Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Törmääkö aikuisiällä helposti peruskoulussa olleisiin tyyppeihin?
03.02.2014 |
Jep, eli mihinkä minunkin tarinani liittyy niin koulukiusaamiseen ja siitä samasta syystä mieleni on suurimmaksi osaksi järkkynyt ja päätin kirjoittamaan tänne.
Mä en tiedä uskallanko mä enää koskaan elää itteni näköistä elämää? vapautuneesti. Tehdä mitä huvittaa, olla millanen huvittaa. Täytän tänä vuonna nyt 19-vuotta ja kiusaamisesta tulee kuluneeksi 3-vuotta. Sitten keskeytin koulun.
En oo päässy paljoakaan elämässäni eteenpäin, ihan vaan vähän. Joten suuri kiipeäminen olisi vielä sinne huipulle jos tästä meinaa tasapainoiseen normaaliin elämään päästä. Onko se ikinä edes mahdollista jos ei koskaan aikaisemmin ole sellaista ollut? Miten minä jaksan nousta sinne huipulle, jotta voin huokaista ja elää tasapainoista ja onnellista elämää ja että mun ei tarviis enää käydä läpi tätä selviämistaistelua?
Mul on ihan kauhee trauma noista kiusaajista. Ammattiapua en ole vielä hakenut mutta meinaan hakea koska tiedän omat voimavarani ja tarvitsen jossain vaiheessa terapiaa, en selviä enää näistä koettelemuksista ilman sitä. Ne ylittivät sietorajani/kykyni.
Joskus pelkäsin niinku aivan saatanasti kertoo et minne mä muutan ja aion seuraavaks mennä. Koska mä pelkäsin ihan tosissaan et ne kiusaajat seuraa mua aikuisiälläkin, etenkin kun vielä ollaan tälleen nuoria! mut nyt ne kai tietää sen paikan minne oon muuttanu/useampiakin paikkoja minne aioin muuttaa... Kukaan niistä ei asu nyt täällä mut mä pelkäisin kauheesti et joku joskus niistä helvetin tekijöistä muuttais samaan paikkaan ja törmäis muhun ja mä siihen ja tunnistaisin hänet tai tunnistettais toisemme.
Miten aiheeton tai oleellinen tää mun pelko on, et näin tulee käymään?
Pelkään esimerkiks muuttaa tyyliäni taas rohkeammaksi ja näkyvämmäksi koska sit jos ne törmäis aikuisiällä muhun niin tunnistais et hei! tossahan se Maija menee. ***** *****. Ja se mun ulkonäkö ois se mikä pistäis niillä silmään ja olis kiusaamisen uudestaan laukaseva tekijä.
Joo tosiaan se mun kiusaaminen oli huorittelua, koska oon aika säätäjä tyttö ja muutenkin perseillyt noiden miesten kanssa ihan tarpeeksi.
Henkiset arvet tosta on kuitenkin jääny ylä-asteelta kun kaikki haukku ja oli mun kimpussa.
Kommentit (75)
No mitenkä teini minun pitää enää olla, kun täytän ensivuonna jo 20? en voi olla siis enää kovin teini..
Kärsin näköjään traumasta! ja vihaan kun se ei ole minusta kiinni. Ajattelen etten pelkää, jalkani tärisevät silti vaistomaisesti pelosta.
Tässä on myös pakko pyrkiä kohti tasapainoa ja huippua, jos meinaa joskus selvitä. Koska nyt sinä olet POHJALLA. Tähän pohjaan joko kuolee tai on kiivettävä ylös. Olen vain niin herkkä ja hauras ihminen, pelkään pystynkö? onko minua hajotettu jo liikaa? välillä tunnen olevani sekoamispisteessä.
Ja nämä ajatukset pyörii pakonomaisesti päässäni. Olen yrittänyt monta kertaa unohtaa..
Ja pelkään esim tälläisiä tilanteita:
Heistä joku tai jotkut muuttaa samalle paikkakunnalle, törmään heihin jossain siten ja paska ja kusi valuu punttiin.
Joku uusista ystävistäni tuntee kotiseudultani ihmisiä, totuus menneisyydestäni tulee ilmi. Helvetti alkaa uudelleen ja vihaaja lauma kasvaa.
Tai tuleva poikaystäväni tuntee kotiseudultani ihmisiä ja on jotain yhteyksiä sinne päin, menneisyyteni tulee näin myös ilmi.
Tai satumme poikaystäväni kanssa lomailemaan esim jossain samassa kohteessa kun kiusaajat tai olemaan samassa tapahtumassa, tai vaikka ystävienkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen törmännyt kyl mun kiusaajiin, mut ei se enää vaikuta muhun, näin voin aikuisena todeta.. Kun nuoruusvuodet, kiusaaminen ja sen aiheuttamat kipuilut on takana päin, ei kiusaajien kohtaaminen tuo kuin sääliä niitä tyhmiä paskoja kohtaan. Ei hetkauta (=pelota) pätkääkään :)
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 21:23"]
No mitenkä teini minun pitää enää olla, kun täytän ensivuonna jo 20? en voi olla siis enää kovin teini..
Kärsin näköjään traumasta! ja vihaan kun se ei ole minusta kiinni. Ajattelen etten pelkää, jalkani tärisevät silti vaistomaisesti pelosta.
Tässä on myös pakko pyrkiä kohti tasapainoa ja huippua, jos meinaa joskus selvitä. Koska nyt sinä olet POHJALLA. Tähän pohjaan joko kuolee tai on kiivettävä ylös. Olen vain niin herkkä ja hauras ihminen, pelkään pystynkö? onko minua hajotettu jo liikaa? välillä tunnen olevani sekoamispisteessä.
Ja nämä ajatukset pyörii pakonomaisesti päässäni. Olen yrittänyt monta kertaa unohtaa..
Ja pelkään esim tälläisiä tilanteita:
Heistä joku tai jotkut muuttaa samalle paikkakunnalle, törmään heihin jossain siten ja paska ja kusi valuu punttiin.
Joku uusista ystävistäni tuntee kotiseudultani ihmisiä, totuus menneisyydestäni tulee ilmi. Helvetti alkaa uudelleen ja vihaaja lauma kasvaa.
Tai tuleva poikaystäväni tuntee kotiseudultani ihmisiä ja on jotain yhteyksiä sinne päin, menneisyyteni tulee näin myös ilmi.
Tai satumme poikaystäväni kanssa lomailemaan esim jossain samassa kohteessa kun kiusaajat tai olemaan samassa tapahtumassa, tai vaikka ystävienkin kanssa.
[/quote]
Et tule niihin törmäämään. Ja vaikka sattuman johdosta tulisitkin, niin ei ne enää kiusaa. Ja vaikka kiusaisikin, niin poliisi mukaan peliin, ja pamppu heiluu niin, ettei se enää edes ajattele sua kiusata. Ei aikuisten elämä ole enää teinikiusaamista.
Tee itsellesi selväksi, että voit elää ihan normaalia ja hyvää elämää. Älä skitsoa. Se paha elämä on ohi, ohi on. Ei kannata märehtiä sitä enää.
Parikymppisenä olet vielä teini. Aivojen aikuisuuteen on vielä aikaa muutama vuosi. Huomaat aikuistuneesi silloin, kun et enää pakonomaisesti ajattele mitä muut sinusta ajattelevat. Aikuistumisen huomaa vasta jälkeenpäin. Tuo asioiden pyörittely on teinimäistä ajattelua
Miksi et luota meihin saman kokeneisiin?
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 21:48"]
Parikymppisenä olet vielä teini. Aivojen aikuisuuteen on vielä aikaa muutama vuosi. Huomaat aikuistuneesi silloin, kun et enää pakonomaisesti ajattele mitä muut sinusta ajattelevat. Aikuistumisen huomaa vasta jälkeenpäin. Tuo asioiden pyörittely on teinimäistä ajattelua
Miksi et luota meihin saman kokeneisiin?
[/quote]
Muutama, eikös sen pitäisi olla 5? jos ihminen on 25-vuotiaana vasta TÄYSIN aikuinen. Kyllä parikymppisen pitäisi jo aikuinen olla.
Mut jos ei ole, ei ne kiusaajatkaan ole oppineet mitään. Ne vittuili vaan vittumaiselle paskalle.
Ja sitten, ei varmaan missään nimessä kyse voi olla psyykkisistä ongelmista ja traumoista kiusaamisen seurauksena. Ei varmaan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppinen ei ole aivoiltaan aikuinen. Sen eron huomaa vasta sitten myöhemmin itse.
Tottakai kyse on traumoista ja spyykkisistä ongelmista, joita nuoruus vielä pahentaa. Ap on ohjattu monessa viestissä hakemaan apua.
Mä en mitään muuta haluis enemmän kun elää ilman näitä ahdistuksia ja pakkomielteitäkin asioista...
Ja et uskaltaisin värjätä vaan tukkani.
Olla vapaa.
Ettei se kiusaaminen enää liittyis mitenkään mun elämään.
Tätä mä toivon enemmän. Kun mitään muuta. <3
Mut karmii jo tuo kun ne tietää minne mä oon muuttanu tai menny tai minne oon joskus halunnu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläaste ei ole elämän suurin asia. Se on elämän pienin asia. 30-vuotiaana et osaa nimetä yhtäkään opettajaa, mutta muistat nimeltä ehkä noin kolme samalla luokalla ollutta luokkakaveria. Muuta pois, se helpottaa. 50 kilsaa tekee jo ihmeitä.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 22:22"]
Yläaste ei ole elämän suurin asia. Se on elämän pienin asia. 30-vuotiaana et osaa nimetä yhtäkään opettajaa, mutta muistat nimeltä ehkä noin kolme samalla luokalla ollutta luokkakaveria. Muuta pois, se helpottaa. 50 kilsaa tekee jo ihmeitä.
[/quote]VMP! Mä olen 30 ja muistan edelleen yläasteen opettajani ja kaikki järkyttävät luokka"kaverini". Ajattelen heitä vähintään viikottain ja valitettavasti näenkin irl lähes yhtä usein.
Pk-seudulla kasvanut ei pääse menneisyydestään ikinä eroon, ellei muuta ulkomaille tai johonkin korpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä ketään kiinnostasi minkä väriseksi värjäät hiuksesi? Ja jos olet jo kerran muuttanut paikkakuntaakin, tuskin tulet laumoittain kohtaamaan ketään tuttuja, jos joku yksittäinen joskus tulee, ei varmasti uskalla yksinään aikuisena ihmisenä kadulla alkaa sinua haukkua, siinähän nolaisi itsensä.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 22:31"]
VMP! Mä olen 30 ja muistan edelleen yläasteen opettajani ja kaikki järkyttävät luokka"kaverini". Ajattelen heitä vähintään viikottain ja valitettavasti näenkin irl lähes yhtä usein.
Pk-seudulla kasvanut ei pääse menneisyydestään ikinä eroon, ellei muuta ulkomaille tai johonkin korpeen.
[/quote]
No jos kerran asut samoilla kulmilla kuin kakarana, onko joku ihme, että törmäät jatkuvasti menneisyyteesi? Elämää on muuallakin kuin Helsingin lähiöissä. Jopa isoja kaupunkeja on Suomessa muitakin. Mutta se kertoo kyllä kirjoittajan älystä paljonkin, jos ajattelee, että Suomessa on vain joko Helsinki tai korpi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 22:31"]
VMP! Mä olen 30 ja muistan edelleen yläasteen opettajani ja kaikki järkyttävät luokka"kaverini". Ajattelen heitä vähintään viikottain ja valitettavasti näenkin irl lähes yhtä usein.
Pk-seudulla kasvanut ei pääse menneisyydestään ikinä eroon, ellei muuta ulkomaille tai johonkin korpeen.
[/quote]
No jos kerran asut samoilla kulmilla kuin kakarana, onko joku ihme, että törmäät jatkuvasti menneisyyteesi? Elämää on muuallakin kuin Helsingin lähiöissä. Jopa isoja kaupunkeja on Suomessa muitakin. Mutta se kertoo kyllä kirjoittajan älystä paljonkin, jos ajattelee, että Suomessa on vain joko Helsinki tai korpi...
[/quote]Voi vittu mikä riemuidiootti. Sinä kaupan kassana et ilmeisesti ymmärrä sitä, että Suomessa monien alojen opiskelu- ja työpaikat ovat keskittyneet pk-seudulle. Täältä ei noin vaan muuteta jonnekin korpeen. Ei niin että itse sitä haluaisinkaan. Elämänlaadullakin on katsos meitstä joillekuille merkitystä.
12 vuotta peruskoulusta, tuskin tunnistaisin montaakaan samassa koulussa ollutta enää, en ole pitänyt mitään yhteyttä. Takana myös kiusaamista. En välitä heistä enää, onneksi asun eri paikkakunnalla. Jos tervehtisivät minua, tervehtisin kohteliaasti mutta etäisesti takaisin, ei olisi mikään ongelma. Facebookissa näyttävät olevan monet kavereita keskenään nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 23:06"]
Voi vittu mikä riemuidiootti. Sinä kaupan kassana et ilmeisesti ymmärrä sitä, että Suomessa monien alojen opiskelu- ja työpaikat ovat keskittyneet pk-seudulle. Täältä ei noin vaan muuteta jonnekin korpeen. Ei niin että itse sitä haluaisinkaan. Elämänlaadullakin on katsos meitstä joillekuille merkitystä.
[/quote]
Ei hyvä luoja. Hei ihan oikeasti, elämää on kolmoskehän ulkopuolellakin. Miten elämänlaatusi muuttuu, jos muutat toiseen kaupunkiin? Mitä jos ottaisit pääsi pois ahteristasi ja avaisit silmäsi. Ei ihme, jos tuollainen älypää on joutunut kiusaamisen kohteeksi.
Mene oikeasti takaisin sinne kouluun. Vaikka töihin ja aloita iltalukio. Tulet katumaan tulevaisuudessa ankarasti kun syrjäydyt yhteiskunnasta koulutuksen puutteen vuoksi. Peruskoulupohjalla ei kovin pitkälle enää päästä. Mitä kauemmin täriset kotona ja pelkäät muiden ilkeitä kommentteja tai muuta vastaavaa niin sitä pahempaa tuhoa teet OMALLE elämällesi. Ihmettelen suuresti miksi et yksinkertaisesti vaihtanut koulua, koska sekin on mahdollista ala-ikäisellekin lopettamatta opintoja
Mun kohdalla on käynyt lähinnä niin et kiusaajat ovat myös kasvaneet aikuisiksi ja heihin törmätessä ollaan samanarvoisia ja kiusaamisesta ei puhuta vaan se on kuin unohdettu. Itse en halua ottaa sitä puheeksi eikä myöskään hekään. Ei nyt mitään ystäviä olla mutta voidaan kuulumiset vaihtaa jos jossain törmätään..
Taasko sä aloitat tämän saman rallin. Vuodesta toiseen, uudestaan ja uudestaan, vaihdat vaan palstaa välillä. Mene jo sinne terapiaan.
Niitä kiusaajia ei kiinnosta tippaakaan jotkut teinijutut enää, niillä on elämässä jo uudet jutut. Hanki ammattiapua, niin pääset itsekin eteenpäin. Tai voithan sä rypeä näissäkin vaikka loppuelämäsi, mitäpä se minulle kuuluu ja itse viihdyt.
Kun nuoret aikuistuvat, ne ajattelee eri tavalla kiusaamisesta, kiusaamistaan ihmisistä ja itsestään. Ne todennäköisesti katuu ja häpeää kiusaamistaan.
Muakin on kiusattu yläasteella ja siitä jäi pahat traumat. Esimerkiksi se romutti itsevarmuuden ja teki musta sellaisen, että yritän aina miellyttää muita. Nyt on 30v. ja kaikki tuo tuntuu NIIN kaukaiselta.
Ymmärrän, että sun on vaikea nähdä, miten tilanne muuttuu, kun aikuistutaan, mutta jo siinä 20-vuotiaina kukaan sun kiusaajista ei enää muistele sua tai mieti sun kiusaamista. Niillä on muutakin ajateltavaa ja todennäköisesti kypsempi asenne ylipäätään.
Itse muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Välillä kävin aina kotikaupungissani, mutta en törmännyt koulututtuihin kuin kerran baarissa ja silloinkin ne yritti vähän hyvitellä vanhoja aikoja ja juttelivat kivasti, vaikka mua ei olisi kiinnostanut jutella niiden kanssa. Selvästi niillä oli huono omatunto. Tämän jälkeen en koskaan enää törmännyt kehenkään koulututtuun. Asun nykyään kotikaupunkini lähellä, enkä VIELÄKÄÄN ole törmännyt kehenkään näistä yläasteaikaisista idiooteista.
Älä siis turhaan pelkää, että törmäät niihin tyyppeihin. Jos asut hyvin pienellä paikkakunnalla, se voi olla mahdollista, että törmäättekin, mutta silti, ota huomioon, että ihmiset kypsyvät, eivätkä kiusaamiset sun muut nimittelyt enää kiinnosta nuorta aikuista. Se on ihan lapsellista nuorten touhua semmoinen ja siitä kasvetaan yli.
Tsemppiä kovasti! Kyllä sä pärjäät :)
Alue: Aihe vapaa
Hei,
vaihda paikkakuntaa. Minulla se on ainakin vaikuttanut siten, etten koskaan ole törmännyt kiusaajiin. Ja sen verran tiedän, että olen menestynyt paremmin kuin he:-)