Olenko itsekäs äiti?
Toisessa ketjussa ihmeteltiin sitä kun mies ei nauti perhelomasta. Itse taas kysyisin seuraavaa: olenko itsekäs ihminen/äiti kun en halua lomailla lasteni kanssa?
Toki teemme suomessa reissuja, käydään mökillä tai telttaillaan leirintäalueilla, joskus laivalla, mummoloissa jne. Mutta kerran vuodessa lähdetään miehen kanssa lomalle kahdestaan, ilman lapsia. Ajatuksena nimenomaan se, että muutama viikko saadaan nukkua pitkään, harrastaa seksiä silloin kun huvittaa, syödä rauhassa, juoda drinkkejä keskellä päivää, käydä kiipeilemässä, sukeltamassa, snorklailemassa yhdessä. Toisinaan tehdään myös viikonloppureissuja Euroopassa. Lapset ovat mummoloissa tai tädeillä/sedillä hoidossa tämän aikaa. Jotenkin tunnen itseni itsekkääksi, mutta rakastan viettää joskus aikaa mieheni kanssa kahdestaan!
Kommentit (59)
Kerran vuodessa muutama viikko, no riippunee siitä minkälainen arki on muuten. Eli jos arki on lapsilla 10h/hoitopäivät ja illat kuntosalin lapsiparkissa, niin kyllä pitäisin itsekkäänä. Mutta jos lasten kanssa vietetään paljon aikaa aktiivisesti arjessa, niin lomailu ei liene pelkästään itsekkääksi tekevää.
Meilläkin lapset viihtyvät mummolassa. Silti haluan myös heidän näkevän maailmaa ja kokevan erilaisia kulttuureja. Miksi ette vie lapsia mummolaan, pane ja nuku kotona ja lähde perheenä ulkomaille?
Toisaalta on isovanhempien hyödyntämistä laittaa lapsia edes viikoksi hoidettavaksi, ovathan he jo omat lapsensa kasvattaneet. Lomat onnistuu aivan hyvin lastenkin kanssa ja jos on varaa, voi palkata lastenhoitajan matkalle mukaan.
Lasten kanssa vietetään paljon aikaa arjessa ja arkemme on hyvin aktiivista yhdessä puuhastelua. "Omalla lomallamme" haluamme mieheni kanssa tehdä asioita joita ei yksinkertaisesti voi tehdä lasten kanssa. Esimerkiksi sukeltamaan lätiessä emme voi ottaa lasta mukaan ja jättää sukelluksen ajaksi veneeseen omin päin. Sama kalliokiipeilyissä, vaelluksilla jne. Toisekseen "kuherruskuukausi" on aivan erilainen riippuen siitä viettääkö sitä kotona vai hotellissa. Muu aika mennäänkin sitten lasten ehdoilla, ja tehdään heille mieluisia juttuja. Ikäkysymyksestä ja loman kestosta ollaan keskusteltu neuvolassa ja lastenpsykiatriaan erikoistuneen tutun kanssa, ja kuulemma reissun sopiva matkan kesto riippuu hyvin pitkälti myös lapsen luonteesta. Eli heiltä ollaan saatu hyväksyntä tälle, siksi en koe aiheuttavani minkäänlaisia traumoja lapsille. -AP
Yksi yö per ikävuosi. Se on suositus.
Meillä on kanssa omaa lomaa 1-4 viikkoa vuodesta. Mutta sen sijaan että lähdettäis yhdessä miehen kanssa niin meillä otetaan omaa aikaa. Eli toinen jää lasten kanssa kotiin ja toinen lähtee lomaileen. Itse yleensä viikon tai kaksi kavereiden kanssa, mies taas kuukauden yksinään (on sellainen reissaajaluonne että kaipaa matkustamista). En tiedä miksi molemmat kaipaavat omaa aikaa enemmän kuin yhteistä laatuaikaa.
Ap kuulostaa ihan järkevältä. Jos takaa lapselle perusturvan ja virikkeet, ovat vanhemmat enemmän kun oikeutettuja pitämään kivaa ihan kaksin. On tärkeää olla hyvä äiti mutta kyllä sitä on myös tärkeää olla hyvä vaimo, rakastaja ja kumppani. Kahdenkeskeinen aika on vain hyväksi
Kyllä mun mielestä on tosi itsekästä viettää omaa lomaa muutama viikko, kuten ap kirjoitti. Muutaman yön reissut on ihan ok, jos lapsilla on hyvä hoitopaikka, mutta mun mielestä on itsekästä käyttää lyhyestä vuosittaisesta lomasta muutama viikko omaan lomaa ilman lapsia.
Meillä lomaillaan koko perheen kesken ulkomaanreissut tai toinen vanhemmista ystäviensä kanssa, mutta silloinkaan ei olla kuin lyhyitä aikoja. Miehen kanssa yhteistä aikaa vietetään kotosalla tai jollain lyhyellä reissulla, jolloin lapset ovat isovanhemmilla hoidossa.
Itse olen lapseton ja lomailen paljon, mutta pakko sanoa että lapsiperheitä kun seuraa ulkomailla niin harvoin vanhemmat näyttävät onnellisilta. Yleensä lapset leikkii keskenään ja iskä ja äiti mököttää rannalla, ehkä vähän tappelee välissä. Sitten joskus kun itsellä on lapsia niin mielellään lomailen ilmankin niitä välillä!
Olet, uskomattoman itsekäs itse asiassa jos kerran jätät 3-vuotiaan 2 viikoksi hoitoon.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 17:59"]
Olet, uskomattoman itsekäs itse asiassa jos kerran jätät 3-vuotiaan 2 viikoksi hoitoon.
[/quote]
Mites esimerkiksi huostaanotetut lapset? Viettäähän nekin pitkiä aikoja erossa vanhemmistaan. Tässä tapauksessahan lapset oli jäämässä tuttuun ja luotettavaan paikkaan hoitoon, ja ilmeisesti neuvolassakin oli hyväksytty tää.
Juttelin juuri hyvän ystäväni kanssa (joka on ammatiltaan vielä psykologi) tästä samaisesta aiheesta, ja kyselin häneltä että pitääkö hän toimintaani itsekkäänä. Kuulemma sitä voi pitää itsekkäänä, mutta hänen mielestään se on terveellistä itsekkyyttä. Meillä kun ei lapset tästä järjestelystä kärsi, ja heidän kanssaan tehdään asioita enemmän kuin keskivertoperheessä yleensä tehdään. Ystäväni mukaan perheessämme vanhemmat vaikuttavat onnellisilta ja tyytyväisiltä, ja tämä onni peilautuu osaltaan myös lapsiin. Ja koska lapsemme ovat onnellisia ja tasapainoisia, niin uskon tämän lomajärjestelmän olevan meidän kohdallamme erittäin toimiva. Olkoon se sitten hitusen itsekästä. Mutta lomaillaan me kaikki miten parhaaksi näemme! Itse odotan innolla tulevaa reissua ja sitä kun saa olla rakkaan kanssa taas aivan rauhassa kahdestaan!
#27 siis AP. Hauskaa illanjatkoa kaikille, meidän poppoo alkaa nyt leipomaan!
MInusta tulee siis varmaan todella paska mutsi-vanhempi. Mielestäni jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee OMASSA arjessaan ja elämässään. Jos vanhemmat ovat pari viikkoa lataamassa akkuja lomalla, lapset rakkaassa mummolassa, mikä on ongelma? Vanhemmat pysyvät onnellisina ja rakastuneina toisiinsa, joka on huomattavasti parempi lapsille kuin se että vanhemmat nyt vain ovat yhdessä eivätkä ole onnellisia.
Meillä on lapsi vasta masussa, mutta olemme ajatelleet pitää häät kun lapsi on 2-3 vuotias, ihan vaan jo senkin takia että voi hyvillä mielin jättää viikoksi pariksi mummulaan häämatkan ajaksi hoitoon :)
Tiivistettynä, mielestäni et todellakaan ole itsekäs, päin vastoin. Onnellinen äiti = onnelliset lapset!
Käsittämättömän itsekästä :( Kyllä 3-vuotias kaipaa kovasti vanhempiaan, vaikkei sitä osaakaan vielä verbaalisesti ilmaista. Miten ihmeessä pystytte edes elämään itsenne kanssa, tuo on lasten heitteillejättöä. Kammottavaa isovanhempien hyväksikäyttöä myös. Ymmärrän kyllä mummolakyläilyt ajoittain, yökylät ja muut, mutta on todella hirveää ajatellakaan, että niinkin pieni kuin 3v jätettäisiin muutamaksi viikoksi, että vanhemmat pääsevät ulkomaille panemaan.Lapset pitäisi sijoittaa parempaan kotiin,,,
Älä ap lue näitä liian vakavasti! Moni täällä olisi varmasti itse loman tarpeessa ja kadehtii sitä että sinulla on mahdollisuus näin tehdä. Jotkut taas varmasti kadehtivat parisuhdettasi joka vaikuttaa todella rakkauden täyteiseltä. Oli miten oli, tärkeintä on että olet itse onnellinen ja että lapset ovat onnellisia ja heistä on huolehdittu hyvin. Pyh ja pah tälle syyllistämiselle ja jutuille huostaanotoista! Kateus ja katkeruus se täällä taas nostaa päätään.
Ymmärrän että vanhemmat voi ottaa lapsista lomaa esim viikonlopun verran mutta 2 viikkoa ja 3 v on pie ni vielä. Itsekkäitä olette. Vielä menette kalliokiipeileen ja ties mitä tapahtuu. Ehditte tehdä noita asioita viidenkin vuoden päästä.
Kymppi on muuten myös psykologi, kuten myös miehensä :) mutta en nyt tiedä liittyykö se varsinaisesti tähän. Mä en osaa ketään itsekkääksi tai epäitsekkääksi syyttää, mutta itse en katso hyväksi olla kahta viikkoa putkeen erossa ainakaan alle kouluikäisestä. 6v+ voisi kyllä varmaan viikon olla hoidossa, siinä menee mun rajani. Mutta voi olla, että esikoisen herkkyys on vaikuttanut tässä.
Ja kyllä mua harmittaa, että 3 viikon vaelluslomat, joita tehtiin ennen lapsia miehen kanssa, ovat jääneet hamaan tulevaisuuteen. Mutta mulla ei ole muuta vaihtoehtoa, en pidä noin pitkiä eroja mahdollisena ja lapsia kuitenkin halusin.
Meillä lapset taas viihtyvät todella hyvin mummolassa pitkiäkin aikoja kerrallaan. Ensimmäisen kanssa oli itselle vaikeaa jättää lasta hoitoon muutamaksi yöksi, toisen kohdalla se oli jo helpompaa ja nyt kolmannen kanssa on täysi luotto siihen että voidaan hyvillä mielin lähteä. Alussa meidänkin reissut oli ihan muutamaa yötä, nyt taas on oltu jo se pari viikkoa. Eikä pienimmästäkään ole huomannut että olisi erityisen ahdistunut, ehkä isommat sisarukset ja isovanhemmat täyttävät sen turvallisuuden tarpeen. -AP