Lue keskustelun säännöt.
Puhukaa vauvakuumeiselle järkeä...
04.02.2014 |
Miehen kanssa ollaan molemmat 24 v ja me molemmat valmistutaan ensi syksyna. Naimisissakin ollaan oltu jo kaksi vuotta ja aina ollaan haaveiltu perheenlisayksesta..Ollaan usein mietitty etta sitten kun ollaan 25 v...
No nyt mieheni on paattanytkin etta haluaa opiskella toista alaa, ei siis etsi toita vaan jatkaa opiskeluja. Aloittaa ihan uuden alan ja se koulu kestais sitten 4 v. Ei se mua oikeastaan niin haritsisi koska uskon saavani toita valmistuttuani ja palkkakin on sen verran ok etta voisimme elaa kahdestaan silla... Mutta toisaalta joudunkohan nyt siirtamaan sitten vauvahaavet sinne kolmenkympin toiselle puolen?
Mieheni mielesta voitais jattaa ehkaisy pois vuoden paasta, ehka olisin juuri saanut jalkaa oven valiin tyomaailmassa...mutta han olisi opiskelija. Siina tapauksessa meidan tulot olisivat aityspaivaraha ja opintotuki (mies ei ole nostanut opintotukea edellisessa koulutuksessa viela ollenkaan koska kavi koulun ohella toissa) miten tuolla muka parjaisi kaksi aikuista ja vauva?
Mita meidan kannattaisi tehda?
Onko kellaan kokemusta vastaavasta?
Nyt kun asiat nayttaa nain monimutkaisilta niin vauvakuume senkun voimistuu :(
Kommentit (6)
Kannattaisi muistaa, että se vauva ei kaikille tule sormia napsauttamalla.
Jos kovin myöhään lähtee aloittelemaan ja todetaankin lapsettomuus, niin voi tulla hoitojen kanssa kiire, ettei ikä tule vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi lasta. Tulot ovat kotihoidontuki, opintotuki ja osa-aikatyön palkka 300e/kk. Hyvin pärjää!
Hei kiitti teille kaikille rohkaisevista viesteista.
Todellakin tiedan etta lapsia ei tule noin vain. Siskollani oli yritysta kolmen vuoden ajan ennen kuin tarppasi joten sekin kylla on mielessa jatkuvasti...
Lapsettomuus kun tuntuu olevan niin yleista. En todellakaan haluaisi odottaa kolmeenkymppiin asti ennen kuin uskaltaa alkaa yrittamaan.
Mieheni on juuri silla kannalla etta kyllahan me parjataan etta parjaa ne muutkin. Itseani vain hiukan pelottaa. Olis vaan niin paljon helpompaa jos mies etsisi nyt toita valmistuttuaan. Mutta toisaalta se koulutus minka mieheni teki niin silla alalla on tosi vaikeaa saada tyota ja viela kaiken lisaksi palkkataso on todella kehno. Mieheni sanoi etta jos ei nyt aloita uutta opiskelua niin ei sitten usko etta koskaan etta se on nyt vahan niinkuin now or never. Toisaalta kylla ymmarran miehen pointin, han kavi vaan opinnot loppuun nyt vaikak tajusi puolessa valissa ettei halua toihin sille alalle..
Mieheni ei onneksi ole mikaan juhliva elain, eli ei tarvii pelata ettei auttaisi lastenhoidossa ja juhlisi vaan paivakaudet.
Käypäs tosiaan tuolla vauvakuume puolella ja katso kuinka pitkiä yrityksiä TOSI MONELLA on takana eikä tärpistä vieläkään tietoa.
Pärjäätte varmasti hyvin myös pienemmällä rahamäärällä :)
Me saimme esikoisemme, kun olimme molemmat opiskelijoita. Opiskelimme vieläpä eri kaupungeissa. Hyvin silti pärjäsimme. Opiskeluni olivat tauolla 1,5 vuotta ja sen jälkeen jatkoin normaalisti ja valmistuin. Myöhemmin olemme saaneet vielä kaksi lasta lisää. Koskaan emme ole mitään "sossun" tukea tarvinneet, vaikka opiskelijatuloilla esikoisemme hoidimme.
Siinä voi käydä niin ettei sitä vauvaa välttämättä tulekaan niin helposti. Itse laittaisin yrityksen päälle heti. Kyllä sitä pärjää pienemmilläkin tuloilla, ei raha oo niin tärkeää. Kun esikoinen syntyi, mies opiskeli yliopistossa, minä olin äippärahalla. Hyvin pärjättiin ja se oli elämän onnellisinta aikaa. Mitä siitä vaikka oli vanhat, käytetyt emmaljungat, lainattu pinnasänky ja vaatteita kirpparilta. Meillä oli ihanaa perhe-elämää.