Miehesi ärsyttävin tapa riidellessä? Meillä: "JA PISTE!"

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:15"]Jossain vaiheessa mies alkaa holhoamaan: "vaikutat tosi väsyneeltä, mene nukkumaan, niin et ole noin pahantuulinen..." ARGH! ja kun yritän sanoa etten ole vasynyt vaan meillä on nyt tällainen erimielisyys, niin sieltä tulee surkutteleva joojoo... TODELLA raivostuttavaa

[/quote]

Onneksi ei totea, että sulla on varmaan menkat

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:20"]

No se, kun äijä päästelee tuhahduksia sun muita ynähdyksiä ja pyörittelee silmiään ku joku passiivis-aggressiivinen idiootti. Ja taivastelee tyyliin "voi jeesus", "voi hyvää päivää" kaikkeen mitä sanon riidellessä... argh! Itsehän riitelen kaikkien oppikirjojen mukaan. ;p

[/quote]

AV:lla kaikki on joko narsisteja tai passiivis-aggressiivisia. Ei juuri kellään teistä oikeasti ole mitään hajua, mitä passiivis-aggressiivinen tarkoittaa, kunhan kuulostaa jännältä tavalta haukkua miehiä.

[/quote]

Tiedän tasan tarkasti yhden passiivis-aggressiivisen ihmisen ja se on anoppini. Onneksi mieheni ei ole perinyt hänen tapaansa "ilmaista" tunteensa. (Esim. Mies ilmoitti aikoinaan, että muutamme yhteen. Olin heillä kylässä, kun anoppi sanoi miehelleni, joka istui vierelläni: "Hei, tulehan katsomaan millaisen maton SINÄ haluat sinne SINUN asuntoosi.")

Asian tekee vielä hankalammaksi se, että anoppi ottaa kaiken henkilökohtaisena hyökkäyksenä, joten pakostakin on jäänyt meidän suhteemme etäiseksi. Ei hänellä tosin ole kovin läheiset välit kahden lapsensakaan kanssa. Sen se teettää, kun ei voi puhua mistään ilman pelkoa toisen reaktiosta. Mies on todennut, että on se hyvä, kun kertoo mikä pännii ihan suoraan.

Meillä mies on mököttämisen maailmanmestari. Kaksi viikkoa meni kerran, kun hän mökötti ja oli lähes täysin puhelakossa. Nukkuikin selkä minuun päin. Ei meillä sen jälkeen yhtä pitkiä mykkäkouluja ole ollut, mutta päivän ja parin mittaisia kyllä. Ja aivan naurettavista aiheista, esim. perunoiden pilkkominen.

Ja hyvin usein olen "hormonihuuruissa", kun jostain huomautan.

Se kun mitään erimielisyyttä ei saada päätökseen, koska:

- Ei jaksa nyt jauhaa

- Eikö tää asia ole jo käyty läpi (kaikki muut tässä olevat vaihtoehdot on jo tässä vaiheessa käyty läpi eikä erimielisyyteen ole tullut mitään ratkaisua)

- Mähän teen kaikki aina väärin

- Nuku nyt (jos mies väistellyt keskustelua koko päivän ja otan illalla puheeksi)

- Mulle on sanottu aina, että oon tehny tän väärin niin en enää edes yritä (eksä, äiti tai joku muu taho parikymmentä vuotta sitten)

- Koska mä oon niin tyhmä

- Koska mä oon niin huono

- Etsi itsellesi parempi mies

Tuossa muutama vakivastaus, jos yritän keskustella asioista ja saada jonkinlaisen ratkaisun. Suurin osa erimielisyyksistä lakastaa maton alle, koska mies käyttää tätä väsytystaktiikkaa niin kauan, kunnes lakkaan puhumasta asiasta lopullisesti.

"En mä jaksa nyt kuunnella sun pikkumurheita, kun töissä olen koko päivän kuunnellut ihmisten oikeita murheita"... Olisin voinut tappaa siitä hyvästä (en kuitenkaan tehnyt sitä).

Naisten kanssa riiteleminen on yksinkertaisesti ajanhaaskausta. 

Akka rääkyy mutu-pohjalta, ja kiihdyttää kierroksensa maksimiin kun lataa pöytään ohittamattomat asia-argumentit. 

Ja sitten vinkumaan mammapalstalle, edelleen siinä harhassa että oma kanta muuttuu täydellisestä epäloogisuudestaan huolimatta oikeaksi kun sille saa tukea muilta rationaalisuusrajoitteisilta. 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 23:33"]

Naisten kanssa riiteleminen on yksinkertaisesti ajanhaaskausta. 

Akka rääkyy mutu-pohjalta, ja kiihdyttää kierroksensa maksimiin kun lataa pöytään ohittamattomat asia-argumentit. 

Ja sitten vinkumaan mammapalstalle, edelleen siinä harhassa että oma kanta muuttuu täydellisestä epäloogisuudestaan huolimatta oikeaksi kun sille saa tukea muilta rationaalisuusrajoitteisilta. 

[/quote]

Tää oli se insinöörimies... ;-)

Nykyisellä ei ole mitään erityisen rasittavia tapoja, mutta exä sanoi aina sellaisella ärsyttävän ylirauhallisella äänellä: "se joka korottaa ääntään on aina hävinnyt riidan" ARGH :D

Ei anna ollenkaan aikaa miettiä. Siis että kun mies kysyy jotain, niin vastaus pitäisi tulla heti samalla sekunnilla. Ei onnistu, meillä riidellään vain aiheista jotka on mulle kipeitä ja tartten hetken miettiä miten asian sanon, jotta mut ymmärretään ja ehkä pitää hengittää hetki, jotta en ala itkemään (joka sekin on mun mielestä ärsyttävää kun aina, AINA, oon kyyneleet silmissä kun tapellaan).

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 23:33"]

Naisten kanssa riiteleminen on yksinkertaisesti ajanhaaskausta. 

Akka rääkyy mutu-pohjalta, ja kiihdyttää kierroksensa maksimiin kun lataa pöytään ohittamattomat asia-argumentit. 

Ja sitten vinkumaan mammapalstalle, edelleen siinä harhassa että oma kanta muuttuu täydellisestä epäloogisuudestaan huolimatta oikeaksi kun sille saa tukea muilta rationaalisuusrajoitteisilta. 

[/quote]

Kerro lisää ongelmistasi?

Tuntuu suurin osa miehistä olevan ihan samanlaisia :D. Mun mies on vaan hiljaa (asiat jää roikkumaan) tai sitten korottaa ääntä tai paiskoo tavaroita. Tavaroiden paiskomista onneks ei oo pitkään aikaan tapahtunu. Joskus uhkaili aina erolla riitojen yhteydessä mutta se loppu ku sanoin että seuraavan kerran ku sanot noin niin sitten prkl todellakin erotaan.

Niin ja aina sanoo että "kellään muulla parilla ei oo näin paljon riitoja ku meillä". ARGH! Eikä edes riidellä kovin usein. Pitäs näyttää sille Tää ketju!

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:34"]Mies puhuu päälle, eikä kuuntele. Minulla on tapana perustella oman suuttumukseni syyt, eikä tuo ukko halua antaa siihen mahdollisuutta. Raivostuttavaa.

Tietysti sillä itsellään ei ole vahvaa vasta-argumenttia, joten se ei sillä pääse pätemään. Se ei myöskään anna mulle mahdollisuutta käydä riitaa aiheuttavaa tilannetta läpi. Koko homma jää vähän niinkun roikkumaan ilmaan, eikä mitään koskaan selvitetä.

Sitten se poistuu paikalta ja sen mielestä asia on muka käsitelty, vaikka ei oikeasti ole.

[/quote]

Joo, sama täällä! Turhauttavaa

Eka poikaystävä aloitti aina riidan, aiheena tyyliin koulun ruokalassa joku jätkä istui samassa pöydässä kuin minä, sillä ei ollut mitään merkitystä että tämä jätkä istui tyttöystävänsä kanssa pöydän toisessa päässä kuin minä ystävieni kanssa ja välissä oli tyhjiä paikkoja. Tästä seurasi pääsääntöisesti se että poikaystäväni halusi kieltää minulta ystävien kanssa olemisen ja haukuttuaan minua huoraksi ja ties miksi soitti kaverillee että lähdetkö baariin kun muija taas on niin helvetin vaikee. No, ei päässyt ikinä mieheksi asti.

Ensimmäisen miehen kanssa en riidellyt koskaan. Puhuin kyllä ongelmista mutta sama olisi jos hän ei olisi ollut edes paikalla kun niistä puhuin. Kun sitten lopulta ilmoitin että erotaan, kuulema tuli ihan puskista se että meillä oli jotain ongelmia. 

Toinen mies taas ei kestänyt yhtään jos paha oloni johtui vähääkään hänestä. Aina lähti ovet paukkuen pois mutta heti seuraavana päivänä saattoi aiheuttaa täsmälleen samalla tavalla minulle pahaa oloa ja taas lähti ovet paukkuen. Ei kuitenkaan vetämään päätä täyteen vaan kävelemään ympäriinsä. Koskaan ei kuunnellut mitä yritin sanoa, vielä vähemmän välitti siitä että minulla olisi hyvä olla edes joskus hänen oman hyvän olonsa kustannuksella. Jaksoi joka välissä tehdä selväksi että jos häntä ei huvita, niin hänen ei tarvitse, mutta jos minä en osaa vaikka olin kurssejakin käynyt niin minun vain pitäisi opetella ja olen laiska paska.

Kiitos ketjusta, ehdinkin tässä jo melkein viikon haaveilla että alkaisin joskus vielä parisuhteeseen mutta muistuikin taas miksi tämä sinkkuilu on niin mielettömän mukavaa <3

Se, miten mieheni voi jankuttaa jostain, varmana asiastaan ja ns. seistä sanojensa takana MUTTA aivan yhtäkkiä kääntääkin päänsä, kun ladon tiskiin vasta-argumentin tai kaksi: "selvä, selvä, IHAN SAMA!". Tilanne raivostuttaa koska tuntuu kuin mies testaisi minua, haastaisi. Olemme puhuneet tästä, mutta tapansa ei vaan muutu.

Jos jostain asiasta sanon, vaikka esim. Mies pelannut liikaa pleikkaria jonain päivänä, yleensä on kanssani samaa mieltä, mutta joskus suuttuu ja sitten on niin ehdoton, että "selvä! Mä en sitten pelaa enää IKINÄ mitään!" Monessa asiassa sama reaktio, ettei sitten enää IKINÄ! Anoppi kertonut, että on lapsesta asti ollut samanlainen. :D

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 18:29"]

Toi on kyllä hiukan ontuvaa logiikkaa. Sama jos joku harmittelisi miehensä alkoholismia niin joku tulisi sanomaan, että no olisit tyytyväinen ettei se piikitä herskaa.

[/quote]

Nooh perheväkivalta on niin yleistä, että tyytyväinen saa olla ettei saa turpaansa.

[/quote]

Kumpi? Mies vai nainen?

Se, että ei sano mitään ja lähtee pois tai vaihtaa puheenaihetta. Eli välttää ongelmista puhumista.

Jossain vaiheessa mies alkaa holhoamaan: "vaikutat tosi väsyneeltä, mene nukkumaan, niin et ole noin pahantuulinen..." ARGH! ja kun yritän sanoa etten ole vasynyt vaan meillä on nyt tällainen erimielisyys, niin sieltä tulee surkutteleva joojoo... TODELLA raivostuttavaa

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 19:15"]

Jossain vaiheessa mies alkaa holhoamaan: "vaikutat tosi väsyneeltä, mene nukkumaan, niin et ole noin pahantuulinen..." ARGH! ja kun yritän sanoa etten ole vasynyt vaan meillä on nyt tällainen erimielisyys, niin sieltä tulee surkutteleva joojoo... TODELLA raivostuttavaa

[/quote]

riitelettekö aina iltaisin?

Mies ei käytä tätä enää, mutta käytti seurustelun alkuvaiheessa: Osoitti etusormellaan ohimoon ja sanoi pum, kun joku asia oli hänen mielestään tosi tyhmä.