Lue keskustelun säännöt.
Pitää aloittaa nuorena, jos haluaa menestyä.
10.02.2014 |
Voiko lapset enää nykyään harrastaa liikuntaa ilman menestyksen tavoittelua? Itse en haluaisi missään nimessä lapsestani urheilijaa. Mulla on kohta 10 vuoden kokemus työikäisten ihmisten hoitamisesta ja melkein järjestäen voi sanoa, että kilpaa urheilleilla on eniten kaikenlaista tuki- ja liikuntaelinvaivaa. Ihmisen kroppa ei kestä kilpaurheilun vaatimuksia.
Kommentit (5)
Minä olen ihan ihmeissäni, miten meistä 70-80-luvulla syntyneistä on kavanut ihan täyspäisiä ihmisiä, vaikka ei meillä lapsena ollut muita harrastuksia kuin leikkiä toistemma kanssa illat kaiket pihalla. Ei ollut virikettä, ei tavoitteellisuutta, ei sitoutumista. Ryhmässä opittiin olemaan olemalla ryhmässä, liikkumaan opittiin liikuttamalla omaa kehoa ja ilmeisesti kaikki keikuttiin tietämättämme koko ajan syrjäytymisen ja huonon elämän kuilunreunalla, kun ei meitä koko ajan niin hirveästi kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 70-luvun lapsi ja silloin rouhittua kaikkea, ettei olisi ollut tylsää. Nyt ei tarvi touhuta, kun on puhelimet ja pelikoneet. Viihtyäkseen tarvitsee liikuttaa enää vain etusormea.
Kyllä minunkin lapsuudessani moni urheili seurassa, ja heitä usein vähän kadehdittiinkin.
On vaikeaa aloittaa mitään harrastusta kolmannella luokalla. Alkeisryhmissä on 5-vuotiaita, eikä niistä oikein kaveriksi ole kymmenvuotiaalle.
Ei minusta tarvitse menestyä mutta on kiva jos on muitakin viiteryhmiä kuin koululuokka sekä jokin oma juttu jossa on hyvä ja josta nauttii.
Kyllä aktiiviurheilijoita pahempi juttu ovat ne sohvaperunat, joilta nelikymppisenä menee selkä ja ylipaino luhistaa nivelet.