Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheen arki
13.02.2014 |
Tuntuuko teistä muista (pienlapsiperheellisistä) koskaan siltä, että ei voi olla, edes todellista millaista tämä lasten kasvatushomma on? Itselläni kaksi lasta pienellä ikäerolla. Välillä mietin, että ei tässä ole mitään järkeä. Sen lisäksi, että yrittää hoitaa lapsille välttämättömän, kuten ruuan eteen, puhtaat vaatteet päälle ja jonkinlaiset sosiaaliset kontaktit, pitäisi hoitaa vielä lasten kasvatustyö, kuten leikkiä heidän kanssaan (kehittäviä leikkejä toki), opettaa käytöstavat ja se miten muita ihmisiä kohdellaan. Tämän päälle tietysti pitää hoitaa koti, pestä pyykit yms yms. Itsellekin olisi hyvä varmaan olla vähän ystävyyssuuhteita ja harrastuksia. Ainiin ja se parisuhde, kai sitäkin pitäisi hoitaa? Tässä ei vaan oikeasti ole mitään järkeä. Tämä on sellaista rumbaa, että eihän tässä ehdi yhtään mitään.
Esimerkiksi tänään aamupäivä on sujunut näin:
Herään esikoisen tullessa sängyn viereen vaatimaan aamupalaa. Olo on kuin koomassa olevalla, koska ilta on sujunut laskuja maksaessa (yms välttämätöntä tehdessä) ja kakkonen on taas kerran pitänyt yöllä hereillä useampaan otteeseen (mistään pikkuvauvasta ei ole enää kyse, mutta hänellä on tapana saada ilmeisesti jonkinlaisia kauhukohtauksia yöllä, jolloin saattaa siis huutaa pitkäänkin aivan täysillä).
Nousen ylös ja vedän äkkiä lähimmät rytkyt niskaan. Seuraavaksi on vaihdettava kakkoselle vaippa ja vaatteet sekä vietävä petivaatteet pesukoneeseen (pissa tullut yöpaidasta läpi). Tällä välin esikoinen on jo aloittanut "mun on nälkä"-kitinän. Yritän opastaa esikoista vaihtamaan vaatteet, mutta siitäkin saadaan aikaan valitus, koska lempihousut ovat pesussa ja sukatkaan eivät kelpaa. Kun vaatteet ovat päällä niin huomataan, että hän on jättänyt vaihtamatta puhtaat pikkupöksyt, joten rumba menee uusiksi. Samalla teen toisella kädellä aamupuuroa ja kakkonen on tyhjentänyt toisessa päässä keittiötä laatikkojen sisältöä lattialle, hakaten samalla jollain välineellä keittiönpöytää naarmuille.
Sitten yritetään pestä hampaat, joka sentään sujuu esikoisen kanssa jo melko hyvin mutta kakkonen haluaa itse pidellä harjaa ja kiukkuaa kun yritän tungeta harjaa hänen suuhunsa. Session jälkeen palaan keittiöön laittamaan puuroa lautaselle ja kun saan lautaset pöytään niin vessasta kuuluu "kakka, tuu pyyhkiin".
Kun tämäkin insidentti on hoidettu niin yritetään syödä. Kakkonen leikkii puurolla (ja naureskelee perään) ja esikoinen haluaa itse kaataa maitoa sillä seurauksella, että koko pöytä on maidossa. Ei muuta kuin taas siivotaan, tosin sitä ennen käväisen nopeasti pesemässä hampaani. Tällä välin lapset saavat aikaan riidan ja huutavat molemmat kurkku suoraana. En pääse ihan selvyyteen, kumpi löi ja ketä, mutta alkaa olla jo niin selväksi käynyt tämä sisarusten välinen viha-rakkaussuhde, että siihen ei selvästi ole parannuskeinoa. Ruuan jälkeen myös lasten vaatteet on luonnollisesti vaihdettava uudelleen, koska eihän tässä mitkään ruokalaput auttaneet.
Tässä vaiheessa kello alkaa olla sen verran, että aamupäivän kerhoon on jo kiire. Äidin tila on edelleen alkutekijöissään, mutta selvältä alkaa myös näyttää, että siihen se myös jää. Ei ehdi syödä, ei ehdi mitään. Kun aletaan pukemaan ulkovaatteita tulee luonnollisesti tappelu kakkosen kanssa, joka uhmassaan ei tykkää olla puettavana. Esikoinen on pukenut (halleluja) mutta vääntäytyy lattialle valittamaan kuinka on jo kuuma kun joutuu odottamaan. Kun kakkonenkin on puettu, nappasen mukaan tarvittavat tavarat ja niskaan takin. Tässä vaiheessa kakkosen suusta kuuluu "kakka". Vaatteet pois ja paskapesulle. Kerho on jo alkanut.
--> tämä nyt oli siis vain tuollainen 1,5 h yhdestä aamusta, mutta pääsääntöinen idea on tämä. Koko päivän. Kyllä tässä joku suunnitteluvirhe on pakko olla, kun joku jossain on miettinyt, että laitetaan ihmisille lapsia kasvatettavaksi? Unohdettu ehkä lisätä kelloon "pari" ylimääräistä tuntia??
Kommentit (67)
Vedä syvään henkeä! Haastavaahan tämä on ja välillä on juuri kuvaamasi kaltaisia aamuja. Mutta vietä hetki miettien, miten sitä voisi helpottaa? Meillä aamut 2 ja 4v lasten kanssa sujuvat näin: Lapset ryntäävät herättämään klo 06 -> Ihan ensin itselle kuppi kahvia ja voileivät eteen, muuten en herää. Hetken päästä lasten puuro mikroon. Jos lapset huutaa jo nälkäänsä niin annan rusinoita/banaanin/mandariinin (isompi lapsi kuorii molemmille) tms. joka ei vaadi energiaa minulta. Lapset saa leikkiä keskenänsä tai mutustella vaikka niitä rusinoita keittiön pöydässä. Lapset puurolle ja samalla minä siistin keittiötä. Puuron jälkeen vasta mennään potalle/pöntölle (usein molemmilta tulee se kakka tässä kohti), käydään aamupesulla ja hammaspesulla, laitetaan se puuroinen yöpuku pyykkiin, kun ei täälläkään se ruokalappu suojele hihoja ja päivävaatteet päälle - päivävaatteissa annan lapsille usein kaksi vaihtoehtoa, joista saavat valita. Sitten istutan lapset pikkukakkosen ääreen ja menen laittamaan itseni valmiiksi. Kun saan itseni valmiiksi niin varoitan, että tämän ohjelman loppuessa TV menee kiinni ja sitten puetaan reippaasti, että ehditään. Ja n. 7:45 ollaan ovesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:51"]
Sitähän se on, ihan tavallista elämää.
[/quote]
Minusta olisi kamalaa, jos tuo olisi tavallista elämää. Haluan juoda kahvini rauhassa ja tehdä asiat loppuun kunnolla. -7
[/quote]
Silloin kannattaa palkata nanny. Tietty vaihen pikkulasten kanssa on jatkuvaa valmiutta nousta ylös bärsieltään, mutta ei sitä kauaa kestä.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:47"]
No, itellä on ollut aikoinaan kolme alle kouluikäistä ja välillä se tuollaiseksi yltyi.. ei tuohon auta kuin asioiden etukäteen suunnittelu. KAIKKI valmiiksi edellisenä iltana, minkä vaan valmiiksi voi laittaa: vaatteet kaikille, kata pöytä, yms. Ja sitten itselle tiukka sääntö, yli klo 22 EI tehdä mitään kotihommia, ei mitään. Silloin alkaa äidin oma aika, jonka saa sitten käyttää nukkumiseen tai telkkaan tai lukemiseen tai johonkin. Mikä jää tekemättä, jää, sieltä se aamulla löytyy. Ja nyt, kun on kaksi alakoululaista ja 1 eskari, niin ihmetelee, että miten se muka niin vaikeaa silloin se elämä oli. Eli sullakin helpottaa päivä päivältä, usko mua.
[/quote]
Kiitos, tällaiset jutut just helpottaa. =) Että joskus on sitten taas vähän vähemmän hektistä. Ja sais ehkä untakin...
Meillä on oikein mukava ja ihana lapsiperhearki, aina ollut vauvavuotta ja univelkaa lukuunottamatta. Meillä on yksi kolmevuotias lapsi. Kaikki sujuu vaivatta, vaikka keskimääräistä kovapäisempi ja vauhdikkaampi tyyppi meillä asuukin. Se on se lasten määrä. Ja tai ikäero.
15, mulla on kaksi lasta, kahden vuoden ikäerolla. Hoidin kotona, mies yrittäjä, kuopuksella astma, allergiat ja refluksi. Lastenhoidon ohella pyöritin omaa firmaa.
Eli tasan olen elänyt läpi nuo vaiheet. Sinä aiheutat ihan itse tuon kaaoksen.
Laita edellisenä iltana ruokailu mahd valmiiksi, pakkaa kerhokamat, tee ruoat, laita vaatteet.
Nouse itse aikaisin ja laita itsesi valmiiksi ennen lapsia.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän on pakko olla taas joku uusi trollaustyyli. Kauhean pitkiä ja seikkaperäisiä selostuksia siitä kuinka tajuttoman raskasta on kahden lapsen kanssa ja kokonainen ilta menee laskujen maksamiseen (siis tuntikausia, yötä myöten, daa-a) niin ettei edes aamuksi ehdi vaatteita hakea.
Ihmiset sitten epätoivoisena yrittävät neuvoa organisoimaan ja kertoa kuinka homma on saatu toimimaan ja ei: toinen lyö lisää löylyä. Äh. Mulle riitti tämä tarina ihan alkuunsa. Tämmöinen keissi tällä kertaa. Mitä tehdä?
Meillä on viisi lasta joista kaksi on koulussa ja yksi esikoulussa.
Hoidan kahta pienempää kotona ja esikoulussa oleva käy vaan esikoulun tunnit.
Kaksi pienempää käy parina kertana viikossa kerhossa. Eikä meillä ole tuollaista.
Mietin mitä kaikkea teen tänään kotityönä, näin koti pysyy siistinä kun aina tekee.
Lapset osaa heittää leluja lelukoreihin ja kattaa pöytää.
Jos teen puuron, niin laitan puuroveden lämpenemään ja menen herättämään lapsia. Kun lapset on pukeneet ja pessyt hampaat (kaikki tekee tän samaan aikaan ja ollaan siis samassa tilassa. Muksut kattaa pöytää kun laitan hiutaleet kattilaan. Syön samalla itse.
Kun on syöty, kaikki laittaa astiat tiskikoneeseen. Siistin hellan ja pöydän.
Sitten aletaan pukemaan. Ensin haetaan kaikkien vaatteet, kukaan ei ala pukemaan vielä!! Sitten kun on ulkovaatteet valmiina niin aletaan pukea, autan pieniä ja hatut/hanskat laitetaan vasta päähän kun ollaan lähdössä.
Laukut on jo illalla pakattu, kaikilla on reput ja mahdolliset luistimet yms joita sinä päivänä tarvitaan -kyllä, ne haetaan kaikki illalla eteiseen.
Jos mahdollista niin täytän/tyhjään koneet ajallaan, en kun on kiire eikä koneet ole hoitaneet vanhoja hommiaan. Vaatteet pesen kun ne sotkeentuu ja laitan paikalleen niin ne löytyy, illalla, kun tiedät mitä tarvitaan seuraavana päivänä.
Vaikka aamulla väsyttää niin voiko laskujen maksu olla syy sille että valvoo liian myöhään? Pitäisikö ne laskut sitten maksaa aikaisemmin niin pääsee aikasemmin nukkumaan? Mahtoikohan valvominen johtua pelkästään siitä että maksaa muutaman laskun? Kyllä tuossa voi olla takana vähän isompi operaatio miettiä mitä tehdään ja milloin. Jos olet kotona kuten minä, niin voisihan maksuja maksaa kun pieni nukkuu tai laittaa sellaista ruokaa ettei kokoajan ole keittiössä orjana? Loikoiletko ja selaatko täällä av.ta miten usein päivän aikaan? Eli miksi siis se pesukone-härlinkin on pakko tehdä aamulla siihen kaikkeen sähläysväliin jos se ei toimi? Jätä tekemättä ja laita pyykkisi ja maksusi NYT!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:00"]
Silloin kannattaa palkata nanny.
[/quote]
Öö, ei. Silloin kannattaa jatkaa lapsetonta elämää tyytyväisenä siitä, että aamuisin täytyy pukea vain itsensä. -7
Sulla on ap niin pienet lapset. Se on juuri tuollaista pikkutaaperoiden kanssa. Mutta se aika on pian ohi. Kohta saat taas juoda aamukahvisi rauhassa, ja viettää illatkin rauhassa kun lapset on kavereillaan. Ja muistelet kaiholla niitä pikkulapsiaikoja... :)
Been there
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:47"]
No, itellä on ollut aikoinaan kolme alle kouluikäistä ja välillä se tuollaiseksi yltyi.. ei tuohon auta kuin asioiden etukäteen suunnittelu. KAIKKI valmiiksi edellisenä iltana, minkä vaan valmiiksi voi laittaa: vaatteet kaikille, kata pöytä, yms. Ja sitten itselle tiukka sääntö, yli klo 22 EI tehdä mitään kotihommia, ei mitään. Silloin alkaa äidin oma aika, jonka saa sitten käyttää nukkumiseen tai telkkaan tai lukemiseen tai johonkin. Mikä jää tekemättä, jää, sieltä se aamulla löytyy. Ja nyt, kun on kaksi alakoululaista ja 1 eskari, niin ihmetelee, että miten se muka niin vaikeaa silloin se elämä oli. Eli sullakin helpottaa päivä päivältä, usko mua.
[/quote]
Jos äitille aiheuttaa lapsen "pyyhkiin" huuto jo sähellyksen tunteen niin ei tuossa oikein kaikkea voiteta sillä että tekee illalla kaiken valmiiksi.. Miksi äiti on se joka passaa? Voiko lapselle sanoa että odota ihan hetki, äiti tulee pian ja hoitaa jonkun asian valmiiksi!
Pientä toppuuttelua ja rauhoitteluakin aamu kaipaa ja lapsille vähän enempi sitä tunnetta että on mukava mennä aamulla johonkin, koska kaikki kiva tuosta nyt puuttuu.
Öö, sori. Luin huonosti, kun en hoksannut sinunkin olevan lapseton ja pysyvän sellaisena. Kannattaa tosiaan pysyäkin ja osallistua kasvatuskeskusteluihin AV:lla ihan virtuaalisti. Öö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on huijattu! Sanoitte ettei mikään muutu kun vauva syntyy, että voi ihan samalla tavalla jatkaa elämää kuin ennenkin. Että voi matkustella ja harrastaa, ei lapsi mitään estä. En mä tuollaista elämää halunnut, miksi ette kertoneet että se onkin tuollaista!
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:13"]
Mua on huijattu! Sanoitte ettei mikään muutu kun vauva syntyy, että voi ihan samalla tavalla jatkaa elämää kuin ennenkin. Että voi matkustella ja harrastaa, ei lapsi mitään estä. En mä tuollaista elämää halunnut, miksi ette kertoneet että se onkin tuollaista!
[/quote]EI lapsi mitään estä kuhan et hanki sitä toista lasta. yhden kanssa kaikki sujuu kuin tanssi;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just tollasta se on. Siihen ei auta kun hyvät hermot ja huumorintaju.
Lapset osallistuu niin paljon kuin mahdollista. Koita saada koko karavaani yhteen paikkaan kerrallaan. Yhdessä voi valita vaatteet jne.
Jos ei suostu syömään ilman puhtaita vaatteita, sitten ne vaan pitää käydä laittamassa itse päälle ja sitten pöytään. Banaani on myös eri kätevä, sen voi iskeä käteen ja kääntää tyynyä, ottaa pienet mukaan köllimään.
Mä luulen, että suurin ongelma on se, että aamulla on kiire. Meillä loppu aamukräninät melko lyhyeen (no ok, onhan niitä vielä vähän), kun kiire loppui. Se tarkoittaa sitä, että herätyskello soimaan, jos on PAKKO mennä kerhoon (ONKO?) kymmeneksi. Omassa käsilaukussa voi kanniskella kaikkea omia hätäaputavaroita, vaikka pähkinäpussia ja vesipulloa, hiusharjaa, varapaitaa jne.
Aivan kauheeta showta se meilläkin oli, kun lapsilla ikäeroa 1,5 vuotta ja yöt risaiset, mutta niin kliseistä kun se onkin, aika auttaa.
En tiedä, miten iso isompi jo on. Osaisiko jotain tehdä itse?
Jos joku asia hampaiden harjaus/pikkuhousujen vaihto joskus jää tekemättä, niin so what. Koitat pitää ne vaan hengissä ja jaksaa itse. Kyllä se joskus palkitsee.
Ap, tähän kaikkeen lisäksi virlä mies, joka aina pyytää tuomaan ja antamaan sitä sun tätä. Tai kysyy että missä mikin on. Että mä en kestä sitä!
Ap, tähän kaikkeen lisäksi vielä mies, joka aina pyytää tuomaan ja antamaan sitä sun tätä. Tai kysyy että missä mikin on. Että mä en kestä sitä!
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:13"]
Mua on huijattu! Sanoitte ettei mikään muutu kun vauva syntyy, että voi ihan samalla tavalla jatkaa elämää kuin ennenkin. Että voi matkustella ja harrastaa, ei lapsi mitään estä. En mä tuollaista elämää halunnut, miksi ette kertoneet että se onkin tuollaista!
[/quote]EI lapsi mitään estä kuhan et hanki sitä toista lasta. yhden kanssa kaikki sujuu kuin tanssi;)
[/quote]
Vakavasti vammaisen lapsen vanhemmat voivat olla eri mieltä.
Ja kyllä ns. tavallisenkin lapsen kanssa elämä muuttuu paljon rajoittuneemmaksi.
Mutta ymmärsin kyllä vitsisi. :)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:53"]
Esikoinen kqnsee laittaa vaikka parveekkeelle odottamaan jos on kuumissaan.
[/quote]
Esikoinen hakee huomiota jos ei kestä hetkeä olla vaatteet päällä: huomaatko miten kivasti lapsi pärjää kaupassa tms paikassa vaatteet päällä? Minun kokemuksella jos aamu on tuollainen kiireinen, jossa ei ehditä istumaan syömään yhdessä ruokaa tai juttelemaan muutamaa sanaa niin kyllä se äiti silloin on ihan itse lapsensa huomiohakuisuuden aiheuttanut.
Sillä jos aamu alkaisi sillä että olisi kunnolla aikaa heräämiseen ja tavarat on valmiina niin ei se pukeutuminen ja siistinä lähteminen ole mikään mahdottomuus. Ja kas: kyllä se esikoinen taas jaksaa odottaa että muutkin pukeutuu!
Eli puhe on huomiosta, ei siitä että lapsi kuuluisi tuupata parvekkeelle viileään. Ajattele nyt sen lapsen elämää: aamulla herätään kiireessä, äiti kiehuu kaatuneesta maidosta ja kamalalla kiireellä pitää toimia -lopputuloksella että myöhästytte. Ai, ja ei nyt unohdeta sitä että osan ajasta se lapsi odottaa lähtöä niinkin kivassa paikassa kuin parvekkeella. Kai te tupakoittekin siellä..
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:12"]
Öö, sori. Luin huonosti, kun en hoksannut sinunkin olevan lapseton ja pysyvän sellaisena. Kannattaa tosiaan pysyäkin ja osallistua kasvatuskeskusteluihin AV:lla ihan virtuaalisti. Öö.
[/quote]
Käyn kasvatuskeskusteluja ihan viikoittain työssäni. :) -7
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:42"]
Sortse mutta en tajua miksi puit ne lapset ennen ruokaa. Ja tuo pikkarinipotus nyt varsinkin oli hölmöä.
Ja ruoat yms. kannattaa valmistella edellisenä iltana jo tai aitten ennen kuin lapset heräävät.
Kaiken tuon kaaoksen estät ennakoimalla. Eli valmistele edellisenä iltana.
[/quote]
Heh heh, sulla ei selvästi ole lapsia tai jos on, niin ne eivät ole 2-7 vuotiaita, joilla on jo oma tahto.
Jos lapsia ei pue ennen ruokaa, on kaksi vaihtoehtoa: (a) antaa niiden syödä yöpaidassa tai (b) antaa niiden syödä ilman vaatteita. Vaihtoehto (a) ei onnistu, koska esim tässäkin tapauksessa kakkosen yöpaita oli siis märkä ja esikoinen taas EI SUOSTU syömään yöpaidassa (free will is a bitch). Vaihtoehto (b) taas ei ole kovin järkevä, koska se merkkaisi sitä, että ruuan jälkeen olisi mentävä suihkuun josta, trust me, tulee aikapaljon isompi rumba kuin niiden vaatteiden vaihdosta. Lisäksi erityisesti esikoinen EI SUOSTU syömään ilman vaatteita (yes, again, free will is a bitch).
Ruokien valmistelusta: et varmaan nyt lukenut tarinaani kunnolla: edellinen ilta oli jo käytetty (laskut on pakko vaan maksaa) ja aamulla herääminen tapahtuu todellakin vasta kun lapset heräävät, jos mielii niinkuin itse saada yhtään unta palloonsa. Ja siis kyllä, aamulla voisi herätä aikaisemmin, mutta se vaatisi että LAPSET NUKKUISIVAT YÖN. Eli niiden joiden lapset nukkuvat hyvin tai jotka itse tarvitsevat poikkeuksellisen vähän unta, on aika paljon helpompi puhua aamuheräämisistä...
Edellisestä illasta: illasta kertominen olisi täysin oma tarinansa. En edes lähde nyt siihen, mutta sen vaan totean, että vasta kun on lapsia, ymmärtää, että kun saa illalla noin 2-3 tuntia aikaa jolloin kukaan ei kokoajan vaadi jotain, niin se todellakin KULUU ihan peruselintoimintojen ylläpitämiseen. Että siinä ei kyllä halua eikä pysty seuraavalle päivälle luomaan vielä ajatustakaan.
Ikäero: meillä kävi näin, kun esikoinen ei tullut heti niin toisen oli sitten annettava tulla kun on tullakseen, kun ikää tuli. Biology is a bitch too.. =) Mutta toisaalta tässä ikäerossa on ehdottomasti hyvät puolensa myös.
Ja siis en puhunut siis missään vaiheessa mistään ONGELMASTA, kyllä siis meillä kaikki sujuu. Se vaan just että se sujuu piru vieköön kyllä todellakin aikalailla tukka putkella! ;) Puhuin vaan siis juuri tästä rumbasta, siitä kuinka ei voi hetkeksikään pysähtyä kun kokoajan joku vaatii jotain tai jossain tapellaan tai jossain on sivottavaa. Ihan koko ajan. Kuinka erilaista se oli kun oli kaksin miehen kanssa. Ja siis tosiaan mulle tämä tuli yllätyksenä. Ei ollut itsellä sisaruksia eikä muutenkaan lähipiirissä ikinä pieniä lapsia. Välillä sitä sitten nykyään miettii, että on tämä aikamoista säätämistä joka suuntaan. =)