Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Velvollisuus" parisuhteessa!?!?!?
07.02.2014 |
Ei, en nyt puhu seksistä senkin pervot vaikka onkin perjantai-ilta!
Elikkäs lähtökohta on se, että olen 30v. nainen, elin 8v. sinkkuna ennen kuin tapasin vuosi sitten sen unelmieni miehen. Minulla on 10v. poika joka hänkin on tykästynyt mieheen ja kaikki on mennyt loistavasti, alkaa olla yhteenmuutto ajankohtainen.
Loistavasti meillä meni pojan kanssa tietysti jo aiemminkin, meillä on pojan kanssa oma rutiini, iltaisin pelataan pelejä jne, katsotaan Simpsonit, syödään herkkuja. Mies sopii tähän pakettiin ihan hienosti.
Mutta nyt ongelmaan. Olen melko epäsosiaalinen (en ole esim. facebookissa) ja vietän ihan mieluiten aikani kotona tai sitten poikani kanssa urheillen. En muista milloin viimeksi meillä olisi vieraita käynyt tai me pojan kanssa kylässä muualla kuin vanhemmillani. Jos esim. joku vanha opiskelukaverini yrittää soittaa, en vastaa puhelimeen. Pojalla käy joskus koulukavereita, yleensä häivyn lenkille silloin. Mutta tämä uusi mieheni onkin supersosiaalinen! Hänellä on valtavasti kavereita, joka päivä joku soittaa tai on änkeämässä kylään tai mieheni on jossain kylässä.
Nyt olen huomannut että miestäni häiritsee etten halua tavata yhtäkään hänen ystävistään ja todella monet on kyselleet koska me mennään sinne kylään kuulemma. Vastaukseni on että ei ikinä.
Nyt olen alkanut miettimään onko minulla "velvollisuus" yrittää mieheni takia tutustua hänen ystäviinsä vaikka en todellakaan halua ?
Vai onko mieheni se kohtuuton jos yrittää koko ajan saada minua mukaansa kylään ja illanistujaisiin tmv. Minä vaan mieluummin jäisin kotiin rakkaan poikani kanssa. Ajatuksia?
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:18"][quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:04"]
Outoa.. Oletko varma että et vain pelkää mitä he ajattelevat sinusta?
[/quote]
No voin vaan kuvitella mitä ajattelevat. Esim. yksi pariskunta tuli meitä vastaan ruokakaupassa. Mieheni alkoi ilahtuneena siinä jutella heille, minä käännyin kannoillani toiseen suuntaan ja mieheni sai etsiskellä minut kaupasta kun viimein pääsi eroon pariskunnasta. En mahda itselleni mitään, tuollaiset tilanteet on vaan liikaa. ko. Pariskunnan lapsi on kuulemma mieheni kummilapsi. Ap.
[/quote]
No ei toi kovin hyvältä kuulosta. On yksi asia viihtyä yksin mutta toi kuulostaa siltä että pelkäät hänen kavereidensa reaktiota, onko sulla huono itsetunto? Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin miehesi olisi kanssasi ja haluaisi sinun tapaavan hänen kavereita jos olisi syytä siihen että hänen kaverinsa ei pidä sinusta.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:14"]
Miksi muuttaisitte yhteen?
[/quote]
Koska mies haluaa, minä en ole kovin innostunut. Haluaisi myös naimisiin ja lapsia, not gonna happen. Ap.
[/quote]
Laske se mies menemään, oikeasti:( Oletko tehnyt selväksi miehelle ettet halua naimisiin tai lapsia? Todella epäreilua ja itsekästä roikottaa toista suhteessa jossa ei voi saada sitä mitä suhteelta haluaa. En kyllä itse pystyisi, noi on niin perustavanlaatuisia eroavaisuuksia siinä mitä suhteelta odotatte.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:04"]
Outoa.. Oletko varma että et vain pelkää mitä he ajattelevat sinusta?
[/quote]
No voin vaan kuvitella mitä ajattelevat. Esim. yksi pariskunta tuli meitä vastaan ruokakaupassa. Mieheni alkoi ilahtuneena siinä jutella heille, minä käännyin kannoillani toiseen suuntaan ja mieheni sai etsiskellä minut kaupasta kun viimein pääsi eroon pariskunnasta. En mahda itselleni mitään, tuollaiset tilanteet on vaan liikaa. ko. Pariskunnan lapsi on kuulemma mieheni kummilapsi. Ap.
[/quote]
Ehdotan ettette muuta yhteen. On vaikea uskoa, että kaksi noin erilaista ihmistä pystyisi elämään ja asumaan yhdessä ilman että jompikumpi kärsisi.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä esim. tapaamaan muita ihmisiä vaikkei se mukavaa olisikaan. On itsekästä (ja törkeääkin) että käyttäydyt noin miehellesi tärkeitä ihmisiä kohtaan :/
Aina ei pidä eikä tarvitse tietenkään, kompromissi pitää pystyä kuitenkin tekemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:14"]
Miksi muuttaisitte yhteen?
[/quote]
Koska mies haluaa, minä en ole kovin innostunut. Haluaisi myös naimisiin ja lapsia, not gonna happen. Ap.
[/quote]
Kuulostat varsinaiselta helmeltä, ap.
Päästä miesparka menemään. Ei sun kanssa voi rakentaa yhteistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit olla varma, ettei suhteenne kestä pitkään. Kaikki ei ole kohdallaan jos et ole valmis muuttamaan hieman tapojasi.
Vaikka teillä muuten menisi vielä hyvin, niin voit olla varma siitä, että miehesi ystävät, tutut, sukulaiset ja kaikki muut hänen elämässään olevat ihmiset alkavat oudoksumaan sinua, eikä syyttä, ja se viimeistään kuluttaa miehesi henkistä pääomaa aivan liikaa.
Itse en edes kehtaisi mennä useampaa kertaa kyläilemään itsekseni jos meidät molemmat olisi kutsuttu, kertoisin vaan pokkana, ei naiseni halunnut lähteä tälläkään kerralla, olet naurettava luuseri!
Minua ei oikeasti haittaa laisinkaan olla yksin. Olen tottunut koko elämäni käymään yksin esim. sukulaisten häissä, pistäydyn kohteliaasti paikalla, piiloudun eläkeläispöytään syömään ja häviän heti eka tilaisuuden tullen kotiin..... Vaikea tajuta että joku kaipaa kumppania edustukseen.
Juhlat / bileet pärjäisin jotenkuten piiloutuen johonkin nurkkaan mutta mieheni on minua vanhempi melkein 10v. ja ystävänsä ovat melkein poikkeuksetta pariskuntia jotka pyytävät meidät sinne kylään esim. pelaamaan lautapelejä, eihän sen ikäiset enää juhli. Tämä on melko lailla pahin painajaiseni. En oikein osaa keskustella luontevasti mistään, en halua kertoa työstäni mitään ja työni lisäksi on vain poikani jonka asioista en myöskään halua keskustella vieraille. Lemmikeistä en välitä, urheiluhullu olen mutta ihmiset ilmeisesti pitkästyvät esim. hiihtojutuistani, en pidä penkkiurheilusta enkä joukkuelajeista. Olen melko tylsää seuraa jo itsenikin mielestä.
Lapsena en niinkään ollut koulukiusattu vaan syrjitty eikä kavereita ollut silloinkaan joten yksin oleminen on melko selkärangassa.
Saa mieheni käydä missä vaan, nytkin jossain kinkereissä ja itse odotan että Voice of Finland alkaa. Poikakin kaverinsa luona.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:14"]
Miksi muuttaisitte yhteen?
[/quote]
Koska mies haluaa, minä en ole kovin innostunut. Haluaisi myös naimisiin ja lapsia, not gonna happen. Ap.
[/quote]
Laske se mies menemään, oikeasti:( Oletko tehnyt selväksi miehelle ettet halua naimisiin tai lapsia? Todella epäreilua ja itsekästä roikottaa toista suhteessa jossa ei voi saada sitä mitä suhteelta haluaa. En kyllä itse pystyisi, noi on niin perustavanlaatuisia eroavaisuuksia siinä mitä suhteelta odotatte.
[/quote]
Olen yrittänyt sanoa asian mahdollisimman kohteliaasti ja suoraan, tuntuu vaan että toinen ei ota asiaa todesta. Ilmeisesti miehet kuvittelevat tosissaan että kaikki naiset haaveilevat hullun kiilto silmissä häistä yms. jotka ei minulle merkitse suoraan sanottuna yhtään mitään. Tämä keskustelu tuo sinänsä hyviä pointteja, en tosiaan tajunnut olevani hirveän epäkohtelias kieltäytymällä systemaattisesti kaikesta kanssakäymisestä mieheni ystävien ja suvun kanssa mutta nyt jotenkin silmät avautui.
Jos olisi pakko valita yksinoleminen vai parisuhde ja väkinäinen seurustelu tuntemattomien kanssa, valitsisin yksinolemisen tottakai.
Välitän kyllä kovasti miehestä, en vaan ymmärrä miksi parisuhteessa oleminen vaatiikin näin paljon. Olisi kiva olla vain kaksin/kolmisin kotosalla.
Ap
Mä olen aika samanlainen kuin sinä. Erona, että mulla on muutamia omia läheisiä ystäviä kyll, mutta muita ihmisiä en oikein jaksa vapaa-ajallani. Lapsi ei ole vielä syntynyt. Lapsen vuoksi olen valmis siihen, että hänen isänpuoleisetkin sukulaisensa vierailevat meillä. En ole lapsen isän kanssa yhdessä, joten he ovat ihan aidosti täysin tuntemattomia ihmisiä mulle, äitiäänkin olen nähnyt kerran 10 min. Tää on multa ihan helvetin iso myönnytys, mutta haluan suoda lapselle mahdollisuuden rakentaa suhteita myös isänpuoleiseen sukuun.
Mutta en suostuisi ikinä muuttamaan sosiaalisen miehen kanssa yhteen, koska mistään muusta kuin äidinrakkaudesta en jaksaisi että kotonani ramppaa mulle vieraita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 17:51"]
Nyt olen alkanut miettimään onko minulla "velvollisuus" yrittää mieheni takia tutustua hänen ystäviinsä vaikka en todellakaan halua ?
[/quote]
Ei ole mitään velvollisuutta.
En ole seitsemän vuoden suhteeni aikana joutunut kertaakaan tekemään mitään vastoin tahtoani. Kumpikin meistä kunnioittaa toisen erilaisuutta ja vapaata tahtoa, ja halveksimme molemmat kaikenlaista syyllistämistä ja palveluskauppaa.
Siinä vaiheessa kun jompikumpi alkaisia vaatia ja velvoittaa toista osallistumaan jonninjoutaviin sukujuhliin tai muuta vastaavaa, suhteella ei ole enää tulevaisuutta.
Jokainen toki tavallaan.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 19:13"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:14"]
Miksi muuttaisitte yhteen?
[/quote]
Koska mies haluaa, minä en ole kovin innostunut. Haluaisi myös naimisiin ja lapsia, not gonna happen. Ap.
[/quote]
Laske se mies menemään, oikeasti:( Oletko tehnyt selväksi miehelle ettet halua naimisiin tai lapsia? Todella epäreilua ja itsekästä roikottaa toista suhteessa jossa ei voi saada sitä mitä suhteelta haluaa. En kyllä itse pystyisi, noi on niin perustavanlaatuisia eroavaisuuksia siinä mitä suhteelta odotatte.
[/quote]
Olen yrittänyt sanoa asian mahdollisimman kohteliaasti ja suoraan, tuntuu vaan että toinen ei ota asiaa todesta. Ilmeisesti miehet kuvittelevat tosissaan että kaikki naiset haaveilevat hullun kiilto silmissä häistä yms. jotka ei minulle merkitse suoraan sanottuna yhtään mitään. Tämä keskustelu tuo sinänsä hyviä pointteja, en tosiaan tajunnut olevani hirveän epäkohtelias kieltäytymällä systemaattisesti kaikesta kanssakäymisestä mieheni ystävien ja suvun kanssa mutta nyt jotenkin silmät avautui.
Jos olisi pakko valita yksinoleminen vai parisuhde ja väkinäinen seurustelu tuntemattomien kanssa, valitsisin yksinolemisen tottakai.
Välitän kyllä kovasti miehestä, en vaan ymmärrä miksi parisuhteessa oleminen vaatiikin näin paljon. Olisi kiva olla vain kaksin/kolmisin kotosalla.
Ap
[/quote]Eli jos omien sanojesi mukaan 'systemaattisesti kieltäydyt' tapaamasta ketään miehesi tuttuja, etkä halua lapsia hänen kanssaan vaikka hän haluaa, niin eihän tuossa ole minkäälaista suhteen tulevaisuutta.
Olen siis se, joka aika alussa vastasi olevansa myös anti-sosiaalinen - itse asiassa olen hyvinkin sosiaalisessa ammatissa ja 'jatko-opinnoissa' testattu ihan ääri-introvertiksi (ja samalla myös jouduin koko porukan 'ihmetyksen' kohteeksi, että miten voin olla tässä ammatissa... Piinallinen tilanne).
Huolimatta tästä ominaisuudestani, osaan kuitenkin olla kohtelias ja huomioiva. Valitettavasti sinun kertomuksesi ei kuulosta samalta - että häivyt jos joku miehesi tuttava tulee kaupassa vastaan? Hämmästyttää jopa minua.
Päästä mies menemään tai hakeudu terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni ap on yksinkertaisesti epäkohtelias, itsekäs ja ajattelumaailmaltaan keskenkasvuinen.
Toivon, että eroatte, koska mieshän tulee pakostakin kärsimään ja maailmassa on myös ihania naisia, jotka esim. tapaavat vieraita, vaikkeivät siitä niin kovin nauttisikaan. Ei kaikesta tarvitse tykätä, mutta tietyissä asioissa aikuisena pitäisi pystyä käyttäytymään ihmisten tavoin, eli vaikka hymyilemään hampaat irvessä ihan vain siksi, että se kuuluu käytöstapoihin ja tapaamaan kumppanin ystäviä, koska se on kumppanille tärkeää ja siten rakkauden osoittamista hänelle.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:37"]
Kumpi se sinun elämänkumppanisi oikein on, mies vai poikasi?
[/quote]
ööh, en ole ap, mutta minulla on tytär ja olen sinkku, ja jos pitäisi valita jonkun miehen tai tyttäreni väliltä, niin se olisi 100 prosenttisesti lapseni, ei tarvitsisi miettiä sekuntiakaan.
En tykkää että vieraita käy vähän väliä tai pitää mennä jonnekin kylään. Haluan olla rauhassa. Eli en tykkää ylisosiaalisesta miehestä. Onneksi ei olekaan.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 18:14"]
Miksi muuttaisitte yhteen?
[/quote]
Koska mies haluaa, minä en ole kovin innostunut. Haluaisi myös naimisiin ja lapsia, not gonna happen. Ap.
[/quote]
Tähän viestiin asti olin ap:n puolella ja ymmärsin ja samaistuin häneen. Mutta tää meni mullakin yli hilseen. Voi olla introvertti, epäsosiaalinen ja vaikka mitä, mutta nää asiat on niin isoja, ettei ap:n kannata pitää hyvää miestä varattuna, jos ei itse kykene normaaliin elämään.
Itsekin inhoan sitä että miehen kaverit ramppaa täällä jatkuvasti, ensimmäisten vuosien jälkeen olen kuitenkin ottanut tavaksi olla eri huoneessa kuin mies kavereineen, jolloin minun ei tarvitse kärsiä miehen sosiaalisuudesta ja olemme onnellisia näin. Olen todellakin introvertti, joka on pakosta ihmisten kanssa tekemisissä työn takia, niin juuri ja juuri jaksan miestä ja lasta katsoa iltaisin, vaikka heitä kovasti rakastan. Muita ihmisiä en sitten jaksakaan, eikä minun mielestäni tarvitsekaan. Näistä taipumuksistani huolimatta en IKINÄ olisi jättänyt menemästä naimisiin ja toisen lapsenkin vielä haluaisin..
Ei kai se, ettei halua naimisiin tai lapsia, ole mikään epänormaalin elämän merkki?
Tietysti näistä on pakko olla samoilla linjoilla kumppanin kanssa, mutta ei minusta näissä kumpi kaan ole sen oikeammassa kuin toinen, eikä kumpikaan ole mikään edellytys vakavalle parisuhteelle (jos siis kumpikin pitää naimisiinmenoa turhana eikä halua lapsia).
Alue: Aihe vapaa
Taitaa olla aika yksipuoleista rakkautta teillä?