Jättäisitkö lapsesi kahdestaan äitisi kanssa jos

Miten hän on kunnostautunut, käynyt terapiassa, ottanut jotain hoitoa vastaan tms.?

En antaisi mummolle hoitoon. Taåaamiset vain niin että olisin itse paikalla.

Ei ole ymmärtääkseni käynyt terapiassa tai sellaisessa. Kunnostautumisella tarkoitan sitä, etten ole koskaan nähnyt hänen räjähtävän lapsenlapsilleen asioista joista hän räjähti pomminvarmasti omille lapsilleen aikoinaan. Juomalasin kaatuminen tai jonkun tavaran rikkoutuminen käynnisti suhteettoman raivon. Itkeä ei saanut ilman erittäin painavaa syytä, koska äiti suuttui siitä. Nykyisin jos vahinkoja sattuu lapsille, hän on hyvin kärsivällinen ja siivoaa vain jäljet, eikä suutu lapsille oikeastaan mistään. Näin ainakin tosiaan silloin kun olen ollut näkemässä.

ap

Kuinka pieniä lapsesi ovat? Osaavatko kertoa sinulle mitä mummo on tehnyt kun et ole paikalla? Jos osaavat, jättäisin hetkeksi, jos eivät osaa, en jättäisi hetkeksikään. 

Sulla on ap kyllä ollut aika kamala lapsuus, sun on pitänyt olla varpaillasi joka hetki. :(

Minä en jättäisi yökylään, ainakaan ennen, kuin lapsi on niin iso, että osaa soittaa omalla puhelimella kotiin. Pariksi tunniksi voisin jättää ilman valvontaa, koska sen verran varmasti ihmiset osaavat skarpata ja olla kunnolla.

Isäni ei ole ollut ikinä väkivaltainen, mutta huutanut raivoissaan ja heitellyt tavaroita niin, että on saanut pelätä ihan tosissaan lapsena. Voin jättää hänelle lapset hoitoon esim puoleksi päiväksi, mutta en veisi yökylään. Väsyneenä hermostuu huomattavasti herkemmin. Ei ole huutanut meidän lapsille minun nähden, mutta kerran näin ilmeistä ja eleistä, ettei ollut todellakaan kaukana. En tiedä miten olisi käynyt jos en olisi ollut itse paikalla. Pyytänyt on monesti yökylään, mutta ne on saanut sivuutettua tähän mennessä seuraavan päivän menoilla tai katsotaan koska sopii, muttei koskaan olla soitettu koska sopii. Ja kun joku kuitenkin ihmettelee, miksen sano suoraan niin en todellakaan jasa lähteä puimaan noita asioita hänen kanssaan, koska tiedän ettei se tule johtamaan mihinkään hyvään.

Jos äitisi on muuttunut noin paljon sinun lapsuudestasi niin ehkä hän on oivaltanut jotain oleellista tai sitten hänen käytöksensä johtui esim. pahasta väsymyksestä lapsiarkeen. Lastenlasten kanssa sellaista arjen ahdistusta ei pääse samalla tavalla tulemaan eli harvoin nähdessä ei kuppi mene nuri ensimmäisestä vastoinkäymisestä.

Jos äitisi ei ole osoittanut oikeasti mitään huolestuttavaa käytöstä niin ehkäpä olisi hyvä antaa hänelle uusi mahdollisuus. Ilmeisesti nämä hänen ongelmansa ovat kutienkin ilmentyneet vuosikymmeniä sitten ja nykyään kaikki on ok. Ensinhän voit kokeilla jättää lapsia muutaman kerran päiväseltään jokuseksi tunniksi mummin hoitoon ja jos ongelmia ei tule niin lopulta antaa yökylämahdollisuus.

Minäkin jättäisin sitten vasta, kun lapsi osaa soittaa omalla puhelimellaan kotiin.

Samoin, jättäisin kun lapset ovat tarpeeksi isoja. Ymmärrettävästi sinulla ap on halu luottaa äitiisi, enkä sano etteikö hän olisi sen arvoinen, mutta loppupeleissä se vastuu on vanhemmilla taata se lapsen turvallisuus. Sanoisin että pienin askelin.

Miksi ihmeessä edes haluaisit lapsillasi ja äidilläsi olevan mitään suhdetta? Mä en olis tuollaisen vanhemman kanssa missään tekemisissä.

Kyllä lapsi ansaitsee suhteen isovanhempaan. Mulla vähän vastaava tilanne (ei kyllä yhtä paha kuin ap:lla) enkä tule ikinä jättämään lapsiani keskenään vanhempieni luokse. Tavata saavat niin paljon kuin tahtovat (tosin asumme 300km:n päässä, sattuneesta syystä) mutta minä olen aina turvana paikalla. Niin ja en kovin mielelläni vie lapsia mummolaan vaan vanhempani saavat vierailla meillä sydämensä kyllyydestä. Tämäkin varmistaa sen, etteivät vanhemmat pääse tekemään lapsilleni mitään (oma tupa, oma lupa).

Mutta siis tällä hetkellä lasten suhde vanhempiini on yllä luetelluista syistä hyvä :)

Niin, ehkä aika näyttää. Lasten iän suhteenkaan ei vielä yökyläilyt ole ajankohtaisia.

Kympille: en osaa sanoa miksi välit ovat säilyneet. Äitini ei ole koskaan myöntänyt virheitään eikä koskaan pyytänyt anteeksi. Minä en jaksa vatvoa vanhoja asioita, muun lapsuudenperheen takia pidän välit kohteliaina. Välit pysyvät kunnossa niin kauan kun en kerro äidille kuinka hän on pilannut suurimman osan tähänastisesta elämästäni ja kuinka oikeastaan vihaan häntä suunnattomasti.

Jos katkoisin välit, asia kääntyisi varmaankin niin että minä olen hankala ja katkera ja hullu ja muistelen ikivanhoja juttuja. Isäni ei voisi ymmärtää (hänhän ei ollut koskaan paikalla kun olin lapsi), sisarukseni ovat kuopanneet vanhat jutut ja uskovat kai äidin muuttuneen.

Helpointa olisi jos ei tarvitsisi enää koskaan äitiä nähdä, mutta joutuisin tietysti tekemään silloin selväksi että haluan säilyttää välit muihin perheenjäseniin mutten halua nähdä äitiä. Jolloin minua syytettäisiin julmaksi. Minulla on aina todella kamala olo kun joudun näkemään äitiäni. Saatan olla useamman päivän sen jälkeen ahdistunut, koska yleensä äitini laukoo jotain todella loukkaavia ja halventavia asioita minulle. Minkä jälkeen hän kehtaa vielä ihmetellä jos minusta ei kuulu muutamaan kuukauteen enkä vastaa puhelimeen. 

Ehkä se johtuu siitä että lapsuudessa äidin sana oli totuus ja laki. Äiti on minulle edelleen ihminen jolle on vaikea sanoa ei.

ap

Et jätä lapsiasi sinne valvomatta, muuten voitte vierailla puolin ja toisin, jos siis haluat.