Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan täysin yksin jossain metsämökeissä?
28.10.2020 |
Jos olette niin miksi ja pelottaako koskaan mitä siellä mökin ulkopuolella pimeässä on?
Kommentit (43)
Joka kesä mökkeilen yksin vuokramökeillä. Mahdollisimman syrjästä vuokraan ettei tarvisi nähdä muita ihmisiä. En pelkää mitään luonnon keskellä yksin. Sosiaalisia tilanteita sen sijaan pelkään diagnosoiduksi fobiaksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autiotuvissa oon joskus ollut yksin.
Vierailija kirjoitti:
voihan siellä olla mitä vaan. ovi oli lukossa ja saunan jälkeen nautin rauhasta ja kylmistä oluista.
Koira oli enemmän ihmeissään ku minä..
Ethän sinä koiran kanssa ole yksin. Itseäni kyllä joskus pelottaa yksin sähköttömässä mökissä. Koiran kanssa olisi jo ihan erilaista.
Joo, asun sellaisessa. Mitä siellä pimeässä olisi sen kummempaa kuin päivänvalossakaan? Ihmettelisin jos tänne joku hiippari eksyisi.
Juu. Tosin on minulla kissa mukana, en tiedä lasketaanko se yksin olemiseksi? Lepakoita säikähdän välillä jos pitää mennä huussiin illalla/yöllä. Sinkoilevat päin miten sattuu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorena aikuisena monesti suvun mökillä yksin öitä. Nolottaa myöntää, mutta monesti pelotti öisin. Ihan kuin silloin yöllä olisi mennyt eri "tilaan", en normaalisti päiväsaikaan kaupungissa pelkää muuta kuin ampiaisia ja köyhyyttä, mutta mökillä pimeässä alkoi pyöriä yliluonnollisia ajatuksia mielessä. Tykkäsin kuitenkin yksinolosta niin paljon, että menin yhä uudestaan ja uudestaan. Aamuisin tunsin aina itseni tyhmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voihan siellä olla mitä vaan. ovi oli lukossa ja saunan jälkeen nautin rauhasta ja kylmistä oluista.
Koira oli enemmän ihmeissään ku minä..Ethän sinä koiran kanssa ole yksin. Itseäni kyllä joskus pelottaa yksin sähköttömässä mökissä. Koiran kanssa olisi jo ihan erilaista.
Miten juttu olisi eri jos mökissä oisi sähköt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voihan siellä olla mitä vaan. ovi oli lukossa ja saunan jälkeen nautin rauhasta ja kylmistä oluista.
Koira oli enemmän ihmeissään ku minä..Ethän sinä koiran kanssa ole yksin. Itseäni kyllä joskus pelottaa yksin sähköttömässä mökissä. Koiran kanssa olisi jo ihan erilaista.
Miksi pelkäät sähköttömyyttä?
Asun sellaisessa paikassa. En pelkää, koska tunnen että minä tunnen tämän paikan ja sen elävät (ja edesmenneet) ja ne tuntevat minut. Minusta tuntuu että tämän koko paikan energia on minun puolellani, koska kunnioitan maata, kotihaltiaa ja pyhää pihlajaa pihassa ja ruokin eläimiä talvisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon parhaillaan läntisellä Uudellamaalla mökissä yksin. Hiekkatie päättyy tänne. Yhden kerran pelotti, vuosia sitten, silloin etsittiin oikeasti murhamiestä näiltä seuduilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voihan siellä olla mitä vaan. ovi oli lukossa ja saunan jälkeen nautin rauhasta ja kylmistä oluista.
Koira oli enemmän ihmeissään ku minä..Ethän sinä koiran kanssa ole yksin. Itseäni kyllä joskus pelottaa yksin sähköttömässä mökissä. Koiran kanssa olisi jo ihan erilaista.
Miten juttu olisi eri jos mökissä oisi sähköt?
Kunnon sähkövalaistus. Ja yöllä sisävessakin tuntuu houkuttavalta ajatukselta.
Ei pelota juurikaan. Nuorena olin yksin mökissä saaressa ja telttailin autioissa saarissa lomilla. Autoretkiäkin tein ja nukuin autossa takapenkillä. Nyt 49v olen usein maalla mökissä yksin. Työ on niin sosiaalista että tämä pitää pään kasassa.
En tiedä miksei ole pelottanut vaikka olen pienikokoinen ja puolustuskyvytön. Varmaan harhainen turvallisuudentunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään olla yksin, mutta en missään metsäkämpässä. Kyllä elämää pitää olla ympärillä. Metsässä pelkäisin esim. karhuja, kun lapsuudessa niitä pyöri lähettyvällä.
En iuskaltaisi olla jossain metsämökissä ei edes naapuria lähellä.
Olen, mutta se on ollut meidän perheen tuttu mökki ja tutut maastot. Vieraassa paikassa voisi olla pelottavaa yksin, ehkä. Ehkä ei. Olen tottunut kulkemaan yksin pitkin maailmaa.
Joskus olen saarimökillä yksin, metsä alkaa heti mökin takaovesta. Valoisina kesäöinä ei pelota, mutta elokuussa pimeällä en halua mennä yksin huussille vaan pidän varalla pottaa sisätiloissa yöllä. Muuten pärjäilen, vaikka mieluiten olen mökillä niin, että siellä on muitakin.
Juu asun keskellä ei mitään yksin, tai no kissa löytyy. Mutta kyllä mulla sähköt ja sisävessa on. Mutta ei suihkua, ulkosaunalla pesut, vesi lämpiää padassa.
Ulkona oikealle katsottuna on Venäjän raja noin 1½ km päässä. Ympärillä on metsää, peltoja ja lähin naapuri (maatila) about 700 m päässä.
Ulkona on pimeällä sitä samaa kuin valoisaaskin. Metsää, eläimiä, karhuja (ne on kyllä juuri menossa talviunilleen), susia, hirviä, kettuja, lintuja. Antaa heidän siellä olla vaan. Harvoin niitä näkee, vaikka ne on nänheet minut varmaan päivittäin. Sudet joskus ulvoo ja se on kyllä hienoa kuunneltavaa.
Naapurin vanhasta isännästä oli hieman riesaa joku vuosi sitten, kun sillä alkoi muisti mennä ja alko maistui, tuli toisinaan sekoilemaan mun pihalle ja pyrki sisään. Mutta taluttelin hänet kotiinsa tai soitin omaisille. Nyt sekin on kuollut, eli jonkun aikaa palveluasumisessa.
Rajan yli ei ole vuosiin tullut kuin sudet ja karhut.
voihan siellä olla mitä vaan. ovi oli lukossa ja saunan jälkeen nautin rauhasta ja kylmistä oluista.
Koira oli enemmän ihmeissään ku minä..