Lue keskustelun säännöt.
Mitä voi tehdä, kun koulun tukitoimet eivät riitä?
11.02.2014 |
Tai siis toisin sanoen, kun koululla ei ole mitään tukitoimia. Kyseessä normaaliluokassa opiskeleva erityislapsi, jolle ei siis ole mitään tukitoimia käytössä. Koulu vaan yksinkertaisesti totesi, että ei ole resursseja mihinkään. Vaikka lausuntoja on sinne laiteltu ja pidetty palavereja lääkäreidenkin kanssa, niin ei mitään. Kun kysyn asiasta, saan vastaukseksi vain syytöksiä siitä että minä en tee omaa osuuttani riittävän hyvin. Itse kysymykseen en ole koskaan saanut vastausta.
Mitä tässä enää voi tehdä? Olen ihan täysin lopussa :(
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 13:54"]
Tietäähän hoitotaho että tilanne on kärjistynyt? Jonojen ohi pääsee silloin kun on tarvetta!
[/quote]
Tietää, on tiennyt jo pitkään. Nyt sitten odotetaan, että kuntoutus alkaa ja sitten odotetaan että siitä ehkä joskus alkaisi olla jotain apua. Sitten vuoden päästä ehkä. Pääsimme tavallaan jonon ohi, kun ensin olin taistellut kaksi vuotta siihen jonoon päästäksemme ja puoli vuotta oltiin jonotettu. Mutta ei me juuri sen jonon ohi päästy, vaan homma hoidettiin kiertotietä koska siinä meidän jonossa nyt vaan oli niin paljon muitakin joiden piti päästä sen ohi.
Alan muuttua ihmiseksi, joka en ole ollut enkä halua olla. En minä ole tällainen katkera, masentunut ruikuttaja oikeasti. Välillä kuuntelen omia ajatuksiani ja inhoan itseäni ja sitä mitä minusta on tullut. Minä olin iloinen, positiivinen ja uskoin itseeni. Tartuin toimeen, olin tehokas ja määrätietoinen. Nyt en enää tiedä mitä olen ja mitä uskoa. Ehkä olenkin sitä mitä ne minusta ajattelevat? Vastuuton, huolimaton, välinpitämätön? Luuseri, joka ei osaa eikä välitä kasvattaa lastaan eikä piittaa tämän koulunkäynnistä. Ehkä en vaan tajua jotain, minkä kaikki muut tajuavat. Millä sivulla milloinkin kuuluu kirjoissa olla ja mitä pitää olla milloinkin tehtynä. Hutilus, koska taas oli jäänyt jotain kirjoja kotiin vaikka vielä viimeiseksi aamuyöstä tarkistin repun. Ei minulla ole selitystä, miksi näin taas kävi. Kävi vaan, vaikka kuinka yritin. Tämän parempaan en pysty, ehkä joku muu sitten pystyy.
Lapsen aamutoimiin käytän yli tunnin. Herätän, vien pesulle, annan lääkkeen, annan aamupalan, autan pukemisessa, hoputan, muistutan, tarkistan, etsin tavaroita loputtomiin, katson että hän laittaa ulkovaatteet päälle ja autan, työnnän ovesta pihalle...ja silti hän voi myöhästyä. Koska kuuli pelottavan äänen, eikä uskaltanutkaan mennä oikeaa reittiä. Koska kadotti matkalle takkinsa ja palasi etsimään. Koska unohti repun rappukäytävään. Koska meni matkalla ojaan ja pudotti sinne avaimensa, joita piti onkia ylös. Koska unohti avainta etsittyään repun ja takin sinne ojalle. Ei löytänyt luokkaa, ei ehtinyt riisua, ei muistanut tai osannut tai älynnyt tai ehtinyt. Eikä koulutarvikkeetkaan olleet taaskaan kaikki mukana.
Tai ne oli rytyssä, tai märkiä, tai vääriä. Jos lapsi on selvinnyt koulusta kotiin kun tulen töistä, ruvetaan tekemään läksyjä. Toki tiedän jo valmiiksi, että huomenna selviää että läksyt oli tehty väärältä sivulta, liian huonolla käsialalla, liian huolimattomasti. Vaikka niihin käytettiin kolme tuntia, ja itkettiin ja tapeltiin ja aina välillä pidettiin raivoavaa lasta kiinni, niin ei ole tarpeeksi panostettu.
Sitten onkin pakko alkaa iltatoimiin, joihin kuuluu peseytymistä valvotusti ja ohjattuna, iltapalalle pakottamista, komentamista, riisumisesta tappelua, seuraavan aamun valmistelua kädestä pitäen että lapsi edes joskus oppisi, loputonta kertausta siitä mitä seuraavana aamuna ja päivänä tulee tapahtumaan, pelkäävän ja itkuisen lapsen rauhoittelua ja nukahtamisen odottelua. Rukoilua, että lapsi saisi unta ennen puoltayötä, ettei seuraavasta aamusta tulisi vielä hirveämpi.
Sitten parin tunnin päästä aloitetaan alusta. Aina vaan tätä samaa raatamista, mutta mikään ei riitä. Ei ikinä. Koska mun vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Ehkä muilla on niitä enemmän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 13:54"]
Tietäähän hoitotaho että tilanne on kärjistynyt? Jonojen ohi pääsee silloin kun on tarvetta!
[/quote]
Tietää, on tiennyt jo pitkään. Nyt sitten odotetaan, että kuntoutus alkaa ja sitten odotetaan että siitä ehkä joskus alkaisi olla jotain apua. Sitten vuoden päästä ehkä. Pääsimme tavallaan jonon ohi, kun ensin olin taistellut kaksi vuotta siihen jonoon päästäksemme ja puoli vuotta oltiin jonotettu. Mutta ei me juuri sen jonon ohi päästy, vaan homma hoidettiin kiertotietä koska siinä meidän jonossa nyt vaan oli niin paljon muitakin joiden piti päästä sen ohi.
Alan muuttua ihmiseksi, joka en ole ollut enkä halua olla. En minä ole tällainen katkera, masentunut ruikuttaja oikeasti. Välillä kuuntelen omia ajatuksiani ja inhoan itseäni ja sitä mitä minusta on tullut. Minä olin iloinen, positiivinen ja uskoin itseeni. Tartuin toimeen, olin tehokas ja määrätietoinen. Nyt en enää tiedä mitä olen ja mitä uskoa. Ehkä olenkin sitä mitä ne minusta ajattelevat? Vastuuton, huolimaton, välinpitämätön? Luuseri, joka ei osaa eikä välitä kasvattaa lastaan eikä piittaa tämän koulunkäynnistä. Ehkä en vaan tajua jotain, minkä kaikki muut tajuavat. Millä sivulla milloinkin kuuluu kirjoissa olla ja mitä pitää olla milloinkin tehtynä. Hutilus, koska taas oli jäänyt jotain kirjoja kotiin vaikka vielä viimeiseksi aamuyöstä tarkistin repun. Ei minulla ole selitystä, miksi näin taas kävi. Kävi vaan, vaikka kuinka yritin. Tämän parempaan en pysty, ehkä joku muu sitten pystyy.
Lapsen aamutoimiin käytän yli tunnin. Herätän, vien pesulle, annan lääkkeen, annan aamupalan, autan pukemisessa, hoputan, muistutan, tarkistan, etsin tavaroita loputtomiin, katson että hän laittaa ulkovaatteet päälle ja autan, työnnän ovesta pihalle...ja silti hän voi myöhästyä. Koska kuuli pelottavan äänen, eikä uskaltanutkaan mennä oikeaa reittiä. Koska kadotti matkalle takkinsa ja palasi etsimään. Koska unohti repun rappukäytävään. Koska meni matkalla ojaan ja pudotti sinne avaimensa, joita piti onkia ylös. Koska unohti avainta etsittyään repun ja takin sinne ojalle. Ei löytänyt luokkaa, ei ehtinyt riisua, ei muistanut tai osannut tai älynnyt tai ehtinyt. Eikä koulutarvikkeetkaan olleet taaskaan kaikki mukana.
Tai ne oli rytyssä, tai märkiä, tai vääriä. Jos lapsi on selvinnyt koulusta kotiin kun tulen töistä, ruvetaan tekemään läksyjä. Toki tiedän jo valmiiksi, että huomenna selviää että läksyt oli tehty väärältä sivulta, liian huonolla käsialalla, liian huolimattomasti. Vaikka niihin käytettiin kolme tuntia, ja itkettiin ja tapeltiin ja aina välillä pidettiin raivoavaa lasta kiinni, niin ei ole tarpeeksi panostettu.
Sitten onkin pakko alkaa iltatoimiin, joihin kuuluu peseytymistä valvotusti ja ohjattuna, iltapalalle pakottamista, komentamista, riisumisesta tappelua, seuraavan aamun valmistelua kädestä pitäen että lapsi edes joskus oppisi, loputonta kertausta siitä mitä seuraavana aamuna ja päivänä tulee tapahtumaan, pelkäävän ja itkuisen lapsen rauhoittelua ja nukahtamisen odottelua. Rukoilua, että lapsi saisi unta ennen puoltayötä, ettei seuraavasta aamusta tulisi vielä hirveämpi.
Sitten parin tunnin päästä aloitetaan alusta. Aina vaan tätä samaa raatamista, mutta mikään ei riitä. Ei ikinä. Koska mun vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Ehkä muilla on niitä enemmän.
Ap
[/quote]
Jos haluat asiasta keskustella enemmän yms. niin onko sinulla anonyymiosoitetta sähköpostiin. Minulla on nyt muutaman tunnin kiire ja en ehdi tähän vastata. Mutta tähän viimeiseen haluaisin sinulle kirjoittaa jotain ja antaa sinulle vinkkejä.
Tekaisin äkkiä osoitteen itselleni. luntasataa@luukku.com
Voimia sinulle : se asumisyksikkötyöntekijä
^Laitan sähköpostia sinulle. Kiitos oikeasti jos voit ja jaksat jotain vinkkejä antaa. Minulla on ihan takki tyhjä jo.
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 12:02"]
Tällä tavalla todellisuus toimii. Jos joku ei tiennyt.
Ap
[/quote]
Hyvin kuvailit.
Onko lapsesi jo lastensuojelun asiakas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä iso halaus <3 Millainen hojks lapselle on tehty? Eikö siihen tosiaan ole kirjattu tukitoimia? Sinuna tekisin nyt ehdottomasti kantelun aluehallintovirastoon ja olisin sähköpostilla yhteydessä lasta hoitavaan tahoon sekä kouluun ja vaatisin kirjallisen vastauksen miten lapsen lailliset oikeudet toteutuu. Ja jos kukaan ei vastaa niin se asiat sinne valitukseen. Systemaattisesti hakisin lapselle erityisopetuspaikkaa ylemmältä taholta, luokanvalvoja kannattaa ohittaa.
Ja se kurja totuus, pitää olla veemäinen vanhempi koulua kohtaan jos sieltä haluaa jotain saada lapselleen. Valitettavasti on kokemusta erityislapsen äitinä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:27"]
Täältä iso halaus <3 Millainen hojks lapselle on tehty? Eikö siihen tosiaan ole kirjattu tukitoimia? Sinuna tekisin nyt ehdottomasti kantelun aluehallintovirastoon ja olisin sähköpostilla yhteydessä lasta hoitavaan tahoon sekä kouluun ja vaatisin kirjallisen vastauksen miten lapsen lailliset oikeudet toteutuu. Ja jos kukaan ei vastaa niin se asiat sinne valitukseen. Systemaattisesti hakisin lapselle erityisopetuspaikkaa ylemmältä taholta, luokanvalvoja kannattaa ohittaa.
Ja se kurja totuus, pitää olla veemäinen vanhempi koulua kohtaan jos sieltä haluaa jotain saada lapselleen. Valitettavasti on kokemusta erityislapsen äitinä.
[/quote]
En nyt kyllä ensimmäisenä antaisi ohjetta olla veemäinen, kyllä koulustakin osataan vettuilla takaisin. Sitä saa mitä tilaa... Aluehallintovirastoon kantelu on kyllä viimeisin keino, ensin pitää vaatia perusopetuksen järjestäjältä eli kunnalta lainmukaisia tukitoimia. Mikäli niitä ei saa, niin sitten yhteys ylemmälle taholle.
Eikä sinne luokkaan kuka tahansa voi kävellä, tämä siis tiedoksi aiemmille vastaajille. Luokkaan pääsee kyllä, mutta asiasta on sovittava etukäteen rehtorin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:25"]
Onko lapsesi jo lastensuojelun asiakas?
[/quote]
Ei...enkä suoraan sanottuna jaksa enää uskoa, että sieltäkään mitään varsinaista apua saisi. Ainakaan tässä kunnassa. Enkä tarkemmin ajatellen edes keksi mitään, mikä tässä voisi auttaa. Kesäloma ehkä, sen jälkeen vaatimukset onkin taas kahta kovemmat.
Lapselta on pakko vaatia, mutta missä menee raja jonka jälkeen ei ole enää kenenkään etu vaatia enempää. Mihin tavoitteet asetetaan, ja mitä niiden eteen ollaan valmiita uhraamaan. Kuka uhraa mitäkin. Siinäpä pulma.
En todellakaan väitä, ettenkö itse olisi vastuussa lapseni koulunkäynnistä. Mutta jos itse olen aivan äärirajoilla, lapsi on aivan äärirajoilla, ja tilanne tulee vain vaikeutumaan...niin mitä järkeä tässä kaikessa on?
Ehkä otan liian henkilökohtaisesti. Ehkä pitäisi vain ajatella, että lapsi pärjää vaikkakin huononlaisesti. Että lapsesta ei ole parempaan, that´s it. Minkäs teet. Mutta kun on koko ajan veitsenterällä ja ihan kuiviin imetty, niin kyllä se oikeasti satuttaa tosi paljon että toinen voi kuitata sen kaiken olemattomaksi ja tekemättömäksi yhdellä ivallisella lauseella. Vuosien työ ja taistelu, ja jonkun mielestä se ei ole yhtään mitään.
Ap
Ap, jaksamista.
Minä kyllästyin ja väsyin tuohon vaatimiseen ym. rumbaan. Neljä vuotta hain apua, vaadin, vein tutkimuksiin, lopetin työtkin lapsen takia. Lopputulos oli silti se, että minkäänlaista kuntoutusta, terapiaa tai avustajaa ei saatu aikaiseksi ja lapsi meni psykoosiin.
Nykyään asuu muualla, hänen sijaisperheelleen maksetaan isoja summia, joilla minäkin olisin voinut hankkia yksityiseltä ne terapiat. Lapsen vointi on vähän parempi, kun huostaanoton myötä on oikeutettu vaikka mihin. Katkeraksi vetää, minä menetin työkykyni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:25"]
se oli opettajasta kiinni. nyt lapsi on katkera opettajalle, ettei se ollut edes kunnolla kertonut lapselle, mitä häneltä luokassa vaaditaan. näin lapsi kokee.
ikää 10 vuotta ja ajatukset näin vakavia.
[/quote]
Eikö se lapsi tajunnut, että häneltä vaadittiin ihan niitä samoja asioita kuin kaikilta muiltakin siinä luokassa? Kukaan opettaja ei siirrä ketään mihinkään ihan puun takaa. Kyllä siinä on kuule opettaja sanonut kerran ja toisen ja kolmannenkin sille lapselle, mitä pitää tehdä.
Opettajan on täytynyt olla aivan uupunut siirtäessään lapsen pienryhmään. Lapsesi voi ihan vapaasti olla miten älykäs tahansa, mutta hän ei saa viedä työtehoa ja aikaa muilta oppilailta ja opettajalta kohtuuttomasti. Sitä paitsi siellä pienryhmässähän hän nyt saa sitten sitä henkilökohtaista opetusta, joten luulisi hänen olevan aivan onnensa kukkuloilla.
Taitaa vaan hävettää helvetisti oma käytös ja siksi syyttää opettajaa, ja sinä siinä vielä yllytät vieressä. Onhan nämä nähty... Olet äidiksi todellinen kurlaaja, täytyy sanoa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 08:18"]
Jahas. Eli mitään ei voida tehdä, koska mitään ei nyt vaan voida tehdä eikä sitäpaitsi kiinnostakaan. Keinoja on, jos niitä halutaan löytää, helpottaa tilannetta edes hiukan. Edelliseltä opettajalta tämä vielä onnistui, oliko hän jotenkin rikkaampi kun sai lapsen joskus kokemaan onnistumisen tunteita?
Eikä se opettaja niillä apuvälineillä työskentele, vaan lapsi. Tai siis ei työskentele, koska opettajalle on aivan ylivoimainen ajatus ottaa yhtään mitään kotoa tulevaa kuuleviin korviinsa. Ylimielinen asenne koteja kohtaan ei todellakaan ole mikään lapsen koulunkäyntiä edistävä tekijä.
[/quote]
Edellisen opettajan luokalla oli varmaan vaatimustaso vähän erilainen. Rima nousee joka vuosi.
Normaalikoulussa opetetaan normaalivälileillä oletettavasti normaaleja oppilaita eikä opettajan todellakaan tarvitse edes lain mukaan ottaa oppilaiden kotoa tuomia tarvikkeita opetuksensa tueksi. Jos lapsella olisi avustaja, tämä voisi kyllä niitä käyttää. Sinun asenteesi kuulostaa paljon ylimielisemmältä kuin opettajan.
Mikset itse ilmoittaudu lapsen koulunkäyntiavustajaksi - minä olen tämmöiseenkin törmännyt ja ihan hyvin toimi. Saisit siitä palkkaa, perhe saisi ruokarahaa, lapsella olisi avustaja ja saisit pelailla ihan sydämesi kyllyydestä niillä erikoisvälineillä, joita olet sinne kotiin hankkinut.
Kyllä joskus on sitten hankalaa, kun on mennyt tekemään lapsia tähän maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 12:29"]
Mun pojallani on sama diagnoosi. Häntä taas yritettiin pakolla vääntää erityisluokalle, en siihen suostunut. Onneksi, sillä kuudennen luokan tienoilla meno muuttui, ja poika rauhoittui. Nyt on kasilla, todistuksen keskiarvo kasi, ja miettii kovasti jatko-opintoja.
Minun poikani kohdalla erityisluokka ei olisi ollut oikea vaihtoehto, mutta ero on siinä että hän kokoajan tykkäsi koulusta ja oli motivoitunut. Jos lastasi noin ahdistaa koulu, suosittelen vahvasti erityisluokan kokeilemista. Kyllä niitä menestyjiä pienluokiltakin tulee.
[/quote]
Sääli niitä muita oppilaita, jotka joutuivat kestämään sinun lastasi seitsemän vuotta. Ja sitä opettajaparkaakin käy sääli.
[/quote]
Sääli vaan. Pojallani oli pari vaikeaa vuotta, mutta kuntoutui. Erityisluokassa ei varmaan näin olisi hänen tapauksessaan käynyt. Tiedätkö kuinka kalliiksi yksikin syrjäytynyt valtiolle tulee?
t. sen pojan äiti, jolla oli aiemmin vaikeata
Ps. Voimia ap:lle!
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 23:11"]
Kävin siellä istumassa. Varmaan olisivat ihan tyytyväisiä kun ongelma ratkeaisi ilmaiseksi ja jatkaisin istumista ja hoitaisin työt jotka lain mukaan kuuluvat koululle. Mutta kukakohan meidän elämisen sitten maksaa jos minä istun peruskoulussa enkä töissä kaiken päivää, mitä luulet?
[/quote]
Taisit nyt ymmärtää väärin, kun noin hermostuit. Minäkin ymmärsin aloituksesta, että olet valmis tekemään paljon, jotta tilanne ratkeaisi. Tuossa yllä kirjoittanut ei tarkoittanut, että sinä lopettaisit työnteon ja siirtyisit koululle ilmaiseksi avustajaksi. Hän tarkoiti, että järjestät aikaa sairaslomalla tuollaiselle yhden miehen mielenosoitukselle. Ja jotta se ei ole vain ilmaista työtä, niin tietenkin toisella viikolla, jos ei ole mitään alkanut tapahtua, niin kutsut median edustajat paikalle katsomaan, miten vanhemman pitää istua koululla kaikki päivät, kun koulu ei hoida hommiaan.
Näkyvyys laittaa asiat rullaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännön ehdotus tuohon läksyasiaan, jos kerran opettaja ei millään saa niitä sinne wilmaan (mitäpäs jos rehtori vaatisi asiaa?). Onko luokalla käytössä läksyseinä? Siitä kännykäkuva joka iltapäivä kun koulu loppuu, sopii vaikka jonkun kaverinsa kanssa että tämä muistuttaa ottaaman sen. Tai jos kaverit ottavat niin sitten lähettävät sen kuvan sun lapselle. Lupaat vaikka maksaa 5e/kk sille, joka tuon päivittäin tekee. Siitä näkee sitten suoraan mitä on millekin päivälle, ja voitte illalla käydä kirjat ja repun sen pohjalta läpi. Tosin ihmettelen itsekin, että mikä siinä on noille opettajille niin s*****nan vaikeaa, kaikkea narinaa on kyllä aikaa kirjoitella ihan päivittäin.
Voimia ap! Erityislapsen äitinä tunnistan tuntemuksesi ja ahdistuksesi täysin.
Meillä meni myös aiemmin läksyihin pari tuntia, kunnes otimme opettajan kanssa asian puheeksi ja oli kanssamme samaa mieltä, että tunti max mikä saa mennä. Jos ei siinä ajassa saa valmiiksi voi jättää tekemättä. Ei liene tarkoitus, että rankan keskittymistä vaativan koulupäivän jälkeen kotonakaan ei saa rentoutua.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 17:29"]
Ap, jaksamista.
Minä kyllästyin ja väsyin tuohon vaatimiseen ym. rumbaan. Neljä vuotta hain apua, vaadin, vein tutkimuksiin, lopetin työtkin lapsen takia. Lopputulos oli silti se, että minkäänlaista kuntoutusta, terapiaa tai avustajaa ei saatu aikaiseksi ja lapsi meni psykoosiin.
Nykyään asuu muualla, hänen sijaisperheelleen maksetaan isoja summia, joilla minäkin olisin voinut hankkia yksityiseltä ne terapiat. Lapsen vointi on vähän parempi, kun huostaanoton myötä on oikeutettu vaikka mihin. Katkeraksi vetää, minä menetin työkykyni.
[/quote]
Käsittämätöntä :´(
Voimia sinulle, vaikka ei se mitään autakaan. Uskomatonta, miten tässä yhteiskunnassa voi käydä tuollaista!
Hei,
Lopeta nyt ainakin se lapsen kiusaaminen tuntikausia läksyjen kanssa illalla. Varaat läksyihin aikaa 30min, ja kaikki mitä siinä ajassa ei ehdi tehdä, jätätte tekemättä. Lapsellakin täytyy olla aikaa levätä koulupäivän jälkeen.
Lopeta myös se hymyileminen ja ymmärtäminen noissa koulun palavereissa, suutu kunnolla ja sano mitä oikeasti ajattelet koulun toiminnasta.
79 jatkaa: jos as-lapselle ei anneta ohjeistusta muutoin kuin ryhmän mukana tai muutoin ohjata siten, että lapsi ymmärtää mistä on kysymys, niin voiko siitä lasta syyttää? Tai äitiä kurlaajaksi? Jos lapset olisivat normaaleja, voisi heiltä odottaa samoja kykyjäkin.
Onko teillä perheessä toista aikuista? Kuulostaa todella rankalta, voimia ap:lle!
Tietäähän hoitotaho että tilanne on kärjistynyt? Jonojen ohi pääsee silloin kun on tarvetta!