Miksi perheessä pitää olla säännöt?

Jottei homma menisi lekkeripeliksi?

Meillä on kotona säännöt. Ei niitä mihinkään ole kirjattu, mutta niistä on kyllä keskusteltu. Koskien siivoamista ym. kodin huoltotöitä ja ruoanlaittoa, nukkumaanmenoa, kotiintuloaikoja, rahankäyttöä, ruutuaikaa. Näistä keskustellaan yhdessä, lapsetkin saa sanoa sanansa, mutta aikuiset viime kädessä päättää.

Itselläni on kotia varten sellainen sääntö, että tietty huone siivotaan tiettynä päivänä/tietty kotityö tehdään sinä päivänä. Esim. lauantaina vaihdetaan vuoteiden lakanat ja kylpyhuoneiden käsipyyhkeet. Maanantaina siivotaan wct. Jne.

Nukkumaanmenoaika määräytyy ihmisen eri ikäkausien fysiologisen unentarpeen mukaan. Ruutuaika on kouluikäisillä max 2 h/päivä - ja se on jo paljon. Määräytyy myös ammattilaisten suositusten mukaan.

Ei meillä mikään ole koskaan mennyt lekkeripeliksi vaikka ei ole mitään sääntöjä, lapset menevät silti illalla suurinpiirtein samaan aikaan nukkumaan, ja iltapuuro syödään ja hampaat pestään ja iltasatu luetaan. Mitään ruutuaikoja ei ole, lapset eivät ehdi telkkaria kauhean paljon katsoa, kuin aina jonkun kivan jutun leikkien välissä, en minä voi olla siinä laskemassa mitään aikoja. Ja isommat lapset taas haluaa seurata jotain sarjoja, niin miten siinä nyt sitten toimitaan jos tuleekin yhtenä päivänä kolme sarjaa samana päivänä, ja toisena ei tule kuin yksi? Pitäisikö sitten olla joku keskimääräinen ruuruaikasysteemi, vai mikä ihmeen sääntö siihenkin pitäisi olla? Kohtuus kaikessa, säännöt on turhia. Varsinkin sellaiset säännöt että tiettynä päivänä tehdään sitä ja tätä kotityötä, eipä ole meidän perheessä työvuorot ja harrastuksetkaan aina tiettyinä päivinä viikossa, se menisi ihan lekkeripeliksi jos sattuu kiireinen päivä kaikille, ja pitäisikin olla kylppäriä pesemässä. Ruuanlaitto, äiti laittaa ruuan kun isä ei osaa, ja isä on pitkät vuorot töissä ja äiti kotona, ei tarvi sääntöjä siihenkään.

Minulla tai sisaruksillani ei ollut koskaan mitään erityisiä kotiintuloaikoja, eikä ole ollut minunkaan lapsillani, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia.

Meillä sovitaan asiat sitä mukaan kun on tarpeellista jotain sopia, ja joustetaan jos on tarpeellista.

ap

No kuule kun ei se nyt vaan mene niin, että jokainen tekee mitä tahtoo.

Good for you. Meillä tuo ei toimis. Johtuu siitä, että olen itse aika boheemi ja mulla menee helposti siihen, että koti on kuin pommin jäljiltä, siivotaan kun sattuu muistamaan, aamulla myöhästyn ja muutenkin (pakko olla vaatteet ja aamiaistarpeet katottuna illalla, muuten ei tuu mitään), kiinnostava kirja tai joku muu juttu saa valvomaan klo 4 asti aamulla, jne.

Mulle ei vaan luonnostaan tapahdu nuo siivoamiset ja nukkumaanmenemiset ja terveelliset ruokavaliot. Mun on pakko suunnitella asiat etukäteen. Vaikka kahden päivän ruoat, että varmaan tulee ostettua myös tarpeeksi vihanneksia, jne.

En kans ymmärrä. Meidän perheessä kotityöt jakautuu ja tulee tehdyksi ilman sääntöjäkin. Joskus on yritetty esim. jakaa vuoroja koiranulkoiluttamiseen, mutta jatkuvasti tulee päiviä kun jollain onkin menoa omana päivänään... Perheen olettaisi toimivan luonnostaankin.

Mutta kun ei se mene niin, että sinä et opeta lapsillesi sääntöjen merkitystä. En minä voi säännöiksi muuttua, kun sun lapset tulee kotoa ihmisten ilmoille.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:07"]

 Perheen olettaisi toimivan luonnostaankin.

[/quote]

Niinhän se on muuallakin maailmassa. Miksi Suomella on lakeja? Jos kaikki aina toimisivat reilusti niin lakeja ei tarvittaisi.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:12"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:07"]

 Perheen olettaisi toimivan luonnostaankin.

[/quote]

Niinhän se on muuallakin maailmassa. Miksi Suomella on lakeja? Jos kaikki aina toimisivat reilusti niin lakeja ei tarvittaisi.

[/quote]

Aiivan.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:04"]

No kuule kun ei se nyt vaan mene niin, että jokainen tekee mitä tahtoo.

[/quote]

Ei kaikki tee mitä tahtoo vaikka ei ole erillisiä sääntöjä mitä saa tehdä ja mitä ei, ja koska pitää tehdä, ja koska ei saa tehdä. Kyllä minäkin sanon lapsille että yöllä kuuluu nukkua että jaksaa huomenna, mutta ei se mikään sääntö ole. Minä tulisin hulluksi jos mun pitäisi miettiä jotain sääntöjä koko ajan, muutenkin tekemättömät työt stressaa, mulla olis maha sekaisin jos pitäisi kotonakin miettiä kelloa tuijottaen että apua, nyt mulla piti jo olla kalsarit silitettynä tähän aikaan, ja mä oon vasta kuutioimassa terveellistä parsakaalia, jota kaikki inhoaa. Minä teen mitä ehdin ja jaksan, siinä järjestyksessä mitkä on tärkeimpiä tai mitä huvittaa tehdä. Tietyt asiat on pakko tehdä, mutta ei siihen sääntökirjaa tarvita. Ihmisellä on muutenkin kodin ulkopuolella koko ajan jotain sääntöjä mitä pitää muistaa ja noudattaa ettei vaan rangaista.

ap

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:08"]

Mutta kun ei se mene niin, että sinä et opeta lapsillesi sääntöjen merkitystä. En minä voi säännöiksi muuttua, kun sun lapset tulee kotoa ihmisten ilmoille.

[/quote]

Kyllä mun lapset noudattaa sääntöjä kodin ulkopuolella, siksi kotona voikin olla rennommin. Minä opetan lapset käyttäytymään hyvin silloin kun on siihen tarve.

ap

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:12"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:07"]

 Perheen olettaisi toimivan luonnostaankin.

[/quote]

Niinhän se on muuallakin maailmassa. Miksi Suomella on lakeja? Jos kaikki aina toimisivat reilusti niin lakeja ei tarvittaisi.

[/quote]

Perhe ei mielestäni millään lailla vastaa koulua, työpaikkaa tai yhteiskuntaa, joita varten säännöt minusta ovat. Perhe on kourallinen toisilleen läheisiä ihmisiä, joiden olettaisi tulevan toimeen ilman sääntöjä.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:12"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:07"]

 Perheen olettaisi toimivan luonnostaankin.

[/quote]

Niinhän se on muuallakin maailmassa. Miksi Suomella on lakeja? Jos kaikki aina toimisivat reilusti niin lakeja ei tarvittaisi.

[/quote]

Lait on ihan eri asia kuin se, että kotonaan saa olla rennosti pingottamatta ja koko ajan kelloon ja kalenteriin tuijottamatta.

ap

Elämä yhteisössä ilman sääntöjä kävisi melko mahdottomaksi. Ei kai kukaan halua asua ja elää sikolätissä.

Kaikki nuo muut säännöt koulii kansalaisia yhteiskuntakelpoisiksi, jotta voimme iloisella mielellä uurastaa, tehdä työtä ja maksaa verottajalle suurella kädellä..

Yhteislaulua....♫ "Reippaina käymme rekkain alle" - Hassisen Kone

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:12"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:07"]

 Perheen olettaisi toimivan luonnostaankin.

[/quote]

Niinhän se on muuallakin maailmassa. Miksi Suomella on lakeja? Jos kaikki aina toimisivat reilusti niin lakeja ei tarvittaisi.

[/quote]

Perhe ei mielestäni millään lailla vastaa koulua, työpaikkaa tai yhteiskuntaa, joita varten säännöt minusta ovat. Perhe on kourallinen toisilleen läheisiä ihmisiä, joiden olettaisi tulevan toimeen ilman sääntöjä.

[/quote]

Oletukseesi sisältyy oletus siitä, että perheen jäsenet ovat Jeesuksen reinkarnaatioita (EPÄTOSI!) ja epäitsekkäästi aina kääntävät toisen posken (EPÄTOSI!). Oletat myös, että lapsilla on elämänkokemusta (EPÄTOSI!), ymmärrys ihmisten välisen vuorovaikutuksen kirjoittamattomista säännöistä (EPÄTOSI!) eikä enää tarvetta kokeilla omia rajojaan (EPÄTOSI!).

Säännöt tarvitaan siksi, että elämänkokemusta puuttuu ja ihmiset eivät ole täydellisiä.

Minä en ainakaan halua elää missään yhteisössä, nuorena opiskelijasolussa asuminen riitti :) ap

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:17"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:12"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:07"]

 Perheen olettaisi toimivan luonnostaankin.

[/quote]

Niinhän se on muuallakin maailmassa. Miksi Suomella on lakeja? Jos kaikki aina toimisivat reilusti niin lakeja ei tarvittaisi.

[/quote]

Perhe ei mielestäni millään lailla vastaa koulua, työpaikkaa tai yhteiskuntaa, joita varten säännöt minusta ovat. Perhe on kourallinen toisilleen läheisiä ihmisiä, joiden olettaisi tulevan toimeen ilman sääntöjä.

[/quote]

Ei kannata olettaa. Kyllä jotkut pelisäännöt on hyvä olla. Ei pieni ihminen oli tavoille jos ei sille opeta sääntöjä. Esim. Ketään ei lyödä, ruuan kanssa ei leikitä, kylmällä pistetään lämmintä päälle, koiraa ei vedetä hännästä jne.

Mä väitän ap, että teilläkin on sääntöjä.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:13"]

 Ei kaikki tee mitä tahtoo vaikka ei ole erillisiä sääntöjä mitä saa tehdä ja mitä ei, ja koska pitää tehdä, ja koska ei saa tehdä. Kyllä minäkin sanon lapsille että yöllä kuuluu nukkua että jaksaa huomenna, mutta [b]ei se mikään sääntö ole[/b]. Minä tulisin hulluksi jos mun pitäisi miettiä jotain sääntöjä koko ajan, muutenkin [b]tekemättömät työt stressaa[/b]

[/quote]

Kyllä unentarve on ihan fakta, josta sun kandeis ottaa selvää. Sultahan puuttuu itsekuri totaalisesti, kun et osaa laatia sääntöjä edes itsellesi, joten tekemättömät työt ihan varmasti stressaa. Kun tekee itselleen rutiinit, asiat sujuvat ja todellakin tulee löhöilyhetkiä, mutta ei elämä ole piiiitkä löhöilyhetki. Elämä on elämisen opettelemista. Sinä taidat jättää opettamatta lapsillesi elämän perusasioita. Se kostautuu myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:23"]

Mä väitän ap, että teilläkin on sääntöjä.

[/quote]

Tietenkin heillä on sääntöjä, mutta kun itse on muita niin paljon parempi niin voi omasta ylhäisyydestään ääneen ihmetellä toisten ongelmia 8=)

Selityksiä ap:lle:

Lapset ovat erilaisia, aikuiset ovat erilaisia. Toiset lapset eivät kai tarvitse sääntöjä?. Toiset lapset taas nauttivat rutiineista ja haluavat että on säännöt. Jotkut tarvitsevat sääntöjä, jottei esim pelata liikaa, tai syödä liikaa herkkuja vältellen kunnon ruokia. Säännöillä voi myös välttää vahvimman ehdoilla menemisen joissakin sisarusparvissa. Osa lapsista kokee aiheetta, että heitä aina sorretaan, mutta kun samat säännöt on sovittu läpinäkyvästi iän mukaan kaikille, hekin saavat rauhan.

Jotkut aikuiset nauttivat rutiineista, heillä ehkä helpommin tulee alun perin laadittua sääntöjä ja rutiineja. Sitten on tietysti lapsista ja perhedynamiikasta kiinni, millä tasolla niitä sääntöjä lopulta enää vuosien jälkeen on.

Meillä on menty tarpeen mukaan. Enää ei listata esim. hampaiden pesua sääntöihin, on tullut muita tilalle. Olemme myös aika laiskoja, tuntuu että säännöt auttavat meitä aikuisia. Vuosien varrella on tullut huomatuksi, että lapset ovat erilaisia persoonia ja koska myös aikuiset ovat, en itse ihmettele erilaisia kasvatustapoja (esim sitä ettei ole sääntöjä). Tiedän jopa kouluja, joissa ei ole mitään ylöskirjattuja sääntöjä.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 01:33"]

Eikö voi olla vaan että on tapana tehdä asiat tietyllä tavalla, mutta sävelletään tarpeen vaatiessa. Mua tympii jo se sana että sääntö, lapsena keksittiin leikkeihin sääntöjä, ja jotain kerhoja joihin piti olla juhlalliset säännöt. Peleissä on säännöt, mutta miksi pitäisi elämisessä omassa kotona olla säännöt?

[/quote]

Ei sinulla sinkkuelämässä kovin paljon sääntöjä tarvitse kotona olla, mutta jotkut ovat ihan pakollisia.