Onko mielestäsi älykkyyden merkki, jos pystyy huomaamaan älykkyyden nopeasti muissa ihmisissä?
Jotkut ihmiset tekevät yllättävän nopeasti, siis jopa lyhyen keskustelun perusteella, hyvin osuvia päätelmiä toisen älykkyydestä. Ennen luulin, että kaikki tekevät tätä, mutta vasta myöhemmin olen tajunnut, että monet eivät ole lainkaan tietoisia keskustelukumppaninsa älykkyydestä.
Mitä luulette, onko tässä kyse enemmän luonteesta vai älykkyydestä? Onko kyky huomata muiden älykkyys merkki siitä, että on älykäs itsekin?
Muistan kuinka eräässä podcastissa psykologi Jordan Peterson, jonka ÄO:ksi on mitattu yli 150, kertoi olevansa aina hyvin tietoinen siitä, jos hänen keskustelukumppaninsa on häntä selvästi älykkäämpi. Hän siis huomaa nopeasti, jos toinen prosessoi asioita nopeammin ja syvällisemmin kuin hän. Ja nämä havainnot käyvät yksiin myös ÄO-mittausten tulosten kanssa.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä miten tuo ajatusten/havainnoinnin nopeus liittyy älykkyyteen. Eikö älykkyys ole nimenomaan syvällistä ja ei mustavalkoista pohtimista, pineten vivahteiden huomaamista ym.? Olkoon henkilö hidas tai ei.
No onhan se älykkyys nimenomaan aivotoiminnan tehokkuutta, nopeaa ja nokkelaa päättelykykyä ja ongelmanratkaisua. Sen takia Mensan älykkyystestissä on aikaraja ja nopeus merkitsee paljon lopullisessa äo:n arviossa. Ihmisellä voi olla viisautta, analyyttistä reflektiokykyä, mutta jos hän on toivottoman hidas kaikissa toiminnoissaan, niin en minä silloin pitäisi hänen älykkyyttään täysin veitsenterävänä.
Väärin.
Älykkyys ei ole pelkästään tuota.
Esimerkiksi luovassa työssä hitaus on hyvin yleistä.
Jos ajatellaan vaikkapa täysin uuden asian suunnittelua ja luomista, kuten tuotekehittelyssä.
Eivät tuotekehittely insinöörit tuosta noin vain keksi ratkaisua johonkin pulmaa, että miten tämä ja tämä saadaan toimimaan yhteen tuon ja tuon asian kanssa.
Siihen tarvitaan mietiskelyä miten pulma ratkaistaan, useita kokeiluja jotka menee mönkään, kunnes sitten vihdoin viimein kypsyttelyn jälkeen ratkaisu löytyy. Ja aina edes löydy.
Suomessa on nytkin tällä hetkellä monia asioita tuotekehittelyssä, ja ratkaisut niihin löytyy varmasti ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta älykkyyden tunnistaminen on vaikeaa. Toisella saattaa leikata omaperäisesti, siten ettei itse ole asiaa ajatellut. Mistä tiedän, onko kyse älykkyydestä vai luovuudesta? Joku toinen taas omaa valtavan tietovarannon, mutta sekin voi olla vain kokemusta. Mistä siis erotan, onko kyse puhuttuun teemaan liittyvästä kokemuksesta ja opitusta, vai älykkyydestä joka kykenee yhdistelemään eri asioita?
Onhan sinulla tuossa pointtia, että pitkä kokemus tai jokin muu ominaisuus, kuten itsevarmuus/supliikkius saattaa luoda virheellisen käsityksen ihmisen älykkyydestä.
Voihan sitä terävyyttä kuitenkin päätellä suuntaa-antavasti toisinaan esim. työyhteisössä. Millaista ja kuinka nopeaa on ihmisen hoksaaminen erinäisissä asioissa. Ymmärtäminen, oppiminen, oivaltaminen. Leikkaako kertalaakista vai joutuuko jatkuvasti jankata asiasta. Ylittääkö jopa odotukset ja luo jotain uutta. Millaisia asioita huomaa tai ei huomaa ympäristöstään. Miten osaa ratkoa odottamattomat ongelmat.
Minä ainakin tarkkailen työntekijöiden ns. älyllistä kapasiteettia, kenen voi olettaa osaavan ja ymmärtävän jonkun hankalan asian hoitamisen tai tajuavan sarkastisen sutkautuksen, ja kenestä taas tietää, ettei tuolle voi kyllä mitään suurempaa vastuuta antaa, kun ei se handlaa eikä ymmärrä asioita laajemmassa mittakaavassa. Uskon esimiestenkin kiinnittävän huomiota tällaisiin asioihin. Enkä ole mikään älykkö, vaan ihan tavis, jota kiinnostaa nämä aiheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä miten tuo ajatusten/havainnoinnin nopeus liittyy älykkyyteen. Eikö älykkyys ole nimenomaan syvällistä ja ei mustavalkoista pohtimista, pineten vivahteiden huomaamista ym.? Olkoon henkilö hidas tai ei.
No onhan se älykkyys nimenomaan aivotoiminnan tehokkuutta, nopeaa ja nokkelaa päättelykykyä ja ongelmanratkaisua. Sen takia Mensan älykkyystestissä on aikaraja ja nopeus merkitsee paljon lopullisessa äo:n arviossa. Ihmisellä voi olla viisautta, analyyttistä reflektiokykyä, mutta jos hän on toivottoman hidas kaikissa toiminnoissaan, niin en minä silloin pitäisi hänen älykkyyttään täysin veitsenterävänä.
Väärin.
Älykkyys ei ole pelkästään tuota.
Esimerkiksi luovassa työssä hitaus on hyvin yleistä.
Jos ajatellaan vaikkapa täysin uuden asian suunnittelua ja luomista, kuten tuotekehittelyssä.
Eivät tuotekehittely insinöörit tuosta noin vain keksi ratkaisua johonkin pulmaa, että miten tämä ja tämä saadaan toimimaan yhteen tuon ja tuon asian kanssa.
Siihen tarvitaan mietiskelyä miten pulma ratkaistaan, useita kokeiluja jotka menee mönkään, kunnes sitten vihdoin viimein kypsyttelyn jälkeen ratkaisu löytyy. Ja aina edes löydy.
Suomessa on nytkin tällä hetkellä monia asioita tuotekehittelyssä, ja ratkaisut niihin löytyy varmasti ajan kanssa.
Juu, mutta ei tuo nähdäkseni liity nyt aiheeseen, eli älykkyyden ydinmääritelmään. Se on aivojen tehokasta prosessointia, loogista päättelykykyä ja ongelmanratkaisua. Suunnitelmallinen työ vaatii aikaa sen kokonaisvaltaisuuden ja uuden luomisen takia ja toki älykkyydestä on hyötyä siinä. Mutta sinulla meni nyt kyllä hieman puurot ja vellit sekaisin.
Törmään aina silloin tällöin itseäni älykkäämpiin.
Se on kuin katsoisi ylös pilviselle taivaalle, missä vielä suuremmat ajatukset, ideat ja periatteet häälyvät sumeudessa ja minä voin ne heikosti havaita.
Harmittaa, että en ole tarpeeksi fiksu, mutta minkäs sitä syntymänsä biologiselle salaliitolle voi.
Älykkyyttä on se, että on hiljaa kun muut puhuu asioista, joista itse ei tiedä, nyökyttelee vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Kyllä tällein tyhmänäkin ymmärtää jos joku on älykäs. Ei se sitä toisen älyä siirrä omaan päähän kuitenkaan
'Tyhmä' voi olla sosiaalisesti älykäs ja älykäs sosiaalisesti kömpelö. Silloin sen sosiaalisen on helppo kokea itsensä älykkäämmäksi.
Miten tämä nyt liittyi viestiini? Sosiaalisten taitojen sekoittaminen tähän on epärelevanttia
Olen eri, mutta kyllä se liittyy viestiisi.
Älykkyyden "käsite" on muuttunut vuosikymmenien kuluessa, ja yhä suurempaan arvoon nostetaan sosiaalista älykkyyttä. Ei älykkyys ole pelkästään sitä, että pystyy ratkaisemaan jonkin tehtävän mahdollisimman nopeasti ja että on hyvä hahmotuskyky ja huomaa asioita enemmän kuin muut.
Siihen pystyy ihan keskitason älykäs ihminen. Onhan tuo nähty jo useissa ammateissa.
Älykkyys on laaja käsite, johon kuuluu mieletön määrä osa-alueita.
Ja kommenoija joka sanoo, että jotkut älykkäät ihmiset ovat sosiaalisesti kömpelöitä on aivan oikeassa.
He elävät omassa maailmassaan ja omien kiinnostuksen kohteiden keskellä, he ovat tavallaan "pysyvästi sitoutuneet" omaan kapea-alaiseen älykyytensä työn tms. kautta.
Ihminen joka kommentoi että " sosiaalisten taitojen sekoittaminen tähän on epärelevanttia" , ei suoraan sanottuna vaikuta kovinkaan älykkäältä ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä miten tuo ajatusten/havainnoinnin nopeus liittyy älykkyyteen. Eikö älykkyys ole nimenomaan syvällistä ja ei mustavalkoista pohtimista, pineten vivahteiden huomaamista ym.? Olkoon henkilö hidas tai ei.
No onhan se älykkyys nimenomaan aivotoiminnan tehokkuutta, nopeaa ja nokkelaa päättelykykyä ja ongelmanratkaisua. Sen takia Mensan älykkyystestissä on aikaraja ja nopeus merkitsee paljon lopullisessa äo:n arviossa. Ihmisellä voi olla viisautta, analyyttistä reflektiokykyä, mutta jos hän on toivottoman hidas kaikissa toiminnoissaan, niin en minä silloin pitäisi hänen älykkyyttään täysin veitsenterävänä.
Väärin.
Älykkyys ei ole pelkästään tuota.
Esimerkiksi luovassa työssä hitaus on hyvin yleistä.
Jos ajatellaan vaikkapa täysin uuden asian suunnittelua ja luomista, kuten tuotekehittelyssä.
Eivät tuotekehittely insinöörit tuosta noin vain keksi ratkaisua johonkin pulmaa, että miten tämä ja tämä saadaan toimimaan yhteen tuon ja tuon asian kanssa.
Siihen tarvitaan mietiskelyä miten pulma ratkaistaan, useita kokeiluja jotka menee mönkään, kunnes sitten vihdoin viimein kypsyttelyn jälkeen ratkaisu löytyy. Ja aina edes löydy.
Suomessa on nytkin tällä hetkellä monia asioita tuotekehittelyssä, ja ratkaisut niihin löytyy varmasti ajan kanssa.
Juu, mutta ei tuo nähdäkseni liity nyt aiheeseen, eli älykkyyden ydinmääritelmään. Se on aivojen tehokasta prosessointia, loogista päättelykykyä ja ongelmanratkaisua. Suunnitelmallinen työ vaatii aikaa sen kokonaisvaltaisuuden ja uuden luomisen takia ja toki älykkyydestä on hyötyä siinä. Mutta sinulla meni nyt kyllä hieman puurot ja vellit sekaisin.
Sivusta, kyllä ongelmanratkaisu kyky vaatii älykkyyttä.
Tyhmä ihminen ei pysty sovittamaan erilaisia asioita yhteen, eikä mieltämään ratkaisua valmiina aivoissaan.
Se on yksi älykkyyden ilmentymä
Tottakai on. Tyhmä ei huomaa toisen älykkyyttä. Tyhmä luulee että koska toinen on erilainen ajatuksiltaan sen täytyy olla tyhmä.
Onhan se, jos osaa tehdä oikean arvion toisen älykkyydestä. Moni kuvittelee osaavansa, mutta arviot menevät pahasti pieleen.
Itse olen onnistunut tässä hyvin, ja oma äo-tulos parin parhaimman prosentin joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä miten tuo ajatusten/havainnoinnin nopeus liittyy älykkyyteen. Eikö älykkyys ole nimenomaan syvällistä ja ei mustavalkoista pohtimista, pineten vivahteiden huomaamista ym.? Olkoon henkilö hidas tai ei.
No onhan se älykkyys nimenomaan aivotoiminnan tehokkuutta, nopeaa ja nokkelaa päättelykykyä ja ongelmanratkaisua. Sen takia Mensan älykkyystestissä on aikaraja ja nopeus merkitsee paljon lopullisessa äo:n arviossa. Ihmisellä voi olla viisautta, analyyttistä reflektiokykyä, mutta jos hän on toivottoman hidas kaikissa toiminnoissaan, niin en minä silloin pitäisi hänen älykkyyttään täysin veitsenterävänä.
Väärin.
Älykkyys ei ole pelkästään tuota.
Esimerkiksi luovassa työssä hitaus on hyvin yleistä.
Jos ajatellaan vaikkapa täysin uuden asian suunnittelua ja luomista, kuten tuotekehittelyssä.
Eivät tuotekehittely insinöörit tuosta noin vain keksi ratkaisua johonkin pulmaa, että miten tämä ja tämä saadaan toimimaan yhteen tuon ja tuon asian kanssa.
Siihen tarvitaan mietiskelyä miten pulma ratkaistaan, useita kokeiluja jotka menee mönkään, kunnes sitten vihdoin viimein kypsyttelyn jälkeen ratkaisu löytyy. Ja aina edes löydy.
Suomessa on nytkin tällä hetkellä monia asioita tuotekehittelyssä, ja ratkaisut niihin löytyy varmasti ajan kanssa.
Ei ihme jos tuotekehitys hupenee Suomesta, jos sinnekin on noussut keskustelussa mainittu ideologia, että tärkeintä on olla äänessä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on. Tyhmä ei huomaa toisen älykkyyttä. Tyhmä luulee että koska toinen on erilainen ajatuksiltaan sen täytyy olla tyhmä.
Tämä on niin totta!
Meri_Kreikan kirjoitti:
Jotkin älykkäät ihmiset saattavat joutua oman älykkyyden vangiksi. Kun on monesti huomannut, että itse tietää asioista enemmän kuin muut ja jos ei tiedä, ottaa selville. Silloin kasvaa sellainen kokemus, että joutuu itse tekemään kaikki, kun muut on aina tyhmempiä. Näin älykäs ihminen luo harhakuvan itselleen ja mieltää lopulta kaikki muut ihmiset itseään tyhmemmiksi ja sijoittaa itsensä muiden yläpuolelle. Tähän tilanteeseen päässyt älykäs ihminen jää tavallaan oman älykkyyden loukkuun. Tällainen henkilö myös kuvittelee, että muilla ei ole hänelle mitään älyllistä annettavaa. Ja saattaa käydä niin, että ei enää pärjää työelämässä, kun ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen.
Esimerkki:
Lakimiehiä yleensä pidetään älykkäinä. No yksi kaveri joutui käräjille ja sai lakimiehen avustamaan häntä. Nopeasti lakiasioista keskusteltaessa, henkilö huomasi, että lakimies puhuu ristiriitaisesti. Joten kaveri luki ja sisäisti nopeasti ne lait, jotka koskivat asiaa ja rupesi neuvomaan lakimiestä miten asiat oikeasti menevät. Kaveri osoitti laista ne kaikki kohdat, joissa laki on hänen puolellaan häntä syytettävistä asioista. Vastassa oli kuitenkin kunnanvirkamiehet ja juttu oli ennealta päätetty. Päätökset ja kaikki muut junaitiin pelkkien ennakkokäsitysten mukaan. Tuomarikin oli Kunnan puolella jo valmiiksi eikä perehtynyt asioihin. Lisäksi tuomio lähetettiin postista vasta siten, kun valitusoikeus oli mennyt umpeen. Kaverin olisi lain mukaan pitänyt voittaa keissi, mutta jutussa haluttiin suojella virkamiehiä. Pieni kunta kyseessä.
Lakimiehiä ei muuten pidetä älykkäinä. Vanhemman sukupolven lakimiehet ovat päässeet opiskelemaan esim. B:n papereilla tai ilman pitkää matematiikkaa. Älykkäimmät ovat matematiikassa ja fysiikassa. Laki ei perustu älykkyyteen, vaan kirjoitettuun lakiin.
Monet luulee, että jos joku tietää paljon asiosta niin hän on älykäs.
Ei se noin mene.
Ihmiset jotka ovat kiinnostuneita joistakin asioista, vaikkapa ajankohtaisista asioista, tietävät niistä paljon.
Myös ihmiset jotka lukevat paljon ja monipuolisesti tietävät suunnattomat määrät erilaisia asioita.
Tietäminen ei ole älykkyyttä.
Ajatellan nyt vaikka kieltenopettejaa,
Hän osaa sujuvasti vähintään 3-4 kieltä ja pystyy opettamaan niitä muille.
Hän on opiskellut kaiken sinnikkäästi ulkoalukemisellä, harjoittamalla kieltä, ottammalla kesätyöpaikkoja ulkomailla ja suorittanut opetusharjoituksen.
Missään vaiheessa opintojaan, hänen ei ole tarvinnut käyttää älykkyyttä mihinkään ongelmanratkaisuihin.
Ei ole tarvinnut kokeilla erilaisia teorioita ja käytäntöjä, jotta selviäisi opinnoistaan, saati sitten työstään.
Hänelle on ollut vain tarpeeksi vahvat perselihakset, lukea filosofian maisteriksi jossakin kielessä.
Mitään sen kummempaa erikoista älykkyyttä siihen ei ole tarvittu, muuta kuin ylioppilastutkinto ja pääsy yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Meri_Kreikan kirjoitti:
Jotkin älykkäät ihmiset saattavat joutua oman älykkyyden vangiksi. Kun on monesti huomannut, että itse tietää asioista enemmän kuin muut ja jos ei tiedä, ottaa selville. Silloin kasvaa sellainen kokemus, että joutuu itse tekemään kaikki, kun muut on aina tyhmempiä. Näin älykäs ihminen luo harhakuvan itselleen ja mieltää lopulta kaikki muut ihmiset itseään tyhmemmiksi ja sijoittaa itsensä muiden yläpuolelle. Tähän tilanteeseen päässyt älykäs ihminen jää tavallaan oman älykkyyden loukkuun. Tällainen henkilö myös kuvittelee, että muilla ei ole hänelle mitään älyllistä annettavaa. Ja saattaa käydä niin, että ei enää pärjää työelämässä, kun ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen.
Esimerkki:
Lakimiehiä yleensä pidetään älykkäinä. No yksi kaveri joutui käräjille ja sai lakimiehen avustamaan häntä. Nopeasti lakiasioista keskusteltaessa, henkilö huomasi, että lakimies puhuu ristiriitaisesti. Joten kaveri luki ja sisäisti nopeasti ne lait, jotka koskivat asiaa ja rupesi neuvomaan lakimiestä miten asiat oikeasti menevät. Kaveri osoitti laista ne kaikki kohdat, joissa laki on hänen puolellaan häntä syytettävistä asioista. Vastassa oli kuitenkin kunnanvirkamiehet ja juttu oli ennealta päätetty. Päätökset ja kaikki muut junaitiin pelkkien ennakkokäsitysten mukaan. Tuomarikin oli Kunnan puolella jo valmiiksi eikä perehtynyt asioihin. Lisäksi tuomio lähetettiin postista vasta siten, kun valitusoikeus oli mennyt umpeen. Kaverin olisi lain mukaan pitänyt voittaa keissi, mutta jutussa haluttiin suojella virkamiehiä. Pieni kunta kyseessä.
Lakimiehiä ei muuten pidetä älykkäinä. Vanhemman sukupolven lakimiehet ovat päässeet opiskelemaan esim. B:n papereilla tai ilman pitkää matematiikkaa. Älykkäimmät ovat matematiikassa ja fysiikassa. Laki ei perustu älykkyyteen, vaan kirjoitettuun lakiin.
Laki tai paremminkin oikeus perustuu siihen, miten hyvin juristi hoksaa kaikki vastapuolen heikot kohdat ja miten hyvin hän pystyy laatimaan oman asiakkaansa puolustuksen,
Ei siihen pelkkä lain tuntemus riitä.
Täytyy olla hoksottimet sellaiset joilla jatkuvasti huomaa, mihin päin asia milloinkin on kääntymässä.
Olen pari kertaa ollut oikeudessa virkani puolesta ja seurannut asioiden oikeuskäsittelyä suurella mielenkiinnolla.
Vierailija kirjoitti:
Tai olet tyhmä ja tajuat että kaikki muut ovat älykkäämpiä.
Todellisuudessa tyhmät eivät Dunning Krueger-effektin vuoksi tunnista omaa tyhmyttään. Kyky kyseenalaistaa on osa älykkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Monet luulee, että jos joku tietää paljon asiosta niin hän on älykäs.
Ei se noin mene.
Ihmiset jotka ovat kiinnostuneita joistakin asioista, vaikkapa ajankohtaisista asioista, tietävät niistä paljon.
Myös ihmiset jotka lukevat paljon ja monipuolisesti tietävät suunnattomat määrät erilaisia asioita.
Tietäminen ei ole älykkyyttä.
Ajatellan nyt vaikka kieltenopettejaa,
Hän osaa sujuvasti vähintään 3-4 kieltä ja pystyy opettamaan niitä muille.
Hän on opiskellut kaiken sinnikkäästi ulkoalukemisellä, harjoittamalla kieltä, ottammalla kesätyöpaikkoja ulkomailla ja suorittanut opetusharjoituksen.
Missään vaiheessa opintojaan, hänen ei ole tarvinnut käyttää älykkyyttä mihinkään ongelmanratkaisuihin.
Ei ole tarvinnut kokeilla erilaisia teorioita ja käytäntöjä, jotta selviäisi opinnoistaan, saati sitten työstään.
Hänelle on ollut vain tarpeeksi vahvat perselihakset, lukea filosofian maisteriksi jossakin kielessä.
Mitään sen kummempaa erikoista älykkyyttä siihen ei ole tarvittu, muuta kuin ylioppilastutkinto ja pääsy yliopistoon.
Miten määritetään ala, jolla tarvitsee "kokeilla eri teorioita ja käytäntöjä", jolla polku yksinkertaisesti katkeaa jollei ole tarpeeksi älykäs? Olen ymmärtänyt että opinnoissa ainakin, jopa tutkijana saa apua ja tukea, sekä usein asiat tehdään yhteistyössä. Melkein kaikista töistäkin selviytyy olematta huippuälykäs, jos on perehtynyt. Ei tietenkään kuka vaan, mutta sellaisella hajonnalla, ettei voida ottaa yhtä opettajaa ja esim. fyysikkoa ja tietää automaattisesti eroa äo:ssa, vaihtelua voi olla kummallakin puolella.
Lähinnä haen takaa sitä, ettei vaan turhaan luultaisi omasta älystä liikoja pelkän alan tai tehtävien perusteella, kun niin monessa pärjää jo normijakauman ylärajoilla. Sitten ohjaa kiinnostus jo yhtä paljon suuntausta, ei se ettei mitenkään pärjäisi toisen hommissa.
P.s. en ole opettaja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai olet tyhmä ja tajuat että kaikki muut ovat älykkäämpiä.
Todellisuudessa tyhmät eivät Dunning Krueger-effektin vuoksi tunnista omaa tyhmyttään. Kyky kyseenalaistaa on osa älykkyyttä.
Siinä ei ole kyse älykkyydestä.
Minua on monesti pidetty tyhmänä ensivaikutelman perusteella, mutta myöhemmin on tultu sanomaan, että ei olisi voinut uskoa minun olevan niin älykäs.
On melkein huvittavaa seurata muita, kun heidän käsityksensä minusta muuttuu pikkuhiljaa. En ilmeisesti ole kovin stereotyyppinen "älykkö". Olisi kuitenkin kiva, jos ei ihan idioottina pidettäisi heti alkuun...
Vierailija kirjoitti:
Minua on monesti pidetty tyhmänä ensivaikutelman perusteella, mutta myöhemmin on tultu sanomaan, että ei olisi voinut uskoa minun olevan niin älykäs.
On melkein huvittavaa seurata muita, kun heidän käsityksensä minusta muuttuu pikkuhiljaa. En ilmeisesti ole kovin stereotyyppinen "älykkö". Olisi kuitenkin kiva, jos ei ihan idioottina pidettäisi heti alkuun...
Käynyt minullekin muutamasti noin. Luulen sen johtuvan elämäntyylistäni tms.
Kun keskiverroilla ja tyhmemmillä on jokin sellainen sterotyyppinen ajatus, että älykäs on aina korkeakoulutettu ja työorientoitunut, vaikkeihän se niin todellakaan ole.
Tietenkin juristin täytyy pitää päämiehensä puolia. Hänet palkattu puolustumaan asiakasta ja hoitamaan asiakkaan juttu menestyksellisesti loppuun.
Siitähän asiakas maksaa hänelle.
Oikeusjutuissa on omat sääntönsä ja etiikansa. Tottahan juristi hakee ja sanoo kaikki asiat ja etsii kaikki mahdolliset lainakohdat, joilla voi asiakastaan oikeudessa puolustaa.
Laki sääteelee juristin toimintaa myös oikeudessa, helposti tulee huomautus yms. jos toimiin oikeuden vastaisesti.
Ja juristi ei päätä sitä, tuomitaanko asiakas vai ei.
Sen päättävät tuomarit, sen perusteella mitä syyttäjä sanoo, mitkä ovat viralliset todisteet ja mitä puolustusjuristi sanoo.
Tuomarien on otettava huomioon lainsäädäntö, syytteet, todisteet ja puolustus.