Isovanhemmillekin joskus aikaa

Vihastunut kirjoitti:

Ap tässä. En ole valittava ja kyllä ihan sosiaalinen ihminen olen. Lähinnä tässä halusin herättää keskustelua meidän ihmisten moraalisesta vastuusta läheisiämme kohtaan.

Se, että oma lapseni viettää isovanhemmillakin aikaansa, ei ole pois muilta. Mutta halusin miettiä, miksi mukavia isovamhempia ei voisi joskus auttaa tai moikata.

Palvelut maksavat ja pienituloiset joutuvat itse, ne kustantamaan, jos kuukuvat tähän väliinputoajien joukkoon. Sosiaalipuoli auttaa rahattomia, mutta pienetkin tulot poistavat avun.

Lähimmäisenrakkautta tässä peräänkuulutellaan. Että muistakin voisi pitää huolta. Ettei opetettaisi lapsiamme tuijottamaan vain omaan napaansa. Meidän isovanhemmat ainakin toivoisivat tapaavansa nuoria, ja kyllä olisi mielestäni ihan kohtuullista joskus heitä pystyä moikkaamaankin.

Miksi ne isovanhemmat ei mene tapaamaan nuoria?

Mun appivanhemmat.

Jatkuvasti vinkumassa jotain. Meidän asiat taas ei kiinnosta koskaan.

Mä olen yli 50-v elämänkokemuksella sitä mieltä, että niitä vanhempia ja isovanhempi aköyvät katsomassa ne, joille he merkitsevät. Muut eivät käy tai käyvät pakotettuna, joka ei ole minkään arvoista. Eli katsomoon peiliin ne, joita ei löydä katsomassa. Kaikkia niitä muistetaan ilman muuta, jotka ovat rakkaita.

Minä olen nyt vierestä seurannut omien lasteni suhteita isovanhempiinsa. Niillä isovanhemmilla vieraillaan omasta halusta, joiden kanssa on nuorempana luotu jokin muu suhde, kuin etäsesti sohvalta huutelu. Ne isovanhemmat jotka jaksoivat lasten ollessa pieniä touhuta heidän kanssa ovat teineille edelleen tärkeitä. Näihin kuuluu myös pyörätuolissa istuva isoisä, joka on aina lasten eläessä ollut huono liikkumaan, mutta hän on keksinyt oman tavan touhuta heidän kanssa.

En sano, että se olisi aina näin, mutta hyvin usein isovanhemmat tuntuvat pitävän itsestään selvänä, että läheinen suhde muodostuu automaattisesti, eikä tikkua tarvitse ristiin laittaa asian eteen. Ei kai mikään ihmissuhde toimi niin.

Uppista