Teini ei mene kouluun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ihan sama. Kaikki keinot ja tuet käytettiin. Lasu tehtiin ja käytiin siellä juttelemassa useamman kerran, saatiin tukihenkilö, mikä tuli joskus jopa kotoa hakemaan. Kävi nuorisoklinikalla. Siirtyi pienluokalle, missä ope tietty tiesi tilanteen. Kaikki keinot käytettiin. Kiristys, lahjonta, uhkailu. Ihan hirveää.

Lapsi ihan normaali, lieviä add oireita (ei tutkittu), oli kavereita, ei masentunut, fiksu, ei vaan kuulemma napannut koulu. Palavereja ja tapaamisia loputtomiin, olin aivan rikki, että miksi oma lapseni kun muutkin ovat olleet ihan normaaleja koulussakävijöitä. Aamut olivat niin stressaavia.

Lopulta eräs psyk.sh sanoi, että jättäkää se lapsi rauhaan ja antakaa sen olla. Oli siis eräs ennen vankilassa työskennellyt ja varmasti nähnyt paljon tapauksia. Sanoi, että meillä tilanne hyvä. Lapsi normiperheestä, ei päihteitä yms.

No minä pesin käteni koko hommasta, ihan sama, en jaksanut enää, olkoot käymättä koulua.

Lapsi kuitenkin pääsi rimaa hipoen ja varmaan säälistä yläasteen läpi ja meni amikseen. Eipä napannut sekään vaan kesken jäi. Lopulta meni työkokeiluun ja pääsi töihin. Ei ole ammattia vieläkään, mutta on töitä ja siellä on käynyt säännöllisesti ja pitää työnteosta enemmän kuin koulusta. Nyt ikää 18. Ehkä se koulu ei kaikille vaan sovi. Tai se oma paikka löytyy myöhemmin.

Tsemppiä sulle, itse olin aivan hajalla tilanteeseen. Ei ole vieläkään tilanne hyvä, mutta parempi. Lapsi ei kuitenkaan käytä päihteitä ja muutenkin ihan fiksu tapaus. Koulu se ei vain maistu.

Tämä on hyvä esimerkki.

Teiniä ei kannata hätyyttää, käskyttää tai mitään vastaavaa. Ei vanhempi voi pakottaa lasta opiskelemaan. Käskyttämällä menee vain välit ja hermot molemmilla.

Isoin kasa paskaa mitä olen hetkeen edes tältä palstalta lukenut ja seurasin sentään sofia&stefan-saagaa

Mitenniin teiniä ei kannata käskeä tai hätyyttää? Millä perusteella teiniltä ei voi vaatia että hän hoitaa velvollisuutensa? Teini ei ole mikään aivoton taapero, tottakai voi vaatia enemmän kuin 3-vuotiaalta. Millä se nykyinen teini pärjää aikuisena, meinaatko että yhdessä yössä oppii hoitamaan asiansa jos ei sitä alusta alkaen pikkuhiljaa ole opetettu?

Näillä opeilla tässä maassa on 10-15v kuluttua miljoona alle kolmekymppistä syrjäytynyttä eläkeläistä ja itsaritilastot tapissa. Kas kun muutaman vuoden kuluttua koittaa aika jolloin nykyinen teini on täysi-ikäinen, itse vastuussa itsestään eikä esim. hoitohenkilöstö edes anna tietoja vanhemmille eli vanhemmat ei enää voi hoitaa asioita lapsensa puolesta

Esim se että tilanne vaan paheni painostamalla

Miten ajattelit hoitaa asiat sitten kun lapsi on täysi-ikäinen?

Voisitko neuvoa enemmän jotta pystyn toimimaan sen mukaan millä saan nuoren kouluun? Konkreettisia keinoja ja motivaatiota?

Sanoisin että olet ryssinyt asiat jo 10v sitten ja siitä eteenpäin. Ilmeisesti et ole koskaan vaatinut lastasi tekemään mitään tai hoitamaan velvollisuuksiaan ja siinähän nyt niität kylvämääsi viljaa. Etkä vieläkään uskalla ottaa kovia otteita (käskyä tai tarpeen vaatiessa uhkailua) ettei vaan teille kummallekaan tule paha mieli ja riitaa tai välit mene rikki, toisin sanoen et ole rajoja asettava aikuinen vaan yrität olla kaveri

Kysyppä koulusta, lastensuojelusta tai vaikka poliisilta mitä kannattaa tehdä

On kysytty. Ja odotetaan lisää apuja. Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä työtä. Minulla muitakin lapsia, jo kaksi täysi ikäistä eikä heidän kanssaan tälläistä ollut ja samanlaiset säännöt kotona. Yksi ala-aste ikäinen lisäksi eikä hänellä vielä ainakaan todettu mitään haasteita koulun suhteen. Mulle kaikki yhtä rakkaita. Ja apua pyydän koska välitän. Ap

Ja todella myös olen sellaisen matkan tehnyt itseeni ja syyllistynyt ja itkenyt ja antanut armoa.

En tiedä mitä alaikäisten kohdalla pitäisi tehdä mutta ainakin täysi-ikäisten kohdalla yksi toimiva keino voisi olla toimeentulotuen leikkaukset siihen asti että asioihin sitoudutaan.

Tiedän monta jo yli 20 vuotiasta jotka ovat peruskoulun jälkeen jatkaneet näihin päiviin asti koulu sairausloma terapia koulu kierrettä. Aloitetaan koulu, lopetetaan koulu koska ahdistaa, sairausloma, terapia, kuntoutus, terapia lopetetaan, uudestaan kouluun, lopetetaan koulu ja sama rumba alusta. Aina kun uhataan toimeentulotuen leikkauksella aktivoidutaan hetkeksi mutta mihinkään ei sitouduta kuukautta enempää.

En ymmärrä miksi sosiaalityö, Kela ja tepalvelut katselee tällaista ilman että karenssit ja leikkaukset heiluu. Näille henkilöille on annettu kymmeniä mahdollisuuksia mutta sama meno vain jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä alaikäisten kohdalla pitäisi tehdä mutta ainakin täysi-ikäisten kohdalla yksi toimiva keino voisi olla toimeentulotuen leikkaukset siihen asti että asioihin sitoudutaan.

Tiedän monta jo yli 20 vuotiasta jotka ovat peruskoulun jälkeen jatkaneet näihin päiviin asti koulu sairausloma terapia koulu kierrettä. Aloitetaan koulu, lopetetaan koulu koska ahdistaa, sairausloma, terapia, kuntoutus, terapia lopetetaan, uudestaan kouluun, lopetetaan koulu ja sama rumba alusta. Aina kun uhataan toimeentulotuen leikkauksella aktivoidutaan hetkeksi mutta mihinkään ei sitouduta kuukautta enempää.

En ymmärrä miksi sosiaalityö, Kela ja tepalvelut katselee tällaista ilman että karenssit ja leikkaukset heiluu. Näille henkilöille on annettu kymmeniä mahdollisuuksia mutta sama meno vain jatkuu.

Varmaan raskasta heille itselleenkin. Eikä tuossa olisi jo sairaseläkkeen paikka...

Vierailija kirjoitti:

Moni teini kokee jäävänsä yksin kaveripiirin ulkopuolelle. Koulussa yksinäisyys alleviivautuu.

Juuri tästähän se on kiinni ja sama ongelma näkyy yliopistossa. Siellä vain opiskelijat ovat aikuisia eikä ketään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

- iltatuntien rauhoittaminen

- riittävät yöunet (tarvittaessa mediahärpäkkeet huoneesta pois, jos ei muu auta). Hyvin levänneenä jaksaa paremmin, vaikkei niin kiinnostaisikaan.

- miellyttävät aamut - vanhempi huolehtii positiivisella tavalla, että lapsi on herännyt

- jos vain mahdollista, yhteinen aamupala. Ainakin valmiiksi laitettu.

* * *

Syyn ja seurauksen lakia tulisi oppia, joten lintsauspäivinä ei pitäisi tapahtua kovinkaan paljoa mukavia asioita, joskin ns. perushuolenpito ei saa ontua eli ruokaa pitää olla tarjolla  jne. Yletön motkottaminen auttaa vähemmän kuin asiasta rauhallisesti ja ymmärtämään pyrkivästi keskusteleminen ja tarvittaessa riittävä jämäkkyys.

Noi ylemmät ohjeet toimivat joillekin 3vuotiaille.

Vierailija kirjoitti:

Mä en enää ysillä suostunut kouluun, sitä ennenkin jo poissaoloja viikottain useampi tunti. Mut tää oli 2000-l taitteessa ja onneks sillon ei joutunut tähän nykyiseen lasu rumbaan ja ei revitty joka suuntaan. Sain aikaa ja tilaa, kokeet tein koululla ja tehtävät kotona. Ja oli pakko käydä juttelemassa psykologilla ja jopa terkkarilla useampi kerta, mut parempi sekin kuin yläaste.

Mä tiiän et nykyään tollasesta jopa huostaanotetaan. Hyi. Tilanne eskaloituu kun ulkopuoliset yrittää väkisin ratkasta. Ei kaikki mahdu samaan muottiin ja mulle ei se koulu sopinut.

Nykyään tosin korkeakoulutkin käyty ja asiantuntijatöissä. Edelleen en menis niiden pallinaamojen kanssa yläasteelle jos pitäs kaikki elää uusiks.

Siellä kotona opiskellessako omaksuit tuon ylimielisen asenteen "niitä pallinaamoja" kohtaan? Et kuulosta arvostavan muita ihmisiä ollenkaan, mutta onneksi olet sentään asiantuntija ja pärjännyt elämässäsi ilman kenenkään surkimuksen apua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin suuri osa lapsista ei käy koulua? Ap ei ole ongelman kanssa yksin. Olen ollut yli 20 vuotta opettajana ja uran alkuaikoina tällaisia koulua käymättömiä saattoi olla enintään yksi koko ikäluokasta ja silloinkin aina taustalla oli selviä ongelmia kodissa tai taustassa. Ongelma myös ratkaistiin nopeasti eikä se lapsi ollut käymättä koulua kuukausia eli koulua käymätön laitettiin ns. koulukotiin, sai käydä viikonloput kotona ja lopulta yleensä ymmärsi, että jos halusi olla kotona, oli käytävä koulua.

Nyt lapsille annetaan loputon määrä mahdollisuuksia ja valintoja. Ahdistaako? Et halua mennä kouluun? Haluatko opiskella joka toinen päivä? Opiskeletko etänä? Pidätkö välivuoden? Puhutko kuraattorille, psykologille, nuorisopolille, äidille, isälle, äitipuolelle, isäpuolelle, mummolle, perhetyöntekijälle vai kaverille? Pohditaan ja palaveerataan, annetaan loputon määrä tilaa ja mahdollisuuksia valita taas uusista vaihtoehdoista.

Teini-ikä on rankkaa ja siinä ei lapsi itsekään tiedä, miksi on paha olo. Asiaa ei auta, että teinin pitäisi itse olla ratkaisemassa ongelmaa eikä auta se, että kaikista vaihtoehdoista voi loputtomiin kieltäytyä. Viime kädessä oireileva lapsi tarvitsee hoitoa eikä sitä voi häneltä kysyä vaihtoehtona. Säännölliset käynnit nuorisopolilla ja kotikoulu tai sitten laitoshoito. Siinä ne oikeat vaihtoehdot, joilla oikeasti saadaan nuori pidettyä mukana yhteiskunnassa. Liian usein vaihtoehtona on syrjäytyminen. Syrjäytyneitä nuoria on valtavasti. Tosielämässä hyvin harva koulua käymätön nuori päätyy onnellisesti työelämään. Paljon todennäköisempää on syrjäytyminen kokonaan.

Tiedän, ettei tämä auta ap:ta. Ongelma on kuitenkin yhteiskunnassa, ei pelkästään ap:n perheessä. Loputon määrä vaihtoehtoja johtaa tähän.

Kirjoitan pikaisesti, suokaa virheet anteeksi. Olen samaa mieltä kanssasi, vaihtoehtoja on liikaa. Oman lapseni kanssa 5.luokasta koko yläaste täynnä vaihtoehtoja.satujen lukemisesta laitokseen. Lukemattomia palavereja ja kokouksia. Päähän taputuksista uhkailuihin ja sanktioihin.

Minä itse asetin lopulta vaihtoehdot, joko opiskelu tai työ. Lapsi valitsi työnteon. En näe itse työnteossa mitään huonoa, olkootkin vaikka paskatyötä, mutta sellaista vaihtoehtoa ei ollut, että ei tehdä mitään.