Lue keskustelun säännöt.
Mitä voi tehdä, kun koulun tukitoimet eivät riitä?
11.02.2014 |
Tai siis toisin sanoen, kun koululla ei ole mitään tukitoimia. Kyseessä normaaliluokassa opiskeleva erityislapsi, jolle ei siis ole mitään tukitoimia käytössä. Koulu vaan yksinkertaisesti totesi, että ei ole resursseja mihinkään. Vaikka lausuntoja on sinne laiteltu ja pidetty palavereja lääkäreidenkin kanssa, niin ei mitään. Kun kysyn asiasta, saan vastaukseksi vain syytöksiä siitä että minä en tee omaa osuuttani riittävän hyvin. Itse kysymykseen en ole koskaan saanut vastausta.
Mitä tässä enää voi tehdä? Olen ihan täysin lopussa :(
Kommentit (94)
Toivottavasti saatte pian helpotusta tilanteeseenne. Kirjoitat todella hyvin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:27"]
Täältä iso halaus <3 Millainen hojks lapselle on tehty? Eikö siihen tosiaan ole kirjattu tukitoimia? Sinuna tekisin nyt ehdottomasti kantelun aluehallintovirastoon ja olisin sähköpostilla yhteydessä lasta hoitavaan tahoon sekä kouluun ja vaatisin kirjallisen vastauksen miten lapsen lailliset oikeudet toteutuu. Ja jos kukaan ei vastaa niin se asiat sinne valitukseen. Systemaattisesti hakisin lapselle erityisopetuspaikkaa ylemmältä taholta, luokanvalvoja kannattaa ohittaa.
Ja se kurja totuus, pitää olla veemäinen vanhempi koulua kohtaan jos sieltä haluaa jotain saada lapselleen. Valitettavasti on kokemusta erityislapsen äitinä.
[/quote]
En nyt kyllä ensimmäisenä antaisi ohjetta olla veemäinen, kyllä koulustakin osataan vettuilla takaisin. Sitä saa mitä tilaa... Aluehallintovirastoon kantelu on kyllä viimeisin keino, ensin pitää vaatia perusopetuksen järjestäjältä eli kunnalta lainmukaisia tukitoimia. Mikäli niitä ei saa, niin sitten yhteys ylemmälle taholle.
Eikä sinne luokkaan kuka tahansa voi kävellä, tämä siis tiedoksi aiemmille vastaajille. Luokkaan pääsee kyllä, mutta asiasta on sovittava etukäteen rehtorin kanssa.
[/quote]
Jos olet lukenut ap:n aloituksen ja muita vastauksia, ei hän olisi ihan ekana veemäinen. Aika monta hommaa on koulu laiminlyönyt. Valitettavasti oman lapsen oikeuksia ei koulumaailmassa saa kuin vaatimalla.
Ja muuten tasan on kellä tahansa oikeus mennä seuraamaan mitä tahansa oppituntia. Oikeus on kirjattu lakiin. Ei tarvita rehtorin lupaa, eikä ennakkoilmoitusta.
[/quote]
Näin on. Toki ennakkoon kannattaa kysyä, siksi jos koululla on jotain erityistapahtumaa eikä olekaan normipäivä, varsinkin jos ei tiedä näistä. Siinä menee vähän aikaa hukkaan jos järjestää itselleen tilaisuuden mennä katsomaan ja koko koulu onkin lähtenyt pyöräretkelle.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 20:57"]
Kyllä jos asiantuntija lausunnossaan on todennut, että lapsi tarvitsee pienryhmän, niin sellaiseen lapsella ainakin on oikeus. Ja niihin on koulukuljetukset yleensä, perheelle maksuttomat. Ainakin pk-seudulla on näin. Samassa koulussa erityisluokkia ei aina olekaan, mutta tilanteenne kuulostaa niin rankalta, että kai toinenkin koulu tulisi teille kyseeseen. Ota asia esiin koulun oppilashuoltoryhmässä. Ehkä koululla ei edes tiedetä, kuinka väsyneitä olette tai että toivotte pienryhmää, jos opettaja toimii ponnettomasti eikä edes järjestä tukea. Hyvä opettaja voi tehdä tosi paljon normaaliluokassakin, jos vaan osaa. Koulupsykologi on usein avainhenkilö pienryhmän hakemisessa, ota häneen yhteyttä.
[/quote]
Itse ihmettelen, että jos tosiaan asiantuntijalausunnossa on todettu että lapsi tarvitsee pienryhmän, tämä on kuitenkin aloittanut ns. pienluokassa. Meillä pojalla on huomattavasti vähemmän ongelmia ja psykologille oli aivan selvää, että lapsi menee erityiskouluun (tämä lausunto tuli jo eskarivuonna ja sitä puolsi niin eskariope kuin erityislastentarhanopettaja). Häiriöksi hän ei olisi tunneilla ollut mutta se opiskelumotivaatio katoaa nopeasti kun tajuaa, että laahaa kaikessa perässä. Se tekee ison loven itsetuntoon.
On tuo erityiskoulu 20 kilsan päässä (pienluokkia ei tällä suunnalla tietääkseni ole joten erityiskoulussa aloittaminen oli ainoa vaihtoehto) mutta lapsi sai taksikuljetukset. Niiden aikana kuski huolehtii, että lapsi pääsee kotiin. Koulussa opettaja ottaa lapset vastaan ja huolehtii heidät taksiin.
Joo, ei tästä varmaan apua ap:lle ole mutta toivon lämpimästi että ap ja hänen lapsensa saavat tarvittavan avun.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 20:29"]
Voithan opettajaltakin kysellä, että kuinka kauan hän on tarkoittanut, että läksyihin kuluu, kun tänään meni kolme tuntia. Että voisiko hän antaa vähemmän läksyä, kun nyt tulee lapselle liikaa läksyjä.
Ja jos opettaja on sitä mieltä, että 3 tuntia läksyihin on ihan ookoo, tai kaksi tai edes tuntikin joka päivä, niin laita rehtorille, että opettaja antaa kohtuuttoman paljon läksyjä eikä lapselle jää riittävästi lepoaikaa iltaisin.
Joka päivä kun ilmoittelet opettajalle, että taas on antanut liikaa läksyjä, ettei niitä ehdi siinä tarkoitetussa ajassa tekemään, niin luulisi opettajankin kyllästyvän ja haluavan tehdä asialle jotain.
[/quote]
Läksyjen tekemiseen kuluva aika riippuu ihan siitä, kuinka paljon venkoilee läksyjen takia. Välillä käydään jääkaapilla, sitten vilkuillaan telkkua, sitten kinastellaan jne. Yhtäjaksoisesti kun tekee rauhassa läksyjä tehtävä kerrallaan, siihen ei mene kolmea tuntia.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 12:29"]
Mun pojallani on sama diagnoosi. Häntä taas yritettiin pakolla vääntää erityisluokalle, en siihen suostunut. Onneksi, sillä kuudennen luokan tienoilla meno muuttui, ja poika rauhoittui. Nyt on kasilla, todistuksen keskiarvo kasi, ja miettii kovasti jatko-opintoja.
Minun poikani kohdalla erityisluokka ei olisi ollut oikea vaihtoehto, mutta ero on siinä että hän kokoajan tykkäsi koulusta ja oli motivoitunut. Jos lastasi noin ahdistaa koulu, suosittelen vahvasti erityisluokan kokeilemista. Kyllä niitä menestyjiä pienluokiltakin tulee.
[/quote]
Sääli niitä muita oppilaita, jotka joutuivat kestämään sinun lastasi seitsemän vuotta. Ja sitä opettajaparkaakin käy sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:40"]
Mitä ne koulussa tykkää, jos alat itse käydä lapsen kanssa koulua? Jokainen päivä, niin kauan kun alkaa resursseja löytyä...
[/quote]
Tai jokainen päivä, kunnes lapsi itse alkaa tajuta, että koulu on ihan oikeasti sellainen paikka, että siellä keskitytään ja tehdään töitä eikä häiritä muita.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 07:34"]
Provo mikä provo.
[/quote]Kyllä niitä on tuollaisia tapauksia. Eikö tämä lapsikin kuuluisi erityisluokkaan, pienryhmään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lapsesi saa ravinnokseen? Jos ruoka ja mahdolliset lisäravinteet ei ole kunnossa, niin aivojen toiminta on mitä sattuu. Olen itse add-aikuinen (olin...) ja vasta oikeat ravintoaineet löydettyäni alkoi kaikki toimimaan kuten pitää. Sain siis add-diagnoosin ja aloitin concerta lääkityksen, joka todellakin auttoi mut jaloilleen. Mieli kirkkaampana aloin perehtymään ravinnon osuuteen aivojeni toimintaan, ja voin kokemuksesta kertoa että missään eikä koskaan olla painotettu ravinnon tärkeyttä pään toimintaan. Voisitte KAIKKI jolla on hankalampia lapsia ottaa käyttöön kalaöljyä, varsinkin e-epa, mutta kaikki on parempi kun ei mitään. Toinen, ehkä vielä parempi, on karnosiini. Se vaikutta laajalti aivojen välittäjäaineiden toimintaan, ja siitä on paljon lupaavia tutkimuksia kaikenlaisiin aivoperäisiin ongelmiin. Jotta olisi jotain mistä aloittaa, niin voitte tutustua Tohtori Tolosen nettisivuihin, ja jos oikein alkaa kiinnostamaan niin netti on onneksi pullollaan asiaa :)
Hakusanat: tolonen karnosiini
Voimia ja iloa tulevaan Helpompaan elämään
JS
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:40"]
Mitä ne koulussa tykkää, jos alat itse käydä lapsen kanssa koulua? Jokainen päivä, niin kauan kun alkaa resursseja löytyä...
[/quote]
Tai jokainen päivä, kunnes lapsi itse alkaa tajuta, että koulu on ihan oikeasti sellainen paikka, että siellä keskitytään ja tehdään töitä eikä häiritä muita.
[/quote]
Ei kyse ole tuosta. Kyse on siitä, että lapsi ei ymmärrä ohjeita, ei hahmota tehtäviä eikä pysty tekemään hommia ilman apua. Ongelma ei ole ollut ensisijaisesti työrauha vaan se että asiat eivät tule tehdyksi, ainakaan oikein. No ei kai, jos lapsi ei osaa eikä kukaan auta. Ei se pärjää yksinään. Minun siellä istumiseni auttaa tasan niin kauan kuin istun siellä. Sitten palataan nollaan, tai itse asiassa sen alle koska pettymys on tietysti taas hirveä kun lapsi hetken luuli jo pärjäävänsä jossakin asiassa.
Kävin siellä istumassa. Varmaan olisivat ihan tyytyväisiä kun ongelma ratkeaisi ilmaiseksi ja jatkaisin istumista ja hoitaisin työt jotka lain mukaan kuuluvat koululle. Mutta kukakohan meidän elämisen sitten maksaa jos minä istun peruskoulussa enkä töissä kaiken päivää, mitä luulet? Saanko ehkä stipendin hyvästä työstä, lahjakortin S-markettiin? Ja hyvät herran enkelit maksavat asumiskulut ja lääkkeet, vaatteet ja sukset.
Minun mielestäni tämän ongelman ensisijainen ratkaisu ei voi olla se, että meidät syrjäytetään tästä yhteiskunnasta täysin. Että joudun lopettamaan työt ja menemään sossun luukulle anelemaan sitä toimeentulotukea jota on leikattu koska kieltäydyn toistuvasti työstä, jotta voin istua lapseni kanssa koulussa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 01:36"]
No teetkö oman osasi?
[/quote]
Niin hyvin kuin vain pystyn. Paljon en voi tehdä, kun mitään tietoa ei koululta heru. Paitsi merkintöjä asioista sitten, kun ne ovat menneet pieleen. Käytän normaalina päivänä vähintään kolme tuntia siihen, että lapsi ehtisi kouluun ja hänellä olisi tarvittavat tavarat mukana, sekä siihen kun yritän arvailla mitä on tullut läksyksi ja itku silmässä väännetään niitä sitten se pari tuntia. Huonona päivänä menee sitten yömyöhään, ja yöllä kun lapsi nukkuu tarkistelen vielä tavaroita jne.
En vaan ymmärrä, miten voin enää tehdä enempää kun minulle ei kerrota mitään? Ihan mielellään tekisin yhteistyötä ja miettisin toimintatapoja, joiden avulla koulussa sujuisi paremmin. Mutta miten minä sen teen kun en tiedä mitä koulussa tapahtuu, ja kaikki omat sekä lääkärin ehdotukset tilanteen helpottamiseksi torpataan saman tien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt en taaskaan saanut unta, kun mietin näitä juttuja...ja pelottaa, että aamulla nukun pommiin kun jää unet niin lyhyeksi. Tai mokaan jotain muuta, ja taas tulee sanomista :(
Tulen hulluksi ihan kohta.
Minkälaisia vaikeuksia? Mulla ylivilkas (tottelematon) poika, jonka kanssa menee hermot. Koulun kanssa yhteistyössä tiiviisti, mutta melkoista kukkahattumeininkiä on. Nyt on poika siirretty johonkin vajakkiryhmään, missä kuulemma syödään karkkia ja sipsejä ja pelataan kännykällä. Jippii.
Valitettavan tuttuja piirteitä ap:n tilanteessa.
Itse siis olen töissä kunnassa, jossa sivistystoimenjohtaja on päättänyt, että pienluokat lopetetaan (yksi tavallinen pienluokka jäljellä ja pari luokkaa kehitysvammaisille) ja avustajia vähennetään. Rehtorit eivät saa tehdä omia järjestelyjään, jotta saivat aikaiseksi pienempiä ryhmiä, vaan rinnakkaisluokkien pitää olla n. saman kokoiset. Aiemmin siis pienryhmäkieltoa kierrettiin tuolla tavalla. Avustajia ei saa palkata kuin ne, jotka sivistystoimenjohtaja päättää. Käytännössä siis yksi avustaja jaetaan monelle luokalle, joissa kaikissa on erityisoppilaita. Edes mitään sivareita tai työllistettyjä ei saa ottaa. Jakotunnit minimissään. Erityisopettajia, psykologeja ja kuraattoreja on todella vähän.
Tilanne on todella rasittava oppilaiden ja perheiden lisäksi kouluille. Pelkkää ei oota on myynnissä. Juu, taloustalkoot menossa ja mu***u isopomo. Oikein kirjallisesti on meitä ohjeistettu, että se, että keskussairaalata tulee voimakastakin lausuntoa on yksi hailee, sivistysjohtaja päättä mitä tukea lapselle tarjotaan.
Tämän lisäksi tietenkin osa opettajista on yksinkertaisesti aivan kädettömiä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa eivätkä edes ota mitään neuvoja vastaan vanhemmilta saati muilta asiantuntijoilta (kun mitään ei muka pysty tekemään). Toisilta ne tukitoimet tuntuvat tulevan ihan luonnostaan.
Voimia ap:lle.