Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheen arki
13.02.2014 |
Tuntuuko teistä muista (pienlapsiperheellisistä) koskaan siltä, että ei voi olla, edes todellista millaista tämä lasten kasvatushomma on? Itselläni kaksi lasta pienellä ikäerolla. Välillä mietin, että ei tässä ole mitään järkeä. Sen lisäksi, että yrittää hoitaa lapsille välttämättömän, kuten ruuan eteen, puhtaat vaatteet päälle ja jonkinlaiset sosiaaliset kontaktit, pitäisi hoitaa vielä lasten kasvatustyö, kuten leikkiä heidän kanssaan (kehittäviä leikkejä toki), opettaa käytöstavat ja se miten muita ihmisiä kohdellaan. Tämän päälle tietysti pitää hoitaa koti, pestä pyykit yms yms. Itsellekin olisi hyvä varmaan olla vähän ystävyyssuuhteita ja harrastuksia. Ainiin ja se parisuhde, kai sitäkin pitäisi hoitaa? Tässä ei vaan oikeasti ole mitään järkeä. Tämä on sellaista rumbaa, että eihän tässä ehdi yhtään mitään.
Esimerkiksi tänään aamupäivä on sujunut näin:
Herään esikoisen tullessa sängyn viereen vaatimaan aamupalaa. Olo on kuin koomassa olevalla, koska ilta on sujunut laskuja maksaessa (yms välttämätöntä tehdessä) ja kakkonen on taas kerran pitänyt yöllä hereillä useampaan otteeseen (mistään pikkuvauvasta ei ole enää kyse, mutta hänellä on tapana saada ilmeisesti jonkinlaisia kauhukohtauksia yöllä, jolloin saattaa siis huutaa pitkäänkin aivan täysillä).
Nousen ylös ja vedän äkkiä lähimmät rytkyt niskaan. Seuraavaksi on vaihdettava kakkoselle vaippa ja vaatteet sekä vietävä petivaatteet pesukoneeseen (pissa tullut yöpaidasta läpi). Tällä välin esikoinen on jo aloittanut "mun on nälkä"-kitinän. Yritän opastaa esikoista vaihtamaan vaatteet, mutta siitäkin saadaan aikaan valitus, koska lempihousut ovat pesussa ja sukatkaan eivät kelpaa. Kun vaatteet ovat päällä niin huomataan, että hän on jättänyt vaihtamatta puhtaat pikkupöksyt, joten rumba menee uusiksi. Samalla teen toisella kädellä aamupuuroa ja kakkonen on tyhjentänyt toisessa päässä keittiötä laatikkojen sisältöä lattialle, hakaten samalla jollain välineellä keittiönpöytää naarmuille.
Sitten yritetään pestä hampaat, joka sentään sujuu esikoisen kanssa jo melko hyvin mutta kakkonen haluaa itse pidellä harjaa ja kiukkuaa kun yritän tungeta harjaa hänen suuhunsa. Session jälkeen palaan keittiöön laittamaan puuroa lautaselle ja kun saan lautaset pöytään niin vessasta kuuluu "kakka, tuu pyyhkiin".
Kun tämäkin insidentti on hoidettu niin yritetään syödä. Kakkonen leikkii puurolla (ja naureskelee perään) ja esikoinen haluaa itse kaataa maitoa sillä seurauksella, että koko pöytä on maidossa. Ei muuta kuin taas siivotaan, tosin sitä ennen käväisen nopeasti pesemässä hampaani. Tällä välin lapset saavat aikaan riidan ja huutavat molemmat kurkku suoraana. En pääse ihan selvyyteen, kumpi löi ja ketä, mutta alkaa olla jo niin selväksi käynyt tämä sisarusten välinen viha-rakkaussuhde, että siihen ei selvästi ole parannuskeinoa. Ruuan jälkeen myös lasten vaatteet on luonnollisesti vaihdettava uudelleen, koska eihän tässä mitkään ruokalaput auttaneet.
Tässä vaiheessa kello alkaa olla sen verran, että aamupäivän kerhoon on jo kiire. Äidin tila on edelleen alkutekijöissään, mutta selvältä alkaa myös näyttää, että siihen se myös jää. Ei ehdi syödä, ei ehdi mitään. Kun aletaan pukemaan ulkovaatteita tulee luonnollisesti tappelu kakkosen kanssa, joka uhmassaan ei tykkää olla puettavana. Esikoinen on pukenut (halleluja) mutta vääntäytyy lattialle valittamaan kuinka on jo kuuma kun joutuu odottamaan. Kun kakkonenkin on puettu, nappasen mukaan tarvittavat tavarat ja niskaan takin. Tässä vaiheessa kakkosen suusta kuuluu "kakka". Vaatteet pois ja paskapesulle. Kerho on jo alkanut.
--> tämä nyt oli siis vain tuollainen 1,5 h yhdestä aamusta, mutta pääsääntöinen idea on tämä. Koko päivän. Kyllä tässä joku suunnitteluvirhe on pakko olla, kun joku jossain on miettinyt, että laitetaan ihmisille lapsia kasvatettavaksi? Unohdettu ehkä lisätä kelloon "pari" ylimääräistä tuntia??
Kommentit (67)
mietityttää vaa missä välis muija on ehtiny koneelle kirjottaa noin pitkästi...itse en ehtisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä esikoinen on sukkela eli valmis ennen muita. Me muutettiin siksi jo hyvissä ajoin taloon, jossa turvallinen aidattu piha ja sinne suora näköyhteys eteisestä. Eli lapsella on lupa mennä jo ulos odottamaan, kun me viimeistelemään.
Samaten tää talo on tarkoituksella pohjaltaan fiksu. Makkarit, vessa, kylppäri ja leittiö lähekkäin, jolloin hommat sujuu helposti.
2
Kyllähän se niin on että pienten lasten kanssa aikuisen uni on se, mistä valitettavasti joutuu eniten nipistämään. Mua ovat auttaneet nämä:
* laitan hyvissä ajoin illalla (en vasta kun olen aivan puhki) lasten aamuvaatepinot valmiiksi, samaten katson omat vaatteeni seuraavalle päivälle etenkin jos olemme lähdössä jonnekin perhekahvilaan tms.
* pyrin heräämään puoli tuntia ennen lapsia, jotta saan rauhassa käydä aamupesulla, pukea, meikata ja lukea lehden (aina ei tietysti onnistu)
* mittaan puuroaineet valmiiksi, laitan kattilan ja kauhan valmiiksi (tuntuu pieneltä, mutta nopeuttaa pikkuisen) ja katan aamupalapöydän valmiiksi jo illalla
* laitan puuron tulelle aamutoimien ajaksi (keitän veteen, ei pala pohjaan)
* huolehdin, että aamutoimet & iltatoimet hoitaa isä vuoropäivin lasten kanssa
* aamupala syödään kaikki AINA yhdessä (vessa-asiat ennen sitä ja pukeminen vasta myöhemmin). Jos joku kaataa maidon, hän siivoaa sen (no ei vauva toki). Vaadin sen verran lapsiltanikin, että saan syödä kuuman puuron ja juoda aamukahvin lämpimänä.
* käyn itse suihkussa iltaisin, koska aamulla siihen ei ole koskaan aikaa
* opetan lapseni noudattamaan aamu- ja iltatoimissa tiettyä rytmiä, olemaan omatoimisia
* en singahtele salamana lasten mielen mukaan vaan pyrin pitämään sovitun rytmin (no en orjallisesti, super-nälkäinen lapsi voi esim. juoda lasin maitoa ennen aamupalan alkua)
* en vaadi täydellistä elämää, siisteyttä jne. esim. vaatteita on turha vaihtaa koko ajan muutaman tahran takia ja meillä puetaankin päivävaatteet vasta aamiaisen jälkeen (yöpaidat pesen kyllä usein)
* laskunmaksut hoidan päiväunien aikaan tai kun mies on kotona (illalla lasten leikkiessä)
* joskus hätätapauksessa olen antanut lasten katsoa videoita/tv:n lastenohjelmia aamulla, jotta saan itseni lähtövalmiiksi (aamiaisen jälkeen). Vaikka myönnänkin, että en pidä ajatuksesta "tv lapsenvahtina".
Tsemppiä ap!
2jatkaa, että voihan sillä esikoisella olla siellä parvekkeella jokin tärkeä ison lapsen tehtävä. Pitää vaikka tarkistaa mikä on lämpötila tai hakea lelukassi tms.
Niin ja kun selviät tuosta hengissä, niin nelikymppisenä on jo joku paikka rikki, ja alkaa tulla sairaslomaa töistä, näin monella tutulla. Jatkuvasti saikulla. Ja luulenpa että tuo aika vie ihmisestä niin mehut eli ovat vain ihan poikki ja siksi saikulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:42"]
Sortse mutta en tajua miksi puit ne lapset ennen ruokaa. Ja tuo pikkarinipotus nyt varsinkin oli hölmöä.
Ja ruoat yms. kannattaa valmistella edellisenä iltana jo tai aitten ennen kuin lapset heräävät.
Kaiken tuon kaaoksen estät ennakoimalla. Eli valmistele edellisenä iltana.
[/quote]
Heh heh, sulla ei selvästi ole lapsia tai jos on, niin ne eivät ole 2-7 vuotiaita, joilla on jo oma tahto.
Jos lapsia ei pue ennen ruokaa, on kaksi vaihtoehtoa: (a) antaa niiden syödä yöpaidassa tai (b) antaa niiden syödä ilman vaatteita. Vaihtoehto (a) ei onnistu, koska esim tässäkin tapauksessa kakkosen yöpaita oli siis märkä ja esikoinen taas EI SUOSTU syömään yöpaidassa (free will is a bitch). Vaihtoehto (b) taas ei ole kovin järkevä, koska se merkkaisi sitä, että ruuan jälkeen olisi mentävä suihkuun josta, trust me, tulee aikapaljon isompi rumba kuin niiden vaatteiden vaihdosta. Lisäksi erityisesti esikoinen EI SUOSTU syömään ilman vaatteita (yes, again, free will is a bitch).
[/quote]
Kasvatusotteesi on kyllä kaiken syy, bitch. Taaperon ei anneta valita, taapero tekee kuten äiti tai isä sanoo. Ja noudattaa sääntöjä. Annat lasten valita kaiken itse, ja valitat miten rankkaa???
Meillä on ihan samanlaista. :) Mun mielestä tosi ihanaa. Olin kissan kanssa asuva vanhapiika 35-vuotiaaksi. En vaihtaisi takaisin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen free will? Kai sitä saa arjestaan helvettiä, kun lapset saa elää pellossa ja äiti vaan ajelehtii.
Miten laskujen maksamiseen saa kulumaan aikaa tuntikausia? Itse hoidan sen kuun alussa palkkapäivänä n. 10 minuutissa verkkopankissa. Laina menee suoraveloituksena.
Mutta kiitos, sait minut tajuamaan ettei kannata tehdä toista lasta, ainakaan ennen kuin ensimmäinen on suht omatoiminen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon välttämiseksi olen tehnyt lapset 6 vuoden ikäerolla. Siltikin joskus on kaaosmaisia hetkiä. Luulisin, että kaikkien pienellä ikäerolla lapsensa hankkineiden elämä on ainakin HETKITTÄIN tuollaista. Mutta kun lapset kasvavat, elämä helpottuu!
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:30"]
Meillä on ihan samanlaista. :) Mun mielestä tosi ihanaa. Olin kissan kanssa asuva vanhapiika 35-vuotiaaksi. En vaihtaisi takaisin. :)
[/quote]
Miten ihmeessä muutuit noin paljon? Elit siis ennen hyvin rauhallista ja hiljaista elämää ja nyt aivan päinvastoin. Eli et oikeasti halunnut elää kuten elit ennen? Tulisin hulluksi jos minulle kävisi noin ( ja tietenkään ei käy kun itsehän päätän asiasta)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Minä herään lasten kanssa, käydään aamupissalla ja pedataan sängyt (lapset leikkii yleensä, joskus auttavat). Sitten menen alakertaan laittamaan aamupalaa, ja kun se on valmis, istutaan kaikki kolme pöytään syömään. Rätti on valmiina pöydällä, samoin talouspaperi. Kun on syöty, viedään astiat tiskikoneeseen ja minä siistin keittiön. Sitten on kasvojen ja hampaiden pesun aika, pesen itse yhtä aikaa lasten kanssa. Sitten puetaan, pakataan tavarat ja lähdetään kerhoon.
Kaikki tämä tunnissa. Lapset on 2.5v ja 5v, ja vaikka välillä sotkua syntyy ja kiukuttaa, niin en näe tätä elämää ollenkaan minään kaaoksena.
No ei meillä ole tuollaista.Jotenkin annat lasten päättää liikaa, pistä ne kuriin ja järjestykseen. Mene ajoissa nukkumaan ja hoida kuntoasi ja ennenkaikkea suunnittele asoita ennakkoon. Tai ehkä olet yksinhuoltaja ? Se on varmasti rankkaa. Mutta jos on 2 huoltajaa ja organisoistikykyä, ei sen tuollaista tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 2 lasta 5 vuoden ikäerolla. Kolmaskin saa tulla, kunhan kuopus on ainakin yli 4-v, mutta jos kolmatta ei tule, niin sitten ei tule. Onneksi itse olen vasta kolmekymppinen, niin aikaa on vielä.
Meillä on elämä ollut aina helppoa ja mukavaa, ei kaaosta koskaan. Nautittu jokaisesta vuodesta ja kuukaudesta, jopa päivästä. Siis oikeasti, en liioittele yhtään. Esikoiseen ollan panostettua laadukasta aikaa ja hänelle annettu 100% aikaa ensimmäiset 5 vuotta, nyt kun vauva syntyi kaikki jatkuu yhtä mukavana, vaikka tietysti muutoksiakin tuli. Esikoinen on fiksu ja järkevä, ja hänestä on paljon apua vauvan kanssa.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä "lapset tehdään äkkiä pois alta, niin on taas omaa aikaa"- ja "lapset viihdyttävät toisiaan kun on vuosi ikäeroa, eivätkä rasita vanhempiaan roikkumalla lahkeessa"-vanhempia. Miksi edes tehdä lapsia, jos ne tekevät elämästä epämukavaa ja rasittavaa?
Itse tulisin hulluksi, jos meillä olisi tuollaista. Onneksi olimme kaukaa viisaita, ja katsoessamme tuttavaperheiden pikkulapsihelvettiä, päätimme, että joko vain 1 lapsi tai sitten useampi, mutta järkevällä, vähintään 4 vuoden ikäerolla. Vauvakuume iski moneen otteeseen esikoisen ollessa pieni, mutta onneksi järki voitti ja nyt koko perhe saa nauttia tästä ratkaisusta ja kaikki voivat hyvin henkisesti ja fyysisesti. :)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:04"]
15, mulla on kaksi lasta, kahden vuoden ikäerolla. Hoidin kotona, mies yrittäjä, kuopuksella astma, allergiat ja refluksi. Lastenhoidon ohella pyöritin omaa firmaa.
Eli tasan olen elänyt läpi nuo vaiheet. Sinä aiheutat ihan itse tuon kaaoksen.
Laita edellisenä iltana ruokailu mahd valmiiksi, pakkaa kerhokamat, tee ruoat, laita vaatteet.
Nouse itse aikaisin ja laita itsesi valmiiksi ennen lapsia.
2
[/quote]
Kaikista hölmöin vinkki on tuo että nouse itse aikaisin ja laita itsesi valmiiksi ennen lapsia. Eikös äidit tarvi unta ollenkaan vai millon meinasit että he sitten nukkuvat?? Kaikkien lapset eivät nuku kellon ympäri 12h yöunia.
Kukaan ei hankkisi lapsi jos ei ihmisen biologinen järjestelmä toimisi niin, että sokaistuu mttamaksi ajaksi ihme pöllyyn jossa ah on niin ihana lisääntyä.
Meilläaamu mennyt helvetissä YHDEN lapsen kanssa. Yritin viimein soittaa tärkeitä puheluita ja jostakin kumman syystä lapsi päättää ripustautua minuun juuri silloin, pomppia tärkeiden papereiden päällä, huutaa yms.
Jonotettuani pitkän tovin ensin, että pääsen edes linjalle niin olin oikeasti romahtaa. Yritimme virkialijapolon kanssa huutaa toisillemme tarvittavai tietoja samalla kun yritin saada lasta irti kurkustani jossa hän roikkui akrobaattia leikkien ( ?). tietenkin virkailija alkoi sähläämään myös ja helvetti oli valmis.
Lapsi saa kiukkukohtaukset juuri vääräänaikaan.
Minulla on jo vähän isommat lapset ja varmasti olen autuaasti unohtanut jotain, toisaalta saanut suhteellisuudentajua. Sanoisin, että lapset teettää työtä: just oot jonkun pöydän pyyhkinyt ja sitten pyyhit sen uudelleen, ei kuulosta trendikkäältä ja modernilta tavalta käyttää aikaa. Mutta sitä se elämä on. Elämä on läsnä just siinä arkirutiineissa. Asenne ratkaisee. Ne jutut mitä teette, ovat tärkeitä, ei mitään rämpimistä, viestitä se lapsille. Jos pitää lähteä kutakuinkin tietyllä kellonlyömällä, laitat kellon soimaan. Jos käy ihanasti, että saat nukkua ja meno ei ole tärkeä, älkää menkö. Muistan, kun vuosia sitten kävelin esikoisen kanssa puoli tuntia suuntaansa eskariin ja pienempi istui rattaissa, kaverini valitti siitä, miten VAIKEAA on, kun lapsi pitää viedä eskariin tien toiselle puolelle ja pienemmällekin pitää ihan pukea vaatteet päälle. Ajattelin silloin, että kaikki on todellakin suhteellista. Jollain toisella oli taas tietysti paljon vaikeampaa kuin minulla. Olen sellainen ihminen, jolle oma rauha ja oma aika on tärkeää, ja se on ollut fyysisen väsymyksen jälkeen vaikeinta äitiydessä. On turha hakata päätään seinään, jos ei ole iltaisin kahta tuntia omaa aikaa, sitä ei saa sillä lisää. Laskuja ei makseta monta tuntia.
Kyllä se joskus rauhoittuu se meno. Itse ehdin aamulla rauhassa juoda kahvit, laittautua. Arki ei ole päätöntä kaahotusta, vaan suunnilleen samaa kuin lapsettomanakin, paitsi että rytmi pysyy vaikka olisi kuukauden lomalla ja joskus saattaa astua leegoon :)
Meillä tosin vain 1 lapsi ja enempää ei tule.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:13"]
Mua on huijattu! Sanoitte ettei mikään muutu kun vauva syntyy, että voi ihan samalla tavalla jatkaa elämää kuin ennenkin. Että voi matkustella ja harrastaa, ei lapsi mitään estä. En mä tuollaista elämää halunnut, miksi ette kertoneet että se onkin tuollaista!
[/quote]EI lapsi mitään estä kuhan et hanki sitä toista lasta. yhden kanssa kaikki sujuu kuin tanssi;)
[/quote]
Yhden lapsen kanssa kaikki sujuu kuin tanssi? - Hahahahhhahahhahhhhhhaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa ja hah. Kaikki sujuu kuin tanssa jos on liuta isovanhempia ja sukulaisia ja hyvä mies jotka hoitavat jokamutkassa lasta kun itse harrastaa kuten ennenkin, nukkuu kuten ennenkin yms.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:38"]
Kuulostaa kyllä kamalalta :( Tsemppiä. Itse en kestäisi ja siksi päätinkin jäädä lapsettomaksi.
[/quote]
se on rohkea ja hieno päätös. Tämä homma ei oikeasti ole kaikille. Järkihän tässä uhkaa lähteä ihan joka ainoa päivä. Ja toki on siis paljon hyviä hetkiä: yksi sellainen on esimerkiksi päiväunien jälkeen kun kakkonen herää ja sängystä kuuluu "äiti". Mutta ei se silti poista sitä, että oikeasti tämä vanhemuus on kyllä ihan järkyttävän koko työ sekä henkisesti että varsinkin fyysisesti.
[/quote]
Hyvä juttu, ja silti se on suurten ikäluokkien herrjojen mielestä jotain laiskottelua, kotiäitiys. Ja monen muun.