Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Törmääkö aikuisiällä helposti peruskoulussa olleisiin tyyppeihin?
03.02.2014 |
Jep, eli mihinkä minunkin tarinani liittyy niin koulukiusaamiseen ja siitä samasta syystä mieleni on suurimmaksi osaksi järkkynyt ja päätin kirjoittamaan tänne.
Mä en tiedä uskallanko mä enää koskaan elää itteni näköistä elämää? vapautuneesti. Tehdä mitä huvittaa, olla millanen huvittaa. Täytän tänä vuonna nyt 19-vuotta ja kiusaamisesta tulee kuluneeksi 3-vuotta. Sitten keskeytin koulun.
En oo päässy paljoakaan elämässäni eteenpäin, ihan vaan vähän. Joten suuri kiipeäminen olisi vielä sinne huipulle jos tästä meinaa tasapainoiseen normaaliin elämään päästä. Onko se ikinä edes mahdollista jos ei koskaan aikaisemmin ole sellaista ollut? Miten minä jaksan nousta sinne huipulle, jotta voin huokaista ja elää tasapainoista ja onnellista elämää ja että mun ei tarviis enää käydä läpi tätä selviämistaistelua?
Mul on ihan kauhee trauma noista kiusaajista. Ammattiapua en ole vielä hakenut mutta meinaan hakea koska tiedän omat voimavarani ja tarvitsen jossain vaiheessa terapiaa, en selviä enää näistä koettelemuksista ilman sitä. Ne ylittivät sietorajani/kykyni.
Joskus pelkäsin niinku aivan saatanasti kertoo et minne mä muutan ja aion seuraavaks mennä. Koska mä pelkäsin ihan tosissaan et ne kiusaajat seuraa mua aikuisiälläkin, etenkin kun vielä ollaan tälleen nuoria! mut nyt ne kai tietää sen paikan minne oon muuttanu/useampiakin paikkoja minne aioin muuttaa... Kukaan niistä ei asu nyt täällä mut mä pelkäisin kauheesti et joku joskus niistä helvetin tekijöistä muuttais samaan paikkaan ja törmäis muhun ja mä siihen ja tunnistaisin hänet tai tunnistettais toisemme.
Miten aiheeton tai oleellinen tää mun pelko on, et näin tulee käymään?
Pelkään esimerkiks muuttaa tyyliäni taas rohkeammaksi ja näkyvämmäksi koska sit jos ne törmäis aikuisiällä muhun niin tunnistais et hei! tossahan se Maija menee. ***** *****. Ja se mun ulkonäkö ois se mikä pistäis niillä silmään ja olis kiusaamisen uudestaan laukaseva tekijä.
Joo tosiaan se mun kiusaaminen oli huorittelua, koska oon aika säätäjä tyttö ja muutenkin perseillyt noiden miesten kanssa ihan tarpeeksi.
Henkiset arvet tosta on kuitenkin jääny ylä-asteelta kun kaikki haukku ja oli mun kimpussa.
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 10:36"]
Mä asun paikassa jossa asuu noin 5000 ihmistä enkä ole törmännyt omiin kiusaajiini neljään vuoteen. Eiku olen, Helsingin reissulla metrossa itäkeskukseen... Olet vaan itse kuin et tuntiskaan, ei ne kehtaa alkaa jos reaktiota ei saa. Se on vaikeaa, mutta et anna mitään mihin tarttua.
[/quote]
Eli sillon mun ei kannata värjätä tummaa tukkaa tai tehdä itelleni vahvaa tyyliä, koska sillon ne tajuaa/vaistoo/haistaa musta varmaan ettei toi oo ihan mua ja tarttuu kiinni siihen...
[/quote]
Aika väsynyttä provoa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoitu vaan, harvemmin melkein 20-vuotiaat kiusaajat enää edes muistaa jotain kouluaikojen kiusattujaan, paitsi jos törmäätte saattaapi moikata jopa ystävällisesti jos tunnistaa. Murrosiän jutut on ohi eikä ketään enää kiinnosta...
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 22:32"]
Miksi ihmeessä ketään kiinnostasi minkä väriseksi värjäät hiuksesi? Ja jos olet jo kerran muuttanut paikkakuntaakin, tuskin tulet laumoittain kohtaamaan ketään tuttuja, jos joku yksittäinen joskus tulee, ei varmasti uskalla yksinään aikuisena ihmisenä kadulla alkaa sinua haukkua, siinähän nolaisi itsensä.
[/quote]
Mutta kertoo muille sitten ja kokoaa ne paikalle... ja helvetti on taas irti.
Sen takia, koska koen et se hiusväri tekee musta näkyvämmän, ehkä jopa kauniimman. Ne ei hyväksy sitä asiaa. Ja sitten, ne varmasti ajattelee et toi ei oo mun tyyliä, et taas se yrittää esittää jotain muuta mitä se on! et ainut mikä pätee siihen niin sen pitäisi olla se kiltti vaalea tyttö. Ei esim mikään musta hiuksinen tumma verikkö. Ei sovi sille.
Ja sillon kun mua kiusattiin, mulla oli kato tummat hiukset.
Se on niille ikään kuin huutomerkkinä et: ahaa! se haluaa palata menneeseen elämäänsä...
Alotetaampa nämä jutut uudestaan.
[/quote]
En oikeasti usko, että sinä tai juuri sinun elämäsi kiinnostaisi kiusaajia vielä 2 tai 3 vuoden jälkeen niin paljon että he kokoaisivat joukkonsa yhteen ja tulisivat tekemään elämästäsi helvettiä. Minusta olet uhriutunut. Okei, sua on haukuttu huoraksi koulussa, varmaan hyljeksitty ja naurettu päin naamaa, mutta niin on käynyt monella muullekin. Muut ihmiset ovat menneet elämässään eteenpäin. Opiskelleet, hankkineet ammattin ja korkeakoulutuksen ja rakentaneet itselleen ihan oman identiteetin kiusaajien paskapuheista välittämättä... joten miksi annat jonkun muun määrittää mitä sinä olet. Kun sulla on ollut huonoja kokemuksia ihmisistä ja koulusta niin olet päättänyt jumittaa kiusatun luuserin rooliin ja aina vedota siihen, että elämäsi on niin tai näin koska sinua kiusattiin.
Olet jo niin vanha, että sinulla on vastuu omasta elämästäsi ja valinnoistasi. Ja mitä sitten vaikka joku näkisi sinut kävelemässä vaikka AMKhon opiskelemaan tradenomiksi ja huutelisi perääsi, että olet huora kun olet menossa kouluun? Ketään ulkopuolista ei koko asia edes kiinnosta jos lotkauta huutelijalle korviasi ja välitä paskan marjaa. Opettele itse määrittelemään kuka sinä olet ja kuka sinä haluat olla.
Haukku ei tee haavaa. Suomessa koulukiusaaminen on hyvinkin yleistä ja monellakin naisella on varmasti ollut kokemusta huorittelusta ja osalla jopa väkivallasta koulussa.
[/quote]
Kyllä se haukku todellakin haavoja tekee... ei fyysisesti, mutta henkisesti.
Ja tosi vaikee ettei kukaan letkauttasi korviaan tuolle huorittelulle... varmasti sellaselle maineelle letkautellaan ja sitä ihmistä kartetaan tai liitytään siihen saatanalliseen hommaan mukaan. Mua ei haittaisi jos joku olisi satunnaisesti huoritellut mua, se on aivan eriasia, mutta ei mitään huoran maineita kestä!
Ja jännästi näyttää vieläkin minä kiinostavan. Jos kävelen kotikulmilla jossain, saattavat autolla hiljentää viereen ja kahtoo tossako se menee.. ihan kauheeta! miks ne kyttää mua?
Moi. Kerran olen yhteen kiusaajaan törmännyt, eikä häntä kiinnostanut pätkääkään olemassaoloni enää. Ja jos suoraan sanotaan niin hän se hassulta näytti meistä kahdesta. :D Ei millään pahalla... :) Ja tämä oli sattumoisinkin juuri entisen koulun lähellä.
Toisessa kaupungissa, johon muutin (15 km päässä vanhasta asuinkaupungistani), ei näkynyt kiusaajia tai muitakaan tuttuja. Nykyään asun jo toisessa maassa ja täällä ei ole suomalaisia näkynyt juurikaan. Eli jos muutat eri kaupunkiin, saat ainakin olla rauhassa. Ja ehkä joku päivä sulla on tarpeeksi voimia kohdata kiusaajat vaikka kadulla.
Mä kehottaisin vaan olemaan rohkeasti oma itsensä. Todennäköisesti niitä kiusaajia ei kiinnosta sun tekemiset paskaakaan enää. Ja hae apua rohkeasti.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 22:32"]
Miksi ihmeessä ketään kiinnostasi minkä väriseksi värjäät hiuksesi? Ja jos olet jo kerran muuttanut paikkakuntaakin, tuskin tulet laumoittain kohtaamaan ketään tuttuja, jos joku yksittäinen joskus tulee, ei varmasti uskalla yksinään aikuisena ihmisenä kadulla alkaa sinua haukkua, siinähän nolaisi itsensä.
[/quote]
Mutta kertoo muille sitten ja kokoaa ne paikalle... ja helvetti on taas irti.
Sen takia, koska koen et se hiusväri tekee musta näkyvämmän, ehkä jopa kauniimman. Ne ei hyväksy sitä asiaa. Ja sitten, ne varmasti ajattelee et toi ei oo mun tyyliä, et taas se yrittää esittää jotain muuta mitä se on! et ainut mikä pätee siihen niin sen pitäisi olla se kiltti vaalea tyttö. Ei esim mikään musta hiuksinen tumma verikkö. Ei sovi sille.
Ja sillon kun mua kiusattiin, mulla oli kato tummat hiukset.
Se on niille ikään kuin huutomerkkinä et: ahaa! se haluaa palata menneeseen elämäänsä...
Alotetaampa nämä jutut uudestaan.
[/quote]
En oikeasti usko, että sinä tai juuri sinun elämäsi kiinnostaisi kiusaajia vielä 2 tai 3 vuoden jälkeen niin paljon että he kokoaisivat joukkonsa yhteen ja tulisivat tekemään elämästäsi helvettiä. Minusta olet uhriutunut. Okei, sua on haukuttu huoraksi koulussa, varmaan hyljeksitty ja naurettu päin naamaa, mutta niin on käynyt monella muullekin. Muut ihmiset ovat menneet elämässään eteenpäin. Opiskelleet, hankkineet ammattin ja korkeakoulutuksen ja rakentaneet itselleen ihan oman identiteetin kiusaajien paskapuheista välittämättä... joten miksi annat jonkun muun määrittää mitä sinä olet. Kun sulla on ollut huonoja kokemuksia ihmisistä ja koulusta niin olet päättänyt jumittaa kiusatun luuserin rooliin ja aina vedota siihen, että elämäsi on niin tai näin koska sinua kiusattiin.
Olet jo niin vanha, että sinulla on vastuu omasta elämästäsi ja valinnoistasi. Ja mitä sitten vaikka joku näkisi sinut kävelemässä vaikka AMKhon opiskelemaan tradenomiksi ja huutelisi perääsi, että olet huora kun olet menossa kouluun? Ketään ulkopuolista ei koko asia edes kiinnosta jos lotkauta huutelijalle korviasi ja välitä paskan marjaa. Opettele itse määrittelemään kuka sinä olet ja kuka sinä haluat olla.
Haukku ei tee haavaa. Suomessa koulukiusaaminen on hyvinkin yleistä ja monellakin naisella on varmasti ollut kokemusta huorittelusta ja osalla jopa väkivallasta koulussa.
[/quote]
Niin ja on mulla kokemuksia fyysisestäkin väkivallasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 11:04"]
Ihmettelen vaan missä vanhempasi olivat kun eivät saaneet sinua peruskoulun jälkeen tekemään jatkokoulutussuunnitelmia tai hakeutumaan psykiatrin tai muun ammattilaisen puheille.
[/quote]
No kyllä ne jotain yritti... mut multa meinasivat ensiksi kieltää tuon psykiatrin ynnä muun, koska pelkäsivät et niille tulee siitä jotain! eli oma perse vaan kiinostaa, ei lapsen, loppujenlopuksi. Kun meillä ei ihan nää kotiasiatkaan oo koskaan ollu kunnossa, mikä on saattanu johtaa tohon kiusaamiseen...
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 12:34"]
Rauhoitu vaan, harvemmin melkein 20-vuotiaat kiusaajat enää edes muistaa jotain kouluaikojen kiusattujaan, paitsi jos törmäätte saattaapi moikata jopa ystävällisesti jos tunnistaa. Murrosiän jutut on ohi eikä ketään enää kiinnosta...
[/quote]
Aivan. Ratkaisu on helppo. Jättäkää niiden vanhojen juttujen kelaaminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 11:18"]
Aihe on tärkeä ja kipea kiusaamista kokeneille ja kokeville, mutta ketjun aikana on käynyt selväksi, että aloittaja ei ole kiusattu.
Koko tekstiasu on sitä luokkaa, että hakee vain huomiota, hokee samaa "ku haluu punaset hiukset, oli tyttönä niin ja niin monen pojan kanssa", odotatko mahdollisesti, että palstalaiset alkaisivat alkaisivat haukkumaan kertomaasi tyyliä, poikien määrää jne?
Mitä tulee kiusaajiin, niin kyllä heissä aika monessa se kiusaaja asuu vielä aikuisenakin. Itse olen ollut kiusattu ja törmännyt muutamaan kiusaajaani vuosien kuluessa, muutama on alkanut naljaileen lähes välittömästi kun on tavattu (viikonloppua viettäessä baarissa).
Olen itse onnekkaasti saavuttanut kouluajan jälkeen henkisen vahvuuden ja saavuttanut paljon muutakin, toisin kuin kiusaajani.
Yhden kerran yksi näistä kiusaajistani jääräpäisesti yritti saada henkisen kanttini pettämään ja anelemaan armoa samalla tavalla kuin aikanaa koulussa, mutta tyyppi yllättyi totaalisesti jatkosta. Sanoin takaisin, kehoitin menemään ammattiauttajalle jos on ahdistavaa ja silloin tämä kävi fyysisesti käsiksi. Se olikin hänen viimeinen virhe, mitenkään elvistelemättä, latasin kaveri kannuun, annoin kunnolla turpaan. Niin, olen harrastanut erilaisia kamppailulajeja 1992 alkean ja saavuttanut aika paljon, juuri kamppailulajien ansiosta olev varmasti henkisesti se mitä nyt olen.
Työelämässä kiusaaminen on ihan yhtä suuri ongelma kuin koulussa, ja työelämässä se on jo huomattavasti raaempaa kuin lasten kesken, tämän tietää jokainen joka on joutunut työpaikalla kiusatuksi.
Omalla kohdalla olen joutunut tekemisiin näiden työpaikkakiusaajien kanssa, työskentelen henkilöstöpäällikkönä ja toimenkuvaani kuuluu henkilöston asiat, muun muassa työpaikkaviihtyvyys. Kiusaajat ovat itse säälittäviä reppanoita jotka purkavat pahaa oloaan tavallisesti hiljaisiin ja syrjäänvetäytyviin ihmisiin.
Pysykää vahvoina ja ilmoittakaa asiasta aina eteen päin jos tulette kiusatuiksi, sillä jos sen päästää pitkälle, sitä on aina vaikeampaa lähteä muuttamaan!
[/quote]
En ollut kiusattu!? empä varmasti....
OTSIKOSTA varmaan myös näet sen mitä tältä keskustelulta odotan!
Ja sitten kehtaat vielä kehua aihetta tärkeäksi, mutta rupeet vääntämään jotain tollasta...
Mitä sinun päässäsi oikeen liikkuu? vai liikkuuko siellä yhtään mitään?
Mua naurattaa aivan helvetisti kun nyt yks kiusaaja fb:ssä ylistää kuinka on kiusaamista vastaan!? :D siis tää yks joka oli niitä pahimpia.. mitä sen päässä oikeen liikkuu???? mitä se oli mitä se mulle teki!? piinasi vaikka millä keinoin...
Mä tiedän et nää 3 ämmää (pahimmat kiusaajat) tulee aina pysymään aika saatanoina... aikuisenakin. Säälin heitä, jotka joutuvat näiden ihmisten kanssa tekemisissä olemaan.
Ja ite tein sen virheen etten kertonu kellekkään, vasta sitten kun muhun käytiin fyysisesti käsiksi, kun en kyennyt enää menemään kouluun takasin. Kotona en kertonut koska ajattelin ettei se hyödytä mitään kun meillä oli niin paljon jo omiakin ongelmia... ja sit koulussa en kertonu koska ajattelin sen siinä iässä olevan noloo rollimista..
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 11:22"]
Kannattaa tosiaan muuttaa isommalle paikkakunnalle ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Isommalla paikkakunnalla opiskelu- ja työmahdollisuudet ovat myös paremmat ja saat vapaasti olla oma itsesi. Myös ulkomaille kannattaisi reissata/mennä töihin, niin saisi etäisyyttä, vaikka itse oletkin syytön siihen kiusaamiseen. Sitten kun tulet takaisin käymään kotipaikkakunnalla, niin näytät että sulla meneekin hyvin ja HE ovat jääneet sinne pyörimään omiin pikku piireihinsä.
[/quote]
Ulkomailla ois kyllä mielenkiintosta käydä kun oo koskaan käyny...
Ja noille isommille paikkakunnille oon muuttoa harkinnutkin, silti pelottaa et törmään vielä heihin ja menneisyyteeni jotenkin. En vaan pääse siitä yli ja tehdä vapaasti kaikkea, kun ikinä kiusaamista oiskaan tapahtunu ja mieleeni vaikuttanut...
Voiko käydä niin, etten koskaan pääse yli..? kuinka tyypillistä se olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 12:34"]
Rauhoitu vaan, harvemmin melkein 20-vuotiaat kiusaajat enää edes muistaa jotain kouluaikojen kiusattujaan, paitsi jos törmäätte saattaapi moikata jopa ystävällisesti jos tunnistaa. Murrosiän jutut on ohi eikä ketään enää kiinnosta...
[/quote]
Surullista sanoa, mutta veikkaan että kiinostaa. Oli se maineeni nimittäin sen verran imelä ettei sitä terveellä järjellä pysty kuvittelemaan ja kiusaaminenkin TOSI pahaa, eikä mitään satunnaista pikkunälvimistä...
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 12:41"]
Moi. Kerran olen yhteen kiusaajaan törmännyt, eikä häntä kiinnostanut pätkääkään olemassaoloni enää. Ja jos suoraan sanotaan niin hän se hassulta näytti meistä kahdesta. :D Ei millään pahalla... :) Ja tämä oli sattumoisinkin juuri entisen koulun lähellä.
Toisessa kaupungissa, johon muutin (15 km päässä vanhasta asuinkaupungistani), ei näkynyt kiusaajia tai muitakaan tuttuja. Nykyään asun jo toisessa maassa ja täällä ei ole suomalaisia näkynyt juurikaan. Eli jos muutat eri kaupunkiin, saat ainakin olla rauhassa. Ja ehkä joku päivä sulla on tarpeeksi voimia kohdata kiusaajat vaikka kadulla.
Mä kehottaisin vaan olemaan rohkeasti oma itsensä. Todennäköisesti niitä kiusaajia ei kiinnosta sun tekemiset paskaakaan enää. Ja hae apua rohkeasti.
[/quote]
Kiitos! onks se apu mikä minut tästä parantaa vai minä itse itseni...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 12:34"]
Rauhoitu vaan, harvemmin melkein 20-vuotiaat kiusaajat enää edes muistaa jotain kouluaikojen kiusattujaan, paitsi jos törmäätte saattaapi moikata jopa ystävällisesti jos tunnistaa. Murrosiän jutut on ohi eikä ketään enää kiinnosta...
[/quote]
Aivan. Ratkaisu on helppo. Jättäkää niiden vanhojen juttujen kelaaminen!
[/quote]
Mut entä jos ne pyörii pakkoajatuksina päässä...?
En mä ainakaan törmää peruskouluaikaisiin koulukavereihin missään. Pahimmat rettelöitsijät ovat tietääkseni jääneet sinne kotinurkille koska ovat pamahtaneet vahingossa paksuksi ja alkaneet yh-sossuäitielämän eikä kai ole ollut varaa/kiinnostusta/rahkeita lähteä muuallekaan sieltä. Opiskelu on yleinen syy muuttaa toiselle paikkakunnalle, ja ne kiusaajahenkiset ainakin mun yläasteelta ovat koulupudokkaita jotka eivät ole päässeet toisen asteen koulutuksenkaan tai ovat jättäneet sen kesken.
Joskus olisi jopa kiva sattumalta törmätä joihinkin mukaviin tyyppeihin kouluajalta muttei kyllä niitäkään ole näkynyt missään, ainoat ketä tapaan ovat ne joihin pidän yhteyttä ja tapaamiset on suunniteltava koska välimatkaa on.
Peruskoulu nyt on sellaista selviytymistä vähän kaikille. Siellä on melkoinen hierarkia joka on aika päinvastainen aikuisten elämään verrattuna: luuserit ovat siellä kingejä, mutta asetelma kääntyy kun elämästään pitää ottaa itse vastuu. Lukioon mennessä kaikenlainen huvikseenkiusaaminen jäi meidän koulussa kaikilta. Porukoita hajosi ja muodostui, oppilaat vaihtui. Kiusaajatkin lakkasivat kiusaamasta kun entinen asema entisissä tiiviissä porukoissa jäi.
Veikkaisin etteivät jotkut yläasteaikaiset koulukaverit, edes ne kiusaajat, jaksa enää kiinnittää huomiota sen aikaisiin ihmisiin, kun on kädet täynnä oman elämän rakentamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:30"]
En mä ainakaan törmää peruskouluaikaisiin koulukavereihin missään. Pahimmat rettelöitsijät ovat tietääkseni jääneet sinne kotinurkille koska ovat pamahtaneet vahingossa paksuksi ja alkaneet yh-sossuäitielämän eikä kai ole ollut varaa/kiinnostusta/rahkeita lähteä muuallekaan sieltä. Opiskelu on yleinen syy muuttaa toiselle paikkakunnalle, ja ne kiusaajahenkiset ainakin mun yläasteelta ovat koulupudokkaita jotka eivät ole päässeet toisen asteen koulutuksenkaan tai ovat jättäneet sen kesken.
Joskus olisi jopa kiva sattumalta törmätä joihinkin mukaviin tyyppeihin kouluajalta muttei kyllä niitäkään ole näkynyt missään, ainoat ketä tapaan ovat ne joihin pidän yhteyttä ja tapaamiset on suunniteltava koska välimatkaa on.
Peruskoulu nyt on sellaista selviytymistä vähän kaikille. Siellä on melkoinen hierarkia joka on aika päinvastainen aikuisten elämään verrattuna: luuserit ovat siellä kingejä, mutta asetelma kääntyy kun elämästään pitää ottaa itse vastuu. Lukioon mennessä kaikenlainen huvikseenkiusaaminen jäi meidän koulussa kaikilta. Porukoita hajosi ja muodostui, oppilaat vaihtui. Kiusaajatkin lakkasivat kiusaamasta kun entinen asema entisissä tiiviissä porukoissa jäi.
Veikkaisin etteivät jotkut yläasteaikaiset koulukaverit, edes ne kiusaajat, jaksa enää kiinnittää huomiota sen aikaisiin ihmisiin, kun on kädet täynnä oman elämän rakentamisessa.
[/quote]
Miks mun kiusaajilla on parempi keskiarvo kun mulla ja pääsivät opiskelemaan amiskaan paremmille aloille!?
Jotkut meni jopa lukioon ja ovat kirjottaneet YLIOPPILAIKSI...!
Opiskelleet myös ulkomailla.
Se oon minä kiusattu joka tipuin pohjalle! huonolla keskiarvolla, kouluttautumattomana... !
En tajua noita et miten pystytte sanoo et ne kiusaajat on niitä joista tuli luusereita... kun meillä päin ne on näköjään just jotka jyrää. Pääsee luonteensa ansiosta parempiin ammatteihin jne!
Tai... tää pistääkin nyt miettimään, onko se vika todella minussa???? kun tätä ne just sönkkäs ja kiusasivat sitten. Kun Maija sitä ja tätä, nyt se on horostellu siellä sun täällä, vampannu sitä sun tätä, turpaansa ansaitsis saada, se puhuu kaikista paskaa, tosi ärsyttävä ja kauhee ihminen! sit mitä mä saan osakseni: haukkumista, huutelua, fyysistä väkivaltaa (lyömistä, tönimistä), fyysisellä väkivallalla uhkailua, naureskelua, mulkoilua, paskapuheiden levittämistä ja juoruilua, halveksuntaa, yksinäisyyttä...
Ja vielä suurelta laumalta ihmisiä ja tää on vielä TOSI tapaus!!!!
Tiedän yhden samanlaisen tapauksen vaan suomesta ja hänetkin löysin youtuben kautta. Ketään muuta ei kiusattu samalla tavalla ja yhtä pahasti kun mua tuolla paikkakunnalla, vaikka siellä oli pari muutakin tyttöä joilla oli huoran maine.
Satunnainen baarijonossa perjantai iltana kun joku känninen äijä vonkaa sulta seksiä ja sä et anna ja sanoo huoraks, etkä nää sitä enää todennäkösesti ikinä vastaa tällästä järjestelmällistä toimintaa todellakaan ja henkistä väkivaltaa usealta ihmiseltä, huoran maineita... satunnaisesti huoritetulla tuskin on mitään mainetta!
Mua vituttaa muutenkin suunattomasti kun kaikki ihmiset jauhaa jostain maineista! tekee siitä ikään kuin suurenkin numeron! MIKSI? miksi elämän pitää helvetti olla tällästä? Mä en käsitä oikeasti.
Pelottaa kans kun jos musta joskus tulis itestäni äiti ja törmäisin näihin kiusaajiin taas, ne tuppautus mun elämään ja se helvetti alkais uudestaan. Miten kykenisin olee äiti tai hyvä vaimo kun kaikki voimat menis itsensä ja oman mielenterveytensä ylläpitämiseen? etten taas romahtais tähän aivan painajaismaiseen pisteeseen missä oon nyt!!!!!!!!!!!!
Joutusinko antaa ne lapset huostaan tai isälleen...
tms. :(
Ja ei ne ihmiset tietysti taaskaan välittäis ja tajuais kuinka ne pilaa mun elämää!!!!!!!!!!!!
EN JAKSAIS ENÄÄ SELLASTA ELÄMÄÄ, MITÄ SE OLI SILLON JA ROMAHTAA POHJALLE.
EN JAKSAIS KÄYDÄ LÄPI TÄLLÄSTÄ SELVIIMISTAISTELUA, MITÄ KÄYN NYT.
EN JAKSAIS TUNTEA OLEVANI HÄKISSÄ, ENKÄ VAPAA TEKEMÄÄN MITÄ TAHANSA JA JOKA KERTA KUN YRITTÄÄ, TULEE PELKO JA AHDISTUS.
EN JAKSAIS PETTÄÄ OMIA LAPSIANI JA OLLA HUONO VANHEMPI, KUTEN OMAT VANHEMPANI OLIVAT MINULLE.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 11:00"]
Minä olin koko peruskoulun todella pahasti kiusattu, ja kävin asian vuoksi myöhemmin terapiassakin. Törmäsin erääseen yläasteen aikaiseen koulukiusaajaani vuosia myöhemmin, nimittäin mäkkärin kassalla. Tämä oli siellä myyjänä. Ei varmaan tunnistanut, mutta minä tajusin heti, ja oli kyllä mukavaa olla kerrankin sen idiootin palveltavana. Joskus näinkin päin.
Olen myös törmännyt kotikonnuilla käydessä muutamaan ex-kiusaajaani, eivätkä ole sanoneet sanaakaan. Paitsi yksi, joka rupesi muina miehinä kyselemään kuulumisia ja jutteli kohteliaasti. Se oli hieman kiusallista, mutta eipä siihen mitään ihmeempää dramatiikkaa liittynyt. Uudessa kotikaupungissani en sen sijaan ole törmännyt yhteenkään vanhaan "tuttuun".
[/quote]
Toimiks sulla se terapia?
Ite kyllä haluun päätyy hyvään ammattiin, enkä minnekkään mäkkärin kassalle. Mä en haluu et ne pilaa koko mun loppuelämää..
EI ihminen voi elää näin. Et miettii tyylinsäkin niiden kiusaajien takii jos törmää niihin, menee paskaan ammattiin koska et koulussa kyenny opiskelee kunnolla sen kiusaamisen takia ja et uskaltanu lähtee jatkoopintoihin..
Ja tosiaan he valmistuvat nyt ammattiin ja kaikkee. Kahtokaa miun elämää: yksin, sairaana, syrjäytyneenä kaikesta!
Jepatijeejee... tähänkö he pyrkivätkin?
Vai MIKSI kertoivat sitten niihin uusiin tyyppeihinkin keihin yritin täällä kotiseudulla tutustua niin peruskoulun jälkeen menneisyydestäni? mutta halusivat mm. salata omat nimensä.
Toimiks sulla se terapia? mitä siellä siis tapahtuu?
Ja muistikohan ees toi kiusaaja joka sulle kohteliaasti jutteli et ees kiusas sua... koska oon kuullu et niillä ei oo tapana nähdä tekojaan samalla tavalla!