Naapurilla on joka päivä kauheat tarkat rutiinit, vaikka ei käy töissä
Lähtee joka aamu liikenteeseen samaan aikaan ja saapuu suunilleen samaam kellon aikaan takaisin. Asuu seinänaapurissani joten kuulen hyvin kaikki äänet :D. Anteeks oon varmaa kyylä. Sori.. Tultuaan kotiin lämmittää ruuan mikrossa. Sekin kuuluu tänne..
Sen jälkeen pitää ilmeisesti huilitauon, kun on pari h hiljaista.. Kunnes alkaa tiskaamaan.se tiskialtaan kolina kuuluu tosi selvästi..
Joka ilta lähtee samaan aikaan lenkille ja vielä samaan suuntaan ja saapuu samaan aikaan takaisin..
Miten joku elää noin kellon tarkkaan? Saan varmaan kauhean alapeukku sateen..
En kyylää häntä kokoajan, mutta joudun itseni sairauteni takia jumittaamaan paljon kotona ja nuo äänet vain kuuluu tänne tosi hyvin..
Kommentit (24)
Yleensä jostakin ahdistuneet ihmiset käyttäytyvät noin.. Eli ei ole mikään naurunasia. Pitää itsensä kasassa ja järjissään noin..
Eniten alkoi mietityttää tuo, että miten paperiset seinät teillä oikein on, kun kaikki nuo äänet kuuluvat toisiin asuntoihin :O Eihän siellä voi yskäistäkään rauhassa.
Luultavasti kuuluu meihin neurologisesti poikkeaviin. Itsekkin rakastan rutiineita :D. T. Asperger ja adhd yhtäaikaa
Itseasiassa rutiinit auttavat elämänhallintaan, jos esimerkiksi työ tai perhe ei sanele niitä.
No ei kyllä kuulosta minun korviin pakko-oireiselta. Ja ap, olet nolo kyylä. Hanki muuta sisältöä elämääsi.
Pitää sitä rytmittää päivää, jotta ei lepsuilisi rutiineista.
Hei, olen Vastaamon ex-terapeutti. Olemme tavanneet vastaanotolla. Tiedän sinusta kaiken. Nyt tosin moni muukin.
T. Naapurisi
Mitäs ap:n rutiineihin muuten kuuluu muuta kuin kellontarkka kyylääminen.
Nyt kun mietin, niin kyllä mullakin aika samalla rytmillä menee päivät, vaikka olen työttömänä.
En siis mitenkään ajattele mitään aikatauluja, tai katso kelloa vähän väliä. Elän vaan.
Säännöllisiä ruoka-aikoja pidettiin vielä lapsuudessani 70-luvulla täysin normaalina asiana.
Että aina ihan samalla kellonlyömällä syö!:D Niin normaalit ihmiset tekivät ennen.
Rutinit ovat joutilaallekin hyvin tärkeitä, ne pitävät elämän kasassa.
Ai jos pitää ruutineista kiinni niin on joku neurologisesti poikkeava tai asper. Haistahan paska. Itselläni on koira ja rutiinit ovat vähän pakollisia esim. lenkeilyn suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei käy töissä?
Ap kuuntelee naapurin puhelutkin korva seinää vasten eikä ole kuullut tämän sopivan mitään työhaastattelusta tai työn aloituspäivästä.
Sinulla on oletettavasti noin tunti aikaa ennen kuin pitää taas kuulostella kotiinpaluun ääniä ja sitten vartoilla tovi mikron käyttöä. Ehdottaisin, että hankkisit muistikirjan, mihin piirtäisit joka sivulle taulukon aikatauluineen ja kirjaat nuo ajat ylös. On varmasti mielenkiintoista seurata, tuleeko naapurille joskus poikkeama aikatauluun ja mikä sen olisi saattanut aiheuttaa. Voisit joskus myös hankkiutua alaovelle häntä vastaan ja jutella hänelle tovin, saadaksesi kirjaukseen pienen aikasiirtymän.
Kiehtovaa!
Mitäs outoa tuossa nyt on, jos esimerkiksi herää joka aamu aina samaan aikaan. Ja mistä sinä hänen menoistaan ja töistään tiedät?
Onko aapee luullut, että työttömät elää ihan holtittomasti?
Vierailija kirjoitti:
Ai jos pitää ruutineista kiinni niin on joku neurologisesti poikkeava tai asper. Haistahan paska. Itselläni on koira ja rutiinit ovat vähän pakollisia esim. lenkeilyn suhteen.
Tämä kävi mielessä myös. Siinäpä sitten selittämään koiralle tänään lähdetäänkin aamulenkille vasta klo 12 ettei tuo naapurin hul lu kyylä saa taas muistivihkoonsa uutta merkintää sarakkeeseen naapurin koiran aamulenkki klo 7.15 - 7.43.
Vierailija kirjoitti:
Eniten alkoi mietityttää tuo, että miten paperiset seinät teillä oikein on, kun kaikki nuo äänet kuuluvat toisiin asuntoihin :O Eihän siellä voi yskäistäkään rauhassa.
Samaa mietin. Olisi hirveää asua tuommoisessa. Rivitalokolmion omistan, ainoa mikä kuuluu on kun naapurin ylivilkas lapsenlapsi joskus käy mummullaan, se hyppii jostain korkealta (tuolilta vissiin) lattialle tai paiskoo kaapinovia kovaa, kuuluu tömähdys, ei koskaan mitään muuta. Nuokin äänet tympii, vaikka niitä kuuluu muutaman kerran vuodessa.
Tulisin hulluksi tuommoisessa paperitalossa, jos ruusukin kuuluu naapuriin.
Meinasin ensin sanoa, että hyvähän se on että on rutiinit, mutta jos tosiaan pilkuntarkasti joka päivä ihan tismalleen samat kuviot, niin ehkä on pakko-oireesta kyse?