Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensisynnytyksen aiheuttama vulvan vaurioituminen
12.02.2014 |
Jokainen tervepäinen ensisynnyttäjä on kiinnostunut siitä, mitä vartalolle tapahtuu synnytyksen jälkeen. Jokainen varmasti voi maalaisjärjellään päätellä, että ei ne paikat ehkä ihan ennallaan ole sen jälkeen. Jokainen on varmasti kuullut ne pahimmat kauhuskenariot ja myös sitä neuvolantätien hyssyttelyä, että kyllä siitä palautuu ja kyllä se seksielämäkin siitä normalisoituu. Kukaan ei silti mielellään "järkytä" tulevaa äitiä niillä faktoilla, mitä muutoksia vulvan suuaukolla oikeasti tulee tapahtumaan. Varmasti moni olisi hyvin kiitollinen tarkasta selvityksestä, minkälaiseksi se värkki oikeasti tulee muuttumaan.
On niitä naisia, jotka vakavissaan puhuvat, ettei se alakerta ole muuttunut mihinkään vaikka sieltä on synnytetty useampi lapsi. Siinähän sitten ensisynnyttäjä ajattelee positiivisena, että ehkä minäkin olen yksi noista, joille ei tapahdu mitään. Hän on sinisilmäisenä tietämättä totuutta...
Totuus nimittäin on se, että vulvan ulkoreunat avautuvat ja emätin jää avoimemmaksi. Tämä jää ehkä huomaamatta niillä, jotka eivät muutenkaan ole kovin seksuaalisia ihmisiä tai eivät juurikaan kosketa itseään intiimialueille. Ero on voimakkaan libidon omaavan ihmisen silmissä usein suuri. Tämä saattaa koitua suureksikin seksuaaliseksi ongelmaksi.
Jokaisella on oikeus päättää omasta vartalostaan ja oikeus tietää, mitä vartalolle tulee tapahtumaan.
Moniko uskaltaa tunnustaa kokeneensa kriisin ensimmäisen synnytyksen jälkeen tämän asian kanssa? Miten siitä on selvitty ja oletko oppinut elämään asian kanssa?
Tähän ei tarvita niitä "synnytin 4 lasta ja vehkeet on kuin synnyttämättömän" eikä niitä "yhyy, eikö lapsen etu ole pääasia" vollotuksia. Kysymykset tuli jo edellä, vastauksia vain ja ainoastaan niihin. Emme halua tietää sinusta, jolle ei näin käynyt.
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 00:50"]
Järkytyin todella, kun lopulta uskalsin peilillä katsoa, miltä alapää näyttää. Kysyin mieheltä, että eikös ole kamala. Hän vastasi, että "aina se on ollut tuon näköinen". Hän oivalsi tilanteen ja vastasi sen mukaan. Mulla oli pientä eroavuutta omien silmien mukaan, mutta kun aikaa kului alapää näytti jälleen aivan normaalilta. Häppärit ihan samannäköiset kuin aina ennenkin. Treenasin lp-lihaksia ekan vahinkolirauksen jälkeen ja tajusin, mistä asiassa on kyse. - Minulle tehtiin yhdessä synnytyksessä (olen synnyttänyt vain kerran) kaksi episiotomiaa, muttei ne nyt mitenkään dramaattisesti näy. Varmasti gyne näkee, että alatiesynnytys on tapahtunut, mutta mitäpä siitä. - Mun neuvoni on: odottakaa rauhassa ja jos kohennusta ei vuoden kuluttua ole tapahtunut suotuisaan suuntaan, menkää gynelle tutkimuksiin ja jos tarvitsette kauneusleikkausta, kysykää vaihtoehtoja. Tsemppiä kaikille!!!
[/quote]
Tähän jatkan tuota kirjoitustani vielä toteamalla, että minulla seksi alkoi tuntua kivalta vasta 3 v. synnytyksen jälkeen, minkä sanotaan olevan maksimiaika. Kun siitä meni vielä jonkin aikaa, seksi tuntui kyllä paremmalta kuin ennen raskautta ja synnytystä ja jos ihan sitä ajattelen, olisi ollut "hyvä" saada toinenkin lapsi.
Kyllä olisi hyvä olla tarpeeksi aikuinen, ettei samastu sitten kehoonsa liikaa. Lapsi on niin ihana palkinto vaivannäöstä ja uhrautumisestakin. Kannattaa totuttautua elämän realiteetteihin eikä tuijottaa ns. ihanteita. Ennemmin voi treenata fyysisesti ja syödä terveellisesti. Jos tuntuu ihan kamalalta, voin kertoa, että yksi lapsi riittää vallan hyvin, vaikka hormonihöyryissä vauvakuume myllää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen väliä sillä on, että onko emättimen "ulkoreunat" avautuneet vai eivät. Kyllä saa olla aika ihme mies joka niin suurennuslasilla seksikumppaninsa pillua katsoo ja toteaa, että jaahas, pillunreunat ovat tiukat -kelpaa, tai että jaahas, nyt on reunat levällään -ei kelpaa. Juu, kyllä ne reunat avautui ekassa synnytyksessä mutta ei se sitä faktaa muuta, että seksi ei ole tippaakaan huonompaa, ei minusta eikä miehestäni. Se suurin puristus tulee joka tapauksessa niistä lihaksista mitä siellä emättimessä on, ei suuaukolta. Ja niitä lihaksia voi treenata, ihan jokainen.
Ja juu, ap ei halunnut kuulla, että onko jollakin seksielämä parantunut synnytysten myötä, mutta meillä todellakin on. Emätin on todella herkkä ja yhdyntä tuntuu mahtavalle ja kireyttäkin on aivan riittävästi. VAIKKA ne emättimen reunat nyt eivät niin tiiviit enää olekaan.
mulla on kyllä ihan nätti pimpsa vielä kahden lapsen jälkeen :)
tisut on menettäneet kimmoisuuttaan, mutta toimivat vielä oikein hyvin yöelämässäkin
Olen ulkonäköni suhteen hyvin itsekriittinen. Pimppa selvisi kuitenkin synnytyksistä kauniina ja rinnat imetyksistä täyteläisempinä kuin ennen. Ikävä kyllä painan nykyisin 5 kg enemmän kuin ennen raskauksia, vaikka olenkin normaalipainoinen. Aikaansaamattomuutta! Minulla on nykyisin kaksoisleuka, jos en sitten venytä kaulaani tarkoituksella pidemmäksi. Suurin ulkonäkömurheeni! Tiedän olevani haluttava miesten silmissä, mutta turhamaisuuten vuoksi haluaisin olla taas täydellinen ihan itseni vuoksi. Hassu minä! En edes välitä siitä, kun miehet kehuvat ulkonäköäni. Ihan vain olisi kiva katsoa itseään peilistä kunhan näkymä miellyttää. En kaipaa toisten imartelua. Mummonikin meni hautaan käveleviltä jaloiltaan, kauneutensa säilyttäneenä, hienosti ikääntyneenä ja itseään rakastaneena. Olen esteetikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä ei huoleta se vulva vaan kokonaisuus?
Järkytyin todella, kun lopulta uskalsin peilillä katsoa, miltä alapää näyttää. Kysyin mieheltä, että eikös ole kamala. Hän vastasi, että "aina se on ollut tuon näköinen". Hän oivalsi tilanteen ja vastasi sen mukaan. Mulla oli pientä eroavuutta omien silmien mukaan, mutta kun aikaa kului alapää näytti jälleen aivan normaalilta. Häppärit ihan samannäköiset kuin aina ennenkin. Treenasin lp-lihaksia ekan vahinkolirauksen jälkeen ja tajusin, mistä asiassa on kyse. - Minulle tehtiin yhdessä synnytyksessä (olen synnyttänyt vain kerran) kaksi episiotomiaa, muttei ne nyt mitenkään dramaattisesti näy. Varmasti gyne näkee, että alatiesynnytys on tapahtunut, mutta mitäpä siitä. - Mun neuvoni on: odottakaa rauhassa ja jos kohennusta ei vuoden kuluttua ole tapahtunut suotuisaan suuntaan, menkää gynelle tutkimuksiin ja jos tarvitsette kauneusleikkausta, kysykää vaihtoehtoja. Tsemppiä kaikille!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä synnytin sektiolla, joten omakohtaista kokemusta minulla ei ole tähän annettavaksi. Haluan kuitenkin kiittää sinua aloituksestasi. Tuo "kyllä ne paikat palautuvat" on suurin vale, jota ammattilaisetkin toitottavat vaikka tietävät ettei se ole totta. No, jollakin voi toki palautua, mutta se iso osa, jolla ei palaudu, saadaan tällä vaiennettua. Heidän häpeäänsä lisätään syyllistämällä heitä siitä, että palautumattomuus johtuu lantionpohjan jumpan puutteesta.
Tuntuu suorastaan, että tämä on asia, jolla naisia alistetaan, koska ei kukaan lähde julkisesti korottamaan ääntään näin henkilökohtaisesta asiasta. Sektion haittoja suurennellaan, koska niistä puhutaan enemmän. On toki helpompaa puhua kavereille pitkittyneestä sektiohaavakivuista kuin alatiesynnytyksen aiheuttamista intiimialuemuutoksista.
Miksi ei saisi vastata, vaikka vauriot olisivat muualla kuin vulvassa tai olisi entistä ehompi lasten saamisen jälkeen? Eikös olisi parempi kuulla koko totuus, eikä vain kauhutarinoita. Melkein vuosihan siinä meni, kun saavutin nykyisen kuntoni.
maratoonari, jolla ei pissat lirahtele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 7 loistavasta vastauksesta!
Parasta tottakai on kuulla koko totuus. Joku puhuikin siitä, että "kyllä miehet minua haluavat". Varmasti haluavat. Haluavat minuakin ja miljoonia muita synnyttäneitä naisia. Tässä on nyt kyse asiasta, jota miehet eivät välttämättä huomaa lainkaan edes kosmeettisesti. Seksissä ero ei tunnu ollenkaan kuulemma. Miehestä ennen ja jälkeen synnytyksen kaikki tuntuu todennäköisimmin ihan samalta kuin ennenkin.
Ei siitä pimpistä ruma tulekaan, ehkä pikemminkin päinvastoin, mutta naisesta itsestään asia voi tuntua todella pahalta.
Ongelma on sellainen, että se saattaa haitata naisen itsetuntoa ja laskea libidon joksikin aikaa hyvinkin alas. Se vielä pahentaa tilannetta, kun koko asiasta ei puhuta. Naiset ovat toisilleen todella paskamaisia. Vai onko se sitten suojelunhalua? Jätetään kertomatta siinä toivossa, että ensisynnyttäjällä jäisi asia huomaamatta :D
Sitten miehet saattaa valittaa, kun toista alkaa iljettää tai ahdistaa sänkypuuhat.
Kuinka kävisi, jos miehen penis olisi yhdessä vuorokaudessa muovautunyt vaikka varresta vähän erilaiseksi ja terskan tunto olisi jossain määrin muuttunut erilaiseksi. Toisesta kohdasta voimakkaammaksi kuin ennen, jne. Nainen ei huomaisi eroa, mutta mies kokisi itsensä koulituksi. Tämä olisi asia, jolta miehet varmasti haluaisivat suojella ystäviään kertomalla asiasta...
Minua ei niinkään ulkonäölliset seikat paina, johtuu tosin siitä että omani parani! :D Tehtiin eppari jne mutta sisemmät häpyhuulet pienenivät puolella!! ennen olivat isot tummat ja roikkuvat, nyt puolta pienemmät ja kauttaaltaan saman väriset! ja mies huomaa eron selvästi myöskin, molemmat ihmetelly että minne ne katosi. :) Miinus on mielestäni tunnossa... Eppari haava kiristää yhdynnässä ja jotkin asennot eivät todellakaan lennosta vaihtamalla onnistu.. ensin pitää pitää kunnon venyttely tuokio. :/ todella inhottavaa. Ennen pystyi nauttimaan seksistä täysillä ja nykyään hirvittää jo valmiiksi että kuinka paljon taas kinnaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole paha vika jos emätin on vähän avonaisempi. Ja ainakin mulla epparihaavat paranivat todella hyvin. Myönnän kyllä, että pelkäsin pahempaa mutta yllätyin iloisesti kuinka hyvin parantuivat.
10 jatkaa. Ja rinnat. Imetyksen jälkeen. Kuppikoolla, lähes parilla pienenivät, roikkuvat, tyhjät nahkasäkit. :(( ennen minulla oli ihanat täyteläiset isot rinnat joista pidin paljon, enää en haluaisi olla ilman paitaa edes mieheni seurassa. (johtuumyös järkyttävistä raskausarvista mahassa ja kyljissä..) nyt odotan toista lastani ja hirvittää miltä kroppa sen jälkeen näyttää. Silikonit laitan ihan varmasti. En anna itseni elää murenevan itsetunnon kanssa näin nuorena (22) vaan vaikka ostan tissini takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no10:llä ilmeisesti yksi synnytys takana. Minullakin epparihaava kiristi, mutta seuraavsaa repesi, eikä vaivaa sen jälkeen ollut.
Olen kolme kertaa synnyttänyt alakautta ja voin luvata että ulkonäöllisesti mikään ei ole muuttunut, ei ole mitään emätinreikää nähtävissä tms. kaikki on siistiä. Sisäpuolelta voi olla eri juttu, ekasta synnytyksestä jo 15 v niin en muista tiukkuutta ennen sitä mutta kyllä yksikin sormi hyvän puristuksen saa. Olen imettänyt yhteensä 5 vuotta ja rinnat ovat vain kasvaneet, ei roiku yhtään vaikka oma ikäkin pian 40 v.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 08:06"]
Ei se ole paha vika jos emätin on vähän avonaisempi. Ja ainakin mulla epparihaavat paranivat todella hyvin. Myönnän kyllä, että pelkäsin pahempaa mutta yllätyin iloisesti kuinka hyvin parantuivat.
[/quote]Lisään vielä, että vaikka sain raskausarpia rintoihin niin nekin vaalenivat ja rinnatkin pysyivät mukavan mallisina edelleen. Vähän koko kasvoi ja painovoima veti alemmas mutta ei mitään valittamista. Enemmän ulkonäköäni on ihan pelkkä ikääntyminen muuttanut kuin 2 synnytystä.
Mä vedin hormonihöyryissäni kauheat draamat siitä, miten pillu ja koko elämä on pilalla. Repesin jonkin verran imukuppisynnytyksen ohessa, ja myös eppari tehtiin. Meni tosi pitkään ennenkuin halusin katsoa alas, siis varmaan melkein vuosi! Myös seksi tuntui tosi kummalliselta, ikäänkuin vähän tunnoton oli ja sieltä täältä kiristi. Aluksi tuntui vielä tosi löysältäkin... Ihankuin alapää olisi ollut irtonaisia osia, joista mikään ei pelaa yhteen.
Ajan mittaan tilanne kyllä muuttui. Erityinen muutos tapahtui siinä vuoden korvilla kun imetys loppui ja tunto palautui. Ulkonäkö ei erityisesti muuttunut, ehkä sisemmät häpyhuulet on vähän enemmän näkyvissä, mutta siis n. puoli senttiä, ei dramaattinen muutos. Seksi ei parantunut, kuten moni sanoo, mutta ei huonontunutkaan, ja ehkä hieman ulkosynnyttimien tunto jopa herkistyi.
Emättimen suuaukko on ehkä hieman isompi kuin ennen synnytystä, mutta minusta se on ihan oikeasti pikku juttu! Ajattelen ennemmin, että synnytys muuttaa alapäätä, koska sen on tarkoitus muuttaa, se on mennyt niin ihan aina. Ymmärrän jos jollekulle on tullut tosi pahoja vaurioita, niin esim. pelkosektio, leikkaukset on hyvä valinta, mutta on ihan järkijättöistä jauhaa tälläisiä asioita pelotellakseen synnyttäjiä, tai varsinkaan tälläisen syyn takia vaatia esikolle etukäteen sektiota... Se, onko nainen haluttava vai ei, riippuu takuuvarmasti aika monesta muustakin asiasta kuin siitä, onko synnytetty alakautta vai ei.
Mutta on tietysti terveellistä pohtia näitä asioita synnytyksen jälkeen, ja varmaan ennenkin. Ei minusta näistä asioista hyssytellä. Fakta vaan on, että valtapuolisesti vauriot on pieniä, korjautuvat ja niiden kanssa elää ihan hyvin, tuskin niitä ajan kuluessa edes huomaa.
Toisin tähän myös sellaista näkökulmaa, että ihminen nyt ylipäätään vähän muuttuu vuosien myötä. Tiedän, että tämäkin on tabu: nykyisin ollaan ikuisesti nuoria ja kauniita ja tiukkoja ja juostaan jumpassa joka aamu ja ilta... Totuus vain on, että paikat löystyy, partakarvoja alkaa kasvaa, ihoon tulee läikkiä, rasvaa kertyy, näkö heikkenee, hampaat heiluu... Tietenkään tätä ei tapahdu hienoille ihmisille (!) mutta meille ihan tavallisille tallaajille kyllä. Muutos kuuluu elämään ja eräänä päivänä kuolema tulee. Ei sille mitään voi.
Aloittaja taitaa olla jotenkin traumatisoitunut tai muuten vain katkera, kun tätä samaa aloitusta on tehty täällä jo monta kertaa. Älä jaksa enää.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:51"]
Tässä ketjussa on paljon asiallisia viestejä. Paljon kuitenkin ihmetyttää, että useassa tuodaan esiin "turha sitä on etukäteen jauhaa"-ajatuksia. Miksi tästä ei saisi puhua? Pelätäänkö, että yhä useampi jatkossa toivoo sektiota?
[/quote]
Jos ihminen on niin tyhmä, että hän kuvittelee olevansa 3-4 lapsen jälkeen vielä (edes fyysisesti) samanlainen, niin kyllä: turha sitä on jauhaa.
Jos ihmisellä on toimivat aivot, hän kyllä ymmärtää nämä asiat itsekin. Kuten edellä on sanottu, muutoksia tulee jopa synnyttämättömille.
Ei sektio ole mikään oikotie onneen. Sektiossa on omat ongelmansa. Ja kyllä, veronmaksajana vastustan sitä, että sektion saisi ilman lääketieteellistä syytä. Jos haluaa ottaa sektion riskit alapäänsä kauneuden takia, sopii sitten maksaa se itse. Laahatkaa itsenne vaikka Ameriikaan, siellähän se sektio hoituu.