Onko sinulla ongelmia, koska olet kaunis tai hyvännäköinen?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 20:27"]

Eipä se ulkonäkö taida pelkästään noita teidän ongelmia aiheuttaa.. Ja muutenkin, mallitasoisesti kauniita ihmisiä on hädin tuskin 1% ihmisistä.. Mutta av:lla joka toinen on?

[/quote]

Oletko jotenkin yksinkertainen, vai miksi miellät että vain mallitasoinen nainen on kaunis? Nolo.

Luin tämän ketjun ja yritin ymmärtää kauniiden naisten ahdinkoa. En onnistunut, tuli vaan kiusaantunut olo.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:20"]

Olen kuvankaunis nainen: Kauniit kasvot, timmi ja hoikka vartalo, pieni ja siro nainen. En ole koskaan saanut ulkonäköni takia huonoa käytöstä tai kokenut, että naiset käyttäytyisivät minua kohtaan erilailla. KOSKA en pidä ulkonäköni vuoksi itseäni muiden yläpuolella, olen sosiaalinen ja helposti lähestyttävä. Esimerkkinä viime viikkoisissa juhlissa jossa oli paljon vieraita naisia: Tulin juhliin sisälle ja huomasin monen tuijottavan vähän ärsyyntyneenäkin minua. Menin rohkeasti ja hymyillen esittäytymään kaikille, olin kiinnostunut heistä enkä itsestäni. Tämän jälkeen sulatin tavallaan jään, tutustuin naisiin eikä kukaan pitänyt minua "uhkana". Jos olisin ylimielisesti ollut omissa oloissani tai puhunut jatkuvasti itsestäni, olisi varmasti vaikutus ollut erilainen. Unohdan ulkonäköni enkä korosta sitä mitenkään erityisesti. Minulla on paljon naispuolisia ystäviä, miehiä vähemmän. Miehet kuitenkin jossainvaiheessa kiinnostuvat yleensä "siinä mielessä".

[/quote]

Näin. Paljon riippuu ihmisestä itsestään, miten sitä kauneuttaan tuo esiin ja mitä muuta on tarjota sen kauneuden lisäksi. Onhan ympäröivillä ihmisilläkin osuutensa. Jos ympäristö on lapsesta asti kiinnittänyt huomiota aina vaan lapsen söpöyteen ja kauneuteen, siihen ehkä helposti tarrautuu itsekin ja mieltää vain sen vahvaksi puolekseen.

Olen kauniiksi/hyvännäköiseksi kehuttu nuorehko nainen. Mulla on myös vaikeuksia ystävystyä muiden naisten kanssa. Varsinkin jos koitan saada uusia tuttavuuksia/kavereita, jotenkin tunutuu että nämä naiset ovat pidättyväisiä seurassani (tiedän että kaikkien suhtautuminen ei johdu heidän ujoudestaan tms.).

Ja en pidä itseäni muita parempana, olen ystävällinen ja mukava luonne. Ja olen ihan fiksu, että osaan keskustella muustakin kuin meikkaamisesta ;) tuntuu välillä todella pahalta kun koitan viritellä uusia tuttavuuksia muiden naisten (lähinna saman ikäisten) kanssa, niin vastaanotto on aika nihkeää...

Olenkin joskus miettinyt, että pitävätkö minua siksi loitommalla kun ovat parisuhteessa olevia ja kokevat minut jotenkin uhkana... Toki on elämanvaiheita ettei ehdi niitä vanhojakaan kavereita tapaamaan, mutta joissain tapauksissa on tuntunut että taustalla on jotain muutakin... Omasta mielestäni nämä naiset ovat itsekin ihan hyvännäköisä, joten en ymmärrä miksi pitäisi olla niin epävarma. ja toisekseen jos kumppani on pettääkeseen, niin en usko että pelkällä ulkonäöllä on asian kanssa tekemistä. Ja en ole muiden miehistä kiinnosutunut, en lähde flirttailemaan varattujen kanssa, en ole tyrkky...

Olisi vaan niin kiva kun minuun voitaisiin suhtautua avoimemmin ja ystävällisemmin, silloin kun yritän tutustua muihin...

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 13:22"]

En ole ihan varma, mutta sellainen vahva tunne on että ulkonäköni yhdistettynä sosiaalisuuteeni ja hyväntuulisuuteeni saa muissa (naisissa) aikaan tarpeen "osoittaa minulle paikkani" tai "vähän näpäyttää" tai jollain muulla tavalla pakollisen tarpeen osoittaa että minun on kertakaikkiaan pakko olla hemmoteltu ja tyhmä. Sen verran paljon eri tilanteissa olen törmännyt ennakkoluuloihin tuntemattomien taholta etten oikein keksi muutakaan syytä. Tavatessani sellaisia ihmisiä joista näkee että ovat itseensä ja elämäänsä tyytyväisiä, tätä ongelmaa ei ole vaan koen saavani ystävällistä ja kunnioittavaa kohtelua. 

[/quote]

Minulla ihan sama stoori! Olen luonnostaan hyvännäköinen (tavatessani nykyisen mieheni hän sanoi että näytän ihan Scarlett Johannsonilta, turpeine huulineen jne.), timmissä kunnossa, olen sosiaalinen, avoin ja hyväntuulinen, mutta silti minun on erittäin vaikea saada uusia naisystäviä. Iältäni olen 30v, mutta kaveeraan mielelläni itseäni nuorempien kuin myös reilusti vanhempien kanssa. Olen tullut samaan johtopäätökseen että ne naiset jotka ovat tyytyväisiä itseensä tulevat minun kanssani juttuu, he eivät koe minua uhkana. En pidä itseäni muita parempana, en ole edes pinnallinen, olen vain luonnostaan hyvännäköinen ja sille en mahda mitään. 

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 13:24"]

Ei ole suurempia ongelmia ulkonäöstäni johtuen. Sellainen tulee mieleen, että mua luullaan usein ylpeäksi (olen ujo). Ja sit mua pyydetään kauhean usein lavalle esim taikuri- ym. esityksissä, mitä inhoan :) Siksi piiloudun aina takariviin!

[/quote]

Joo, mulla ihan sama! Minuun kiinnitetään helposti huomiota, ja ujona katselen muualle -> tullaan haukkumaan, olen ylpeä, kävelen nenä pystyssä jne. Sitten ahdistaa joidenkin miesten latelemat törkeydet, kun ajattelevat varmaan suoralta kädeltä ettei ole "saumaa" kuitenkaan niin sitten tullaan laukomaan päin naamaa jotain "mä haluisin nuolla sun pillua" ynnä muita kohteliaisuuksia. Ja sit on nää kaikki tissipakkomielteiset (mulla 75D), hohhoijaa. Vaikea keksiä mitään rintoja piilottavaa vaatetusta.

Kerran jouduin jossain Mr. Finland -osakilpailussa lavalle, kun kilpailijoiden piti hakea yleisön joukosta jotakuta naista tanssimaan ja esitellä tanssitaitojaan, sinne jouduin vaikka kuinka yritin kieltäytyä, vähänkö ahdisti mua esiintymiskammoista! Ja huom. omasta mielestäni olen ihan harmaavarpunen, mutta muut ihmiset jaksaa aina mun ulkonäöstä kohkata, en minä itse.

No, on ulkonäöstä hyötyäkin ollut, pari työpaikkaa olen saanut ulkonäön ansiosta. Ensimmäisessä opiskelunjälkeisessä työpaikassani pääsin talousassistentiksi. Valinnasta päättävän äijän mielestä oli hauska vitsi valita talouspäällikölle, ujolle nörttimiehelle, yllätykseksi mahdollisimman kaunis assistentti. Tämän kuulin jälkeen päin.

Toisen työpaikan sain, koska minulla oli kuulemma isommat tissit kuin toisella viimeisen vaiheen hakijalla. Tämänkin kuulin valinnan tehneiltä mieshenkilöiltä myöhemmin, en tiedä onko ihan totta vai oliko tämäkin vain keino päästä keskustelemaan tuosta ah niin mielenkiintoisesta aiheesta eli rinnoistani. Ja kyseessä kuitenkin asiantuntijatehtävä pankissa! Että näin...

Eipä se ulkonäkö taida pelkästään noita teidän ongelmia aiheuttaa.. Ja muutenkin, mallitasoisesti kauniita ihmisiä on hädin tuskin 1% ihmisistä.. Mutta av:lla joka toinen on?

Olen kuvankaunis nainen: Kauniit kasvot, timmi ja hoikka vartalo, pieni ja siro nainen. En ole koskaan saanut ulkonäköni takia huonoa käytöstä tai kokenut, että naiset käyttäytyisivät minua kohtaan erilailla. KOSKA en pidä ulkonäköni vuoksi itseäni muiden yläpuolella, olen sosiaalinen ja helposti lähestyttävä. Esimerkkinä viime viikkoisissa juhlissa jossa oli paljon vieraita naisia: Tulin juhliin sisälle ja huomasin monen tuijottavan vähän ärsyyntyneenäkin minua. Menin rohkeasti ja hymyillen esittäytymään kaikille, olin kiinnostunut heistä enkä itsestäni. Tämän jälkeen sulatin tavallaan jään, tutustuin naisiin eikä kukaan pitänyt minua "uhkana". Jos olisin ylimielisesti ollut omissa oloissani tai puhunut jatkuvasti itsestäni, olisi varmasti vaikutus ollut erilainen. Unohdan ulkonäköni enkä korosta sitä mitenkään erityisesti. Minulla on paljon naispuolisia ystäviä, miehiä vähemmän. Miehet kuitenkin jossainvaiheessa kiinnostuvat yleensä "siinä mielessä".

On. Naiset usein katsoo mua ilkeästi, vaikea ystävystyä ja saan aina vain naisilta huonoa palvelua kaupoissa yms - MUTTA uskon että tämä johtuu osittain siitä että mä olen luonteeltani aika ujo ja varautunut joten nää naiset ei mun "hissukka" persoonan takia koe vaikeaksi "talloa mun yli"..

Jos olisin sosiaalisempi ja itsevarma niin uskon että he eivät kehtaisi kohdella mua samalla lailla. 

Olen pitkä, hoikka (luonnon)blondi nätillä naamalla, pukeudun trendikkäästi (mutta en paljastavasti koska edes jos kesällä on hame päällä niin se tuijotus ahdistaa) ja asun ulkomailla jossa mun ulkonäkö herättää tosi paljon huomiota, vaikka tää ei mikään Etelä-Euroopan maa olekaan. 

I hear U naiset, mulla on miehenä sama tilanne. On Lamborghini alla, Becksin kroppa ja 30-senttinen penis housuissa. Ahdistaa kauheesti, kun oon just sellainen, mitä miehen kaikkien odotusten mukaan pitää olla. Sit kukaan ei ota vakavasti mun ongelmii... esimerkiks ku pelasin GTA nelost ni konsoli kaatu kesken kaiken! :'(

Kyllä on. Ihmiset kuvittelevat, että elämäni on helppoa ja mukavaa, koska olen kaunis.Päinvastoin, elämäni on ollut välillä todella rankkaa, mutta en näytä sitä ulospäin. Olen tehnyt paljon töitä ja uhrauksia elämässäni. En kuitenkaan halua tuoda elämäni rankkuutta esille, vaan kuuntelen ymmärtäväisesti muiden huolia, vaikka usein voisin vetäistä pöytään monta astetta rankemman tarinan. Ilmeisesti ihmiset siis kuvittelevat, että koska olen kaunis, on elämäni siksi todella helppoa. Saan myös osakseni kateutta ja naiset kovasti haluavat kilpailla kanssani, vaikkei itseäni kiinnosta yhtään olla toisia parempi.

Ei minulla ole ongelmia, mutta muille hyvännäköisyyteni ja fiksuuteni tuntuu tuottavan suurempiakin ongelmia. Noh, karavaani kulkee, koirat haukkuu ja luuserit kärvistelee kateuksissaan.

Ei ole mitään ongelmia enää kun ulkokuori on iän myötä rupsahtant. Nuorena sen sijaan kehuttiin kauniiksi ja jotkut jopa vihjailivat, että työpaikka tuli ulkonäön takia.

muilla ihmisillä on paremminkin ongelma mun kohdalla, kun en vastaa heidän käsityksiään +50 v suurperheen uraäidistä.

jatkuvasti saa kuulla päivittelyä, miten sä voit sitä ja tätä ja olla ton näköinen ja blaa blaa ja ehtiä vielä käydä töissäkin ja urheilla ja pitää itsestäsi huolta...

Ei ole.

En ole ihan varma, mutta sellainen vahva tunne on että ulkonäköni yhdistettynä sosiaalisuuteeni ja hyväntuulisuuteeni saa muissa (naisissa) aikaan tarpeen "osoittaa minulle paikkani" tai "vähän näpäyttää" tai jollain muulla tavalla pakollisen tarpeen osoittaa että minun on kertakaikkiaan pakko olla hemmoteltu ja tyhmä. Sen verran paljon eri tilanteissa olen törmännyt ennakkoluuloihin tuntemattomien taholta etten oikein keksi muutakaan syytä. Tavatessani sellaisia ihmisiä joista näkee että ovat itseensä ja elämäänsä tyytyväisiä, tätä ongelmaa ei ole vaan koen saavani ystävällistä ja kunnioittavaa kohtelua. 

Ei ole suurempia ongelmia ulkonäöstäni johtuen. Sellainen tulee mieleen, että mua luullaan usein ylpeäksi (olen ujo). Ja sit mua pyydetään kauhean usein lavalle esim taikuri- ym. esityksissä, mitä inhoan :) Siksi piiloudun aina takariviin!

Tunnistan itseni kakkosen kuvauksesta. Tilanne on itsellänikin juuri tuo, että kauniista ulkokuorestani huolimatta (no, miksi niiden pitäisikään korreloida) olen ujo ja epävarma. Monelle naiselle tuntuu olevan liian suuri kiusaus "päästä näyttämään minulle paikkani" tai puhua minulle epäystävällisesti.

Luulen, että rohkea ja itsevarma ihminen osaisi käyttää hyvää ulkonäköään edukseen, mutta ujommille/sosiaalisesti vähän kömpelöille se voi olla todellinen taakka. Vaikka miehiltä saisikin positiivista huomioita, naisten nokittelu todella sattuu. (Haluan reiluuden nimissä lisätä, että tietenkään kaikki naiset eivät sellaista tee, mutta ne ilkeimmät sitten muidenkin edestä.)

Kyllä on. Olen niin kaunis ja tyylini on klassinen, liikehdintäni siroa ja käytöstapani kauniit. Tihkun myös seksuaalisuutta, ja miehet tuppaavatkin pudottamaan silmänsä tuijottaessaan minua, ja tämäkös ämmiä vituttaa.

He kohtelevat minua kuin vierasta sikaa ja nakkelevat niskojaan. Saan kurjaa palvelua ihan joka liikkeessä ja virastossa jossa vain on akkoja töissä.

Ystäviähän minulla ei luonnollisestikaan ole. Ämmien itsetunto ei kestä, ja miehet haluavat aina vain pöksyihini.

En halua valittaa, koska tykkään kuitenkin ulkonäöstäni, mutta... kukaan mies ei koskaan lähesty minua. Olen aina ihan yksin ja kavereita on tasan 0. Olen ujo ja arka olemaan ihmisten kanssa, mutta kuitenkin aina ystävällinen kaikille. En kiroile, juo enkä polta.

Yksi ystävä mulla on joka on ollut yläasteelta lähtien ja hän sanoi että näytän liian huolitellulta, että sen takia mua ei lähestytä. Mutta en haluaisi muutta ulkonäköäni vain siksi, että muut kokee sen noin. Haluan kuitenkin näyttää omalta itseltäni.