Ärsyttää äitien itsetehostus sillä, ettei lapsi saa sokeria.
Viittaan tässä Ilta-Sanomien juttuun, jossa äiti vaati päiväkodilta sokeritonta ruokavaliota lapsilleen.
( http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288650623417.html?pos=ok-nln )
Hirveä mehukaaminen asiasta, joka nyt vaan kuuluu tähän maailmaan. Lapset on kuitenkin melko nuorina viety hoitoon, jos nuorimmainen on saanut syödä sokeria taas 1,5-vuotiaana ja isompi kaksivuotiaana. Jotenkin tällaisten äitien kohdalla tulee mieleen, että lapsi on viety hoitoon ennen kuin lapsi tai äiti on siihen oikeasti kypsä, ja sitten sitä tilannetta pitää purkaa henkilökuntaan nillittämällä joka asiasta. Ja kyse ei siis ole siitä, etteikö sokeri olisi periaatteessa ihan turhaa, vaan kyse on tekstin sävystä, siitä että paha päiväkoti yrittää suurinpiirtein myrkyttää lapsen, jos äiti ei ole jämynä ja puolusta lastaan.
Kommentit (42)
Myös sillä on paljon merkitystä, että ihmisten aineenvaihdunta reagoi eritavoin sokeriin. Yksilöllistä, kuten niin moni muukin asia.
En jaksanut lukea artikkelia edes loppuun, oli niin tyhjänpäiväistä asiaa. Mamma kokatkoon itse lastensa ruuat omilla rahoillaan. Päiväkodit nodattavat omaa budjettiaan.
Äidillä ei näköjään ole kovin suuria meriittejä todistella erinomaisuuttaan, kun ei muuta keksinyt kuin lisätyn sokerin kaihtamisen sen osoitukseksi.
Iltapäivälehtien mielensäpahoittajia, -näitähän riittää.
Olen pph ja käytän erittäin vähän sokeria. Rahkoihin ja kiisseleihin lisään todella paljon marjoja ja hedelmiä. Tarjoan ainoastaan maustamatonta jogurttia hedelmillä tai marjoilla ja perusviiliä. Lisätty sokeri on ihan turhaa, sitä saa luonnostaan kun syö perusterveellisesti.
Näin niitä ruokavammaisia ja tulevia anorektikkoja kasvatetaan.
Pikatutkimus omassa kaveripiirissäni on tuottanut mielenkiintoisen tuloksen; hoikimpia ovat ne, jotka ovat lapsesta asti saaneet syödä sokeria. Niillä, joiden on koko elämänsä pitänyt tuntea syyllisyyttä siitä, että pitävät makean mausta, ovat jotenkin ihan normaalien ruokiin liittyvien ruokien kanssa ihan solmussa, ja siihen sokeriin liittyy suuria tunteita.
Minä tulen perheestä jossa ei koskaan käytetty sokeria, ja sitten teininä pitikin syödä kaikki maailman sokeri heti kun sai vähän vapautta. Minulla on muitakin saman taustan omaavia kavereita, ja kaikilla kävi vähän sama homma.
Sitten nämä fanaattiset sokerinvastustajat tarjoilevat terveysruokana pilteilleen esim. SOKERITTOMIA marjakeittoja. Yhtään ei haittaa vaikka ne on makeutettu ties millä keinotekoisella myrkyllä, pääasia ettei lapsi saa SOKERIA!
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 07:57"]Pikatutkimus omassa kaveripiirissäni on tuottanut mielenkiintoisen tuloksen; hoikimpia ovat ne, jotka ovat lapsesta asti saaneet syödä sokeria. Niillä, joiden on koko elämänsä pitänyt tuntea syyllisyyttä siitä, että pitävät makean mausta, ovat jotenkin ihan normaalien ruokiin liittyvien ruokien kanssa ihan solmussa, ja siihen sokeriin liittyy suuria tunteita.
Minä tulen perheestä jossa ei koskaan käytetty sokeria, ja sitten teininä pitikin syödä kaikki maailman sokeri heti kun sai vähän vapautta. Minulla on muitakin saman taustan omaavia kavereita, ja kaikilla kävi vähän sama homma.
[/quote]Allekirjoitan tämän. Äitini vahti haukan lailla kaikkien herkkujen syömistä, ja jos yhtään enempää otin kuin yhden pullaviipaleen, niin alkoi kauhea syyllistäminen siitä miten "tulee liikaa hyvää, lihot vain ihan turhaan, älä vain syö karkkipussista kuin yksi viikossa, kyllä sinunkin pitäisi ajatella tuota mahaasi". Kaikki hyvä oli kiellettyä, ja siksi syön edelleen aikuisenakin salaa. Lapsena en ollut lihava, nyt olen. Omilta lapsiltani karkit tms. ei ole kiellettyjä. Karkkipussi on kaapissa vapaasti otettavissa, ja harvoin ottavat sieltä edes sitä yhtä viikossa kun asiasta ei ole tehty mitään numeroa ja kiellettyä hedelmää.
Olen kyllä Palssan kanssa samoilla linjoilla siitä, että lapset saattavat saada paljon sokeria etenkin jogurteista, mysleistä, muroista ja mehuista. Sen sijaan että hän demonisoi sokeria Palssa muistuttaa siitä että ravinnontarpeesta max 10% pitäisi olla sokereista. Ja tässä pätee taas sama kuin niissä nakeissa, että se tarvittava määrä on pieni lapselle, joka painaa 10-20 kg. Ajatuksena siinä on se, että kun lapsi saa sokereita niin mistä se on poissa. Mitkä kivennäis- ja hivenaineet uupuu ruokavaliosta.
Meillä on oltu vapaamielisen tiukkoja (:) sokerin suhteen. Noita sokeroituja jogurtteja ym edellä mainittuja on välillä (oikeastaan aika harvoin). Sitte voidaan antaa löyhempää siimaa kun isovanhemmat tarjoaa ja jos jonkun kaverin luona saa.
Huvittavin oli ehkä lastenvaatebloggaaja, joka kertoi, miten lapsilla on suklaajoulukalenterit, mutta suklaat saa syödä vasta lauantaina. Lapsi siis availi luukut oikeana päivänä, muttei saanut syödä suklaata, vaan ne piti säästää karkkipäivään. En valitettavasti löydä kirjoitusta enää mistään.
Jäin myös pohtimaan, miten aamupalasta saa _helposti_ 30 - 50 grammaa sokeria. Juomalla kaksi lasia mehua maidon sijaan ehkä? Poika on diabeetikko, joten laskemme ruuan hiilarit. Hiilareita kertyy aamupalalla helposti 50-60 g, mutta kun se tulee pääosin ruisleivästä, hedelmistä ja kirjoituksessa parjatusta jugurtista, niin en näe siinä mitään pahaa. Jugurtin vaihtaminen sokerittomaan vähentänee hiilarien määrää 12 g. Marjat toki lisäävät määrää 5 grammalla, mutta ne nyt ovat terveellisiä.
Meillä kotona oli herkkuja mielin määrin. Äiti toi kaupasta aina karkkia, limsaa oli korikaupalla vapaasti otettavana samoin kuin leivonnaisia. Kun makeaa oli aina saatavilla eikä se ollut kiellettyä, sitä ei tullut syötyä.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 08:10"]
Jäin myös pohtimaan, miten aamupalasta saa _helposti_ 30 - 50 grammaa sokeria. Juomalla kaksi lasia mehua maidon sijaan ehkä?
[/quote]
Jatkan vielä, kun tajusin olleeni taas vähän yksinkertainen :) Muroista toki saa sokeria, mutta niitä meillä ei ole, joten en niitä muistanut.
Palssan mukaan: "Mitä kauemmin lapsen saa pidettyä poissa herkuista, sen parempi."
No en nyt ihan noinkaan sanoisi. Minusta on tärkeämpää opettaa lapsia syömään niitä herkkuja oikein kuin pitää kokonaan erossa. Siis lapsesta asti opetetaan siihen että kyllä herkkuja voi syödä, mutta kohtuudella eikä todellakaan joka päivä, eikä niitä syödä nälkään vaan silloin kun on syöty jo jotain kunnon ruokaa. Olen huomannut omassa lähipiirissänikin tuon, että kun herkkukiellossa ollut lapsi sitten isompana saa itse päättää syömisistään, niin niitä herkkuja ei "osata" syödä vaan niitä ahmitaan ja saatetaan jopa koko ateria korvata jollain karkkipussilla ja limulla.
Mua pisti tuossa kirjoituksessa silmään se, kun äiti sanoi sen vaikuttavan lapseen, kun muut saa pullaa ja kaakaota ja hänen lasten pitää syödä näkkäriä.
Ja se se ettei muka mustikkakeitto voi jäädä syömättä sen takia, että se on sokeritonta. Kyllä vaan jotkut marjat ovat todella happamia ja maistuvat aivan kamalille ilman sokeria. En tiedä onko ne kerätty liian aikaisin vai mistä johtuu, mutta naurettavaa sanoa ettei sokerittomuuden takia ruoka voi maistua pahalta, kun ei ole itse juuri sitä ruokaa maistanut.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 07:57"]
Pikatutkimus omassa kaveripiirissäni on tuottanut mielenkiintoisen tuloksen; hoikimpia ovat ne, jotka ovat lapsesta asti saaneet syödä sokeria. Niillä, joiden on koko elämänsä pitänyt tuntea syyllisyyttä siitä, että pitävät makean mausta, ovat jotenkin ihan normaalien ruokiin liittyvien ruokien kanssa ihan solmussa, ja siihen sokeriin liittyy suuria tunteita.
Minä tulen perheestä jossa ei koskaan käytetty sokeria, ja sitten teininä pitikin syödä kaikki maailman sokeri heti kun sai vähän vapautta. Minulla on muitakin saman taustan omaavia kavereita, ja kaikilla kävi vähän sama homma.
[/quote]
Toivottavasti tässä ei mee puurot ja vellit sekaisin. Mua henk.koht. välillä mietityttää tuttavaperheet, joissa ruualla "uhkaillaan" ja sanotaan että et saa herkkuja ellet syö ruokaa. Lisäksi herkkuja myös on tarjolla koko ajan (yllättävää jos lapsi ei syö). Pääasia lienee kuitenkin, ettei mitään demonisoitaisi täysin, mutta annetaan jonkinlaista esimerkkiä ja mallia järkevästä syömisestä. Ei niin, että paastotaan viikko ja sitten syödään ku hevoset. Sen jälkeen ollaan Atkinsilla, 5:2:lla ym:lla.
En enää teininä syyttäisi vanhempia siitä, jos käytään rahani jonkin järkevän sijaan karkkiin. Mies ja sen veli on loistoesimerkkejä tästä. Toinen käytti viikkorahansa karkkiin ja yleisiin huvituksiin (sama pätee edelleen) ja toinen johonkin tuottavaampaan.
Lapsen kuuluukin tykätä makeasta. On ihan tutkittu juttu, että kasvuhormonin määrä veressä korreloi sen suhteen, paljonko lapsi haluaa makeaa. Se, mikä luetaan makeaksi onkin sitten eri asia, koska ovathan monet kaupassa myytävät tuotteet kymmeniä kertoja makeampia kuin mitä hedelmät ja marjat ja muut luontaisesti makeat, paljon c-vitamiinia sisältävät ruuat. Mutta siis mieltymys makeaan on ihan biologista, ja sillä yritetään turvata lapsen energiansaanti.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 08:17"]
Palssan mukaan: "Mitä kauemmin lapsen saa pidettyä poissa herkuista, sen parempi."
No en nyt ihan noinkaan sanoisi. Minusta on tärkeämpää opettaa lapsia syömään niitä herkkuja oikein kuin pitää kokonaan erossa. Siis lapsesta asti opetetaan siihen että kyllä herkkuja voi syödä, mutta kohtuudella eikä todellakaan joka päivä, eikä niitä syödä nälkään vaan silloin kun on syöty jo jotain kunnon ruokaa. Olen huomannut omassa lähipiirissänikin tuon, että kun herkkukiellossa ollut lapsi sitten isompana saa itse päättää syömisistään, niin niitä herkkuja ei "osata" syödä vaan niitä ahmitaan ja saatetaan jopa koko ateria korvata jollain karkkipussilla ja limulla.
[/quote]
Hmm, mietin kyllä tässä asiaa siltä kannalta että herkut voi todellakin jättää myöhempään vaiheeseen. Eihän niitä tarvitse puolen voden ikäiselle tuputtaa. Ja silmääni pistää toi palkinto-kommenttiosuus "kyllä herkkuja voi syödä, mutta kohtuudella eikä todellakaan joka päivä, eikä niitä syödä nälkään vaan silloin kun on syöty jo jotain kunnon ruokaa. "
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 08:26"]
Hmm, mietin kyllä tässä asiaa siltä kannalta että herkut voi todellakin jättää myöhempään vaiheeseen. Eihän niitä tarvitse puolen voden ikäiselle tuputtaa. Ja silmääni pistää toi palkinto-kommenttiosuus "kyllä herkkuja voi syödä, mutta kohtuudella eikä todellakaan joka päivä, eikä niitä syödä nälkään vaan silloin kun on syöty jo jotain kunnon ruokaa. "
[/quote]
Voi huoh tätä yleistystä taas...Ymmärsin tuosta Palssan puheesta, että lapselta kielletään herkut vaikka tämä niitä pyytäisi, mutta mitä pidempään vanhemmat jaksavat olla tiukkoina eivätkä anna niitä herkkuja, sitä parempi olisi. Ei minusta näin, koska silloin herkuista tulee lapselle sellainen "saavuttamaton unelma". En nyt ehkä tarkoittanut että vauvalle pitäisi alkaa tarjoamaan vaahtokarkkia tms. Ja mitä tuolla palkinto-kommentilla tarkoitat?
synttäreillä huomaa selvästi ne lapset, jotka eivät tavallisesti saa mitään sokeripitoista. Mättävät pöydässä kamalat määrät herkkuja ja kaikki muu on toisarvoista.
Meilläpäin vanhemmat saa tuoda omat ruoat jos päiväkodin ruoka ei miellytä, yksinkertaista.
Minua niin suivii, kun joka juttuun pitää vääntää joku asiantuntija pätemään. Kasvatusjutuissa Sinkkonen, ravintojutuissa Palssa jne jne... Älkää vaan hölmöt vanhemmat itse ajatelko. Ei se ihme ole että niitä uusavuttomia tulee!
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 08:35"]
synttäreillä huomaa selvästi ne lapset, jotka eivät tavallisesti saa mitään sokeripitoista. Mättävät pöydässä kamalat määrät herkkuja ja kaikki muu on toisarvoista.
[/quote]
Tuo on niin totta. Joillekin lapsille se karkki tai keksi on niin suuri herkku, että sitä ahmitaan ja ahmitaan eikä raaskita lähteä pöydästä ollenkaan leikkimään. Ja usein ovat juuri näitä "terveysintoilijoiden" lapsia, joilta on jäänyt itsehillintä ja kohtuus oppimatta.
Lapsillani on karkkipäivä, mutta usein he eivät halua tai jaksa syödä karkkejaan tai lahjaksi saatuja suklaita yms. Joten heillä on huoneissaan karkkia hyllyillä ja karkkia saattaa olla olohuoneessa pöydällä ja siellä sun täällä. Keksejä on aina kaapissa ja jäätelöä pakkasessa. Ja kas: lapset eivät juurikaan herkkuja syö vaan ovat hyvin valikoivia herkkujensa suhteen.
Sitten taas jotkut heidän kaverinsa, jotka eivät kotona saa herkkuja, haluavat täällä heti keksiä tai jätskiä tai syödä lasten karkinjämät. Usein kuulen heidän ehdottelevan, että otetaan jätskit ja oma lapseni sanoo, ettei huvita. Joskus sitten vieras syö jätskin ja oma lapsi jatkaa leikkiä.
Ja olen kyllä melko varma, että kyse on juurikin siitä, että kun herkkuja on aina tarjolla, ne eivät ole enää mitään erityistä jota pitäisi himoita. Synttäreillä tärkeintä on kavereiden seura ja leikit eikä vain se syöminen.
[/quote]
Meillä oli lapsena koulun jälkeen aina jokin makea välipala, esim. pulla, vanukas tai donitsi. Plus kerran viikossa karkkipäivä. Olimme kaikki lapset erittäin hoikkia ja terveitä - uskon, että koska söimme säännölliseti tavallista kotiruokaa ja liikuimme paljon, eivät nuo makeat haitanneet. Meillä oli myös aina jäätelöä pakastimessa ja mehua jääkaapissa, mutta itse asiassa useinkaan niitä ei tehnyt lainkaan mieli.
Uskon, että makean pitäminen "ihan tavallisena asiana" opetti meidän kuuntelemaan omaa kehoamme. Yhdelläkään meistä sisaruksista ei ole edes nyt aikuisena ylipainoa tai reikiä hampaissa, ja ainakin omat veriarvoni ovat aina olleet erittäin hyvät. Syön edelleen karkkia hyvällä omallatunnolla, jos siltä tuntuu. ;)