Tytär sai työharjoittelusta hylätyn

Itselläni on ollu nyt harjoittelija jo parisen kuukautta. Tekninen ala, keskiaste. Ensimmäisen vuoden opiskelija. Ikä 16v, mies. Ilmeisesti jokin erityisyys.

Oma työkokemukseni ko. työtehtävästä nyt 9kk verran, teknisen alan kokemusta yli 25v.

- Suoriutuu annetuista tehtävistä hitaasti, vaikka tehtävät ovat aina samat. Työvaiheita alle 10. On kannustettu toimimaan siten että suoritus nopeutuu. Ei ota tietoa vastaan. Työteho n. 1/4 omastani.

- Suoriutuu tarkoista työvaiheista huolellisesti ja hyvin. Ns. raskaista ei suoriudu.

- Oma-aloitteisuus puuttuu, ei osaa jatkaa seuraavaan vaiheeseen saatuaan ensimmäisen valmiiksi. Jää istumaan ja räplää puhelinta.

- Ei tunne huollettavien koneiden toimintaperiaatetta, vaikka koulussa siitä kuulemma puhuttu "jotain".

- Tekee 6h päiviä, josta viettää ruokatunnilla n 30-45min. Vakiväellä ruokatauko max 15min, ja sekin asiakaspuhelimen kanssa johon on aina vastattava.

Oppinut harjoittelun aikana: Jäljet pitää siivota ja työkalut laittaa paikoilleen, samaten tietyt välineet valmiiksi ennen kotiin lähtöä. Ei suoriudu siivoamisesta oma-aloitteisesti, vaan pitää aina sanoa asiasta. Ei hahmota milloin työtila on likainen tai tarve siivoamiselle. Ei hahmota työn viimeistelyä kuin vasta useamman sanomisen ja tarkistuksen jälkeen.

Mitenhän tuota arvostelisi sitten kun se päivä tulee..?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 17:35"]

Miksi sai hylätyn? Sairaanhoitaja vai lähihoitaja? Näiden kahden tutkinnon harjoittelun arviointikriteerit ovat täysin erilaiset.

 

Ni ei ne nyt niin erilaiset ole, ettäkö selittäisi hylätyn saamisen! 

 

Itse hoitoalalla työskentelevänä ja joskus opiskelleena, väitän, että hylätyn saa siinä vaiheessa, kun ei osoita minkäänlaista kiinnostusta kyseistä työtä/työpaikkaa kohtaan, on "perässä raahattava", ei puhu, kysele tms. Eikä suoriudu mistään itsenäisesti.

 

Toinen on suuret poissaolot.

 

Tiedän tasan kaksi henkilöä, jotka ovat saaneet harjoittelusta hylätyn, toinen oli juuri tuollainen apaattinen elämäänsä kyllästynyt, joka ei edes yrittänyt mitään ja toinen oli yli puolet harjoittelusta pois.

 

noiden lisäksi en ole koskaan edes kuullut että joku ei olisi päässyt läpi.

 

 

Mut ihan oikeesti, tyttäres asenteessa on varmasti vikaa, jos hylätyn saanut. tai sit on ollut toosi paljon pois. Kyllä noista harjoitteluista aina läpi pääsee, vaikkei niin mitään osaisikaan, asenne ja halu oppia on ehkä tärkeimmät.! Ja siinä harjoittelun aikanahan on tarkoitus oppia.

 

 

Höpö höpö

Ei sovellu hoitajaksi jos omatoimisuus puuttuu ja on muuten kädetön.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet on jaettava virheettömästi, jos harjoitteluun sisältyy näyttö. Kouluista tulee ohjeet, että näyttö on keskeytettävä ja hylättyhän siitä tulee.

Kaikissa koulutusmuodoissa ja harjoitteluissa ei tuollaista ole.

Kyllä meillä ainakin jännätään harjoittelijan puolesta ja annetaan harjoitella monta kertaa lääkkeenjakoa, eikä anneta niitä kaikkein hankalampia jaettavia näyttöön.

Tuo on niin Neuvostoliiton aikainen käytäntö kun voi olla. Ihan valmistuneetkin hoitajat jakavat hyvinkin useasti yhden lääkkeen väärin, siksihän sairaaloissa on kaksoistarkistus. En tarkoita, että sama hoitaja jakaa aina väärin vaan että kaikki voivat joskus jakaa yhden pillerin liian vähän. Helpointa olisi että saisi yrittää uudelleen ja yksi pikkuvirhe sallittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei sovellu hoitajaksi jos omatoimisuus puuttuu ja on muuten kädetön.

Ihminen kehittyy. Ei kukaan ole opiskelijana valmis.

Vierailija kirjoitti:

Ei harjoittelussa riitä, että tekee sen mitä pyydetään. Pitää olla oma aloitteinen ja kiinnostunut, kysellä ja kerätä ideoita tulevaan. Kukaan ei halua opiskelijaa, jolle pitää keksiä tekemistä, kyllä itse pitää osata lukea tilanteita Ja tarttua niihin.Tai tarjoutua tekemään.

Ihmiset, älkää menkö hoitoalalle. Siellä ln valitettavan paljon tällaisia passiivis-aggressiivisia hoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen saanut sh-opinnoissa yhdestä harjoittelusta hylätyn. Neljän viikon harjoittelu, joka omasta mielestäni meni hyvin, eikä mitään negatiivista palautetta tullut ennen yllättävää lopouarvioinnin hylättyä.

Loppuarvioinnissa ohjaaja sanoi näin: olen tehnyt kaiken mitä on pyydetty, olen tehnyt kaiken huolellisesti ja hyvin, olen harvinaisen hyvä kirjaamaan ja pitämään raportteja, olen osoittanut kiinnostusta ja selvästi halunnut oppia. MUTTA en osallistu tarpeeksi kahvihuonekeskusteluihin, eli jään työyhteisön ulkopuolelle. Tuossa paikassa hoitajat oli selvästi hajaantunut pieniin klikkeihin, jotka puhuivat vaan keskenään. Ei mulle tuntunut millään tavalla luonnolliselta mennä väliin höpöttämään omiani, kun kaksi mulle tuntematonta hoitajaa puivat keskenään toisen parisuhdeongelmia. Kukaan ei siis ohjaajaa lukuunottamatta ikinä puhunut mulle mitään. Mä yritin jotain yleistä Small talkia alussa, mutta mulle ei juuri edes vastailtu. Ja tästä syystä siis koko neljän viikon harjoittelu hylätty, vaikka ohjaajakin sanoi että mitään muuta valittamista ei ole.

Opettaja sitten ehdotti tässä lopouarvioinnissa että olisin harjoittelussa kaksi lisäviikkoa näyttämässä että osaan olla työyhteisössä ja sosiaalinen kaikkien hoitajien kanssa. Mä totesin että en koe että tilanne muuttuisi kahdessa viikossa mitenkään, koska työyhteisö on liian klikkitynyt ja opiskelijavastainen , ja suoraan sanottuna en koe että mua arvioidaan täällä nyt reilusti, joten suoritan harjoittelun kokonaisuudessaan jossain muualla. Tuo on ainoa kerta elämässäni kun olen sanonut suoraan ja tylysti kellekään, mutta mulla meni siihen ohjaajaan niin totaalisesti hermot, kun aivan yllättäen harkan viimeisenä päivänä pudottaa tollasen pommin.

Suoritin sitten sen neljä viikkoa myöhemmin eri osastolla, ja tuli vain ylistäviä kommentteja, ja pyydettiin kesätöihinkin.

Sama kokemus psykiatrian avopuolen harjoittelusta, vaikka en hylättyä saanutkaan. Passiivis-aggressiivista jälkeenpäin kuittailua mm. siitä, että luin asiakkaan tietoja ennen tapaamista enkä mennyt joka asiakkaan jälkeen juoruamaan kahvihuoneeseen. En kerta kaikkiaan tiennyt mitä he odottivat. Kysyttiin vieläpä, onko tästä ennen sanottu vaikka olin samanikäinen kuin ohjaajat ja työelämässä ollut.

Huh, huh kun näitä harjoittelijaraukkojen, näytön antajien kokemuksia ohjauksesta ja hylkäyksistä lukee netistä, voisi olla paikallaan opetushallituksen puuttua asiaan. Kai työpaikoilla, ohjaajilla ja opettajilla pitäisi olla jonkinlainen taso omassa työssään ja ymmärrys alan oppijoista ja heidän ohjauksessaan. Onko työpaikkojen ilmapiiri niin huono, ettei siellä muut voi puuttua tällaiseen kohteluun vai onko se mätäpaise johdossa. Onko ihan sama millaisia hoitajia ihmistyöhön saadaan, jos opiskelija saa pärstäkertoimen mukaan hylätyn tai hyväksynnän, saattaa olla niin, ettei kukaan oikeastaan välitä näistä opiskelijoista ja silloin ihmistyössä työn kohde, eli vanhukset, lapset, nuoret, vammaiset jne ovat mielivaltaisen hoidon kohde. Arvot ja visiot eri laitoksissa ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Olen hylännyt kaksi. Ensimmäisen, koska puhui todella rumasti vanhuksille ja käsitteli heitä kovakouraisesti. Asiasta keskusteltiin muttei korjannut käytöstään.

Toinen piileskeli liinavaatevarastossa puhelintaan räpläämässä. Natisi kaikessa vastaan. Mä olen jo kerran jakanut aamupalan, mä olen jo kerran mitannut verensokerin, mä olen jo kerran ollut suihkuttamassa...ihan oikeasti taisi luulla että työelämässäkin jokainen asia tehdään vain kerran.

Lh-opiskelija ja harjoittelussa oon. Kovasti pelkään että tulee hylsy. Mokaan. Jos jokin voi mennä pieleen niin varmasti menee vaikka yritän olla huolellinen ja tehdä parhaani. Hermoilen toisen ohjaajan ollessa lähellä. Hän usein häiritsee kun yritän keskittyä. Unohdan asioita kun tullut paljon uutta, vaikka kirjoitan ylös tärkeät asiat.

Olen aikuisopiskelija ja siksi ohjaajani eivät ohjaa niin paljoa kuin 17-vuotiaita opiskelijoita. Pitävät hulluna kun vaihdoin tälle alalle. Kysyn aina jos epäselvää mutta aina en tajua edes kysyä kun en huomaa että olisi epäselvä asia ainakaan sillä hetkellä. Tai saatan vasta myöhemmin tajuta että olisi pitänyt toimia eri tavalla. Pitäisi enemmän vielä varmistella.

Riippuu paljon tilanteesta pystynkö olemaan oma-aloitteinen. Tuntuu kireältä ilmapiiri, paljon sairaspoissaoloja tiimissä, kiirettä sekä monisairaita asiakkaita riittää.

Kun aikoinaan lh:ksi opiskelin, eräs harjoittelussa samaan aikaan ollut sai hylsyn. Tyttö sai koko ajan huonoa palautetta, väitti vastaan, hölötti isoon ääneen omia juttujaan jne. Syötiin aina yhdessä ja silloin keskittyi kertomaan jatkuvia ryyppy-/mies -juttuja, ei harjoittelu kiinnostanut pätkääkään. Oli kieltämättä aika ärsyttävä persoona, mutta olin silti yllättynyt hylsystä ja niin oli hänkin. Oli sitä mieltä että oli hoitanut homman niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta ohjaajan tulee selvästi suomen kielellä ohjata oppilasta omatoimisuuteen. Ei voi olettaa, että nämä lukiosta suoraan tulevat oppilaat tai vielä nuoremmat osaisivat lukea sairaalamaailman tilanteita heti tms. Jos oppilas ei ole tarpeeksi omatoiminen, ohjaajan velvollisuus on selvällä suomenkielellä kertoa siitä ja mainita missä asioissa ohjattava voisi ottaa enemmän vastuuta. Voi esim. käydä läpi seuraavaa päivää ja mainita, että nämä asiat voisit huomenna tehdä itse. Niin se menee ja niin sen kuuluu mennä, ei niin että valitetaan kahvihuoneessa kädet puuskassa kuinka toinen ei tee mitään. Valitettavan usein kysymys on tietättömästä oppilaasta ja huonosta ohjauksesta, eikä välinpitämättömästä oppilaasta ja hyvästä ohjauksesta.

Juuri näin. Itse sain palautetta oma-aloitteisuuden puutteesta nuorena ja ujona lh-opiskelijana. Tuntui todella pahalta,koska olin motivoitunut ja halusin tehdä parhaani ja olla oma-aloitteinen. Se on vaan korkea kynnys ottaa ohjat käsiin jos ei ole tehnyt asian kuin esim.kerran. Ei välttämättä edes hoksaa että nyt ohjaaja olettaa minun pistävän insuliinin,kun olen ollut täällä jo 5 päivää ja tehnyt sen kerran aiemmin. Pitää olla selkeä ohjeistus ja antaa esimerkkejä mitä toivoisi opiskelijan tekevän oma-aloitteisesti.

Vaikka on kuinka ujo, voi kysyä, voinko minä? Hoitopaikoissa on useimmiten kiire, ohjaaja ohjaa työnsä lomassa, harjoittelijan kanssa työssä menee, huonossa tapauksessa koko harjoittelujakso tuplaten enemmän aikaa. Toiset työntekijät joutuvat paikkaamaan. Näin ainakin meillä, pienessä vanhainkodissa. Aina, aina pitää kysyä, vaikka elämään ja työhönsä kyllästynyt hoitaja voisikin tuiskaista.

Minusta on kyllä koulun tehtävä kertoa, että oma aloitteisuutta odotetaan heti, alussa sen voi esittää kysymällä, opettelemalla ihmisten nimet jne.

Varsinkin, jos ei ole ensimmäisessä harjoittelussa, oletus on että ymmärtää valmistuvansa ammattiin, jossa ollaan kokoajan ihmisen iholla, silloin saa kyllä olla ujo, muttei arka.

Höpö höpö. Minä olen valmistunut 40 vuotta sitten. Olin ujo ja arka nuori. Ihan pentu vielä henkisesti. En mitään hyviä papereita saanut siksi käytännön puolelta. Mutta minusta on tullut erittäin hyvä hoitaja. Luotettava ja tehokas ja näin loppupuolella uraa monia vastuualueita huolehtinut. Lisäksi opiskelijat kuvitelleet, koska ymmärtänyt ja kannustanut niitä ujoja ja arkojakin

Mä taas sain ekassa näytössä nelosen (1-5), vaikka kommenteissa juurikin oma-aloitteisuuden puutetta. Olen luonteeltani myös ujo, hiljainen ja rauhallinen, mikä selvästi häiritsi näitä kovaäänisiä häsääjiä, joita suurin osa naisvaltaisen työpaikan tekijöistä on. Tein siis töitä, mutten suureen ääneen tiedottanut, mitä tein milloinkin (tai valittanut kiireestä joka käänteessä), joten eivät tainneet edes huomata, kun kävin esim pyykkituvassa, hakemassa astioita huoneista, yms.

Vaihdoin alaa myöhemmin kesken opintojen.

Lh arvostelut on ihan sattumaa. Esim. eräs tyttö oli ihan hullulla, että pääsee edes läpi. Kännykällä roikkui päivät. Sattui, että näytön vastaanottaja oli sairaana atviointipäivänä, oli työkaveri sanonut, että kaipa se hyvä tyttö on ja antanut kiitettävän. Ei edes ollut tytön kanssa töitä tehnyt.

Samaan aikaan toisella opiskelijalla oli vaativa ohjaaja. Opiskelija oli todella hyvä. Mutta ei saanut kiitettävää, kun ohjaaja sanoi, ettei anna kenellekään, kun kukaan ei ole täydellinen

Sitten niiden papereiden kanssa haetaan työpaikkaa. No se kiitettävän saanut, kännykkä tyttö sai heti vakkaripaikan papereiden perusteella ja nyt sitten vakituisena juoksee tupakalla ja istuu kännykällä päivät.

Se tehokas opiskelija ei saanut paikkaa ja lähti muualle töihin.

Lh opiskelijoiden arviointi on ihan höpöhommaa

Täällä myös yksi tuntemattomasta syystä hoitoalan harkan aikoinaan reputtanut, olin niin kiltti ja vähän arkakin nuori hoitajaopiskelija etten osannut edes vaatia selitystä miksi vasta loppuarvioinnissa ohjaaja ilmoitti opettajan läsnäollessa ettei päästä mua läpi, kaiken tein niinkuin neuvottiin enkä luuhannut omilla teilläni eikä missään vaiheessa edes vihjattu ettenkö pärjäisi. Osastolla henkilökunnan kesken oli todella myrkyllinen tunnelma. Jos nykyinen minä tipautettaisiin samaan tilanteeseen nyt niin nostaisin helvetillisen metelin.

Nyt työelämässä olen kertaalleen kesken harjoittelun ilmoittanut opiskelijan vastuuopettajalle ettei homma toimi, eikä hän ollut yhtään yllättynyt asiasta, oli kuulemma opinnoissa ollut jo aiemminkin ongelmia. Harjoittelu jäi sitten kesken, kuulin jälkikäteen työkaverilta että opiskelija oli puhunut minusta pahaa, väitti että kiusaan vaikka ihan samaan tapaan ohjasin kuin kaikkia muitakin opiskelijoita. Tätä tapausta ennen ja sen jälkeen ohjaukseeni on oltu aina tosi tyytyväisiä etenkin kun koulussa opetus ja ohjaus on nykyään laadultaan lähellä onnetonta omiin opiskeluvuosiini nähden.

On hyvä myös pitää mielessä että harjoittelun ohjaaja on vastuussa paitsi opiskelijan toiminnan ohjauksesta ja epäkohtiin puuttumisesta, myös siitä että päästäessään harkasta läpi opiskelijan pitää ihan oikeasti osata asioita niin hyvin että voi itsenäisesti tehdä niitä juttuja jatkossa (etenkin jos on viimeinen harkka ennen valmistumista), harjoittelujakso ei ole mikään muodollisuus josta voi säälistä päästää läpi. Sote-alalla tämä on erityisen tärkeää mm. potilas- ja työturvallisuusnäkökulmasta.

Kyllä hylättyjä välillä tulee. Meillä nämä olleet aina lh-opiskelijoita.

Syynä usein asenne. Mikään ei kiinnosta, ei mitään yritystä oppia jne. On ollut opiskelijoita jotka sanoo ettei heitä tämä perushoito kiinnosta. On ollut nainen joka sanoi ettei voi uskonnon vuoksi avustaa miespotilaita. No se oli meillä aika hankalaa kun potilaista 90% miehiä.

Myös kieliongelmia on, hylätty tuli kun opiskelija ei ymmärtänyt mitään. Aiheutui vaaratilanteita kun opiskelija antoi ymmärtää että ymmärsi mitä piti tehdä, mutta tekikin aivan päinvastoin.

Karmeaa luettavaa tämä ketju! Ilmiselvästi harjoittelu kentällä oli kirjavaa tasoltaan ja täysin mielivaltaista.

Minäkin sain 16-vuotiaana ujona tyttösenä huonoimman arvosanan siitä, miten tulen ihmisten kanssa toimeen.

Olin todella järkyttynyt, ja opettaja ihmetteli samaa arviointikeskustelun jälkeen.

Mutta paikka oli muutenkin todella ankea, nimittäin Hervannan S-market v 2016. Toivottavasti kyseinen päälikkö on vaihtunut, hyh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 17:35"]

Miksi sai hylätyn? Sairaanhoitaja vai lähihoitaja? Näiden kahden tutkinnon harjoittelun arviointikriteerit ovat täysin erilaiset.

Ni ei ne nyt niin erilaiset ole, ettäkö selittäisi hylätyn saamisen! 

Itse hoitoalalla työskentelevänä ja joskus opiskelleena, väitän, että hylätyn saa siinä vaiheessa, kun ei osoita minkäänlaista kiinnostusta kyseistä työtä/työpaikkaa kohtaan, on "perässä raahattava", ei puhu, kysele tms. Eikä suoriudu mistään itsenäisesti.

Toinen on suuret poissaolot.

Tiedän tasan kaksi henkilöä, jotka ovat saaneet harjoittelusta hylätyn, toinen oli juuri tuollainen apaattinen elämäänsä kyllästynyt, joka ei edes yrittänyt mitään ja toinen oli yli puolet harjoittelusta pois.

noiden lisäksi en ole koskaan edes kuullut että joku ei olisi päässyt läpi.

Mut ihan oikeesti, tyttäres asenteessa on varmasti vikaa, jos hylätyn saanut. tai sit on ollut toosi paljon pois. Kyllä noista harjoitteluista aina läpi pääsee, vaikkei niin mitään osaisikaan, asenne ja halu oppia on ehkä tärkeimmät.! Ja siinä harjoittelun aikanahan on tarkoitus oppia.

 

Poissolo sinällään jo kertoo asenteesta

Ai vaikka olisi oikeasti sairas?

Tuo on niin Neuvostoliiton aikainen käytäntö kun voi olla. Ihan valmistuneetkin hoitajat jakavat hyvinkin useasti yhden lääkkeen väärin, siksihän sairaaloissa on kaksoistarkistus. En tarkoita, että sama hoitaja jakaa aina väärin vaan että kaikki voivat joskus jakaa yhden pillerin liian vähän. Helpointa olisi että saisi yrittää uudelleen ja yksi pikkuvirhe sallittaisiin.[/quote]

Tai sitten voisi antaa syanidi kapselin mutta eihän se täällä kommunistilassa onnistu.