Miten suhtautuisit jos tietäisit lapsesi olevan homoseksuaali?

”Hyvä, säästyypähän miehiltä”

-tyttären äiti

Tyttäreni on homoseksuaali. Ihan samalla tavalla suhtaudun kuin ennen ilmoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se muuten minua haittaisi, mutta se taitaisi tarkoittaa, että lapsenlapsia ei tule, mikä surettaisi. En tietystikään lapselleni sitä kertoisi.

Kyllä sateenkaariperheissäkin on lapsia.

Muumimukia vaan pukinkonttiin

Lapseni saattaa ollakin. Olen kaiken varalta jo vuosia sanonut hänelle, että mimusta kaikki ovat yhtä arvokkaita ja että minulle on ihan sama, kumpaa sukupuolta olevan kanssa hän seurustelee, että pääasia on, että hän on onnellinen.

Tilanne olisi sellainen, että menisin kertomaan yhdistykseen ja sitten pidettäisiin hoitokokous.

Suhtautuisin ihan samalla tavalla kuin heteroonkin. Sama ihminen hän edelleen olisi, vaikka ekrtoisikin jotain sellaista itsestään mitä en ole aiemmin tiennyt.

19- v Tyttäreni on homo ja jotenkin olin sen aavistanut jo aiemmin ennen kuin siitä edes kertoi. Seksuaalista suuntautumista tärkeämpää minulle on se, että saa ja uskaltaa olla oma itsensä. Eli ei vaikuta mitenkään siihen kuinka paljon häntä rakastan tai miten hänet hyväksyn. Samoin ajattelee myös hänen isänsä. Ihana, rakas ja rohkea tyttö. Miksi se vaikuttaisi mihinkään? Se on hänen elämä, hänen parisuhteet ym.... Ei minun. Tuomitseminen ei vie mihinkään. 

Ei tieto tyttäreni homo/biseksuaalisuudesta muuttanut suhtautumistani häneen millään tavalla. Miten olisi voinutkaan. Sama rakas ihminen hän on minulle kuin ennenkin.

Kyllä yksinäni sitä  peiton alla kenties surisin, ettei hän saisi koskaan kokea sitä onnea mitä oikea perhe lapsineen ihmiselle tuo. Ja ettei oma sukuni jatku.  Mutta en sitä hänelle sanoisi, ja yhtä rakas hän minulle olisi kuin ennenkin.

Olen vähän pelännyt että  opiskelijatyttäreni on jotenkin homo kun miestä ei kuulu,   mutta itse hän vakuuttaa ettei todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yksinäni sitä  peiton alla kenties surisin, ettei hän saisi koskaan kokea sitä onnea mitä oikea perhe lapsineen ihmiselle tuo. Ja ettei oma sukuni jatku.  Mutta en sitä hänelle sanoisi, ja yhtä rakas hän minulle olisi kuin ennenkin.

Olen vähän pelännyt että  opiskelijatyttäreni on jotenkin homo kun miestä ei kuulu,   mutta itse hän vakuuttaa ettei todellakaan ole.

Olen lesbo ja minulla on kolme biologista lasta. Mistä onnesta tarkalleenottaen jään paitsi?

Olisi se tietenkin pettymys, mutta en sitä hänelle näyttäisi. Yhtä rakas hän olisi aina ja varmaan ajan kanssa oppisin suhtautumaan siihen. Tärkeintä, että hän on onnellinen. Toivoisin kuitenkin ettei olisi sellainen hintti-homo kuin esim. Boelius tai neiti-Niko vaan käyttäytyisi ja puhuisi normaalisti.

Miksi tilanne kuuluisi minulle mitenkään?

Usein ihmettelen miksi tämä homous on niin äkkiä lisääntynyt nuorten keskuudessa. Onko muotia?

Minun luokkakavereistani ei kai ollut ketään. Ehkä se ei tullut kenellekään edes mieleen, vaan kaikki pitivät itsestäänselvänä että ollaan toisen sukupolven kanssa yhdessä eikä muita vaihtiehtoja edes mietitty.

Ja ihan hyvä niin, lapsia syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yksinäni sitä  peiton alla kenties surisin, ettei hän saisi koskaan kokea sitä onnea mitä oikea perhe lapsineen ihmiselle tuo. Ja ettei oma sukuni jatku.  Mutta en sitä hänelle sanoisi, ja yhtä rakas hän minulle olisi kuin ennenkin.

Olen vähän pelännyt että  opiskelijatyttäreni on jotenkin homo kun miestä ei kuulu,   mutta itse hän vakuuttaa ettei todellakaan ole.

Tyttären homoseksuaalisuushan ei estä mitenkään sukuasi jatkumasta.

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmettelen miksi tämä homous on niin äkkiä lisääntynyt nuorten keskuudessa. Onko muotia?

Minun luokkakavereistani ei kai ollut ketään. Ehkä se ei tullut kenellekään edes mieleen, vaan kaikki pitivät itsestäänselvänä että ollaan toisen sukupolven kanssa yhdessä eikä muita vaihtiehtoja edes mietitty.

Ja ihan hyvä niin, lapsia syntyi.

Homous ei ole lisääntynyt, mutta sen kertominen kyllä.

Syy: homoseksuaalisuus on nykyään sosiaalisesti hyväksytympää kuin ennen

Olisin ihan yhtä ok kuin heterolapsenkin kohdalla. Jos minulla lapsia tulisi, olisi ne lahjasiittiöillä hankittu nykyisen naispuoleisen avokkini kanssa. Olen itsekin siis nainen.

Kiittäisin luottamuksesta, kun hän kertoisi asian minulle. Voisi siinä olla hieman sulateltavaa, mutta hyväksyisin asian tietysti. Eikä hän sitä minun hyväksyntää tarvitsisikaan. Lapseni saavat elää juuri sellaisen elämän, kun haluavat. Kunhan eivät rikolliselle polulle eksy tms.

Samalla tavalla kuin siihen jos hän on hetero. Seksuaalinen suuntautuminen on minulle neutraali asia, ei herätä sen kummempia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Parantaisin sen remmin laululla 

Olisi kiva nähdä kun lauleskelet remmille.

On tossa vaihtoehdot: vihainen tai suvaita....

Toivon, että lapseni voi kasvaa itsenäisenä, onnellisena ja terveenä. Toivon, että hän voi tehdä elämässään niitä valintoja, mitä itse haluaa, kokea elämänsä merkitykselliseksi ja mielekkääksi. Seksuaalisella suuntautumisella ei tässä suhteessa ole mitään merkitystä.