Lue keskustelun säännöt.
Avautuminen yksinäisyydestä
27.10.2020 |
Kirjoitan tänne kun en muutakaan keksi. Taas itkettää kun jälleen voi vaan itselleen todeta että olen aina yksin lopulta. Hetken saatat luulla että sinun olemassa ololla on jollekin jotain merkitystä, mutta todellisuudessa oletkin vain kaikille se tyyppi jota pyydetään mukaan jos ei ketään muuta vaihtoehtoa ole ja jos tarvitaan apua. Sitten kun itse tarvitsisi apua tai ihan vaan haluaisi pitää yhteyttä ja viettää aikaa, niin se ei onnistu. Aina on muuta menoa kaikilla toisten kanssa ja minä jään yksin.
Lapsesta asti olen ollut se kolmas pyörä tai varakaveri. Kun tarvitaan tukea ja apua niin aikaa löytyy ja asiaa sekä apu kelpaa. Milloin on nostettu kaveria jaloilleen kun elämä vetänyt maton jalkojen alta, milloin pelastettu väkivaltaisesta suhteesta tai muuten oltu se olkapää johon itkeä.
Puheluihin ei vastata eikä viesteihin. Jos otan etäisyyttä niin ei kuulu mitään silloinkaan. Itse siis tehnyt kaikkensa että olisi niitä ystäviä ja kavereita mutta aina vaan jää yksin.
En ole epäkohtelias, ilkeä tai puhu pahaa muista. En vuodata omia murheita toisille ja ole ns. taakka eli siitä ei voi olla kyse. Osaan olla myös yksinkin etten pommita ihmisiä tai väkisin roiku kiinni. En vaan tiedä oikein missä on vika. Jos asian otan puheeksi niin sitten vaan lohdutetaan että kyllä välitetään ja täytyy järjestää aikaa. Mitään ei kuitenkaan tapahdu tai muutu.
Tottakai elämästä kannattaisi vaan poistaa ihmiset lähtökohtaisesti joista ei ole sinulle iloa, mutta ei se tilannettani muuttaisi lopulta miksikään. Edelleen olisin yksin. Minulla ei ole sellaista harrastusta että voisin siitä löytää uusia ihmisiä, ei myöskään nyt tule tavattua ketään uusia ihmisiä missään kun ei ole koulua lähiopetuksena eikä niitä opiskelijatapahtumiakaan.
Kommentit (8)
En osaa oikein sanoa muuta kuin että tsemppiä <3 Oletko tuttavapiirin ainoa sinkku? Sekin voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan raskas ihminen ja sut on karsittu pois muiden elämistä
Vierailija kirjoitti:
En osaa oikein sanoa muuta kuin että tsemppiä <3 Oletko tuttavapiirin ainoa sinkku? Sekin voi vaikuttaa.
Itsellä ei ole oikein mitään porukkaa, kaverini eivät keskenään ole kavereita. Suurin osa on sinkkuja. Itse tulin jätetyksi juuri kuukausi sitten.
Ap
Kaikki mun lapsuuden kaverit on just tollasia nykyään. No whatever. Uudet ystävät ovat parempia.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan raskas ihminen ja sut on karsittu pois muiden elämistä
Niin kai sitten. En nyt tiedä vaan miten olisin raskas ihminen kun en tee mitään sellaista mikä ihmisiä kuormittaa eli valittaisin asioista ja käyttäisin hyödyksi, pommittaisin jatkuvasti jne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos huolehdit tarkasti siitä, että et ole rasite kenellekään, sitten joudut äidin rooliin heille. Toisia alkaa lapsettaa ja se on siinä sitte. Ei lapsi huolehdi äidin tarpeista, ikuinen lapsi vielä vähemmän.
Jos haluat ystäviä, valitse heidät alun perin niin, että he joutuvat myös kuuntelemaan sinun huoliasi. Ne jotka tekevät sen kunnialla, pidät.
Keksi jotain hyväntekeväisyystyötä, missä pääset juttelemaan ihmisten kanssa. Treenaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos huolehdit tarkasti siitä, että et ole rasite kenellekään, sitten joudut äidin rooliin heille. Toisia alkaa lapsettaa ja se on siinä sitte. Ei lapsi huolehdi äidin tarpeista, ikuinen lapsi vielä vähemmän.
Jos haluat ystäviä, valitse heidät alun perin niin, että he joutuvat myös kuuntelemaan sinun huoliasi. Ne jotka tekevät sen kunnialla, pidät.
Keksi jotain hyväntekeväisyystyötä, missä pääset juttelemaan ihmisten kanssa. Treenaa.
Kyllä sitäkin on tehty en sentään tuppisuu ole. Tarkotin että en jatkuvalla syötöllä valita kaikista asioistani ja palaa niihin kerta toisensa jälkeen. Ihmisiä ei vaan kiinnosta kuunnella isommin vaan vastauksesi tulee lähinnä hmmm joo aijaa.
En osaa auttaa anteeksi. Itkin omaa yksinäisyyttäni tänään taas monta tuntia. Ja aika turhaa kertoa yksinäiselle että et ole yksin ongelmasi kanssa, kun me muutkin yksinäiset ollaan täällä jossain yksin saman yksinäisyyden kanssa.. voi vee