Keskeytynyt myöhäinen keskenmeno

Voi ei 14, sulla on nyt kyllä ihan liikaa kaikkea. Halaus. Toivottavasti itse nyt paranet ja saat vielä joskus sen ihanan tuhisevan nyytin syliisi <3

Mulla myös sattui tosi ihana henkilökunta työvuoroihin niin osastolla kuin leikkurissakin. Ja äitiysneuvolan terveydenhoitajakin soitteli heti seuraavana päivänä, sanoi itkeneensä mun puolesta kun oli lukenut tekstit.. /ap

Mulla sama koettuna. Silloin h.16 ei löytynyt sykettä, h.13 np-ultrassa kaikki oli hyvin. Mutta mulle sanottiin , että vaikka sikiö vastasi h-16 kooltaan h.13 , ei se silti ollut ollut kuolleena 3 viikkoa. Kuloleman jälkeen kuulemma sikiö ikäänkuin nopeasti meneee kasaan ja pienenee ja on mahdotonta arvioida koska se on oikeasti kuollut.

Rankka paikka, mutta siitä kyllä selviää. Mulla alkoi helpottaa lasketun ajan jälkeen. Mutta tapahtuneesta on nyt 2 v ja uutta raskautta ei kuulu, se surettaa kovati.

Mulla todettiin keskeytynyt km n. rv 7. Raskauduin onnistuneen hoidon tuloksena. Sykettä ei näkynyt ja km oli tapahtunut ilmeisesti vain muutama päivä aiemmin. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Naapurin pariskunnalla oli la 10 pvä myöhemmin kuin meillä olisi ollut. Oli todella raskasta seurata naapurin vatsan kasvua, kun olisi itse voinut olla samassa tilanteessa. Eilen näin heidän pienokaisensa ja vaikka pahin on helpottanut, niin kyllä tuntui haikealta, ettei meille sitten tullutkaan sitä toista vauvaa... :'(

Voimia sinulle,ap. Puhu asiasta, vaikka näin netissä, mutta kunhan työstät mielessäsi menetystäsi. Tuota pikkuista ei mikään tuo koskaan takaisin, mutta ajan myötä suru onneksi helpottaa.

Heippa. Tsemppiä ja haleja sinne! <3

Mulla todettiin viime keväänä np-ultrassa keskeytyny keskenmeno.. Silloin oli rv 11+4. Mitään oireita ei etukäteen ollut, ja lääkkeellinen tyhjennys tehtiin.. Mulla meni ainakin puol vuotta asian käsittelyssä, olin ihan masentunut. Nyt olen sinut asian kanssa (harmittaa se vieläkin välillä..sytytin kynttilän sinä päivänä kun olis ollu LA), olen tällä hetkellä raskaana ja koko ajan on pelko keskenmenosta..:/

Hei. Itse koin keskemenon viikolla 20+2. Kaikki alkoi sillä että yöllä meni vedet ja jouduttiin naistenklinikalle.  Lapsi siis oli hengissä vielä silloin. Kuoli siis synnytykseen. Helppoa tää elämä ja jaksaminen ei ole ollut.. Elän edellen päivä kerrallaan.  Toisina päivinä ei jaksais nousta sängystä. Mutta olen yrittäny ajatella että joku tarkoitus tällä tapahtumalla on ollut. En ehkä ymmärrä sitä vielä. Ehkä joku päivä sitten. Muuten tätä elämää ei jaksa. Voimia sulle. Elä päivä kerrallaan. Ja yritä löytää joku mielenkiintoinen harrastus mihin saa ajatukset.

Kiitos. Mullakaan ei ollut oireita. Ihan yllätys oli kun neuvolakäynnillä 16+5 ei löytynytkään sykettä. Uutta vauvaa aiotaan aloittaa tekemään heti kun mahdollista, se tuntuu jotenkin ainoalta "lääkkeeltä" tähän.. vaikka varmasti pelko iskeekin plussan jälkeen. Eikä se kuitenkaan vie pois sitä tosiasiaa, että mun vauva on kuollut. 17 viikkoa häntä sisälläni kannoin, vaikkakin viimeiset 3,5 viikkoa kuolleena :(

Mulla aika tarkalleen sama kokemus kuin sinulla ap. Rv 16+0 kävin neuvolassa, missä ei löydetty sydänääniä ja äitiyspolin ultrassa todettiin sikiön kuolleen rv 13-14 ikäisenä. Tehtiiin lääkkeellinen tyhjennys osastolla ja vielä kaavinta perään.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 22:24"]

Kiitos. Mullakaan ei ollut oireita. Ihan yllätys oli kun neuvolakäynnillä 16+5 ei löytynytkään sykettä. Uutta vauvaa aiotaan aloittaa tekemään heti kun mahdollista, se tuntuu jotenkin ainoalta "lääkkeeltä" tähän.. vaikka varmasti pelko iskeekin plussan jälkeen. Eikä se kuitenkaan vie pois sitä tosiasiaa, että mun vauva on kuollut. 17 viikkoa häntä sisälläni kannoin, vaikkakin viimeiset 3,5 viikkoa kuolleena :(

[/quote]

Tämän kirjoitti siis ap eli minä.. harrastukseksi mulle riittänee töissä käynti ja nuo kaksi lasta 6,5 ja kohta 5 vuotiaat. Ja kai tuota koiraakin pitäis lenkittää kunhan saa Hb:n nousemaan sen verran, että jaksaa pitemmästikin kuin puoli kilometriä.

Mulla pari tollasta :(. Ja muistan kyllä sen itkun määrän... taisi siinä hormonitkin olla osasyyllisiä viellä lisäksi.

Ekan myöhäisen keskeytyneen keskenmenon jälkeen tulin aika pian raskaaksi. Toisaalta toimi "lääkkeenä", sillä ilman sitä keskenmenoa en olisi saannut juuri sitä uutta vauvaa jota odotin, mutta oli se erittäin stressaavaa aikaa ja siitä raskaudesta ei oikein osannut nauttia. No kaikki meni kuitenkin loistavasti.

Mutta sitten muutama vuosi myöhemmin taas sama juttu :(. Eli noin viikolla 18 ilmeni, että sikiö oli menehtynyt pari viikkoa aikasemmin. Sain tuon jälkeen vielä yhden lapsen ja nyt ei jaksa murehtia enä noita keskenmenoja lainkaan. Elämä on.

Mutta ymmärrän murheesi määrän. Kyllä se siitä kuitenkin. Tsemppiä.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 22:26"]

Mulla aika tarkalleen sama kokemus kuin sinulla ap. Rv 16+0 kävin neuvolassa, missä ei löydetty sydänääniä ja äitiyspolin ultrassa todettiin sikiön kuolleen rv 13-14 ikäisenä. Tehtiiin lääkkeellinen tyhjennys osastolla ja vielä kaavinta perään.

[/quote]

Kuinka kauan tästä on? Mitä sen jälkeen? Miten olet jaksanut jne.. /ap

<3

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 22:26"]

Mulla aika tarkalleen sama kokemus kuin sinulla ap. Rv 16+0 kävin neuvolassa, missä ei löydetty sydänääniä ja äitiyspolin ultrassa todettiin sikiön kuolleen rv 13-14 ikäisenä. Tehtiiin lääkkeellinen tyhjennys osastolla ja vielä kaavinta perään.

[/quote]

Kuinka kauan tästä on? Mitä sen jälkeen? Miten olet jaksanut jne.. /ap

[/quote]

Tuosta on jo vuosia, koska keskenmenon jälkeen syntynyt poikani täyttää pian 6 vuotta. Itse asiassa päätimme, ettemme halua enää yrittää vauvaa mutta olinkin jo ehtinyt tulla raskaaksi saman tien heti keskenmenon jälkeen. Raskaus oli stressaava, pelkäsin keskenmenoa kauheasti ja kuuntelin kotidopplerilla sydänääniä lähes koko ajan. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin.

Halaus. Saman kokeneena tiedän tuskasi. Elämä jatkuu tietenkin, mutta itselläni meni pitkään selvitä surusta ja seuraava raskaus oli ensimmäiset 20 vkoa kirjaimellisesti raskas. Nyt menetyksestä aikaa kahdeksan vuotta ja kipu nousee pintaan enää vain silloin, kun joku kokee saman ja muistot kaivautuvat esiin piiloistaan.

Halaus. Saman kokeneena tiedän tuskasi. Elämä jatkuu tietenkin, mutta itselläni meni pitkään selvitä surusta ja seuraava raskaus oli ensimmäiset 20 vkoa kirjaimellisesti raskas. Nyt menetyksestä aikaa kahdeksan vuotta ja kipu nousee pintaan enää vain silloin, kun joku kokee saman ja muistot kaivautuvat esiin piiloistaan.

<3 kaikille teille saman kokeneille. Lyhyessä hetkessä sain jo monta vastausta, vaikka ajattelin, että tämä olisi harvinaisempaa. Surullista. Kiitos tarinoistanne ja tuestanne. /ap

Heinäkuussa sain ihanimman uutisen kun tein positiivisen raskaustestin, huolta aiheutti toukokuussa kaulalta löytynyt patti, minulle terveyskeskus lääkäri, muutama eri sanoi vaan että ei vakavaa , laittoivat ulos huoneestaan,soitin uudelleen aikoja ja lopulta sain heidät kirjoittamaan lähetteen kaulan korva/nenä/kurkku lääkärille,ei kiireellisenä,myös kaulan ultra ja ohutneulanäyte, ei kiireellisenä ,jälkeenpäiin mietittynä olisi alunperin pitänyt olla poistumatta huoneesta ennenkin asia otetaan tosissaan, syyskuussa näkyikin ultrassa kaksi pientä, raskaus on aina riski mutta minulla kaksoset oli samassa vesipussissa ,samat istukat yms..joten keskenmenon riski kasvoi.soiton monet kerrat eikö voisi kiirehtiä, oli olo että kaikki ei ole hyvin, no sitten kului aikaa tuli aika neulanäytteeseen ja ultraan, kuulemman vaan kysta, sitten kurkkulääkärille ;leikataan heti, vastasin että olen raskaana, leikataanko silti ja hän sanoi en tiedä sitten mitä tehdään soitan viikon päästä! Soitto tuli jorviin kilpirauhassairautta hoitavan lääkärin luo muutaman viikon päästä, siinä välissä ultra rv 16 ,kävin usein koska tollainen raskaus, sikiöt kuolleet vastasivat 15+2 ja 15+3 , sitten seuraavalla viikolla jorvissa aika :lääkäri paukauttaa :luultavasti kilpirauhasen syöpä, leikkaus silloin ... Nyt leikkaustehty ja kilpirauhasen etäpesäkehän Se mikä siinä kaulalla oli, kilpparit leikattu marraskuussa ja jodihoidossa just oltu! Olen vaan miettinyt että jos terveyskeskuslääkäri olisi ottanut tosissaan ja hoidettu heti olisikohan tilanne toinen, tiedän että turha miettiä mutta ..

Hei, 

itselläni todettiin keskeytynyt keskenmeno aiemmilla viikoilla, mutta järkytys oli kyllä kova. Olin todella pettynyt vartalooni ja siihen, miten helposti olin uunotettavissa; luulin olevani raskaana vaikken ollutkaan. Kun keho ei antanut mitään vinkkiä sikiön kuolemasta tms. Olin vihainen maailmalle ja itselleni.

Kun menin kaavintaan, sattui mua leikoon työntäväksi hoitajaksi todella miellyttävä vanhempi nainen, joka piti hississä kädestä ja kyseli henkistä vointia. Lupasi tulla katsomaan kaavinnan jälkeen ja tuoda kriisiavun tietoja. Ja tulikin, ja toikin. Kävin kaksi kertaa mieheni kanssa kriisikeskuksessa juttelemassa, ja yhden kerran yksikseni jälkitarkastuksen jälkeen.

Ne helpottivat kohtalaisen paljon, eniten auttoi aika.