Koiranpennun kanssa kaikki menee pieleen :(
Voit haukkua rauhassa, jos se sinun päivääsi parantaa. Jos täällä kuitenkin olisi joku, joka osaisi auttaa, niin lukisin vinkkejä enemmän kuin mielelläni.
Meillä on siis 4kk vanha paimenkoiran pentu, ja meillä oli tarkoituksena kyllä kouluttaa pentu tavoille alusta alkaen. Kuitenkin 1.5kk sitten meitä kohtasi todella iso vastoinkäyminen, joka on vaikuttanut varsinkin minun jaksamiseeni paljon.
Koira on aina saanut laadukasta ruokaa, se on sisäsiisti (jos vahinko sattuu, se on oma mokani kun en ole tajunnut että koira pitää viedä tai olen ollut esim suihkussa) ja osaa istu- ja maahankäskyt, sekä odota-käskyn ruoan ja herkkujen kanssa.
Ongelmana on pureminen ja kulkeminen hihnassa. Jälkimmäinen ei suju ollenkaan, ensimmäinen loppuu jos en huomio, mutta perheen muut jäsenet eivät pysty olemaan paikallaan/poistumaan paikalta, ja ymmärrän tämän kyllä. Mies ja lapset nappaavat koiraa kuonosta, kun se alkaa näykkiä. Eivät kovaa vaan niin, että kuono on vain kiinni.
Ongelma on, että olen ollut niin poissa tolaltani sen ison vastoinkäymisen kanssa, että en osaa olla aina rauhallinen enkä looginen. Joka kerta soimaan itseäni, että miksi me otettiin koira, vaikka en ole ennustaja ja tilanteemme tuli todella puskista.
Viime viikonloppuna kävi vielä niin, että pentu joutui kohtaamaan aikuisen, vapaana olevan huskyn, ja oli todella lähellä, ettei husky päässyt puremaan pentua. Nyt päällä on sitten vielä pelko muita koiria kohtaan :(
Ehdotatte varmaan nyt pentukoulua, mutta en koronan takia voi ottaa riskiä. Jos joku tietää oikeasti hyvän verkkokurssin, sellaisesta voin maksaakin.
Kommentit (39)
Nuo pennun käytökset ei ole sitten yhtään itään ongelmia. Ne on pennun normaalia luonnollista käytöstä ja teet niistä liian ison numeron. Plus olet aivan liian tiukka kun nin pienen pennun täytyisi jo niin kurissa olla.
Itse kasvatan koiria ja kisaan niiden kanssa agilityssä ja tottelevaisuudessa. Ja olen menestynytkin ihan hyvin. Mutta kyllä meillä saa nelikuinen penikka näykkiä miten sielu sietää, ei tarvi vielä juuri käskyjä osata vaan lähinnä että oppii että emännän kanssa on kiva touhuta, ja hihnassakin asa poukkoilla fleksissä miten huvittaa lukuun ottamatta lyhyitä hetkiä jolloin opetan palkkion avulla seuraamiskäskyä.
Paimenkoirat ON vilkkaita ja ne pentuna näykkii. Monet niiistä on ihan jalostettu paimentamaan näykkimällä, ja näykkiminen on muutenkin koiranpennun luontainen leikkitapa. Rauhoittukaa nyt vähän, nuo teidän "ongelmat" menee ohi ihan itsestsään kunhan pentu kasvaa, kunhan ette itse stressaa sitä omalla panikoinnillanne.
Ei hätää, kaikki on hyvin. Älkää kiinnittäkö pentuun juurikaan huomiota ja ohjatkaa sitä samoin kuin jo olette tehneet. Jos kuonosta kiinni pitäminen auttaa, niin hyvä, jos ei auta niin puremisesta ja riehumisesta voi kantaa reippaasti koiran toiseen huoneeseen rauhoittumaan hetkeksi. Hihnan pureminen on huomion hakua, kun ette puutu siihen vaan viette koiraa vain eteenpäin päättäväisesti niin se ei saa sitä mitä se haluaa eli vetoleikkiä.
Koiraa ei tarvitse koko ajan opettaa ja aktivoida, vaan se totutetaan vain normaaliin elämään ja sääntöihin eikä kiinnitetä siihen kovin paljon huomiota. Minulla on yli 30 vuoden kokemus palveluskoirista ja kasvattajana yli 20 vuoden kokemus. Virheiden tekeminen pennun kanssa ei haittaa, kunhan suunta on oikea.
Oletko miettynyt luopua koirasta? Jos tuntuu, että rahkeet ei riitä niin olisiko parempi luovuttaa?
Relaa, se on vasta 4 kuukautta! Minä ainakin muistelen että siinä meni lähemmäs pari vuotta että koira oli oikeasti oppinut tavoille. Tottakai se koko ajan oppii uutta ja on tärkeää sosialistaa ja rohkaista pentua. Mutta kuule se on vielä pikkupentu, todella Ihmettelisin jos se ei näykkisi ja osaisi kulkea hihnassa täydellisesti.
EHDOTTOMASTI pentukouluun ja HETI. Tarvitset selvästi ammattilaisen ohjausta. Paimenesta kasvaa kymmeniä kiloja painava ja voimakas aikuinen koira, jonka koulutukseen tulee panostaa alusta asti. Hyvin koulutetun koiran kanssa on mukava elää ja harrastaa seuraavat kymmenen vuotta!
Koulutuksessa ollaan ulkona ja luonnostaan välimatkat muihin ovat metreistä kymmeniin metreihin. Rohkeasti mukaan. Saat uusia tuttavuuksia vastaavassa tilanteessa olevista, valtavasti tietoa, taitoa ja ohjausta sekä vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettynyt luopua koirasta? Jos tuntuu, että rahkeet ei riitä niin olisiko parempi luovuttaa?
Ei näin. Tässä nyt ei ole kyse kuin ensikertalaisen omistajan turhasta hätäilystä, kun ei ymmärrä että nelikuinen on vauva vielä eikä siltä pidä odottaa jotain armeijakurissa elämistä. Mikään ei viittaa siihen että mitään ongelmia olisi tulossa tai että eivät pärjäisi.
Täällä on paljon hyviä webinaareja ja muita, useat ihan ilmaisia. Lempeä, kotikoiralähtöinen lähestyminen.
On tärkeää, että sovitte perheen kesken yhteiset pelisäännöt siitä mitä käskyjä ja toimintatapoja käytetään. Kuonosta kiinni nappaaminen ei ole suositeltavaa, voi aiheuttaa isoja ongelmia myöhemmin.
Tsemppiä pentuarkeen.
jepjep.. kirjoitti:
EHDOTTOMASTI pentukouluun ja HETI. Tarvitset selvästi ammattilaisen ohjausta. Paimenesta kasvaa kymmeniä kiloja painava ja voimakas aikuinen koira, jonka koulutukseen tulee panostaa alusta asti. Hyvin koulutetun koiran kanssa on mukava elää ja harrastaa seuraavat kymmenen vuotta!
Koulutuksessa ollaan ulkona ja luonnostaan välimatkat muihin ovat metreistä kymmeniin metreihin. Rohkeasti mukaan. Saat uusia tuttavuuksia vastaavassa tilanteessa olevista, valtavasti tietoa, taitoa ja ohjausta sekä vertaistukea.
Tässä taas ihminen jolle paimenkoira on synonyymi (90-luvun) saksanpaimenkoiralle.
jepjep.. kirjoitti:
EHDOTTOMASTI pentukouluun ja HETI. Tarvitset selvästi ammattilaisen ohjausta. Paimenesta kasvaa kymmeniä kiloja painava ja voimakas aikuinen koira, jonka koulutukseen tulee panostaa alusta asti. Hyvin koulutetun koiran kanssa on mukava elää ja harrastaa seuraavat kymmenen vuotta!
Koulutuksessa ollaan ulkona ja luonnostaan välimatkat muihin ovat metreistä kymmeniin metreihin. Rohkeasti mukaan. Saat uusia tuttavuuksia vastaavassa tilanteessa olevista, valtavasti tietoa, taitoa ja ohjausta sekä vertaistukea.
No nuohan on jo kouluttaneet enemmän kuin useimmat tuonikäistä... En usko että tarvii sitä lajia lisää, lähinnä turhasta stresssaamisesta luopumista.
Varsinkin vilkkaat yksilöt on sellaisia ettei niillä oikein vielä keskittymiskyky mihinkään tuossa iässä riitä. Itselläni tuossa tuplavalio sheltti (agi ja toko) ja 4 kk vanhana se roikkui muristen mun lahkeissa ja kengännauhoissa suurimmat osat lenkkiä, räksytti jokaiselle vastaantulijalle, ei todellakaan ollut sisäsiistsi (7 kk iässä vasta oppi) jne. Mitään käskyä se ei jaksanut rauhoittua oppimaan paitsi ehkä vähän hyvin unisena. Ja minä ajattelin vaan että jes, loistavaa, vilkas koira, tästä tulee vauhtimenijä agiradoille.
Ei mitään hätää. Ei tuon ikäisen pennun tarvitse osata muuta kuin alkeet. Jos haluat tukea koulutukseen, voisitko kysyä kasvattajalta neuvoa? Itse sain erään naapurikunnassa asuvan naisen yhteystiedot, hänellä oli siis pentu samasta pentueesta. Käytiin pentujen kanssa leikkitreffeillä ja juteltiin koirista, oli tosi kivaa.
jepjep.. kirjoitti:
EHDOTTOMASTI pentukouluun ja HETI. Tarvitset selvästi ammattilaisen ohjausta. Paimenesta kasvaa kymmeniä kiloja painava ja voimakas aikuinen koira, jonka koulutukseen tulee panostaa alusta asti. Hyvin koulutetun koiran kanssa on mukava elää ja harrastaa seuraavat kymmenen vuotta!
Koulutuksessa ollaan ulkona ja luonnostaan välimatkat muihin ovat metreistä kymmeniin metreihin. Rohkeasti mukaan. Saat uusia tuttavuuksia vastaavassa tilanteessa olevista, valtavasti tietoa, taitoa ja ohjausta sekä vertaistukea.
Ei kaikki koiraihmiset halua tutustua muihin koirallisiin.
Rauhoitu, sulla ei ole ongelmaa, tuo on aivan normaalia pennun käytöstä.
jepjep.. kirjoitti:
EHDOTTOMASTI pentukouluun ja HETI. Tarvitset selvästi ammattilaisen ohjausta. Paimenesta kasvaa kymmeniä kiloja painava ja voimakas aikuinen koira, jonka koulutukseen tulee panostaa alusta asti. Hyvin koulutetun koiran kanssa on mukava elää ja harrastaa seuraavat kymmenen vuotta!
Koulutuksessa ollaan ulkona ja luonnostaan välimatkat muihin ovat metreistä kymmeniin metreihin. Rohkeasti mukaan. Saat uusia tuttavuuksia vastaavassa tilanteessa olevista, valtavasti tietoa, taitoa ja ohjausta sekä vertaistukea.
Kymmeniäkiloja? Ap voi tarkoittaa vaikkapa esim. mudia tai shelttiä.. eivät paina kuin 10-12kg (urokset).
4 kk. On vielä oppimisien alkutaipaleella.
Paimentavalle koiralle lyhyt eristys muusta laumasta HETI näykkimisen alettua on aika toimiva konsti, ne kun haluavat olla aina laumansa parissa jos mahdollista.
Jos muu perhe on esimerkiksi olohuoneessa, eristätte pennun 5 minuutiksi tai kunnes on rauhoittunut "jäähylle" toiseen tilaan koiraportin avulla jolloin se kuitenkin näkee teidät. Ette huomioi koiraa mitenkään eristyksen aikana.
Sinällään näykkiminen on aivan luonnollista nuoren koiran toimintaa, mutta kyllä siihen silti pitää/saa puuttua.
Lenkillä taas parhaiten toimii yleensä huomiotta jättäminen ja/tai kuonopannan käyttö.
Kun koira alkaa riehua hihnassa, kiristät kävelyvauhtia, otat hihnan lyhyemmälle etkä huomioi pennun toilailua lainkaan. Et pysähdy sättimään koiraa/huomioi sitä muuten tai palkitse sitä herkuilla moisesta toiminnasta. Kun koira rauhoittuu, hölläät hihnaa ja hidastat jälleen kävelytahtia jotta koira saa nuuhkia hajuja jne.
Kuulostaa ihan normaalilta pennun käytökseltä ja helpottaa, kun koira kasvaa. Ehkä olisi hyvä tavata jotain kouluttajaa vaikka yksityistunnin merkeissä? Missä päin asutte?
Elä stressaa liikaa, on täysin normaalia että koiralla on jopa ensimmäiset pari-kolme vuotta käytöstavat ihan hakusessa. Se että pentu on sisäsiisti ja osaa jotain temppuja kertoo siitä että ette todellakaan ole kasvattamassa mitään toivotonta tapausta. Kaikki ne rauhoittuu aikanaan ja voin kertoa kokemuksesta että kaikista kauheimmistakin pennuista tulee lähes aina ihania sylikoiria kun ikää vaan tulee lisää.
Vierailija kirjoitti:
Paimentavalle koiralle lyhyt eristys muusta laumasta HETI näykkimisen alettua on aika toimiva konsti, ne kun haluavat olla aina laumansa parissa jos mahdollista.
Jos muu perhe on esimerkiksi olohuoneessa, eristätte pennun 5 minuutiksi tai kunnes on rauhoittunut "jäähylle" toiseen tilaan koiraportin avulla jolloin se kuitenkin näkee teidät. Ette huomioi koiraa mitenkään eristyksen aikana.Sinällään näykkiminen on aivan luonnollista nuoren koiran toimintaa, mutta kyllä siihen silti pitää/saa puuttua.
Lenkillä taas parhaiten toimii yleensä huomiotta jättäminen ja/tai kuonopannan käyttö.
Kun koira alkaa riehua hihnassa, kiristät kävelyvauhtia, otat hihnan lyhyemmälle etkä huomioi pennun toilailua lainkaan. Et pysähdy sättimään koiraa/huomioi sitä muuten tai palkitse sitä herkuilla moisesta toiminnasta. Kun koira rauhoittuu, hölläät hihnaa ja hidastat jälleen kävelytahtia jotta koira saa nuuhkia hajuja jne.
Kuonopanta pennulle?! Kuonopanta on laiskoille ihmisille jotka ei osaa eikä halua koiraansa opettaa, sen toimintaperiaate on äärimmäisen huono.
Hihnassa riekkuminen on pennulle normaalia. Jos koira osaa istua, niin komennus istumaan ja vaikka muutama muukin temppu saa pennun unohtamaan riehumisen ja keskittymään taas lenkkeilyyn.
Tärkeintä on antaa vaihtoehtoinen toiminta, kun haluaa keskeyttää ei-toivottavan käytöksen. Myös näykkimisen suhteen sama periaate. Leluja tilalle, tai temppuja. Mikäli ei tehoa, niin sumutepullo tai kielellä pärryyttäminen (ääni+roiskeet) on toiminut meidän koiralle.
Tärkeintä on kieltää ensin ja yleensäkin puhua sille koiralle, miten itselle luonnolliselta tuntuu. Ja huomioikaa koiraa myös silloin kun se ei ole pahanteossa.
Tärkeää on myös että pentu saa nukkua paljon rauhassa keskeytyksettä (voi olla lapsiperheessä ongelma), sekä syödä ja juoda rauhassa ja riittävästi.
Jos koiran vaisto on paimentaa näykkimällä, niin aika kovan työn saa tehdä että koira kasvaa irti esisien vaistoista.
Ei pentukoulussa ole koronariskiä. Ulkona?! Pysy monen metrin päässä. Pentukoulu on paras sulle.