Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua, että käyn kirkossa
12.02.2014 |
Olen ollut uskossa jo silloin kun tapasimme, mies tietää sen. Mutta nyt minulla on kai etsikkoaika. Olen alkanut pitää jumalanpalveluksista, tuntuu, että on tarve käydä viikoittain. Olen myös alkanut käydä yhdessä raamattupiirissä, joka kokoontuu 2 x kuukaudessa.
Mies ei tykkää tästä, jostain syystä. Nurisee, että häntä alkaa huolestuttaa,kun minä käyn jossain kirkossa.
Mitä minun pitäisi tehdä? Kirkossa/raamiksessa käyminen ei ole yhteisestä ajasta oikeastaan pois, koska mies on niin paljon töissä tai sitten just silloin uimassa, tms. En halua valehdellakaan siitä, minne menen.
Mikä avuksi?
Kommentit (21)
Ehkä kannattaisi puhua avoimesti ja kunnolla siitä miksi haluat käydä kirkossa ja mitä se sinulle merkitsee. Ja mikäli et vaadi mieheltäsi uskoa ja kirkossa käymistä niin tee se selväksi, ettei se johda hänen käännyttämiseen.
Jotenkin vaikea tuota selittää, mutta ymmärrän miestäsi. Oma mies uskossa (ei luterilainen uskonto vaan vähemmän tunnettu). Jotenkin tuntuu todella vaikealta jos hän käy kirkossa, enkä oikein itsekään tiedä miksi. Se on jotain niin vierasta itselle, jotain mihin en voisi ikinä uskoa. Ehkä jotenkin tulee pelko, että säännöllinen kirkossa käyminen (+muut tapaamiset) etäännyttävät meitä toisistamme. Miehen uskonto kieltää monia asioita joita minä teen, joten voisi senkin takia lisätä eripuraa välillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy varmaan keskustella. En minä edellytä miestä kääntymään tai käymään kirkossa. On se joskus tullut omasta aloitteestaan seuraksi.
En myöskään keksi mitään asiaa, joka mun pitäisi elämästäni uskon vuoksi rajoittaa. Ei miehen kanssa tupakoida. En ole aiemminkaan juonut kamalasti alkoholia, joten en ole sen käytön suhteen tehnyt muutoksia - joskus voin juoda, mutta en ole absolutisti enkä vaadi sitä muiltakaan. Hm... En pidä tanssimista syntinä - mutta ei sitä miestä kyllä muutenkaan tanssimaan saa. Jne.
Tietysti on sellainen olo, että mun pitäisi kristittynä olla kiltimpi muita ihmisiä kohtaan. Mutta se tuskin on mieheltä pois, jos kohtelen ihmisiä nätisti?
Jotenkin tyhmää, kun mies nurisee, jos olen menossa kirkkoon/sieltä tulossa. Enhän minäkään nurise hänen ylityötunneista tai poikaporukan peli/kaljoitteluilloista tai muista hänen menemisistään....
Keskustele miehesi kanssa. Mutta kyllä sinulla on oikeus käydä kirkossa ja raamattupiirissä!
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 22:59"]
Keskustele miehesi kanssa. Mutta kyllä sinulla on oikeus käydä kirkossa ja raamattupiirissä!
[/quote]
Joo, tottakai on. Mutta jotenkin kumma juttu, että musta tuntuu miehelle olevan helpompi hyväksyä se, jos sanoisin, että me lähdetään nyt kaupungille tyttöjen kanssa rilluttelemaan ja ryyppäämään ja käydään tsekkaas parit miesstripparin esitykset kuin se, että käyn kirkossa. :)
Ja joo, voisin edelleen mennä tyttöjen kanssa rilluttelemaan ja vaikka katsomaan miesstrippariakin, jos sellainen esitys vastaan tulisi. :D Ei siinä mitään...
Kuuluuko mies kirkkoon? Jos kuuluu, niin aika outoa, jos siellä ei saisi käydä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 23:15"]
Kuuluuko mies kirkkoon? Jos kuuluu, niin aika outoa, jos siellä ei saisi käydä :)
[/quote]
Kuuluu. Ja esim. hänelle oli tosi tärkeää saada päättää se kirkko, jossa menimme vihille. Siviilivihkiminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Se tässä onkin outoa...
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 22:54"]
Täytyy varmaan keskustella. En minä edellytä miestä kääntymään tai käymään kirkossa. On se joskus tullut omasta aloitteestaan seuraksi.
En myöskään keksi mitään asiaa, joka mun pitäisi elämästäni uskon vuoksi rajoittaa. Ei miehen kanssa tupakoida. En ole aiemminkaan juonut kamalasti alkoholia, joten en ole sen käytön suhteen tehnyt muutoksia - joskus voin juoda, mutta en ole absolutisti enkä vaadi sitä muiltakaan. Hm... En pidä tanssimista syntinä - mutta ei sitä miestä kyllä muutenkaan tanssimaan saa. Jne.
Tietysti on sellainen olo, että mun pitäisi kristittynä olla kiltimpi muita ihmisiä kohtaan. Mutta se tuskin on mieheltä pois, jos kohtelen ihmisiä nätisti?
Jotenkin tyhmää, kun mies nurisee, jos olen menossa kirkkoon/sieltä tulossa. Enhän minäkään nurise hänen ylityötunneista tai poikaporukan peli/kaljoitteluilloista tai muista hänen menemisistään....
[/quote]
Kyseessä on kuitenkin isot elämänarvot ja kun vain toinen niitä toteuttaa niin voi olla hieman pelottavaa, että löytää toisen jolla on täysin samanlainen ajatusmaailma.
Meillä nyt lähinnä miehen uskonto kieltää alkoholin (tosin juon vain kerran vuodessa tai harvemmin) ja kahvin jonka juomisesta mies taas jaksaa valittaa jatkuvasti. Noin muuten uskovaisten arvot ovat hyviä ja niillä on varmasti suuri vaikutus siihen, että mies on jaksanut panostaa tosi paljon perhe-elämään ja parisuhteeseen vaikeuksista huolimatta. Eli sinänsä ei pitäisi olla pelkoa, mutta kaikki vieras yleensä pelottaa ihmisiä jossain määrin vaikka järki sanoisikin muuta. :)
T. nro 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 23:15"]
Kuuluuko mies kirkkoon? Jos kuuluu, niin aika outoa, jos siellä ei saisi käydä :)
[/quote]
Kuuluu. Ja esim. hänelle oli tosi tärkeää saada päättää se kirkko, jossa menimme vihille. Siviilivihkiminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Se tässä onkin outoa...
[/quote]
No ei noista minun kommenteista olekaan mitään apua, kun miehesi kuuluu myös kirkkoon.
T. nro 3
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 22:54"]
Täytyy varmaan keskustella. En minä edellytä miestä kääntymään tai käymään kirkossa. On se joskus tullut omasta aloitteestaan seuraksi.
En myöskään keksi mitään asiaa, joka mun pitäisi elämästäni uskon vuoksi rajoittaa. Ei miehen kanssa tupakoida. En ole aiemminkaan juonut kamalasti alkoholia, joten en ole sen käytön suhteen tehnyt muutoksia - joskus voin juoda, mutta en ole absolutisti enkä vaadi sitä muiltakaan. Hm... En pidä tanssimista syntinä - mutta ei sitä miestä kyllä muutenkaan tanssimaan saa. Jne.
Tietysti on sellainen olo, että mun pitäisi kristittynä olla kiltimpi muita ihmisiä kohtaan. Mutta se tuskin on mieheltä pois, jos kohtelen ihmisiä nätisti?
Jotenkin tyhmää, kun mies nurisee, jos olen menossa kirkkoon/sieltä tulossa. Enhän minäkään nurise hänen ylityötunneista tai poikaporukan peli/kaljoitteluilloista tai muista hänen menemisistään....
[/quote]
Kyseessä on kuitenkin isot elämänarvot ja kun vain toinen niitä toteuttaa niin voi olla hieman pelottavaa, että löytää toisen jolla on täysin samanlainen ajatusmaailma.
Meillä nyt lähinnä miehen uskonto kieltää alkoholin (tosin juon vain kerran vuodessa tai harvemmin) ja kahvin jonka juomisesta mies taas jaksaa valittaa jatkuvasti. Noin muuten uskovaisten arvot ovat hyviä ja niillä on varmasti suuri vaikutus siihen, että mies on jaksanut panostaa tosi paljon perhe-elämään ja parisuhteeseen vaikeuksista huolimatta. Eli sinänsä ei pitäisi olla pelkoa, mutta kaikki vieras yleensä pelottaa ihmisiä jossain määrin vaikka järki sanoisikin muuta. :)
T. nro 3
[/quote]
No, voihan sen uskonnon ja uskonnon harjoittamisen kokea vieraaksi, vaikka kirkkoon kuuluisikin.
Nyt tosin aloin muistella, että mies joskus jutteli seurustelleensa nuorena tytön kanssa, joka alkoi kiinnostua ensin kristinuskosta ja kääntyi sitten muslimiksi. Suhde kariutui siihen. Jospa mies sitten pelkää, että minustakin tulee yhtäkkiä muslimi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun miehesi pitäisi jättää sinut. Mitä järkeä ottaa huru-uskovainen ja sitten valittaa siitä? Miehelläsi on täysi oikeus vaatia, että olisit täysipäinen ja arvostaisit konkreettista asiaa kuten miestäsi.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 23:57"]
Sun miehesi pitäisi jättää sinut. Mitä järkeä ottaa huru-uskovainen ja sitten valittaa siitä? Miehelläsi on täysi oikeus vaatia, että olisit täysipäinen ja arvostaisit konkreettista asiaa kuten miestäsi.
[/quote]
En mä ole mikään huru-uskovainen. En usko huruihin. Uskon Jumalaan.
Olen täysipäinen ja arvostan miestäni ja suhdettamme. Miten se, jos käy kerran viikossa kirkossa, on poissa siitä, että arvostaisi miestään? Avioliitto on Jumalan lahja ja sellaisena haluan sitä vaalia.
No täytyy kyllä sanoa, että jos mies jättäisi mut siksi, että käyn kerran viikossa 1,5 tuntia kirkossa, niin saisi lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sinun mielipiteesi, että olet täysipäinen. Miehesi tuntee sydämmessään, että et ole. Pian alat käymään kuuntelemassa karismaattisia saarnajia ja sekoat lopullisesti. Mitä pikemmin miehesi pääsee karkuun sitä parempi hänelle.
Ei tule mitään tuollaisesta parisuhteesta, jossa toinen joutuu luopumaan itselleen tärkeästä. Lapikasta ja kohti uusia seikkailija. Luultavasti miehellä ei ole kvinkaan vaikea löytää naista, joka ei kirkossa käy vaan sen sijaan sitäkin useammin baarissa.
Kas kun Jumala ei lahjoittanut sinulle sellaista miestä, joka sallisi sinun uskosi. Mutta pahempiakin koettelemuksia uskovaiset joutuvat kestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 00:08"]
Se on sinun mielipiteesi, että olet täysipäinen. Miehesi tuntee sydämmessään, että et ole.
[/quote]
Minusta taas sellainen mies ei ole laisinkaan täysipäinen, joka rajoittaa aikuisen ihmisen käymistä eri paikoissa. Kyse on sentään elämänvalinnoista. Mitä jos ap sanoisi, että jos mies ei lakkaa käymästä uimahallissa tai ajamasta juuri sen merkkisellä autolla kuin miehellä on, hän jättää tämän.
Usko on henkilökohtainen asia. Siihen ei pidä kenenkään puuttua, ei varsinkaan aviopuolison.
Lopetat kirkossa ym. Piireissä käymisen. Miehesi on huolissaan syystä, mt ongelmat alkavat usein tuolla tavoin.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 22:59"]
Keskustele miehesi kanssa. Mutta kyllä sinulla on oikeus käydä kirkossa ja raamattupiirissä!
[/quote]
Joo, tottakai on. Mutta jotenkin kumma juttu, että musta tuntuu miehelle olevan helpompi hyväksyä se, jos sanoisin, että me lähdetään nyt kaupungille tyttöjen kanssa rilluttelemaan ja ryyppäämään ja käydään tsekkaas parit miesstripparin esitykset kuin se, että käyn kirkossa. :)
Ja joo, voisin edelleen mennä tyttöjen kanssa rilluttelemaan ja vaikka katsomaan miesstrippariakin, jos sellainen esitys vastaan tulisi. :D Ei siinä mitään...
[/quote]
Eli ateistit siis jatkuvasti ryyppäävät, tupakoivat ja kähmivät strippareita? Olet melko ärsyttävä ja ahdasmielinen ihminen. Voitko mitenkään uskoa että minä ateistina en polta, en juo enkä himoitse vieraita miehiä? Ehkä miestäsikin ärsyttää enemmän itserakas ja ylimielinen asenne kuin pelkkä uskonto?
18, totta miehen ex-vaimo sekosi täysin uskontonsa kanssa. Pohjalla oli lisäksi sukurasite skitsofreniaan, eli uskonnon kanssa pelaaminen voi viedä mielenterveyden.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:40"]
Eli ateistit siis jatkuvasti ryyppäävät, tupakoivat ja kähmivät strippareita? Olet melko ärsyttävä ja ahdasmielinen ihminen. Voitko mitenkään uskoa että minä ateistina en polta, en juo enkä himoitse vieraita miehiä? Ehkä miestäsikin ärsyttää enemmän itserakas ja ylimielinen asenne kuin pelkkä uskonto?
[/quote]
Pointtina tässä kai olikin se, että kukaan ei vaadi sinua polttamaan, juomaan tai huoraamaan, jotta voisit osoittaa olevasi hyväksytty kanssaihminen. Miksi ateistien ei koskaan tarvitse tuntea alemmuutta siitä, että he valitsevat raittiuden, mutta koko yhteiskunta sylkee halveksuntaansa uskovaisen päälle, jos hän ei halua polttaa tai juoda, ja vaatii ties mitä perusteluja ja sanoo, että se uskovainen on aivopesty?
Alue: Aihe vapaa
Mieshän voi vaikka kieltää sua haaveilemasta, muttei sellaiseen pidä suostua.
Jatka käymistä, äläkä kanna asiasta huonoa omatuntuoa. Jos saat noista voimia ja vahvistumista, se tuntuu varmaan myönteisenä teidän suhteessakin pidemmän päälle.