Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä haluaa nähdä pitkästä aikaa, miten kieltäytyä?
13.02.2014 |
En ole nähnyt tätä ystävää yli vuoteen. Tiedän että ystävyyssuhteissa tulee ihan luonnollisesti välillä taukoja, mutta tämä ystävä lopetti kaiken yhteydenpidon avioeroni aikaan. Olemme olleet ystäviä lukioajoista saakka, joten tietenkin asia satutti, varsinkin kun elämäni kääntyi muutenkin päälaelleen eron vuoksi.
Totesin muutenkin silloin, että todelliset ystävät todella tunnistaa kriisien aikana. En olisi itse jaksanut pitää yhteyttä kehenkään, joten onneksi ne muutamat oikeat ystävät jaksoivat pitää minusta kiinni. Ja sitten ne muutaman jäivät kokonaan pois. Ehkä eivät tienneet mitä sanoa, en tiedä.
En kanna varsinaisesti kaunaa, mutta en myöskään kaipaa elämääni ihmisiä jotka hylkäävät täysin silloin, kun toisella on vaikeaa. En siis ole kiinnostunut tapaamaan tätä entistä ystävää. Olin hyvin hämmästynyt kun hän ehdotti tapaamista Facebookissa, ja nyt ehdotukseen pitäisi jotenkin vastata... En halua häntä mistään syyllistää, mutta en silti halua suostua tapaamiseenkaan. Olen vihdoin saanut elämäni järjestykseen eron jälkeen, enkä kaipaa muistutuksia siitä, että osa ystävistä hylkäsi täysin sen prosessin ajaksi.
Kommentit (41)
37:n kommentti oli minusta fiksuin. Niin tekisin itse, kun olisin hetken ajatellut asiaa rauhallisesti ja järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:56"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:50"]
Tiedätkö sinä muuten millainen tilanne tällä ystävälläsi oli silloin? Jospa hänelläkin oli jotain sellaista, ettei jaksanut pitää yhteyttä kehenkään, ja hänkin on pahoillaan siitä ettet sinä välittänyt hänen mahdollisesta kriisistään. Kyse ei välttämättä ole avioerosta, vaan henkilökohtaisia kriisejä on moneen lähtöön
[/quote]
En pidä tätä vaihtoehtoa todennäköisenä, sillä näimme usein ja pidimme muutenkin jatkuvasti yhteyttä, ja kaikki loppui kuin seinään kun ilmoitin erostani. Jos hänellä olisi täsmälleen samaan aikaan alkanut jokin oma kriisi, niin uskon että hän olisi kertonut asiasta, edes sen takia että se selittyisi miksei hänestä kuulu mitään. Todennäköisin selitys kuitenkin on se, että hän ei vain jaksanut olla tekemisissä kanssani kun minulla oli vaikeaa ja olisin saattanut tarvita jopa konkreettista apua, kuten kantajia muuttoon, tai ainakin kuuntelijaa.
[/quote]
Itse taas olen ollut lähes parin vuoden ajan kuuntelijana erään tutun parisuhdeongelmista. Nyt heillä sitten on avioeron hakeminen vireillä. Muuttoavuksi olen myös ryhtynyt.
Alkaa vain itselläkin olla voimat vähissä, sillä kaverisuhteenme ei ollut vastavuoroinen silloinkaan, kun hänellä meni parisuhteessaan hyvin. Olisi edes joskus kiva tehdä jotain mukavaa.
Jos et kaipaa häntä elämääsi, niin vastaat että et halua tavata. Jos sinua häiritsi ystäväsi käytös vuosi sitten, niin käyttäydy nyt itse rehellisesti.
Onkos se oikeasti ihan mahdoton ajatus jos kuitenkin jonkinlaisen suhteen loisit hänen kanssaan? Joskus jos tarviit menoseuraa jonnekkin, niin on ihan kätevää että on semmosia pinnallisia kavereita joiden kanssa voi nähdä joskus päästämättä niitä pintaa syvemmälle.
Käy vaikka kahvilla jos kaveri haluu sulle selittää jotain? Eihän sitä tiiä jos sillä on joku pimee äijä ollut joka on kieltänyt ja rajoittanut tätä kaveria?
Mutta jos ehdottomasti et halua tavata niin sanot suoraan, en halua palata vanhoihin aikoihin, on vaikea sanoa, tiedän! Tai et vaan vastaa, tai olet kiireinen/kipeä/kriisi päällä jne.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:39"]
Totesin muutenkin silloin, että todelliset ystävät todella tunnistaa kriisien aikana. En olisi itse jaksanut pitää yhteyttä kehenkään, joten onneksi ne muutamat oikeat ystävät jaksoivat pitää minusta kiinni. Ja sitten ne muutaman jäivät kokonaan pois.
[/quote]
Tiedätkö sinä muuten millainen tilanne tällä ystävälläsi oli silloin? Jospa hänelläkin oli jotain sellaista, ettei jaksanut pitää yhteyttä kehenkään, ja hänkin on pahoillaan siitä ettet sinä välittänyt hänen mahdollisesta kriisistään. Kyse ei välttämättä ole avioerosta, vaan henkilökohtaisia kriisejä on moneen lähtöön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:50"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:39"]
Totesin muutenkin silloin, että todelliset ystävät todella tunnistaa kriisien aikana. En olisi itse jaksanut pitää yhteyttä kehenkään, joten onneksi ne muutamat oikeat ystävät jaksoivat pitää minusta kiinni. Ja sitten ne muutaman jäivät kokonaan pois.
[/quote]
Tiedätkö sinä muuten millainen tilanne tällä ystävälläsi oli silloin? Jospa hänelläkin oli jotain sellaista, ettei jaksanut pitää yhteyttä kehenkään, ja hänkin on pahoillaan siitä ettet sinä välittänyt hänen mahdollisesta kriisistään. Kyse ei välttämättä ole avioerosta, vaan henkilökohtaisia kriisejä on moneen lähtöön
[/quote]
En pidä tätä vaihtoehtoa todennäköisenä, sillä näimme usein ja pidimme muutenkin jatkuvasti yhteyttä, ja kaikki loppui kuin seinään kun ilmoitin erostani. Jos hänellä olisi täsmälleen samaan aikaan alkanut jokin oma kriisi, niin uskon että hän olisi kertonut asiasta, edes sen takia että se selittyisi miksei hänestä kuulu mitään. Todennäköisin selitys kuitenkin on se, että hän ei vain jaksanut olla tekemisissä kanssani kun minulla oli vaikeaa ja olisin saattanut tarvita jopa konkreettista apua, kuten kantajia muuttoon, tai ainakin kuuntelijaa.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:46"]
Onkos se oikeasti ihan mahdoton ajatus jos kuitenkin jonkinlaisen suhteen loisit hänen kanssaan? Joskus jos tarviit menoseuraa jonnekkin, niin on ihan kätevää että on semmosia pinnallisia kavereita joiden kanssa voi nähdä joskus päästämättä niitä pintaa syvemmälle.
Käy vaikka kahvilla jos kaveri haluu sulle selittää jotain? Eihän sitä tiiä jos sillä on joku pimee äijä ollut joka on kieltänyt ja rajoittanut tätä kaveria?
Mutta jos ehdottomasti et halua tavata niin sanot suoraan, en halua palata vanhoihin aikoihin, on vaikea sanoa, tiedän! Tai et vaan vastaa, tai olet kiireinen/kipeä/kriisi päällä jne.
[/quote]
Kai koen niin vahvasti että tämä ystävä petti minut kun olisin tarvinnut tukea, että en kaipaa hänestä edes pinnallista ystävää... Sen vertaa rohkeutta minusta ei taida silti löytyä että myöntäisin tämän suoraan. En halua häntä loukata, en vain tunne enää olevani hänen ystävänsä.
Viestin nro 5 kirjoittaja oli siis myös ap...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana on että sinä erosit ja teillä oli tauko. Jos tauko tulisi ja sinulla ei olisi eroa, niin sinä et näkisi tuota minään "huonona ystävyytenä".
Minusta tunteistaan voi puhua ja hyvän ystävän kanssa voit varmasti sanoa että sinua loukkasi jäädä yksin mutta toisekseen pitäisi muistaa se oma toiminta: miksi et itse pyytänyt häntä luoksesi?
Minullakin on ollut tuollaisia käänteitä ystävien kanssa ja itsellä joku kriisi silloin muttei toista voi syyttää kun itsessäänkin on vikaa.. Ehkä hän ajatteli että sinä otat yhteyttä kun jaksat?
Toiset ihmiset on vaan sellaisia, että kun ystävälle tulee vaikea aika niin niille on aivan luonnollista hylätä tuo ystävä.
Ja jos toinen saa elämänsä järjestykseen niin heille on taas ihan luonnollista jatkaa samasta pisteestä missä oltiin ennen toisen vaikeuksia.
Itselläni on samanlainen veli, joka hylkäsi minut kun minulla oli vaikeaa elämässäni. Sain elämäni hienosti järjestykseen ja veli totesi että voitais taas olla väleissä kun olet saanut elämäsi järjestykseen.
Aivan käsitttämätöntä. En anna anteeksi, enkä unohda mitä teki, mutta olen kanssaan muodollisesti väleissä.
Jos kyseessä olis kaveri, en olis väleissä enkä riidoissakaan. Pakkohan ei ole tavata, eihän sellaisella ihmisellä ole arvoa ystävänä jolle on luonnollista hylätä toinen vaikeuksien keskellä. Kaveriksi kelpaa, jos on hyvää seuraa muuten, mutta kyllä se loppuelämän hiertää välejä silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:16"]
Ongelmana on että sinä erosit ja teillä oli tauko. Jos tauko tulisi ja sinulla ei olisi eroa, niin sinä et näkisi tuota minään "huonona ystävyytenä".
Minusta tunteistaan voi puhua ja hyvän ystävän kanssa voit varmasti sanoa että sinua loukkasi jäädä yksin mutta toisekseen pitäisi muistaa se oma toiminta: miksi et itse pyytänyt häntä luoksesi?
Minullakin on ollut tuollaisia käänteitä ystävien kanssa ja itsellä joku kriisi silloin muttei toista voi syyttää kun itsessäänkin on vikaa.. Ehkä hän ajatteli että sinä otat yhteyttä kun jaksat?
[/quote]
Totta, jos tauko olisi tullut joskus muulloin kun eroni aikana, niin en pitäisi sitä huonona ystävyytenä. Olisin myös tietenkin itse voinut ottaa yhteyttä ja kertoa tarvitsevani tukea, mutta en olisi sitä jaksanut siinä tilanteessa tehdä, ja kerjäämiseltä se olisi tuntunut, kun kerran hän itse vetäytyi täysin. Hän ei siis edes vastannut mitään kun ilmoitin yhteisesti ystävilleni, että ero tuli. Minusta jo se oli outoa, kun kuitenkin olemme pitkään olleet läheisiä.
Kuten sanottu, muutamat ystävistäni pysyivät tiukasti rinnallani vaikean kokemuksen aikana, ja heille olen ikuisesti kiitollinen. Tekisin itse saman kenelle tahansa ystävistäni, varsinkin oman kokemukseni jälkeen.
Ap
Saattaisin itse olla tuo toinen osapuoli. Nyt yksi ystävä erosi. Hänellä oli jo koko viime vuosi kaikenlaista ongelmaa. Tunsin jo silloin olevani vain kuuntelija. Kun hänen pitkäaikainen miessuhteensa nyt kuukausi sitten päättyi, en jaksa olla nyt olkapäänä. Olen kuunnellut jo heidän vaikeuksiaan koko viime vuoden. Ja muita ystäväni vaikeuksia, työhuolia ym. En enää itse jaksanut, kun on omiakin huolia. Ystäväni ei osaisi sanoa mitä minulle kuuluu, jos häneltä sitä kysyttäisiin. Joten en jaksa nyt nähdä häntä ja vatvoa hänen eroaan, en vaan jaksa eikä minun ole pakko.
En kuitenkaan ajattele, että minun tarvitsisi laittaa välejä poikki. Voisin kuitenkin olla sellainen, joka vuoden parin päästä kysyy häneltä, mitä hänelle kuuluu.
Mutta on ihan turha dramatisoida asiaa puhumalla "tosiystävyydestä", koska ei hän viime vuonna ole itse ollut mikään tosiystävä minulle. Voi siis myös olla, että ap ei ole huomannut, että he eivät olleet hyviä ystäviä ennen ap:n eroa, ap vain halusi ajatella niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sano mitään. Eihän hänkään sanonut eroosi mitään, antoi vaan asian olla. Tee samoin hänelle. Pääset itsekin helpommalla.
Älä sano mitään. Eihän hänkään sanonut eroosi mitään, antoi vaan asian olla. Tee samoin hänelle. Pääset itsekin helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät, mitä hänen omassa elämässään tapahtui avioerosi aikoihin? Jospa hänellä oli jokin raskas kuvio päällä eikä sen vuoksi pystynyt tukemaan sinua vaan joutui ottamaan etäisyyttä. Eikä toisaalta avioerosi vuoksi halunnut lisätä sinun kuormaasi.
Niitä ihmisiä riittää jotka haluavat tukea mutta eivät sitä anna. Minullakin on yksi tällainen, nostin hänet jaloilleen eron jälkeen ja kannattelin niin että aloin itsekin väsyä. Mutta kun hänellä on mennyt paremmin, ei kuulu mitään! Sanoi että auttaa minua aina kun tarvii koska on niin kiitollinen. Pyysin muuttoapua, sanoi tulevansa, ei tullut. Kysyin voisiko joskus viedä lapset ulos kun meillä remppa ja tosi kiire. Tottakai hän voi, sanoi. Kysyin käykö ensi tiistaina, ei vastausta. Kun kolmannen kerran teki oharin, se oli sitten viimeinen. Jos joskus hänestä kuulen, en usko että "ehdin" vastata.
Sanoisin rehellisesti, että minusta tuntui pahalta, kun hän katosi elämästäsi eron aikaan. Oliko asia niin, että hän ei ottanut yhteyttä vai niin, että sinä yritit ottaa, mutta et saanut vastakaikua? Jotkut ihmiset ovat huonoja käsittelemään kriisejä ja "antavat tilaa", vaikka varmasti ei pitäisi. Jos saisitte aikaiseksi rakentavan keskustelun, niin ehkä ystävyydelle kannattaisi vielä antaa mahdollisuus. Mutta jos reaktio on huono niin asia selvinnee sillä
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:46"]
Onkos se oikeasti ihan mahdoton ajatus jos kuitenkin jonkinlaisen suhteen loisit hänen kanssaan? Joskus jos tarviit menoseuraa jonnekkin, niin on ihan kätevää että on semmosia pinnallisia kavereita joiden kanssa voi nähdä joskus päästämättä niitä pintaa syvemmälle.
Käy vaikka kahvilla jos kaveri haluu sulle selittää jotain? Eihän sitä tiiä jos sillä on joku pimee äijä ollut joka on kieltänyt ja rajoittanut tätä kaveria?
Mutta jos ehdottomasti et halua tavata niin sanot suoraan, en halua palata vanhoihin aikoihin, on vaikea sanoa, tiedän! Tai et vaan vastaa, tai olet kiireinen/kipeä/kriisi päällä jne.
[/quote]
Kai koen niin vahvasti että tämä ystävä petti minut kun olisin tarvinnut tukea, että en kaipaa hänestä edes pinnallista ystävää... Sen vertaa rohkeutta minusta ei taida silti löytyä että myöntäisin tämän suoraan. En halua häntä loukata, en vain tunne enää olevani hänen ystävänsä.
Viestin nro 5 kirjoittaja oli siis myös ap...
Ap
[/quote]
Ymmärrän tunteesi. Myös minulla ystävä hylkäsi kun perheessä oli kriisi. Kaipasin häneltä tukea, mutta hän antoi ymmärtää, ettei koe velvollisuudekseen. Lopetin yhteydenpidon. Parin vuoden kuluttua hän otti yhteyttä ja kävimme kahvilla. Edelleen hän koki ettei ole tehnyt mitään väärin tai että hän olisi voinut auttaa minua. Muutama kuukausi sitten hän otti taas yhteyttä ja ehdotti kahvittelua, mutta sanoin olevani niin kiireinen että sopivaa aikaa ei lähi viikkoina ole. Sovimme, että otan sitten sopivana aikana yhteyttä. Katsotaan. Minua ei huvita enää perheen kuulumisia hänelle enää kertoa. Työkuvioissa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. en keksi mistä hänen kanssaan enää juttelisin. Hän elää täydellisten lastensa kanssa täydellistä elämää. Minä Tarvonen jossain harmaassa massassa.
Sulla on oikeus omiin tunteisiinsa. Jos et halua häntä enää lähiystäväksesi, sulla on oikeus tuntea niin. Ei sulla ole 'velvollisuutta' siihen jos ei ollut hänelläkään silloin, kun olisit häntä tarvinnut.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:50"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:39"]
Totesin muutenkin silloin, että todelliset ystävät todella tunnistaa kriisien aikana. En olisi itse jaksanut pitää yhteyttä kehenkään, joten onneksi ne muutamat oikeat ystävät jaksoivat pitää minusta kiinni. Ja sitten ne muutaman jäivät kokonaan pois.
[/quote]
Tiedätkö sinä muuten millainen tilanne tällä ystävälläsi oli silloin? Jospa hänelläkin oli jotain sellaista, ettei jaksanut pitää yhteyttä kehenkään, ja hänkin on pahoillaan siitä ettet sinä välittänyt hänen mahdollisesta kriisistään. Kyse ei välttämättä ole avioerosta, vaan henkilökohtaisia kriisejä on moneen lähtöön
[/quote]
En pidä tätä vaihtoehtoa todennäköisenä, sillä näimme usein ja pidimme muutenkin jatkuvasti yhteyttä, ja kaikki loppui kuin seinään kun ilmoitin erostani. Jos hänellä olisi täsmälleen samaan aikaan alkanut jokin oma kriisi, niin uskon että hän olisi kertonut asiasta, edes sen takia että se selittyisi miksei hänestä kuulu mitään. Todennäköisin selitys kuitenkin on se, että hän ei vain jaksanut olla tekemisissä kanssani kun minulla oli vaikeaa ja olisin saattanut tarvita jopa konkreettista apua, kuten kantajia muuttoon, tai ainakin kuuntelijaa.
[/quote]
No SOITITKO?
Kun minulta kuoli lapsi, niin en minä jaksanut kuunnella muiden juttuja, oli vaan se oma kriisi. Minusta on kohtuutonta että sinulla on omat tunteet ja vaatimukset mitä muiden pitäisi tehdä mutta sitten muilla ei saa olla omaa elämää.
Kyllä ystävät voi puhua asioista. Näin niitä oppii myös ymmärtämään. Ei ystävän paikka ole toimia terapeuttina ja osattava varsinkaan telepaattisesti tietää milloin sinulle kuuluu soittaa. Jos kertaakaan koko vuotena soitit ystävällesi, niin jättikö hän vastaamatta? Vai onko hänellä oikeus kuvitella että sinä otat yhteyden kun sinä jaksat?
Ehkä sinulla on joku suruvaihe erostasi, mutta älä pura sitä muihin noin.
Alue: Aihe vapaa
2