Lue keskustelun säännöt.
Legoilla rakentava aikuinen. Mitä tunteita herättää sinussa?
Kommentit (44)
aloittaja kirjoitti:
Yllättävän positiivisia kommentteja!
Kysyin, koska olen keski-ikäinen legoilla rakentava äiti ja jälkikasvu jo aikuista eli rakennan siis yksikseni. Kukaan tuttavani tai sukulaiseni ei ole koskaan sanonut mitään positiivista harrastuksestani. On tullut kommenttia. " Itse olen jo siitä vaiheesta kasvanut yli" sekä "Minulla ei olisi aikaa tuollaiselle" ja muuta vastaavaa.
Itse en ymmärrä, miksi kenenkään harrastus olisi sen parempi tai huonompi kuin muiden. Eikö harrastuksen pointti ole se että ihminen itse nauttii siitä eikä niin että muut luokittelevat, mikä harrastus on sopivaa ja mikä ei tai mikä on muiden mielestä hyödyllistä.
En myöskään halua koskaan kasvaa siinä suhteessa aikuiseksi että muutun tylsäksi. Vaikka legoilla rakentamínen olisi lapsellista, aion tehdä sitä silti, koska nautin siitä.
Onpas sulla happamia tuttuja, jos tuolla tavalla kommentoivat.
Minua ei itseäni kiinnosta Legoilla rakentelu, mutta tykkään esimerkiksi sellaisista Ninja Warrior -tyyppisistä esteradoista, ja käyn kaikilla kursseilla ja tunneilla missä pääsee tekemään temppuja trampoliinilla yms. Ehkä sitäkin voi pitää lapsellisena, mutta minusta se on vain hauskaa liikuntaa.
Oudompana pitäisin, jos aikuinen ihminen tykkää leikkiä kuin pikkulapset. Siis esimerkiksi leikitään ravintolaa, jossa toinen on tarjoilija ja toinen asiakas ja se tilanne imitoi todellisuutta tai sitten tapahtumat ovat ihan mielikuvituksesta tempaistuja. Tai otetaan pikkuautot ja leikitään niillä kisaamista. Ei sekään nyt väärin ole jos aikuinen tykkää leikkiä tuolla tavalla, mutta minusta sitä olisi vaikeampi ymmärtää, koska itse pidän sellaista leikkimistä ensisijaisesti lasten kehitykseen kuuluvana vaiheena.
Sen sijaan kaikenlainen rakentelu, piirtely, musiikki, liikunta jne ovat minusta ihan luontevia harrastuksia sekä lapsille että aikuisille. En siis pidä mitenkään kummallisena, jos aikuinen haluaa rakennella Legoilla.
Ehkä jotkut sitten ajattelevat Legoilla rakentelusta kuten minä yllä kuvailemastani leikkimisestä, että kiinnostus siihen on tosiaan vain pikkulapsen kehitykseen kuuluva vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienoismallien kokoaminen kiinnostaisi. Ainoastaan iän takia jo kädet tärrää sen verran, etten ole varma, onnistuisiko.
Parasta näissä harrastuksissa on tietysti se, että saa olla yksin, eikä muut ole inisemässä jostain.
aloittaja kirjoitti:
Yllättävän positiivisia kommentteja!
Kysyin, koska olen keski-ikäinen legoilla rakentava äiti ja jälkikasvu jo aikuista eli rakennan siis yksikseni. Kukaan tuttavani tai sukulaiseni ei ole koskaan sanonut mitään positiivista harrastuksestani. On tullut kommenttia. " Itse olen jo siitä vaiheesta kasvanut yli" sekä "Minulla ei olisi aikaa tuollaiselle" ja muuta vastaavaa.
Itse en ymmärrä, miksi kenenkään harrastus olisi sen parempi tai huonompi kuin muiden. Eikö harrastuksen pointti ole se että ihminen itse nauttii siitä eikä niin että muut luokittelevat, mikä harrastus on sopivaa ja mikä ei tai mikä on muiden mielestä hyödyllistä.
En myöskään halua koskaan kasvaa siinä suhteessa aikuiseksi että muutun tylsäksi. Vaikka legoilla rakentamínen olisi lapsellista, aion tehdä sitä silti, koska nautin siitä.
Olen 24-vuotias nainen ja mulla on myös valtava määrä erilaisia legoja. Yleensä rakennan niistä tosi näyttäviä linnoja ja kartanoita, otan kuvan ja sitten puran. Joitakin kaikkein upeimpia rakennelmia olen säilyttänyt ehjänä pidemmänkin aikaa. Ja rakentelen siis oman mielikuvitukseni mukaan, en valmiista rakennussarjoista:)
Harrastus siinä missä muukin näpertely.
Minun yksi kaveri harrastaa isojen palapelien kokoamista, en pidä sitä mitenkään outona tai erityisen mielenkiintoisenakaan. Sama pätee Legoilla rakenteluun.