Sain kuulla töissä, että olen tunteeton ja kova nainen, vaikka

Minua on töissä pari kertaa lyhyyteni vuoksi kutsuttu Pikku Myyksi, kun en ole ollut samaa mieltä kuin vanhempi kanssatyöntekijä. Ollaan muiden työkaverien kanssa tälle naureskeltu, koska minua rauhallisempaa ja pitkäpinnaisempaa ihmistä saa hakea.

Nämä nimittelijät sen sijaan ovat tunnettuja haastavasta luonteestaan.

Tunnistan kyllä tyypit, jotka helposti leimaavat toisenlaiset tunteettomaksi ja koviksi.

Missä tilanteessa ja kuka niin sanoi? Oliko kommentti ensireaktio jossakin tilanteessa, jossa sinun odotettiin juoksevan hysteerisesti kirkuen ympäriinsä (anteeksi liioittelu, mutta saat kiinni mitä ajan takaa ajatuksellani)? Vai onko se työpaikkasi kaikkien mielipide sinusta, jota mietittiin kahvitauolla yhdessä?

Ei kannata takertua yhteen mielipiteeseen, sillä olette töissä ja työkavereita. Minkä ihmeen takia sinun pitäisi siellä avautua kaikille ja tunteilla päivät pitkät? Muillekin työkavereillesi opiksi, etteivät he sinua sinne ole valinneet vaan työnantajasi ja siksi että osaat tehdä työsi. 

Ihmisellä on tunteita ja järkeä. Osalla painottuu enemmän järjen puolelle, osalla tunteiden puolelle, joten jos sinä olet enemmän järjen käyttäjä voi aiheesta keskustella kommentoijan kanssa kumpaan hän itensä katsoo kategorioi: järki- vai tunneihmiseksi. Hänen täytyy se tajuta, ettemme ole kaikki samanlaisia. Tunteettomuus täytyy osata perustella, eikä vain huvikseen tuomita toista.

Minä kuulen paljon vitsailua omasta kovasta luonteesta ja siitä etten tykkää muista ihmisistä. Ja jos jonkun kanssa on enemmän tekemisissä, ihmettelyä kun olenkin mukava ja hauska.

Se kirpsisee vieläkin kun saa uuden työkaverin josta pitää alusta asti ja kuulee parin viikon päästä ettei tämä olisi uskonut että tullaan niin hyvin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tekevät aivan jäätäviä virhearviointeja. Minusta taas pidetään töissä ja minulle avaudutaan helposti, koska pidetään hyvänä kuuntelijana. Oikeasti olen kiltin näköinen, enkä lainkaan kiinnostunut ihmisistä, mutta vuodet sotella ovat opettaneet kanssavoivottelemaan uskottavasti.

Mulla on vähän sama "ongelma", että mua pidetään kauhean kilttinä ja minusta yritetään usein leipoa jotain bestistä työpaikalla. Tosiasiassa olen ihmisvihaaja, enkä välitä tutustua työpaikalla kehenkään, siedän vaan heitä.

Olen joutunut valehtelemaan paljon, etten vaan joutuisi lähempiin tekemisiin kenenkään kanssa. Mua kun ei oikeasti kiinnosta pätkääkään jonkun työkaverin kahvikutsut ja heidän kirkuviin kakaroihin tutustuminen.

Minä todellakin käyn töissä vain ja ainoastaan rahan takia, en ihmisten.