Välit poikki parhaan ystävän kanssa lapsiluvun takia.

Mulla oli myös kaveri, joka paasasi siitä miten väärin on, ettei hanki toista. Jokaisen on hänen mukaansa velvollisuus hankkia, koska hänkin oli hankkinut. Ei oikein perustellut asiaa, enkä minä yksilapsisena ollut kommentoinut kenenkään lapsilukua mitenkään, onhan se jokaisen oma asia.

Jokaisella on onneksi oikeus valita kuinka monta lasta haluaa - ja millaisia kavereita.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:57"]

Itselläni on päinvastainen kokemus. Ystäväni kärsi lapsettomuudesta, mutta sai lopulta hoidoilla yhden lapsen. Enempää ei edes sitten yrittänyt. Minulle tämä oli tottakai aivan ok, kuten oli myös hänen lapsettomuutensa aikoinaan, vaikka en aluksi edes tiennyt sen olevan tahatonta. Sitten aloin itse odottaa neljättä lasta ja ystävä veti herneen nokkaansa. Oli katkera siitä, että minä "sikiän" niin helposti. :(

[/quote]

Minulle myös eräs äiti tuli kaupassa "silmille", kun tulin kolmen lapsemme kanssa samaan aikaan. Oli saanut kaksi lasta hoidoilla. Emme edes tunteneet toisia muuta kuin kerhossa olimme nähneet.

Tuli juttelemaan ja yhtäkkiä alkoi selittää, että vihaa minua, kun olen tullut niin helposti raskaaksi.

Mitäpä siihen sanoo. Takeltelin jotain ja pyytelin anteeksi, että eihän se minun vika ole, että asiat menee näin.

Naisella oli kyllä muitakin ongelmia ja muutti pois, kun koki, että kaikki häntä vainoaa ja hänestä puhutaan. Myöhemmin kuulin, että oli tullut ero ja lapset oli määrätty isälle, kun tällä naisella oli sen verran vakavia mielenterveysongelmia jo siinä vaiheessa.

Mutta tilanne oli kyllä melko koominenkin koko ihmeellisyydessään