä. Koko päivän. Kyllä tässä joku suunnitteluvirhe on pakko olla, kun joku jossain on miettinyt, että laitetaan ihmisille lapsia kasvatettavaksi? Unohdettu ehkä lisätä kelloon "pari" ylimääräistä tuntia??

Vastaa

Tapahtumat

Lapsiperheen arki

Kommentit (67)