Miten saan merkittävästi alipainoisen lapseni syömään?

Hmm... meniköhän tuo viesti hassuun järjestykseen tai jäikö kesken ... no pitkä siitä tuli. Anteeksi. Toivottavasti joku jaksaa lukea ja kommentoida. Kiitos. Ap.

Olet ihan turhaan tehnyt syömisestä valtataistelun, nyt teillä on pitkä matka sieltä pois. Suosittelen perheneuvolaan yhteydenottoa.

2-vuotias voi olla 2vrk syömättä murustakaan, jos saa vettä. Eli älä yritä tuputtaa, komentaa, käskeä tai mitään muutakaan. Tarjoa ruokia ruoka-aikaan, ilmoita, että " ruoka on valmista voit tulla syömään" Jos ei tule, niin korjaa ruuat pois kun muut lopetatte syömisen. Seuraavalla aterialla taas ruuat pöytään ja kutsu.

Kyllä se sieltä tulee; ja jos ei tule kahteen vuorokauteen, niin sitten teillä onkin niin iso ongelma käsissä, että asiantuntijan puheille välittömästi!

Jos lapsi kasvaa tasaisesti käyrällään, eikä taustalla ole todettu mitään sairautta, en ymmärrä miksi neuvola syyllistää? Meillä on myös pienikokoinen/ruokainen lapsi tai oikeastaan kaksi, mutta toinen alkoi nyt 7-vuotiaana vihdoin syömään kunnolla, ilmeisesti kulutus/liikkuminen kasvoi sille tasolle että tarvitsee vihdoin enemmän. Edelleenkin on kyllä pelkkää luuta, lihasta ja nahkaa, mutta koska sekä mieheni että minä olemme olleet lapsena alipainoisia (nykyään ihan normaalipainoisia), en pidä sitä hirveän omituisena meidän geeneillämme... 

Teidän koko elämähän pyörii ton lapsen syömisen ympärillä!

Itse en todellakaan jättäis ulkoilua välitä siksi, että lapsi on syönyt huonosti! Nythän lapsi vaan huomaa, että "ahaa, jos en syö, niin äiti hermostuu ja sitten ei mennä ulos. Minulla on siis päätösvalta."

Sun pitää olla looginen: jos lupaat, että saa smootien, niin sitten se pitää antaa. Joku epämääräinen "syö vähän" on aika hölmö käytäntö.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 12:14"]

Jos lapsi kasvaa tasaisesti käyrällään, eikä taustalla ole todettu mitään sairautta, en ymmärrä miksi neuvola syyllistää? Meillä on myös pienikokoinen/ruokainen lapsi tai oikeastaan kaksi, mutta toinen alkoi nyt 7-vuotiaana vihdoin syömään kunnolla, ilmeisesti kulutus/liikkuminen kasvoi sille tasolle että tarvitsee vihdoin enemmän. Edelleenkin on kyllä pelkkää luuta, lihasta ja nahkaa, mutta koska sekä mieheni että minä olemme olleet lapsena alipainoisia (nykyään ihan normaalipainoisia), en pidä sitä hirveän omituisena meidän geeneillämme... 

[/quote]

Ai niin, yksi juttu joka meillä toimii (en tiedä miten pedagogisesti oikein tämä on) 4 v:n kanssa on että kun sanoo ettei aio syödä (ja lapsesta näkee, että nälkä on ja siksi huonolla tuulella, muttei pääse kiukuttelultaan edes alkuun), niin käännetäänkin asia niin että "okei, et SAA syödä tätä"... ;-) Yleensä silloin alkaa vaatimalla vaatia että saa syödä, ja saa syömisen alusta kiinni (ja sitten syö sen verran kuin tarvitsee, isoruokaiseksi tätä lasta ei saa vaikka mitä tekisi) sekä tuuli paranee. 

Punnitsetko sinä lapsen päivittäin? Ja etteko te oikeasti mene ulos jos lapsi ei ole syönyt riittävästi, koska sua ahdistaa? Tiedätkö, että teidän ruokailu kuulostaa siltä, että minunkin olisi vaikea syödä teillä normaalisti. Löysää pipoa ja anna lapsen syödä omat määränsä. Jos syö tonnikalaa niin anna syödä sitä sitten, öljyssä ollutta ja jos smoothie oli tehty terveellisistä aineksista eikä jätskistä niin miksi sitä ei voinut lapselle antaa. Riisipiirakassa ei ole kuin höttöenergiaa, että ehkä sen syömättä jättäminen ei ole maailmanluokan ongelma. Olisi ollut hyvä aamupala jos olisit suostunut antamaan vielä maitoa tonnikalan, juuston ja smoothien lisäksi, loistava suorastaan. Pituutta lapsella on ja viestin mukaan jaksaa touhuta kyllä, niin mikä oli ongelma. En nyt väitä, että lapsen ei tarvitsisi syödä tuota enempää, olisi varmaan hyvä, mutta ei tuo ongelma nyt ehkä ihan noin suurimittainen ole kuin annat viestissä ymmärtää.

1. Älä pakota vaan laita tarjolle tietyksi aikaa ja sitten pois, seuraavalla aterialla uudestaan. Jos lapsi valittaa nälkäänsä sanot sille että kun et syönyt ruoka-aikaan nyt saat odottaa seuraavaa.2. Tarjoile välillä lempiruokia, ota lapsi mukaan ruoan valmistukseen, kysy mielipidettä mitä syötäisiin, lapsen on välillä hyvä saada vähän vastuuta ja tuntea itsensä tärkeäksi

3. Maitoa ruokajuomaksi korkeintaan lasillinen ja sekin sitten syömisen päätteeksi.

4. Harrasta lahjontaa edes joskus, jos syöt nyt tämän niin tänään onkin erityisyllätys jälkiruoaksi :)

5. jos ei auta niin ota yhteys perheneuvolaan ohjeiden saamiseksi.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 12:03"]Strategiset tiedot: 2,5 v tyttö, pituus 90 cm, paino päivittäin 9,9-10,2 kg välillä.

On syönyt aina niukasti. Kasvanut tasaisesti omalla n. -2,5 käyrällään.

Vauvana yritin tuputtaa ruokaa suositellut 5 x. Söi normaalisti korkeintaan 0,5 dl kiinteää, jos söi. On jättänyt aterioita väliin. Suostunut vain maito-osuuteen.

Myöhemmin olen vähentänyt 5 ateriasta 4:ään siinä toivossa että max 3-4 h välein söisi paremmin. Se on vähän parantanut syömistä joillain aterioilla mutta silti niukkaa enimmäkseen. Jos ei ole hyvää ruokaa lapsen mielestä niin ei syö ollenkaan vaikka olisi nälkäinen.

Nyt lapsen ollessa 2,5 v alan olla ihan poikki tästä ruoan tuputtamisesta ja lihotusyrityksestä. Paino ei ole noussut moneen kuukauteen yhtään ja on hädin tuskin 10 kg. Aterioiden määrät tällä hetkellä ehkä 3. Pelkkiä maitoja en laske.

Hirveä vääntö saada lapsi istumaan ruokapöytään ja pysymään siinä. Koska hän on ollut aina karkailija, niin olen alkanut ottaa kovan linjan, että ruoka tulee eteen vasta sitten kun hän istuu paikoillaan eikä itke ja raivoa. Kiukkuisena hän heittäisi kaiken heti lattialle. Ruoka-ajat venyvät lapsen vastahakousuuden vuoksi puoleen tuntiin tai tuntiin. Syö ehkä yhden palan silloin tällöin, jos komennan. Joskus jätän lapsen istumaan yksin pöytään ja tiskaan itse samalla. Vilkuilen salaa, että syökö vai ei. Jos syö, niin olen kuin en huomaisikaan, ettei provosoidu suuttumaan taas. Lapsi tietää, että pitäisi syödä ja välillä ihan selvästi uhmaa. Lapsi tykkää maidosta ja herkuista. Haluaa syödä aterialla vain suosikkiosat ja kerjää lisää. Yhdessä syöminen ei auta enkä itse jaksa istua 15-20 min vahtimassa toista. Lapsi kiipeää pöydälle, könyää tuolillaan, heittelee hyi-ruokia lattialle ja odottaa, että nostan sen ruoan lattialta. En todellakaan nosta. Komennan nostamaan itse. Useimmat ateriat samanlaista vääntöä. Joskus kun sanon, että ruoka-aika alkaa olla tai on loppu ja alan viedä ruokia pois niin alkaa itkeä, ettei saa viedä vielä. Haluaa muka syödä vielä, mutta ei sitten kuitenkaan.

Nyt aamupalalla tarjosin riisipiirakkaa. Vähän rääppi tonnikalaa ja juustoa päältä. Piirakkaa haukkasi vain yhden pienen nurkan. Muuten tarjosin pelkkää vettä. En antanut maitoa koska hän vetää aina maidot heti 1,5-2 dl. Tein smoothieta sillä aikaa kun syö. Sanoin, että saa smoothien jos syö ensin vähän piirakkaa tai leipää. Söi vähän leipää, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Päätin olla antamatta sitä smoothieta ollenkaan, koska se oli tarkoitettu jälkiruoaksi, jonka saa jos on syönyt ensin jotain oikeaa.

Tuo smoothie on uusi yritys. Mietin, että pitäisi opetelka tekemään jotain vihannes-marjajuomia, jos kerran pillijuomat maistuu. Tämä on nyt joku psykologinen juttu, että miksi temppuilee.

Tämä syömättömyys ei ahdistaisi niin paljon, jos lapsi olisi edes normaalisti alipainoinen. Hän on siis 2,5 v ja vain 10-kiloinen. Se, että saisin hänet 11-kiloiseksi ennen 3 v synttäreitä tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Neuvolassa syyllistetään ulkoilun vähäisyydestä, mutta miten tässä voi lähteä ikinä rennosti ulos, jos ei syö ennen sitä ja matkaeväät on korkeintaan välipalatyyppistä? Lapsi on kuitenkin tosi energinen ja urheilullinen. Jaksaa liikkua jne. Yleensä ruoka alkaa maistua vasta lähempänä päivällisaikaa.

Olen yrittänyt rajoittaa aterian kestoa max 20-30 min tuloksella, ettei lapsi ala aina edes syödä. Ahdistaa viheltää peli seis ja lopettaa ruoka-aika kun toinen ei ole syönyt juuri mitään moneen tuntiin kun kohta se sitten itkee nälkäänsä.

Ulkoileminen ei ole auttanut asiassa. Ei edes kerho, jota on pari kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan. Kerhoaamuina ei syö usein mitään mainittavaa ennen lähtöä. Maidon juo. Ei syö edes kerhossa aina. Joinain kerhopäivinä tilanne 5-6 h heräämisestä, että on juonut pelkkää maitoa.

Labroissa ei ole löytynyt mitään vikaa.

Lapsi tykkää kuitenkin kokeilla joskus uusia ruokia ja on kiinnostunut ruoasta.

[/quote]

Hei!

Meillä oli aikoinaan ihan sama ongelma pojan kanssa, vielä saman ikäisenäkin. Jos voin mitenkään auttaa omalla kertomuksella niin hyvä. Poika ei syönyt oikein mitään ja se jos mikä olikin stressaavaa. Mutta tein niin pojalle, että jos ei syönyt, niin sanoin että selvä juttu, voit sitten poistua pöydästä, ja otin lautasen pois. Ajattelin että kyllä seuraavalla ruokailulla syö. No ei syönyt. Joskus päivän saldo oli yksi lämmin nakki. Eli et puutu asiaan mitenkään, olet niinkuin et välittäisi lainkaan. Minä tein näin myös ja kas kummaa! Poika alkoi pikkuhiljaa syömään ruokia! Kehuin tietysti kun söi vähäkin ja saatoin antaa jonkun palkinnonkin.

Jaksamista! Tämä vaihe menee tosiaan ohitse. Minustakin tuntui kauhealta ku ei syönyt ja jouduin ottamaan lautasen pois.

Olen itse ollut lapsena erittäin nirso ja huono syömään. Tarhassa minulle ei annettu jälkiruokaa, kun en suostunut syömään salaattia. Kotona ei pakotettu tai tuputettu syömään. Nykyään syön lähes kaikkea.

Tuputus ja valtapeli pitäisi mielestäni lopettaa syömisen suhteen. Kirjoituksesi perusteella syöminen ei vaikuta kovin mukavalta puuhalta lapselle. Äitini luki jostain, että jos lapsi ei syö kananmunia, paista lettuja, joihin laitat runsaasti kananmunia. Smoothiesta voisi esimerkiksi saada ihan terveellisen aterian, jos lapsi suostuu sitä syömään. Minulla ainakin ruokavalio laajentui, kun sain omassa tahdissa maistaa uusia ruokia, eikä niitä tuputettu.

Minustakin tuo kuulostaa hyvin pitkälti psykologiselta ongelmalta. Syöminen/syömättömyys stressaa teitä molempia, ja siitä on tullut valtapeliä. Yritä vähän aikaa suhtautua asiaan niin kuin et olisikaan; anna ruoka eteen ruoka-aikoina ja tyttö sitten syö mitä syö tai on syömättä. Älä painosta, maanittele tai kyttää. Pidä vain huoli siitä, että tyttö juo riittävästi vettä.

Meidän vuoden ikäinen tyttömme on kanssa todella pieniruokainen ja välillä on havaittavissa kausia, jolloin hän ruoasta kieltäytymällä yrittää manipuloida minua (sikäli kuin tuon ikäinen osaa manipuloida). Silloin yritän vain pitää mahdollisimman rennon asenteen, vaikka se onkin vaikeaa. Tsemppiä!

Ulkoilu voi lisätä ruokahalua, ei sitä kannata jättää pois siksi ettei ole syönyt kunnolla. Neuvolassa on kautta aikojen tehty ongelma sellaisistakin asioista jotka eivät ongelmia ole. Jos lapsi kasvaa jollain käyrällä, vaikka sitten pienikokoisena, niin hyvä juttu. Jos ei ole kasvuun vaikuttavaa sairautta niin hyvä juttu. Jos ruuasta tehdään iso asia ja valtataistelu, lahjonnan, kiristyksen ja tuputtamisen aihe niin syömisongelmat eivät jää varhaislapsuuteen.

Jos suhtautuminen ruokaan pysyy luonnollisena (tiedän, vaikeaa jos neuvolassa syyllistetään) niin kyllä se lapsi siitä aikanaan alkaa syödä.

Minulla on ollut kaksikin kaveria lapsena jotka olivat moniallergisia ja lisäksi erittäin nirsoja (eli kaikelle olivat joko allergisia tai eivät suostuneet syömään) ja ihan aikuisia naisia niistä on kasvanut. Kouluruokailusta heille on jäänyt traumat koska pakotettiin, kotonakin istuivat tunnin, pari äidin valvovan silmän alla ruokapöydässä eikä se ruoka siitä painostamalla mihinkään sen paremmin kulkenut.

Itse olin pienikokoinen ja kasvoin aina käyrien jossain alapuolella mutta kasvoin kumminkin. Varhaislapsuuden ruokahalustani en muista mitään, mutta koulussa minulla oli ainakin ihan normaali ruokahalu, ja silti olin kamala rääpäle. 

Relaa vähän!

Lapsesi ei syö, koska sinä olet tehnyt syömisestä kivan kiusaamistuokion. Ensin lupaat smoothien - sitten et annakaan. Ruokapöydässä ei saa tehdä sitä eikä tätä - jätetään lapsi yksin syömään kuin rangaistuksena.

Syökää yhdessä kumpikin mitä syötte, et kiinnitä lapsen syömisiin huomiota vaan kivaan hetkeen. Nyt olet tehnyt ruokailusta kauhujen kammion, ei ihme, että lapsi itkee, kunn joutuu syömään.

Meillä tyttö on 2v8kk ja mitat on myös 92cm ja 10kg. On syönyt vauvasta lähtien huonosti ja on myös tutkittu verikokeet sun muut. En jaksa tapella syömisistä. Kunhan on energinen eikä pituuskasvu lähde laskuun niin syököön sitten sen muutaman lusikallisen per ateria. Kyllä se stressaa ainaa välillä ja kateellisena katson kun toisten lapset syö lautasen tyhjäksi.

Isompi tyttö oli myös tässä iässä huono syömään ja hyvin on silti kasvanut eikä ole enää nirsokaan. Ei ne tämän ikäiset lapset välttämättä huikeita määriä syö joten olen päättänyt olla liikoja stressaamatta.

Sinähän vielä itse rajoitat lapsen syömistä sillä, että et anna maitoa tai smoothieta. Lapsi saisi enemmän energiaa, jos olisit antanut hänelle molempia.

11

Siis lapsihan söisi, mutta sinä et anna hänelle ruokaa? Mitä vikaa siinä on jos syö tonnikalaa, maitoa ja smoothietä? Nuo kaikki ovat ihan terveellisiä, toisin kuin joku riisipiirakka.

Olen samaa mieltä, että tämä syömisasia on vallannut liikaa tilaa ajatuksistani ja sen korostaminen neuvolan taholta ei ole ainakaan parantanut lapsen elämää. Tietysti minulla on itsellä vastuu omista ajatuksistani ja tekemisistäni, mutta kyllä minä vieritän osan vastuusta neuvolalle. Siellä meitä alettiin juoksuttaa painokontrolleissa jo ennen kuin lapsi oli 1 v vanha. Jossain vaiheessa pistin stopin sille. Ehkä tässä voisi käydä kerran ennen 3 v tarkastusta, mutta kotimittauksilla tiedän, ettei tilanne ole yhtään muuttunut. Olen tästä asiasta kirjoittanut ennenkin tänne. Ehkä se perheneuvola tai joku muu sossuosasto voisi olla oikeampi taho kuin neuvola. Olisi vaan ollut kivempi, jos neuvola olisi tukenut vähän enemmän asiassa eikä olisi omalla negatiivisella asenteellaan pilannut tätä lapsen elämänalkua asettamalla minulle mahdottomia tavoitteita ja toteamalla, että "ei näin voi jatkua". Miten niin ei voi jatkua? Jos lapsi on laiha ja pieniruokainen, niin minkäs teet? :) Nyt lapsi on kuitenkin jo sen verran vanha ja ymmärtää puhetta, että pitää alkaa miettiä, että mitä se tekee lapselle pidemmällä tähtäimellä, jos hänen alipainoon kiinnitetään liikaa huomiota. Olen itse ollut aikoinaan ylipainoinen lapsi, joka on saanut kuulla asiasta liikaakin. Pahin pelkoni on se, että lapsesta voisi tulla jopa anorektinen, jos ruokailusta tulee vastenmielistä. Lapsi kuitenkin tykkää välillä myös syödä ja oikein ahmii, jos on jotain lempiruokaa.

Lapsi kävi tuossa nyt kuitenkin itse omatoimisesti hakemassa keittiöstä pöydälle jääneen leivän palasen, jota ei tunti sitten suostunut syömään. Pakkohan tuolle on heltyä, kun se haluaa sen smoothien niin kovasti. :D Nyt se sitten veti sen 3 dl smoothieta, joka sisälsi 1 omenan, muutaman lusikallisen 4 viljan hiutaleita, noin 1 dl maitoa. Mielestäni aika hyvin. Tässä voisi jopa tehdä jotain hauskaa seuraavat pari tuntia eteenpäin... :)

Voinko syöttää lastani hyvällä omallatunnolla sen 3-4 kertaa päivässä, jos se toimii. Takaraivossa vaan jyskyttää, kun jossain neuvolan kommenteissa luki, että äiti on vähentänyt alipainoisen lapsensa aterioita 5:stä 4:ään, että onko se nyt ihan lapsen edun mukaista...

Täällä onkin tullut sinulle paljon hyviä neuvoja. Taisi tämä vielä puuttua

-laita pikku pikku annoksia. Esimerkiksi riisipiirakka neljään tai vaikka kahdeksaan osaan. Tarjoat yhden osan kerrallaan ja jos syö kaiken kysyt ohimennen että otatko lisää. Sama homma kaikkien ruokien kanssa. lusikallinen vaikka riisia ja kanaa. Näin ollen lapsi ei "muserru" normaalin annoksen koosta.

Lohdutan vielä että on niitä pienikokoisia lapsia jotka syövät. Meiltä löytyy 5 vuotias poika jonka mitat 5v neuvolassa 103/15. Tänään aamulla söi 3 isoa puurolautasta ja tiedän että päiväkodissa lounaalla santsaa. Ruokahalu on suurta, kulutus on suurta (menee pitkin seiniä jos ei pääse kahta kertaa päivässä ulkoilemaan) ja kakka kulkeee 2kertaa päivässä. Neuvolasta ohjattiin erilaisiin verikokeisiin yms testeihin ja ravintoterapeutin juttusille. Kaikki on ok, kulutus ja aineenvaihdonta vaan niin kovaa.

Anna lapsen syödä haluamansa määrä ruokaa ja anna joka aterian päälle 1tl rypsiöljyä ja 2 ksylitolipastillia. Oma pienikokoiseni alkoi syömään ja kasvamaan kouluikäisenä.

Pidä lapsen annoskoko pienenä, siis TODELLA pienenä. Annat sille tyyliin kolme riisiä ja herneen. Sitten voit KEHUA lasta kuinka hienosti söi lautasen tyhjäksi. Kas kummaa, ajan myötä lapsi pyytää saisiko LISÄÄ.

Eli jätä kaikki negatiivinen viestintä ruokailuista pois.