Lue keskustelun säännöt.
Mies toivoo keskenmenoa
04.02.2014 |
Mieheni toivoo että raskaus menee kesken.... Ihan kauhea olo, niinku pohja olis vedetty suhteelta jossa luulin miehen tukevan ja rakastavan...
Mitä tehdä? Oon vasta viikolla 5+1.... En aio tehdä aborttia.
Kommentit (62)
Mua säälittää tuollaisten idioottien lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei halua isäksi niin mikä sinä olet hänet siihen rooliin pakottamaan??? Herranjestas sentään!
Mitä tehdä?! Kysytkö nyt ihan tosissasi keskustelupalstalla, mitä sinun pitää tehdä?!
Takaat lapsen saavan kaiken mitä lapsi tarvitsee, mutta kysyt mitä tehdä?! Tiedätkö edes itse mitä itse tarvitset?!
Millaista sinun elämäsi on?! Talous?! Tukiverkosto?! JNE?!
Mies siis saa roiskia spermaansa minne huvittaa eikä hänen tarvitse kantaa siitä vastuuta? Aborttiin vaan jos vahinko sattuu? Ei luoja, täällä on niin vajaata porukkaa :DD Abortti ei ole ehkäisy, vaikuttaa monen mielestä olevan!
Juttele miehen kanssa uudestaan muutaman päivän kuluttua. Nyt keskity pitämään itsestäsi ja vauvasta hyvää huolta. Joko mies tokenee tai sitten ei. Selviät joka tapauksessa. Jos ei miehen asenne parane, kannattaa erota vauvan ollessa noin vuoden ikäinen viimeistään, sillä silloin lapsi ei ole tottunutkaan miehen kuvioissa mukana olemiseen. Tietysti voi olla, että mie sitten kuitenkin haluaa tavata lasta, mutta se kannattaa siinä tapauksessa pitää lyhyinä päivätapaamisina niin kauan kunnes lapsi on isompi. Miehesi ei vielä ole valmis isäksi, ja tässä voi käydä monella tavalla hänen annaltaan. Hänellä on eniten menetettävää, älä sinä katkeroidu, vaan pysy ystävällisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:35"]
Mitä tehdä?! Kysytkö nyt ihan tosissasi keskustelupalstalla, mitä sinun pitää tehdä?!
Takaat lapsen saavan kaiken mitä lapsi tarvitsee, mutta kysyt mitä tehdä?! Tiedätkö edes itse mitä itse tarvitset?!
Millaista sinun elämäsi on?! Talous?! Tukiverkosto?! JNE?!
[/quote]
Minulla on vakituinen työ, hyvä palkka, iso tukiverkosto, ystävät ja perhe asuu lähellä, velkaa ei ole mihinkään, raha-asiat kunnossa. Huusitko tarpeeksi?
ap
Voin hyvin kuvitella että miehet toisinaan vain on ajattelemattomia. Ei vaan tule ajateltua ihan loppuun saakka että ihan oikeasti tästä voi tulla vauva. Sitten ollaan ihan yllättyneitä ja panikoidaan ettei olla valmiita.
Ota rauhallisesti. Raskaus on niin alussa ettei vielä tiedä kuinka siinä käy. Neuvola ja etenkin ultra sitten myöhemmin kertoo paljon. Jos lapsi on sinulle tervetullut niin odota rauhassa kuinka raskaus etenee, toivottavasti hyvin :) Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen voi alkaa tosissaan ajattelemaan tulevaa, kun kaikki alkaa olla varmemmalla pohjalla, ennen sitä ei kannata kiirehtiä suuntaan eikä toiseen.
Mieskin on vasta saanut tietää asiasta ja ensireaktio on tosi lapsellinen, mutta voi olla että järkevöityy pikkuhiljaa. Jos ensimmäinen kolmannes menee hyvin eikä hän vieläkään fiksuunnu, niin ei kannata pitää hänenlaista riippakiveä elämässä vaan alkaa nauttimaan vauvan odotuksesta ihan itse. Tosin kävi miten kävi, niin voi miettiä onko hän mies jollaisen elämässäsi haluat pitää jatkossakin.
Tsemppiä ja onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:29"]
Olet itsekin ihan pikkukakara vielä
[/quote]
Ap sanoo olevansa 24-vuotias, siis jo ihan aikuinen ihminen. Saanut äänestääkin jo kuusi vuotta ja ravintoloissa rampata. Voi tehdä abortin tai olla tekemättä. Kasvattaa lapsen miehen kanssa tai ilman miestä. Ihan miten sitä itse huvittaa.
Noin niin kuin tiedoksesi.
Mies käyttäytyy kuin täydellinen idiootti. Älä välitä noista "et voi antaa lapsellesi kaikkea" tyypeistä. Maailman sivu äidit tai isät tai mummotkin ovat kasvattaneet lapsia yksin ja onnistuneet aivan hyvin. Myös asiantuntijoiden mielipide on, että yksi turvallinen vanhempi riittää.
Sinuna ehkä tekisin nyt miehelle selväksi, että lapsi on sinulle toivottu ja aiot pitää sen, kuten oli puhetta aiemmin. Sitten annat miehen olla omissa mietteissään ja et kuuntele mitään ilkeyksiä tms. Hän selvittäköön päänsä sisällä, miten aikoo toimia. Jos yhteiselo käy liian raskaaksi (raskaana olevan ei ole hyvä kuunnella tuollaista), onnistuisiko väliaikainen asumusero? Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos numerot 26, 27 ja 28. Aion tehdä juuri näin. Ja meille on edessä putkiremontin takia kahden viikon erossa olo, mies muuttaa hetkeksi veljensä luo joka on lähempänä työpaikkaansa ja minä vanhempieni luo koska se on lähempänä minun työpaikkaani. Voin vain toivoa että ero tekee hyvää ja mies saa miettiä rauhassa. Eihän tämä nyt tietenkään mene niin kuin olen haaveillut mutta mitä olen huomannut niin elämä harvoin menee niin.
ap
Kaikkea hyvää sinulle. Jatketaa keskustelua tässä vuosien mittaan eteenpäin. Tulet tänne moukumaan tippa linssissä kun lapsi ihmettelee, miksei isi tule esim. päiväkodin isänpäiväaamiaiselle. Tosin sekin varmaan poistuu traditiona, koska isällisiä lapsia on jo niin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakastat sitä miestäsi niin abortti, jos miehestä ei ole isäksi niin se kyllä lähtee siittä menemään ennen pitkää. Elatusmaksut ovat pieni hinta siittä ettei mene pariakymmentä vuotta vastentahtoisesti lapsihelvetissä.
Toivottavasti miehesi sulaa ajatukselle seuraavan 9 kk aikana. Lapsi kuitenkin tarvitsee rakastavat vanhemmat - äidin ja isän. Onnea ja kaikkea hyvää odotukseesi! Terkuin yhden äiti ja erittäin toivottu, odotettu ja kaivattu pikkukakkonen 7+4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea paljon! Meillä myös kävi noin, eli mies oli sitä mieltä että vauva voi tulla, mutta kun olikin tulossa niin paniikki iski. Ei onneksi mieheni mitään noin typerää sanonut, mutta käyttäytyi kyllä törkeästi. itse masennuin raskausaikana ja 6.kuulla ilmoitin miehelle, että olen tässä nyt tarpeeksi monta kuukautta antanut aikaa ja hyväksynyt tilanteen, että hoidan ja kasvatan tämän lapsen yksin. Eli siis olin valmis eroamaan. Entiedä mitä miehen mystisessä pääkopassa silloin tapahtui, mutta muuttui koko mies ihan erilaiseksi. Alkoi odottamaan innoissaan vauvaa jne. Sitten ymmärsi kertoa, että hän on ollut vähän peloissaan eikä tuntenut olevansa valmis. Mutta ymmärsi sitten, mitä on menettämässä. Yhdessä ollaan ja lapsi kohta 10kk. Olen katkera miehelleni kylläkin tuosta, mutta koitan ymmärtää. Toivottavasti sinunkin miehesi herää vielä. Mutta jos ei, niin eroa. Ansaitsette lapsen kanssa hyvää ja vaikutat oikeen viisaalta ja kypsältä äidiksi.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:17"]
Onnea paljon! Meillä myös kävi noin, eli mies oli sitä mieltä että vauva voi tulla, mutta kun olikin tulossa niin paniikki iski. Ei onneksi mieheni mitään noin typerää sanonut, mutta käyttäytyi kyllä törkeästi. itse masennuin raskausaikana ja 6.kuulla ilmoitin miehelle, että olen tässä nyt tarpeeksi monta kuukautta antanut aikaa ja hyväksynyt tilanteen, että hoidan ja kasvatan tämän lapsen yksin. Eli siis olin valmis eroamaan. Entiedä mitä miehen mystisessä pääkopassa silloin tapahtui, mutta muuttui koko mies ihan erilaiseksi. Alkoi odottamaan innoissaan vauvaa jne. Sitten ymmärsi kertoa, että hän on ollut vähän peloissaan eikä tuntenut olevansa valmis. Mutta ymmärsi sitten, mitä on menettämässä. Yhdessä ollaan ja lapsi kohta 10kk. Olen katkera miehelleni kylläkin tuosta, mutta koitan ymmärtää. Toivottavasti sinunkin miehesi herää vielä. Mutta jos ei, niin eroa. Ansaitsette lapsen kanssa hyvää ja vaikutat oikeen viisaalta ja kypsältä äidiksi.
[/quote]
Kiitos paljon. Tuollaista lopputulosta myös toivon. Aika näyttää, mutta koska molemmat ovat aikuisia ihmisiä (mies enemmän tai vähemmän) niin silloin minusta kannetaan vastuu teoista. Olimme ilman suojausta tietoisesti, minä vain olen valmiimpi seurauksiin. Inhottaa puheet joissa minut leimataan kamalaksi koska haluan pitää lapsen......
ap
Isiä kuunnellaan ihan liian vähän, tämä lasten saaminen on niin naisten käsitteillä luotu maailma, että siihen on vaikea miehen päästä samalla tavalla sisään. Jos halutaan oikein tosissaan sitouttaa mies isyyteen pitäisi ottaa huomioon myös se, miltä hänestä tuntuu.
Olisiko miehestä keskustelemaan asiasta. Neuvolassa kyllä ohjaavat teitä miten edetä asiassa, jos mies haluaa siitä keskustella.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:48"]
Isiä kuunnellaan ihan liian vähän, tämä lasten saaminen on niin naisten käsitteillä luotu maailma, että siihen on vaikea miehen päästä samalla tavalla sisään. Jos halutaan oikein tosissaan sitouttaa mies isyyteen pitäisi ottaa huomioon myös se, miltä hänestä tuntuu.
Olisiko miehestä keskustelemaan asiasta. Neuvolassa kyllä ohjaavat teitä miten edetä asiassa, jos mies haluaa siitä keskustella.
[/quote]
Mun mielestä olis kyllä myös hyvä et mies pääsisi keskustelemaan asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa. Harmi vaan ettei hän ole tulossa neuvolaan mukaan....
ap
Oli pakko tulla kertomaan että miten eilen illalla sitten kävi! Mies oli aika hiljainen töistä tullessaan, jutteli kyllä mutta aika vaitonainen oli. Illemmalla sitten katsoin telkkari ja mies tuli siihen ja halasi ja alkoi pussailemaan kasvojani ja silitti alavatsaani ja hymyili. Kysyin mistä mielenmuutos ja mies pyysi etten kyselisi vielä mitään kun on niin aikaista. Vielä perään sanoi rakastavansa minua! Siispä taisi tämä tarina saada onnellisen lopun :) <3
ap
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:17"]
Voi pientä lasta. Millainen alku elämälle ja mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. :-(
[/quote]
Jos lapsen joudun yksin kasvattamaan niin voin kyllä taata pienen saavan ihan kaiken mitä tarvitsee. Emme tarvitse sääliä.
ap
[/quote]
Kaiken minkä tarvitsee?! Lapsella on oikeus MOLEMPIIN vanhempiinsa, jotka on läsnä arjessa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Isättömyys näkyy ihan liian selvästi yhtekunnassamme eikä pitäisi tehdä enää yhtää isätöntä lasta. Isä on korvaamaton ja ainutlaatuinen.
Olet itsekin ihan pikkukakara vielä sinulle ei ole mitään käsitystä siitä mitä lapsi tarvitsee ja mitä se vaatii. Äidillä ja isällä on lapsen elämässä omat roolinsa ja sinä et yksinkertaisesti osaa olla isä.
[/quote]
ohhoh! olipa tekstiä. Tunteeko tämän kirjoittaja ap:n kun nimittelee pikkukakaraksi? Nimittelykään ei ole kovin aikuismaista. Onhan sillä lapsella isä, vaikka sitten tapaisi vain silloin tällöin. On paljon kahden vanhemman perheitä joissa on asiat totaalisesti perseellään, suhde huono, alkoholismia, väkivaltaa, rahattomuutta. Ap:n ei tarvitse olla isä, riittää kun hän on hyvä äiti.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:17"]
Voi pientä lasta. Millainen alku elämälle ja mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. :-(
[/quote]
Jos lapsen joudun yksin kasvattamaan niin voin kyllä taata pienen saavan ihan kaiken mitä tarvitsee. Emme tarvitse sääliä.
ap
[/quote]
Kaiken minkä tarvitsee?! Lapsella on oikeus MOLEMPIIN vanhempiinsa, jotka on läsnä arjessa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Isättömyys näkyy ihan liian selvästi yhtekunnassamme eikä pitäisi tehdä enää yhtää isätöntä lasta. Isä on korvaamaton ja ainutlaatuinen.
Olet itsekin ihan pikkukakara vielä sinulle ei ole mitään käsitystä siitä mitä lapsi tarvitsee ja mitä se vaatii. Äidillä ja isällä on lapsen elämässä omat roolinsa ja sinä et yksinkertaisesti osaa olla isä.