Lue keskustelun säännöt.
Koiranpennun kanssa kaikki menee pieleen :(
30.10.2020 |
Voit haukkua rauhassa, jos se sinun päivääsi parantaa. Jos täällä kuitenkin olisi joku, joka osaisi auttaa, niin lukisin vinkkejä enemmän kuin mielelläni.
Meillä on siis 4kk vanha paimenkoiran pentu, ja meillä oli tarkoituksena kyllä kouluttaa pentu tavoille alusta alkaen. Kuitenkin 1.5kk sitten meitä kohtasi todella iso vastoinkäyminen, joka on vaikuttanut varsinkin minun jaksamiseeni paljon.
Koira on aina saanut laadukasta ruokaa, se on sisäsiisti (jos vahinko sattuu, se on oma mokani kun en ole tajunnut että koira pitää viedä tai olen ollut esim suihkussa) ja osaa istu- ja maahankäskyt, sekä odota-käskyn ruoan ja herkkujen kanssa.
Ongelmana on pureminen ja kulkeminen hihnassa. Jälkimmäinen ei suju ollenkaan, ensimmäinen loppuu jos en huomio, mutta perheen muut jäsenet eivät pysty olemaan paikallaan/poistumaan paikalta, ja ymmärrän tämän kyllä. Mies ja lapset nappaavat koiraa kuonosta, kun se alkaa näykkiä. Eivät kovaa vaan niin, että kuono on vain kiinni.
Ongelma on, että olen ollut niin poissa tolaltani sen ison vastoinkäymisen kanssa, että en osaa olla aina rauhallinen enkä looginen. Joka kerta soimaan itseäni, että miksi me otettiin koira, vaikka en ole ennustaja ja tilanteemme tuli todella puskista.
Viime viikonloppuna kävi vielä niin, että pentu joutui kohtaamaan aikuisen, vapaana olevan huskyn, ja oli todella lähellä, ettei husky päässyt puremaan pentua. Nyt päällä on sitten vielä pelko muita koiria kohtaan :(
Ehdotatte varmaan nyt pentukoulua, mutta en koronan takia voi ottaa riskiä. Jos joku tietää oikeasti hyvän verkkokurssin, sellaisesta voin maksaakin.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Jos koiran vaisto on paimentaa näykkimällä, niin aika kovan työn saa tehdä että koira kasvaa irti esisien vaistoista.
Suurin osa pennuista näykkii ennen kuin ne koulutetaan tavasta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yhtään ajatellut, ettei ole paras tapa kouluttaa koiraa pois puremisesta ottaa sitä kiinni kuonosta? Sehän provosoi sitä joko luulemaan, että kyseessä on joku leikki tai ärsyttää sitä, koska luonnossa ei kukaan koskaan pidä koiran kuonosta kiinni. Kun kaksi koiranpentua leikkii niin kukaan ei koskaan nappaa toista kuonosta kiinni, vaikka leikki menisi rajuksikin.
Koiran kuuluu leikkiä ja pureskella ja painia ja remuta pentuna.
Kyllä se siitä, väsyneenä kaikki tuntuu vielä hankalammalta -itsellä oli sama tilanne koiran kanssa silloin kun se oli pentu (erittäin haastava ekaksi koiraksi) ja samanaikaisesti vasta työikäinen isäni koittti turhaan taistalla syöpää vastaan :'( Kouluttajan kanssa ulkotreenia sitten kun sulla riittää voimavarat ja keskittyminen siihen, jos sulla on puoliso tms niin voisiko hän jo aloittaa noita treenejä kouluttajan kanssa? Tai sitten annatte armoa itsellenne sen aikaa että tilanne helpottaa, lenkkeilette rauhallisempia reittejä kuten esim. metsässä
4 kk on aivan minipikkuinen vielä! Harva tuon ikäinen koira osaa käyttäytyä, ei se ole tuossa ajassa mitenkään ehtinyt vielä oppia, vaikka mitä olisit tehnyt. Mulla noutaja oli lähes kaksivuotias ennenkuin pentuhölmöilyt loppuivat. Muistan myös alussa syyllistäneeni itseäni siitä, ettei koira opi, mutta eihän lapsikaan opi kävelemään tai potalle ennenkuin hermosto kypsyy. Oppiminen kestää.
Mene ihmeessä pentukouluun, saat varmuutta tekemiseen.
Toi kuulostaa tosi hyvältä, kaikkien koirat ei osaa ikävä kyllä tuotakaan vähää tuossa iässä! Minä laittaisin pennun vähäksi aikaa omaan rauhaan jos ei usko että ei saa näykkiä. Huutaminen ei auta, kovat keinot ei auta jos ei halua että koira ohjautuu vaan niillä sitten aikuisenakin. Paimenkoirat on onneksi fiksuja ja oppivat hyvin.
Etsikää jostain kokenut paimenkoiraihminen tai -kouluttaja joka osaisi auttaa ja tarjota hyviä kokemuksia vaikka oman koiransa kanssa. Tosi tärkeää päästä peloista eroon niin koiran kuin omistajankin osalta. Ja kannattaa muistaa että ihan joka päivä ei voi onnistua, kokonaisuus ratkaisee.
Itse oon hommaamassa paimenkoiraa ja oon kyllä varautunut että ensimmäinen neljä vuotta on rankkaa, heh, mutta niinkuin tuolla sanottiin niin ei sitä tarvitse koko ajan aktivoida. Silloin kun keskitytään koiraan niin keskitytään tosissaan, mutta vähän omaa rauhaa tekee koirallekin ihan hyvää. Itse järjestäisin sille oman paikan jonne se voisi mennä vaikka yöksi (ei tarvitse paimentaa laumaa, hermot lepää) ja päivälläkin jos tulee tilanne ettei koira voi pyöriä jaloissa ja osallistua.
Kun pentuvaihe on ohi, työ on tuottanut hedelmää ja sulla on koira jota et antaisi mistään hinnasta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä pitää rakasta enemmän. Ota se syliin monta kertaa päivässä ja rapsuttele. <3
Vierailija kirjoitti:
Oletko yhtään ajatellut, ettei ole paras tapa kouluttaa koiraa pois puremisesta ottaa sitä kiinni kuonosta? Sehän provosoi sitä joko luulemaan, että kyseessä on joku leikki tai ärsyttää sitä, koska luonnossa ei kukaan koskaan pidä koiran kuonosta kiinni. Kun kaksi koiranpentua leikkii niin kukaan ei koskaan nappaa toista kuonosta kiinni, vaikka leikki menisi rajuksikin.
Koiran kuuluu leikkiä ja pureskella ja painia ja remuta pentuna.
Koirat ottavat kyllä useinkin toisiaan kuonosta kiinni. Jos koira lopettaa puremisen eli toimii lievästi epämiellyttävänä, on ihan toimiva keino. Jos koira villiintyy kieltämisestä ja kaikesta muustakin rajoittamisesta, ei sen kanssa tule ryhtyä tappelemaan, koska siinä voi jäädä toiseksi (jos koira nauttii taistelusta kuten monet palveluskoirat). Eristäminen toimii silloin paremmin, koska koira oppii jo muutamista kerroista, että hauska tappeluleikki loppuu lyhyeen, kun joutuu arestiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on 4kk vanha. Tuo on ihan normaalia käytöstä ja pois opittavissa. Pentukouluja saa myös yksityisenä eli kouluttaja tulee vaikka teidän pihalle opettamaan teitä. Hyvän käytöksen palkitseminen kehuilla ja nameilla ja huonon käytöksen huomiotta jättäminen. Säännönmukaisesti. Jos susta ei siihen ole, sitten muu perhe hoitaa ja pysyt sivummassa.
Sehän on vielä vauva. Ei sen kuulukaan osata vielä kulkea nätisti hihnassa tai olla näykkimättä. Kuonosta ei napata kiinni!
Itse olen aina purevalle pennulle tarjonnut lelun suuhun. Näykkiminen on jäänyt itsestään pois kun hampaat ovat vaihtuneet.
Ota iisisti. Pennun kanssa ei kannata olla napit vastakkain. Siitä tulee paljon parempi kaveri teille, kun sitä ohjataan ennemmin kuin koulitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suositus, että annat pennun pois. Pentu luovutetaan noin 2 kk iässä. Eli koira ollut sinulla vasta pari kuukautta. Koiran ei siinä iässä tarvitse osatakaan vielä mitään, vauvahan tuo vielä on. Vaikeudet on edessä päin.
Moni on suositellut koirakoulua, mutta pitkään koirien kanssa toimineena ja niitä kasvattaneena olen huomannut, että koirakoulujen taso vaihtelee kovasti ja tuloksena voi olla jopa haittaa.
Se ratkaisee mitä koiran kanssa arjessa tekee joka päivä. Jokainen hetki on pentukoiralle opetusta ja opettaa mitkä ovat sen tehtävät ja asema laumassa. Tunnin koirakoululla ei ole merkitystä koiralle, mutta omistaja voi saada ehkä vertaistukea ja neuvoja. Kannustan mieluummin menemään koiran kanssa eri paikkoihin ja opettamaan sille siellä käytöstapoja. Näin se tottuu eri ympäristöihin ja saa tottelevaisuuskoulutusta häiriön alaisena. Erityisesti, jos koiran kanssa aletaan harrastaa kannattaa panostaa eri ympäristöissä harjoitteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan kanssa löytyy fiksulle paimenkoiralle korvaavaa tekemistä epätoivotun tilalle. Se tulee rakastamaan sitä, kun tekee jotain oikein ja saa kehuja. Mutta ei 4-kuukautinen vielä pysty eikä tarvitsekaan pystyä! Rangaistukset pois ja pikku hiljaa opettelemaan niiden sijaan jotain, mistä voi palkita. Malttia! Koiran kouluttaminen kestää. Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Suositus, että annat pennun pois. Pentu luovutetaan noin 2 kk iässä. Eli koira ollut sinulla vasta pari kuukautta. Koiran ei siinä iässä tarvitse osatakaan vielä mitään, vauvahan tuo vielä on. Vaikeudet on edessä päin.
Koiralle voi ja pitääkin opettaa leikin ja palkkion kautta normaalit komennot pennusta asti. Kun se saa ruokaa, se odottaa hetken ja luvan saatuaan syö jne. Koira ei ole "vauva", vaan ihmisen palvelija ja ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pentukoulussa koulutetaan pääasiassa omistajia. Meille oli tosi hyödyllinen, mutta tosiaan varmasti on paljon eroja, kannattaa valita huolellisesti. Meidän pentukurssilla oli yksi nainen, joka suuttui kovasti joka kerta kun opettaja ehdotti hänelle jotain toimintatapaa, hän ei halunnut itse muokata käytöstään ollenkaan, vaan halusi, että koira koulutetaan kivaksi. Niinhän se ei toimi, vaan vuorovaikutuksessa, ja aina siitä lähtökohdasta, että itse opettelee toimimaan niin, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan :D
Mutta ei 4-kk pennun vielä tarvitsekaan ymmärtää. Hyvän käytöksen vaatiminen tuon ikäiseltä olisi sama kuin vaatisi vuoden vanhalta taaperolta huoneensa omatoimista siivoamista.
Elämässä tapahtuu kaikenlaista, ja koira on pitkäaikainen perheenjäsen. Ei vaikeasta elämäntilanteesta tarvitse syyllisyyttä kantaa, ei koiralle tarvitse lavastaa mitään täydellistä elämää. Välillä ei jaksa ihan täysillä, se on ihan ok. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Se on 4kk vanha. Tuo on ihan normaalia käytöstä ja pois opittavissa. Pentukouluja saa myös yksityisenä eli kouluttaja tulee vaikka teidän pihalle opettamaan teitä. Hyvän käytöksen palkitseminen kehuilla ja nameilla ja huonon käytöksen huomiotta jättäminen. Säännönmukaisesti. Jos susta ei siihen ole, sitten muu perhe hoitaa ja pysyt sivummassa.
Tärkein asia, mikä pentukoulussa pitäisi opettaa. Nykyään makupaloilla koetetaan sammuttaa huonoa käytöstä (vaihtaa ei toivottu käytös parempaan) mistä on seurannut paljon ongelmia.
Alku on pennun kanssa aina rankkaa. Mutta ihan kaikella rakkaudella sanon, että jos todella tuntuu, ettei pystykään, ei ole mikään häviö todeta, että koiralle on etsittävä uusi koti. Se voi joskus olla suurinta rakkautta eläintä kohtaan. Usein kasvattaja voi tällaisessa tilanteessa jopa auttaa uuden hyvän kodin löytämisessä, ja varmasti ymmärtää, jos elämäntilanne kertakaikkiaan on mahdoton.
Mutta siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos on joku ohimenevä vaihe, jolloin ei jaksa ihan täysillä panostaa. Niitä vaiheita tulee koiran elämän aikana vielä lisää, koska sellaista elämä on.
Villeistä pennuista tulee parhaimpia koiria!
Se on taistelutahtoinen - se uskaltaa ylittää itsensä, eikä traumatisoidu vastoinkäymisistä loppuiäkseen.
Se on vilkas - se kykynee lukemaan pienimmätkin toiveesi kasvoiltasi ja kehostasi äärettömällä nopeudella.
Se on pehmeä - kaikesta huolimatta naskalihampaiden ja hullun kiiltoisten silmien takana on villi, ihana puppi joka haluaa seikkailla JUURI TEIDÄN kanssanne <3
Olkaa vain johdonmukaisia. Voi mennä puoli vuotta tai vuosi, kunnes palaset loksahtavat kohdalleen koiran päässä ja se yhtäkkiä osaa olla näykkimättä. Muistakaa tehdä kaikkea kivaa - jos hihnakävelyt eivät onnistu, niin tehkää vain niin pitkiä lenkkejä että ne varmasti onnistuvat. Haahuilkaa ja antakaa pennulle mahdollisuuksia juosta vapaana. Noin pieni ei jaksa keksittyä pitkiä aikoja kerrallaan!
Ihan normaali 4kk pentu. Ei hätää!
Kusetkin menee ovenpieleen.