Ristiriitaisia tunteita syntyvää lasta kohtaan

Odotan toista lastani. Ensimmäisen raskauden aikana en oikein osannut iloita raskaudesta, pelkäsin vain, mitä tuleman pitää. No, ajattelin, että seuraavalla kerralla osaan varmaan sitten iloita tulevasta vauvasta, mutta ei. Ihan samat tuntemukset kuin edelliselläkin kerralla, toki huoli siitä, miten elämä sujuu vauvan kanssa on vaihtunut huoleen siitä, miten pärjää kahden lapsen kanssa, ja pelko siitä, etten pysty rakastaa lasta, on vaihtunut pelkoon siitä, että en voi rakastaa lasta yhtä paljon kuin esikoista.

Oltiin eilen rakenneultrassa, ja sekin tuntui ikävältä, että sikiö ei näyttänyt selvästikään yhtä suloiselta kuin esikoinen... Mä todella kadehdin sellaisia onnellisia odottajia. Omaan odotukseen tuntuu liittyvän vain kaikkea negatiivista.