Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mielestäsi älykkyyden merkki, jos pystyy huomaamaan älykkyyden nopeasti muissa ihmisissä?
27.10.2020 |
Jotkut ihmiset tekevät yllättävän nopeasti, siis jopa lyhyen keskustelun perusteella, hyvin osuvia päätelmiä toisen älykkyydestä. Ennen luulin, että kaikki tekevät tätä, mutta vasta myöhemmin olen tajunnut, että monet eivät ole lainkaan tietoisia keskustelukumppaninsa älykkyydestä.
Mitä luulette, onko tässä kyse enemmän luonteesta vai älykkyydestä? Onko kyky huomata muiden älykkyys merkki siitä, että on älykäs itsekin?
Muistan kuinka eräässä podcastissa psykologi Jordan Peterson, jonka ÄO:ksi on mitattu yli 150, kertoi olevansa aina hyvin tietoinen siitä, jos hänen keskustelukumppaninsa on häntä selvästi älykkäämpi. Hän siis huomaa nopeasti, jos toinen prosessoi asioita nopeammin ja syvällisemmin kuin hän. Ja nämä havainnot käyvät yksiin myös ÄO-mittausten tulosten kanssa.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (93)
Veikkaan sen riippuvan aika paljon siitä, mihin kiinnittää huomiota. Joku joskus väitti hyvin lyhyen keskustelun jälkeen huomanneensa, että minä olen hyvin älykäs. Itse en ole kovin hyvä arvioimaan ihmisten älykkyyttä. Kerrankin huomasin vasta monen vuoden tuntemisen jälkeen, että tuttavani on tyhmä kuin saapas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että asioiden huomaaminen muista nopeasti kertoo sosiaalisesta älykkyydestä, kyllä.
Se, että onko muilla osa-alueilla älykäs, on sitten vähän eri juttu.
Ihmiset kun voi olla älykkäitä hyvin monella tavalla.
Itse huomaan, jos joku ihminen on älykäs. Itse pidän itseäni kohtuullisen älykkäänä, en minään superälykkäänä, mutta huomaan kyllä että itseni kanssa saman tasoisen ihmisen kanssa keskustelu on antoisinta. Tyhmän kanssa ei oikein meinaa jaksaa keskustella ja älykkään kanssa ei oikein osaa. Eli kyllä, älykkyyden huomaa ihmisessä, ja pystyy pelaamaan sitä omaan älykkyyteen, jos on minkäänlaista käsitystä sosiaalisesta tilanteesta, jossa kulloinkin on.
Tunnen erään 150:n todistetusti omaavan ihmisen, joka ei osaa arvioida toisten älykkyyttä realistisesti. Jatkuvasti nimittäin aliarvioi sitä erittäin tökerösti.
Jordan on erittäin harjaantunut ajattelija, ja sellaisella se 150 voi merkitä jo aika paljon enemmän kuin sellaisella, joka ei ole.
Lisäksi on olemassa eräs älykkyyden, kokeneisuuden ja harjaantumisen metataso, joka on samaan aikaan paradoksaalisesti melko liki sekä tyhmemmällä että fiksummalla ihmisellä.
En osaa oikein sanoa, ovatko muut ihmiset älykkäämpiä vai tyhmempiä minuun verrattuna. Ainakin he ajattelevat asioista ihan eri tavalla. Tällä palstallakin sen huomaa, että yleensä kaikki ovat minun kanssani eri mieltä.
Tyhmintä on se, että todistettavasti älykäs ei käytä kapasiteettiansa johonkin maailmaa ja tiedettä kehittävään.
Kun kuulee näistä suorittavissa töissä olevista mensalaisista ja muista työhönsä jysähtäneistä mukavuudenhaluisista asiantuntijoista...
Oikeastaan keskivertoälykkäät ovat hyödyllisempiä; tunnistavat keskivertosuutensa, tekevät töitä itseänsä ja maailmaa kehittääkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen erään 150:n todistetusti omaavan ihmisen, joka ei osaa arvioida toisten älykkyyttä realistisesti. Jatkuvasti nimittäin aliarvioi sitä erittäin tökerösti.
Jordan on erittäin harjaantunut ajattelija, ja sellaisella se 150 voi merkitä jo aika paljon enemmän kuin sellaisella, joka ei ole.
Lisäksi on olemassa eräs älykkyyden, kokeneisuuden ja harjaantumisen metataso, joka on samaan aikaan paradoksaalisesti melko liki sekä tyhmemmällä että fiksummalla ihmisellä.
Tiedoksi vaan, että jenkkien 150 vastaa suunnilleen Suomen tulosta 132. Eri keskijakauma siellä käytössä.
Sama täällä usean vuoden päästä huomasin kaverin olevan täystampio. Ei pysty enää tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan. Ja myös mihin aikoo älyään käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen erään 150:n todistetusti omaavan ihmisen, joka ei osaa arvioida toisten älykkyyttä realistisesti. Jatkuvasti nimittäin aliarvioi sitä erittäin tökerösti.
Jordan on erittäin harjaantunut ajattelija, ja sellaisella se 150 voi merkitä jo aika paljon enemmän kuin sellaisella, joka ei ole.
Lisäksi on olemassa eräs älykkyyden, kokeneisuuden ja harjaantumisen metataso, joka on samaan aikaan paradoksaalisesti melko liki sekä tyhmemmällä että fiksummalla ihmisellä.
Tiedoksi vaan, että jenkkien 150 vastaa suunnilleen Suomen tulosta 132. Eri keskijakauma siellä käytössä.
Ok, esimerkkini tapaus oli ihan suomen tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena tuntui, että melkein kaikki ovat minua älykkäämpiä. Keski-ikäistyessä se on jostain syystä kääntynyt toisin päin, ja nyt ne aiemmin älykkäiltä vaikuttaneet ihmiset vaikuttavat tyhmiltä. Olisi mukava tietää, mistä tämä johtuu.
Kyllä tunnistan ja kiinnostun älykkäistä miehistä helposti vaikka ulkonäkö ei olisi lainkaan mun makuun. 😄 Älykkäät miehet on tosi hot. Olen tunnistanut itseäni älykkäämpiä. En ole Einstein, mutta ammattilaiset (esim psykologit/psykiatrit kun olen käynyt terapiassa selvittämässä omaa lapsuutta) kuvailleet papereissa älykkääksi useita kertoja ja niin on jotkin muutkin.
Ihmisiä joiden olen huomannut olevan itseäni älykkäämpiä:
-se psykiatri joka on kirjoittanut papereihin "älykäs nuori nainen"
-yksi ohjattavani, joka oli minua nuorempi. Sanoi tavatessamme että "kiva tavata joku yhtä älykäs" kuin hän itse. Totesin heti, että en ole niin älykäs kuin hän. Ihan hävetti että luuli minua älykkäämmäksi kuin olen. Selvisi jälkikäteen että hänellä oli erittäin korkea ÄO. En taida yltää samaan.
- muutama opettaja, joka on minua opettanut. Niiden kanssa olen käynyt hyviä keskusteluja.
Nämä muunmuassa. Mun serkku on tosi älykäs, meijän keskusteluille usein nauretaan kun meidän keskustelut menee kuulemma yli hilseen. Uskon että on mua älykkäämpi. Hänen isänsä oli myös älykäs mies. Uskon että mun isä on keskivertoa älykkäämpi myös.
Ihan selvennyksenä etten pidä itseäni muita parempana ihmisenä. Arvostan ihmisiä ihan yhtä paljon ÄO:sta riippumatta enkä siitä keneltäkään kysy ellei he itse sitä kerro. En siis arvota ketään älykkyyden mukaan, mutta arvostan sitä että joku haluaa jutella syvällisesti eri aihepiireistä. Moni ihminen ei ole sellaisesta kiinnostunut eikä jaksa pohtia filosofisia asioita.
En usko että sillä on merkitystä montako pistettä ihmisillä on eroa keskenään ellei se ero ole kuin yö ja päivä, mutta itseään älykkäämmältä on mukava oppia.
Älykkäitä saatetaan pitää jotenkin tyhminä, koska esittävät paljon kysymyksiä. Ja joskus ihan vain kateudesta syrjitään.. mutta ehkä turhauttavinta on jatkuva ulkopuolisuuden tunne. En tiedä johtuuko se tuosta ettei muut tajua mun juttuja mutta nyt aikuisiällä olen jotenkin tajunnut että syynä voi olla se ettei he ihan oikeasti ymmärrä mitä olen sanonut...
Ulkopuolisuus tuntuu tosi pahalta. Olen monesti miettinyt jopa itsem...haa. Olenkin kuullut että moni älykäs on onneton. Miksipäs ei kun kukaan ei kuuntele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tuntui, että melkein kaikki ovat minua älykkäämpiä. Keski-ikäistyessä se on jostain syystä kääntynyt toisin päin, ja nyt ne aiemmin älykkäiltä vaikuttaneet ihmiset vaikuttavat tyhmiltä. Olisi mukava tietää, mistä tämä johtuu.
Itsetunnon kehittymisestä?
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä usean vuoden päästä huomasin kaverin olevan täystampio. Ei pysty enää tavata.
On vaikea huomata ihmisten tyhmyyttä, jos olettaa, etteivät he ole tyhmiä, ja tulkitsee kaikkia heidän puheitaan ja tekojaan siitä oletuksesta käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meri_Kreikan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkäät ihmiset yleensäkin huomaavat asioita nopeasti, ihan mitä vaan
Ei välttämättä nopeasti, mutta tekevät havaintoja, joita muut eivät huomaa.
Peukutan tätä. Huomaan tosi helposti toistuvat tapahtumat ja osaa yhdistellä eri asioita yhteen, jolloin syntyy jotain uutta tai löytyy ratkaisu johonkin olemassa olevaan ongelmaan. En ole kuitenkaan se näkyvästi nopea työntekijä organisaatiossa, enemmänkin se hidas. Kun joku asia pitää saada valmiiksi, saan sen nopeammin kuin muut vaikka työskentelynopeus on hidas. Olen monesti muita edellä töissä siis tietotaidollisesti ja saatan joutua odottamaan muuta organisaatiota jopa useita vuosia, ennen kuin muu organisaatio on valmis etenemään asian kanssa.
En pärjää keskusteluissa/väittelyissä, vaikka olen oikeassa. Keskusteluissa ei jotenkin leikkaa nopeasti, analysoin aina enemmän kuulemaani eri kantilta ja siksi en ole nopea vasta keskustelija. Vaikka kuinka lataisin faktoja pöytään keskusteluissa, niin vastapuoli saattaa pitää niitä pelkkinä mielipiteitä. Oikeassa oleminen näkyy vasta pitkien aikojen kuluttua. Osa ihmisistä haluaa vaan olla vahvoja persoonia, jota ei jyrätä. Siksi en viitsi tapella tuollaista ratakiskoa vastaan. Tämä on turhauttavaa.
Tutun kuuloista tekstiä. Tuo pätisi hyvin myös minuun. Olen taitava tekijä ja kykenen hahmottamaan hyvin monimutkaisia asioita. Mutta suullinen kommunikaationi on hidasta ja niukkaa. En kerkeä usein edes sanomaan mitään keskusteluissa, vaikka olen jo ratkaissut tai lähes ratkaissut ongelman. En ole asperger kuitenkaan vaan pikemminkin introvertti, joka on lahjakas vain ajattelussa. Ilmaisen itseäni huomattavasti paremmin kirjallisesti kuin suullisesti. Minun tyyppistä fiksuutta osaavat arvostaa vain ne, jotka näkevät ongelmanratkaisukykyni ja muut ”sisäiset” taitoni. Esimerkiksi töissä koen, että minua arvostetaan. Vapaa-aikana eri ihmisten parissa en juuri arvostusta nauti enkä sitä pahemmin kaipaakaan. Viihdyn parhaiten yksin tai niin, että perhe on ympärilläni ja jokainen touhuaa vähän omiaan, mutta olemme yhdessä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta älykkyyden tunnistaminen on vaikeaa. Toisella saattaa leikata omaperäisesti, siten ettei itse ole asiaa ajatellut. Mistä tiedän, onko kyse älykkyydestä vai luovuudesta? Joku toinen taas omaa valtavan tietovarannon, mutta sekin voi olla vain kokemusta. Mistä siis erotan, onko kyse puhuttuun teemaan liittyvästä kokemuksesta ja opitusta, vai älykkyydestä joka kykenee yhdistelemään eri asioita?
Onhan sinulla tuossa pointtia, että pitkä kokemus tai jokin muu ominaisuus, kuten itsevarmuus/supliikkius saattaa luoda virheellisen käsityksen ihmisen älykkyydestä.
Voihan sitä terävyyttä kuitenkin päätellä suuntaa-antavasti toisinaan esim. työyhteisössä. Millaista ja kuinka nopeaa on ihmisen hoksaaminen erinäisissä asioissa. Ymmärtäminen, oppiminen, oivaltaminen. Leikkaako kertalaakista vai joutuuko jatkuvasti jankata asiasta. Ylittääkö jopa odotukset ja luo jotain uutta. Millaisia asioita huomaa tai ei huomaa ympäristöstään. Miten osaa ratkoa odottamattomat ongelmat.
Minä ainakin tarkkailen työntekijöiden ns. älyllistä kapasiteettia, kenen voi olettaa osaavan ja ymmärtävän jonkun hankalan asian hoitamisen tai tajuavan sarkastisen sutkautuksen, ja kenestä taas tietää, ettei tuolle voi kyllä mitään suurempaa vastuuta antaa, kun ei se handlaa eikä ymmärrä asioita laajemmassa mittakaavassa. Uskon esimiestenkin kiinnittävän huomiota tällaisiin asioihin. Enkä ole mikään älykkö, vaan ihan tavis, jota kiinnostaa nämä aiheet.
Pidemmän aikaa kun tuntee, niin kyllä sen huomaa, mutta otin kantaa aiempiin väitteisiin, jossa sanotaan, että älykkyyden huomaa nopeasti.
Älykäskin ihminen voi olla huonosti nukkunut, jolloin itse kullakin leikkaa hitaasti. Tai vastapuoli voi olla niin rönsyilevä, ettei oma suoraviivainen ajattelutapa ihan heti pysy perässä. Tai älykäs Ei ole motivoitunut ratkaisemaan esillä olevaa haastetta, jolloin hän ei edes välitä ajatella asiaa rakentavasti. Yms.
Vastavuoroisesti hyvällä supliikilla ja opituilla tavoilla kommentoida voi hämätä toiseen suuntaan.
Väitän siis edelleen, että älykkyyden huomaaminen on vaikeaa.
Yksittäisestä tilanteesta ei voi vielä tehdä noin lopullista päätelmää toisen älykkyydestä. Sehän olisi hyvin yksinkertainen päättelytapa ja johtaisi helposti vääriin johtopäätöksiin. Mutta ei siinä montaa keskustelua pitäisi tarvita, että alkaisi edes vähän älyllisellä ihmisellä hahmottua mielessä, onko henkilö jokseenkin kehittynyt älylliseltä kapasiteetiltaan vaiko aivan kujalla.
Usein on älykkääksi sanottu ja saattahan siinä osa totta ollakin. En kuitenkaan miellä sitä isoksi osaksi egoani, työelämässä sitä ei huomaa, en ole opiskellut amista pidemmälle enkä arvota muita älykkyyden perusteella vaan hakeudun yleensä sellaisten ihmisten seuraan joiden tunnen olevan aitoja.
Joskus kuitenkin löytyy tyyppejä joiden kanssa keskustelut ja joskus väittelytkin saavat ihan uusia ulottuvuuksia ja sanoisinkin, että yksi älykkyyden osa on uteliaisuus ja tietynlainen aivoiloittelu. Mulle se tarkoittaa monimutkaisten asioiden opettelua ihan vaan huvin vuoksi ja monimutkaisista asioista keskustelua välittämättä siitä kuka on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen erään 150:n todistetusti omaavan ihmisen, joka ei osaa arvioida toisten älykkyyttä realistisesti. Jatkuvasti nimittäin aliarvioi sitä erittäin tökerösti.
Jordan on erittäin harjaantunut ajattelija, ja sellaisella se 150 voi merkitä jo aika paljon enemmän kuin sellaisella, joka ei ole.
Lisäksi on olemassa eräs älykkyyden, kokeneisuuden ja harjaantumisen metataso, joka on samaan aikaan paradoksaalisesti melko liki sekä tyhmemmällä että fiksummalla ihmisellä.
Tiedoksi vaan, että jenkkien 150 vastaa suunnilleen Suomen tulosta 132. Eri keskijakauma siellä käytössä.
Ok, esimerkkini tapaus oli ihan suomen tulos.
Minun logiikka kyllä sanoo että avauksen tämä oso ei pidä paikaansa.
Ei mitenkään välttämättä Kyseessä voi olla myös tyhmä ihminen joka saa mieleistään vastakaikua ja pitää siksi toista älykkäänä."On se fiksu (kun on ihan samaa mieltä kuin minä)". Useimmiten varmaankin näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen erään 150:n todistetusti omaavan ihmisen, joka ei osaa arvioida toisten älykkyyttä realistisesti. Jatkuvasti nimittäin aliarvioi sitä erittäin tökerösti.
Jordan on erittäin harjaantunut ajattelija, ja sellaisella se 150 voi merkitä jo aika paljon enemmän kuin sellaisella, joka ei ole.
Lisäksi on olemassa eräs älykkyyden, kokeneisuuden ja harjaantumisen metataso, joka on samaan aikaan paradoksaalisesti melko liki sekä tyhmemmällä että fiksummalla ihmisellä.
Tiedoksi vaan, että jenkkien 150 vastaa suunnilleen Suomen tulosta 132. Eri keskijakauma siellä käytössä.
Ok, esimerkkini tapaus oli ihan suomen tulos.
Minun logiikka kyllä sanoo että avauksen tämä oso ei pidä paikaansa.
Tarkennatko vähän?
Alue: Aihe vapaa
Pidemmän aikaa kun tuntee, niin kyllä sen huomaa, mutta otin kantaa aiempiin väitteisiin, jossa sanotaan, että älykkyyden huomaa nopeasti.
Älykäskin ihminen voi olla huonosti nukkunut, jolloin itse kullakin leikkaa hitaasti. Tai vastapuoli voi olla niin rönsyilevä, ettei oma suoraviivainen ajattelutapa ihan heti pysy perässä. Tai älykäs Ei ole motivoitunut ratkaisemaan esillä olevaa haastetta, jolloin hän ei edes välitä ajatella asiaa rakentavasti. Yms.
Vastavuoroisesti hyvällä supliikilla ja opituilla tavoilla kommentoida voi hämätä toiseen suuntaan.
Väitän siis edelleen, että älykkyyden huomaaminen on vaikeaa.