Miehesi ärsyttävin tapa riidellessä? Meillä: "JA PISTE!"

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:42"]

No mutta tuskinpa olette kukaan itsekään niitä kaikista mallikelpoisimpia riitelijöitä. Jokaisella meistä löytyy noi ärsyttävät jutut joilla lähtee puolustamaan itseään tai välttelee riitatilanteita tai niitä tilanteita, joissa joutuu myöntämään olevansa väärässä.

Siinä on nimenomaan molemmille paikka kasvaa yhdessä ja oppia yhdessä hoitamaan niitä asioita, jos se toiselle on vaikeampaa. Vaatii toki sen, että molemmat haluavat kehittyä ja kasvaa ihmisenä ja ovat valmiita toisen tukemana kohtaamaan omia pelkojaan.

[/quote]

No mutta jos kysytään tälläistä kysymystä niin eikö siihen sitten saa vastata, jos itsessään on vikoja?

Minun miehessä ärsyttää eniten, ettei se kestä riitelyä tai erimielisyyttä ollenkaan. Hän menee suorastaan itkuisen näköiseksi pienestäkin erimielisyydestä, ja häipyy pitkälle kävelylle. Jos sen jälkeen yrittää ottaa asian uudestaan puheeksi, sama toistuu, ja joskus on mennyt jopa äidilleen yöksi jos olen "piinannut". 

Nykyisin olen jo oppinut tulemaan toimeen tämän ominaisuuden kanssa ja en edes yritä riidellä tai sanoa suoraan olevani mistään eri mieltä, vaan kautta rantain ja kierrelleen ovelasti tuon esiin asiani niin, ettei hän mitenkään koe että nyt hänen ajatuksiaan vastustetaan tai riidellään. Raskasta se kyllä on, minusta olisi paljon kivampi vaan kunnolla kiivaasti keskustella erimielisyydet läpi.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:36"]Alkaa toistelemaan voijeesusta,ihan joka välissä,alkaa kiromaan ja AINA sanoo lopuksi että painu nyt helvettiin :D mut sit kans matkii mun eleitä ja mitä oon sanonut,niin ärsyttävää!! 

kertoo myös riidellessä että aina kaikki on mun vika,oon aiheuttanu kaikki riidat ja hänessä ei ole mitään vikaa,ja sanoo mulle että mun täytyy varmaan etsiä sit parempi mies :D huoh... usein myös tuskastelee ja se on niin raivostuttavaa.

[/quote] Onko sulla suhde mun miehen kanssa? :D

Mies käskee pitämään turvan kiinni, haukkuu mm. tyhmäksi läskiksi (!:(), tönii sohvalle tai sängylle, laittaa käden mun suun eteen ym ym.. :/ Suuttuu tosi harvoin, mutta kun suuttuu niin suuttuu kunnolla.. On myös tukistanut. Normaalisti ihana ja suloinen.

Sinkkuelämä onkin ihan kivaa. Lisää!

Enemmän tämä ketju kertoo teistä av-mammoista millaisia hirviöitä olette.

Miehet koittavat rauhoittaa tilannetta, mutta te rääytte naama punaisena.

Todellisia naisenkuvatuksia olette, hyi saasta =)

Mun mies hokee aina, että "anteeksi, anteeksi, olen pahoillani, en mä ymmärrä tällaisia asioita". Raivostuttavaa tästä tekee se, että mikään ei kuitenkaan muutu. Ikään kuin pääsee karkaamaan keskustelusta pyytämällä heti alkuun anteeksi.

Minä pyrin keskustelemaan asioista mahdollisimman suoraan, avoimesti ja rauhallisesti, koska minusta se on reiluinta ja rakentavinta. Mieheni taas on niissä tilanteissa lähinnä hiljaa tai sanoo "en tiedä". Hän ei siis selvästikään saa kontaktia omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa eikä osaa sanoa oikein mitään. Sitten hän yhtäkkiä jonkun ajan kuluttua täysin puskista saa jonkun kohtauksen ja keuhkoaa huutaen ja syytellen, kun koko keskustelutilanne on jo ohi ja ollaan tekemässä jotain ihan muuta :D Eli hän miettii ja hautoo asiaa jonkun aikaa hiljaa itsekseen ja tekee jotain käsittämättömiä tulkintoja joista sitten syyttää minua, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ajattelen ja olen sanonut. Minä sanon täsmälleen mitä ajattelen, mutta hän kehittelee sanomisistani jotain omia skenaarioitaan ja versioitaan ja tulkintojaan rivien välistä. Raivostuttavaa ja epäreilua, minkä hän yleensä sitten jonkun ajan kuluttua myöntääkin rauhoituttuaan ja pyytelee anteeksi. Tuo rauhoittumisvaihe vasta yleensä on se vaihe, jossa voi keskustella rauhallisesti ja normaalisti. Huoh :D Aina pitää käydä tuo draaman kaari läpi.

Minä en jaksa huutamista ja ahdistun siitä todella paljon, varsinkin jos se on aiheetonta. Pidän loukkaavana sitä, että oma mieheni jota rakastan ja jonka parasta ajattelen, kuvittelee hetkenkään että haluan hänelle jotain pahaa tai ikävää, syyttää minua sellaisesta ilman syytä ja hyökkää kimppuuni sen takia kuin olisin hänen vihollisensa. Mutta ymmärrän tietysti, että ne ovat tosiaan jotain hänen omia päänsisäisiä solmujaan ja traumojaan, jotka eivät johdu minusta, ja kyllä hän sen itsekin tiedostaa. Ja yleensä aina lopulta sopuratkaisu on helppo löytää, totta kai, koska rakastamme ja kunnioitamme toisiamme ja haluamme molemmat toisillemme hyvää. Eli kaikki se draama ihan turhaan, kun samat asiat olisivat käyneet ilmi rauhallisesti keskustelemalla ja kuuntelemalla ja pillastumatta. Prääh! :D

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 22:22"]

Asia kuin asia ja puhuin tai raivosin, mies hokee, että rauhoitu, rauhoitu nyt, rauhoitu... Asiasta ei puhu mitään, ei vastaa mun kommentteihin, mutta hokee tota rauhoittumista. Mies ei ole oppinut riitelemään kotonaan, hänen lapsuudenkodissaan asioista ei vain puhuta ettei vahingossakaan loukata toista, ne vain lakaistaan maton alle. Itse haluan puhua asiat halki. Mies ei sitten kestä mitään riitaa tai erimielisyyttä ja lopulta yleensä suuttuu siitä että minä ole suuttunut, mutta itse riidan aiheeseen ei saada mitään ratkaisua. Lopulta riidellään siitä, että kuka aloitti riidan ja aina tulee riitaa (ei tule aina), mutta aihetta ei saada käsitellyksi vaikka kuinka yritän, valittaa että haluan riitaa, mutta ei siitä että "tämä aihe" eli vaikka joku hänen tekemisensä saa sen riidan aikaiseksi. Sitten vain hoetaan, että rauhoitu...

[/quote]

:D Mun miehellä on kans toi "rauhoitu", minkä voi aina vetää pöytää ja alentaa mut samantien joksikin raivopäiseksi irrationaaliseks riehujaksi ja siten mitätöidä mun pointin ihan täysin. Raivostuttavaa!

82 lisää, jotta en vaikuttaisi ylimieliseltä, että aiemmin olin itsekin sellainen että muhitin ja pyöritin asioita omassa mielessäni. Olen kuitenkin tietoisesti opetellut siitä pois, koska siitä on pelkästään haittaa. Pitää kommunikoida toisen ihmisen kanssa eikä omien päänsisäisten kuvitelmiensa ja mörköjensä kanssa. Sillä tavalla välttää monta turhaa konfliktia.

82 lisää vielä, että yhtä tärkeää on minusta myös kommunikoida itsensä kanssa, eli että on perillä siitä mitä itse ajattelee ja tuntee ja mitä mieltä on. Silloin on helppo ilmaista niitä asioita myös toiselle avoimesti ja suoraan. Jos ei uskalla olla rehellinen itselleen, on mahdotonta olla sitä myöskään toiselle.

Eksä kuittasi aina kaiken sanomalla "No etippä kuule parempi mies". Kappas vaan, näin tapahtui, tosin en nyt etsimällä etsinyt mutta normaaliin mieheen törmäsin. Tän riitelystä en tiedä, kun ei olla 3 vuoteen saatu vielä riitaa aikaiseksi? Voi olla että sieltä tulee joskus tiukkaa ja terävää sanallista settiä, kun kyseessä on hyvin verbaalinen ja fiksu ihminen. No, sitä odotellessa. Väkisin en nyt jaksa riitaa kaivaa?

Mun mies on riidellessään ihan vitun TYHMÄ. Siis välillä mietin et onkohan se oikeesti tommonen, et mä en vaan perusarjessa tajuu sitä. Se heittäytyy siis täysin aivottomaksi ja sille pitää vääntää rautalangasta kaikki, ihan perussivistykseen liittyvä. Vaikka että omena on hedelmä. Ei vihannes. Aaarrrgghh.

Ihana lukea muiden kokemuksia :D Mun mies on kanssa ärsyttävän rationaalinen, joku vois jopa sanoa, että tunnekylmä. Ei "hyväksy" mun pahaa mieltä, jos ei ole samaa mieltä asiasta. Ei nyt ihan ole vielä taulukoita tuonut mulle eteen, mistä kävisi ilmi miksen voi olla pahoittanut mieltäni, mutta ei paljon puutukaan :) itkuun ja mielipahaan ei reagoi tunteella ollenkaan, vaikka mä itken HARVOIN ja vain silloin, kun mulla on todella, todella paha olla.

Meille tulee aika paljon riitaa siisteydestä ja nämä jutut monesti kuittaa vain mun "pöpökammolla" vaikka kyse on ihan normaalista hygieniasta. Esim. meidän pienen vauvan pullojen pesemistä ja keittämistä pitää ihan huuhaana, vaikka tuosta on annettu sairaalasta ihan selkeät ohjeet.

Top 3 sanonnat.

1. Aina tämä on tämmöstä sinun kanssa! (Ja riitoja on ehkä kerran kuussa)

2. Minä en nyt jaksa puhua tästä. (Sama vastaus joka kerta jos yrittää ottaa jonkun ongelman esille)

3. Ei pitäis sanoo ikinä mitään!

Argh! :D

Se kun se ei riitele mun kans samaan aikaan. Se alkaa riiteleen mun kans vasta kun mä oon rauhottunut.

Minulla taitaa sittenkin olla ihan kohtalaisen hyvä mies... siihen tulokseen tulin, kun luin tämän ketjun. Osaahan tuokin olla ärsyttävä, mutta ei niin ärsyttävä kuin moni tämän ketjun miehistä.

Se, kun mieheni on aina vihaisena niin rauhallinen. Ei huuda, mutta ÄRSYTTÄVÄSTI alkaa puhumaan mun päälle sellaisella tasaisella rauhallisella äänellä ja saattaa vielä ilveillä jotain. En minäkään mikään raivohullu ole, mutta en vaan osaa olla kovin tyyni vihaisena.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:40"]

Mies lopettaa puhumasta kesken riidan. Jos puhun lisää ja ihmettelen miksei vastaa, sanoo että kuuntelee kritiikit nyt ja ottaa opikseen.. Sitten myös tulee näitä marttyyri-heittoja kuten "no mä en sit enää tee asiaa x lainkaan"

[/quote]

? riidassako pitäisi vetää kaikki ihan tappiin?

Naisen logiikka on nähtävästi se, että henkistä riitaa saa olla vaikka maailman tappiin, kunhan odotetaan miehen fyysisyyttä? Tiedättekö ämmät, että henkinen väkivalta on tuomittavaa?

Miehelläni on aivan järisyttävän ärsyttävä tapa sanoa kaikkeen että "JÄRJENKÄYTTÖ ON SALLITTUA!", vaikka kyseinen asia ei mitenkään liittyisi järjenkäyttöön, esim. jos olen vaikka vahingossa läikyttänyt maitolasista lattialle. Tuo nyt olikin ehkä tällainen "riidan aloittava asia", mutta riidassa kuin riidassa sama teema toistuu: "Sä et koskaan ajattele mitään... järjenkäyttö on sallittua! Miten voi olla noin vitun typerä!"

Kuulostipa pahalta näin kirjoitettuna :( olen tästä miehelleni sanonut, ja hän on kyllä alkanyt kiinnittää asiaan huomiota, sillä tietää kuinka tuosta loukkaannun.